Lue keskustelun säännöt.
Vauvaperheen stressin pahentaminen
Miksi ihmeessä ihmiset avautuvat vahingoniloisina univelasta kärsiville pienten lasten vanhemmille, että odottakaahan vain, tuosta se muuttuu vielä vaikeammaksi, kunhan lapset kasvavat? Älkää nyt mitään hyvää tulevaisuudelta odottako, tulee vielä uusia isoja ongelmia vanhojen tilalle... Avioerotilastojako nämä pessimistiset jankuttajat tahtovat kasvattaa?
Kommentit (76)
Mustakin tuntuu, että helpottaa koko ajan, lapsi nyt 1,5 vuotta. Uhman alut on ainakin vielä lähinnä huvittavia ja loppuu, kun lapsen huomion kiinnittää muualle. Ei tarvi enää kantaa joka paikkaan, nostaa jalkaa ja työntää kättä hihaan pukiessa, saa lakin jo itse päähän. Nukkunut alusta asti hyvin, nyt tulee taas hampaita, joihin heräilee yöllä, mutta vieressä on tilaa.
Välillä tulee nostalginen ikävä sitä pientä avutonta nyyttiä, mutta kaikki ilmeet ja nauru ja muutenkin kasvun ja kehityksen seuraaminen on uskomattoman palkitsevaa. Ja se spontaani hali ja pusu 😚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negalehmät ulos elämästä. Toiset ihmiset nauttii kun näkee toisten huonon olon ja itselle tulee parempi olo omien ongelmien kanssa. "Minulla ei sentään ole tuollaista vauva arkea". Olkaa niiden seurassa jotka oikeasti tukevat teitä. Nauttikaa niistä pienistä hyvistä hetkistä mitä teillä on. Olkoot se sitten vaikka kahvikuppi hiljaisuudessa, pieni halihetki sohvalla, lämmin ateria, siis ihan tälläset pikkiriikkisistä asioista kannattaa olla kiitollinen ja miettiä esim"ainakin pääsin suihkuun tänään". Se arki siittä helpottaa. Ylisuorittaminen on kanssa paha tapa useilla vanhemmilla. Jätä ne astiat pöydälle ja moppi kaappiin. Tilatkaa pikaruokaa tai ostakaa valmista. Kyllä sen siivoomisen kerkee myöhemmin ja kokkaat sitte ku taas helpottaa. Koti saa näyttää siltä että siellä eletään. Se uhma ja teini tulee jos tulee, turhaan viellä stressaatte. Välissä tulee olemaan ihania päiviä kun se lapsi on pelkkää hymyä ja halia. Nauti niistä. Muistele niitä ku on rankempaa, kyllä se taas kohta hymyilee ja jokeltaa. Tsemppiä teille <3!
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan suomalaisiin syvään juurrettu, että kaiken pitää olla aina päin h*lvettiä ja elämän kamalaa.
Meillä kyllä vauvavuoden jälkeen helpotti reippaasti. Kaksivuotiaan kanssa nukutaan jo täysiä öitä, uhmien läpi luovitaan ja lapsi tykkää kovasti antaa haleja. Sanoo myös toisinaan antaessaan ison halin, että "Äiti rakas".
Tykkään tästä vaiheesta ehdottomasti enemmän kuin vauvaiästä 😁
Just. Tuo ensimmäinen lause on niin totta ja sen voi soveltaa lähes kaikille elämänalueille. Jos esim. erehtyy paljastamaan olevansa parisuhteessa onnellinen, niin kyllä aina joku löytyy joka suurinpiirtein julistaa, että "ootahan vaan kyllä se vielä päin helvettiä menee". Tai vastavihitylle morsiamelle, jolla hääpuku vielä päällä, "parin vuoden päästä eroatte", (koettu on). Asenteen täytyy olla todella syvään juurrettu, mietin vain mistä helvetistä se kumpuaa...no, ehkä just sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tässä viisikuisen vauvan kanssa vaan odottelen, että milloin se pahenee. Vielä on kuulemma maailman helpointa kun se ei vielä konttaa tai kävele. Sitten alkaa uhmaikä, ai että se vauva-aika on siihen verrattuna kuin ihanaa täydellisyyttä. Kohta en voi jättää lasta sekunniksikaan yksin tai se kuolee. Kaupassa ei voi käydä rauhassa tai missään, kun se on aina vaatimassa jotain. Eipä ole tähänkään päivään mennessä tarvinnut kertaakaan käydä vauvan kanssa kaupassa. Käymme miehen kanssa vuorotellen ilman vauvaa.
