Lue keskustelun säännöt.
Mistä te löydätte motivaation treenaamiseen?
19.03.2018 |
Siihen että jaksatte kerta toisensa jälkeen lähteä liikkeelle? Ei meinaa motivaatio riittää enkä tiedä mistä sen löytäisi.
Kommentit (29)
En meinaa löytää. En harrasta tällä hetkellä muuta ohjattua liikuntaa kuin ratsastusta ja tarvitsisin hieman oheiskuntoilua sen ohelle. En vain meinaa viitsiä päästä alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä liikunta on niin kivaa että ei siihen edes tarvitse mitään erityistä motivaatiota.
Viime viikolla liikuin joka päivä..
ma: sali
ti: uinti
ke: sali
to: uinti
pe: tennis
la: porrastreeni
su: uinti
Kivut jos ei liiku. Hyvä olo liikunnasta. Hyvä kunto, jaksaa monia asioita ja mm. lasten perässä juokseminen ei tuota vaikeuksia. Ja jos vaatteet meinaa kiristää, niin motivaationa toimii sen ajattelu, miten paljon vihaan shoppailua ja uusien vaatteiden ostamista ja miten senkin rahan voisi käyttää esim. matkusteluun.
Samaa mietin että millä itseään motivoisi, kun hyvää oloa ei tule eikä liikkuminen edes näy kropassa. Olen siis pian vuoden käynyt päivittäin tunnin lenkillä ja kyllä sinne saa hampaat irvessä lähteä.
"People often say that motivation doesn't last. Well, neither does bathing - that's why we recommend it daily."
Jouduin viikko/kuukausikausia pakottamaan itseni liikkumaan päivittäin, ja lopulta siitä tuli osa päivittäistä rutiinia. Nykyään treenit menee ihan hujauksessa eikä enää ahdista aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, kun tulee aina hyvä olo ja vaikka ensin ei olisi huvittanutkaan, niin koskaan ei ole joutunut katumaan sitten kun on lähtenyt:)
No näinhän se on, mutta miten tämän ajatuksen saa siirrettyä riittävän vakuuttavasti siihen kun pitäisi mutta ei jaksa?
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin että millä itseään motivoisi, kun hyvää oloa ei tule eikä liikkuminen edes näy kropassa. Olen siis pian vuoden käynyt päivittäin tunnin lenkillä ja kyllä sinne saa hampaat irvessä lähteä.
Onko sinulla oikea laji, jos sitä pitää tehdä hampaat irvessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää löytää sellainen laji/sellaiset lajit, joista oikeasti pitää niin paljon, ettei tarvitse motivoida itseään liikkeelle, vaan sinne ehdottomasti haluaa, kun vain on mahdollista päästä. Pakkoliikunta ei pitkän päälle toimi kuin harvoilla. Eli jatka edelleen oman lajin etsimistä, jos tämänhetkisiin lajeihin et saa itseäsi motivoitua tai se on aina työn ja tuskan takana.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin että millä itseään motivoisi, kun hyvää oloa ei tule eikä liikkuminen edes näy kropassa. Olen siis pian vuoden käynyt päivittäin tunnin lenkillä ja kyllä sinne saa hampaat irvessä lähteä.
En ihmettele yhtään että alkaa olla hampaat irvessä meininkiä jos aina teet päivittäin tunnin lenkin.
Mikset harrasta jotain muutakin välillä, vaihtelu virkistää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, kun tulee aina hyvä olo ja vaikka ensin ei olisi huvittanutkaan, niin koskaan ei ole joutunut katumaan sitten kun on lähtenyt:)
Mut kun ei tule :-( Ei se toki yleensä kaduta, paitsi silloin kun kastuu ja/tai tulee kylmä.
Hyvä olo treenin jälkeen, mukavat treenit ja hyvä ruoka. :--D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin että millä itseään motivoisi, kun hyvää oloa ei tule eikä liikkuminen edes näy kropassa. Olen siis pian vuoden käynyt päivittäin tunnin lenkillä ja kyllä sinne saa hampaat irvessä lähteä.
En ihmettele yhtään että alkaa olla hampaat irvessä meininkiä jos aina teet päivittäin tunnin lenkin.
Mikset harrasta jotain muutakin välillä, vaihtelu virkistää!
Ei ole varaa, tuo lenkkeily on onneksi ilmaista.
Tein siitä rutiinin. Menen joka päivä töiden jälkeen suoraan salille, enkä edes mieti vaihtoehtoa etten menisi. Ainoastaan jos olen kipeä tai jostain muusta pakottavasta syystä jätän menemättä. Vuoden verran se tuntui kamalalta pakkopullalta, mutta nyt jos en jostain syystä pääse, alkaa lihakset huutamaan kolmen päivän jälkeen liikuntaa. Ja suurimpana motivaattorina on terveys ja voimakkuus. Haluan pysyä mahdollisimman hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään, että jaksan elää muutenkin aktiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin että millä itseään motivoisi, kun hyvää oloa ei tule eikä liikkuminen edes näy kropassa. Olen siis pian vuoden käynyt päivittäin tunnin lenkillä ja kyllä sinne saa hampaat irvessä lähteä.
Onko sinulla oikea laji, jos sitä pitää tehdä hampaat irvessä?
Tuskin, mutta tuo on ainut mihin on varaa koska se ei käytännössä maksa mitään.
Mun miehen flegmaattisuudesta. Se mies nukkuu joka päivä vähintään puoleen päivään, ei joka päivä edes poistu asunnosta ja bonuksena pelaa tietokoneella vähintään kolme tuntia päivässä. Aina iltasin sanoo kyllä, että Hei herätä mutkin aamulla, mutta mä en enää jaksa. Joko ei herää tai sitten kiukuttelee.
Joten, ratkaisuna lähden liikkumaan aina kun alkaa v*tuttaa. Esim. Tänään heräsin kymmenen maissa, join kahvia, selasin nettiä, puin jne. Vein koiran tunnin lenkille, toin kotiin ja lähdin salille. Mies heräsi kun olin suihkussa eli puoli kahden maissa iltapäivällä. Tekee höpöä juosta, potkia tai jumpata kiukku pois.
Kiitos bygynen mieheni. Kroppani näyttää hyvältä :p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, kun tulee aina hyvä olo ja vaikka ensin ei olisi huvittanutkaan, niin koskaan ei ole joutunut katumaan sitten kun on lähtenyt:)
No näinhän se on, mutta miten tämän ajatuksen saa siirrettyä riittävän vakuuttavasti siihen kun pitäisi mutta ei jaksa?
Jos kroppasi on tosi väsynyt kun pitäisi voitko siirtää liikunnan toiseen aikaan, esim. liikut ennen töitä tai viikonloppuna heti kun heräät tai menet suoraan töistä liikkumaan, etkä matkaa kotiin odottamaan, että vielä innostut?
Tämä ei välttämättä auta sinua, mutta minä heräsin tänä aamuna neljältä, juoksin töihin 5 km, työt alkoi kuudelta. Tämä siksi, että tiesin, että en jaksa lähteä liikkumaan sitten kun pääsen töistä. Voi kuulostaa hurjalta, jos ei itse harrasta tällaista, mutta lopulta tottumiskysymys.
Mä olen etsinyt sitä kuuluisaa motivaatiota parikymmentä vuotta, olen yli nelkyt vuotias. Ei ole sohvan eikä sängyn alla. Jos motivaatio on olemassa (mitä epäilen) niin ainakin se on hyvin piilossa. Kerran etsin sitä siivouskomerosta, siellä oli vain muijan vermeitä. Minä en puutu niihin kun en niistä mitään ymmärrä.
Hmm.. motivaatio, pitää varmaan googlata se joskus kun jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää sellainen laji/sellaiset lajit, joista oikeasti pitää niin paljon, ettei tarvitse motivoida itseään liikkeelle, vaan sinne ehdottomasti haluaa, kun vain on mahdollista päästä. Pakkoliikunta ei pitkän päälle toimi kuin harvoilla. Eli jatka edelleen oman lajin etsimistä, jos tämänhetkisiin lajeihin et saa itseäsi motivoitua tai se on aina työn ja tuskan takana.
Tykkään todella niistä lajeista mitä harrastan, mutta kynnys on silti korkea.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, kun tulee aina hyvä olo ja vaikka ensin ei olisi huvittanutkaan, niin koskaan ei ole joutunut katumaan sitten kun on lähtenyt:)
No näinhän se on, mutta miten tämän ajatuksen saa siirrettyä riittävän vakuuttavasti siihen kun pitäisi mutta ei jaksa?
Jos kroppasi on tosi väsynyt kun pitäisi voitko siirtää liikunnan toiseen aikaan, esim. liikut ennen töitä tai viikonloppuna heti kun heräät tai menet suoraan töistä liikkumaan, etkä matkaa kotiin odottamaan, että vielä innostut?
Tämä ei välttämättä auta sinua, mutta minä heräsin tänä aamuna neljältä, juoksin töihin 5 km, työt alkoi kuudelta. Tämä siksi, että tiesin, että en jaksa lähteä liikkumaan sitten kun pääsen töistä. Voi kuulostaa hurjalta, jos ei itse harrasta tällaista, mutta lopulta tottumiskysymys.
Mitähän laittomia piristeitä sä vedät? Ei tuollainen ole normaalia.
Se, kun tulee aina hyvä olo ja vaikka ensin ei olisi huvittanutkaan, niin koskaan ei ole joutunut katumaan sitten kun on lähtenyt:)