Vai kaupassa!
Mä kun olen kuullut, ettei voi käydä edes vessassa.
Meillä yksi lapsista oli valvottava vauva. Mutta ei meille kukaan väittänyt, että se muuttuisi vielä pahemmaksi. Sen sijaan meille moni sanoi, että kyllä se sitten murrosiässä viimeistään nukkuu jo liikaakin. Ja tosiaan - nyt on murrosikä alkanut ja lapsi nukkuu aamuisin jo pisimmillään puoli kahdeksaan.
Pyri viettämään aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kannustavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanon aina realistisesti, että se vauva- ja pikkulapsiaika ja aika lapsen kanssa yleensäkin (teini-iät sun muut...) on vaiheita vaiheiden perään. Kaikki kestää tietyn aikaa eikä ole ikuisia. Joku kausi on vaikeampi, mutta sitä yleensä seuraa sitten helpompi kausi jne.
Niinhän se on ja ottamatta kantaa sen enempää siihen, että mikä kausi on kamalin tai helpoin ja eihän sitäkään voi tietää etukäteen, kun lapset sekä aikuiset on niin erilaisia.
Meillä oli naapurina ihana teini-perhe silloin kun omat lapset olivat pieniä ja elämä kulki rataa päiväkoti-työ-päiväkoti-kauppa-koti, ja univelkaa oli hirveästi.
Naapurit selittivät jatkuvalla syötöllä, kuinka sitten sitä univelkaa vasta tulee kun lapset ovat teinejä, ja kulutkin kasvavat aivan tähtitieteellisiin lukemiin. Oltiin aika ihmeissämme, sillä emme saaneet nukuttua lasten sairasteluiden ja yöheräämisten takia ja olin aivan pystyynkuollut unenpuutteen takia.
Heidän lempisanontojaan oli "pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet"
2 lapsen päivähoidosta maksettiin yli 600 €/kk ja mietin että millaisia kuluja niistä teineistä oikein tulee. Ihmettelin myös, että miten se unenpuute voisi mitenkään muuttua pahemmaksi kun silloinkin oli niin zombie ettei ihan tosikaan.
Nyt lapset ovat teinejä, ja tähän mennessä raskainta ja kalleinta aikaa on ollut se pikkulapsiaika unenpuutteineen ja päivähoitomaksuineen.
Ne naapurien kommentit ärsyttivät silloin. Enää eivät sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvat kuten ihmiset yleensäkin ovat yksilöitä. Perheiden kokemukset keskenään voivat olla kovin erilaisia, vastaavasti perheen lapset voivat olla keskenään ihan erilaisia.
Temperamentti vaikuttaa, kuten mahdolliset allergiat.
Naapuri kehui miten lapsensa nukkui läpi yön, sitten tuli pitkä sähkökatkos keskellä yötä ja naapurin lapsen maitopullon lämmitys ei onnistunut... ilmeni siis, että heräsi kuitenkin vielä syömään yöllä 😁
Nuo kammotukset ovat miehen iäkkäämpiä työkavereita. Työstä tultuaan mies on usein täynnä huolta, kun työkaverit ovat päivän aikana pelotelleet jutuillaan jos on sanonut töissä olevansa väsynyt. 😧
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskausaikanahan se jo monesti alkaa :D Mulla oli helppo raskausaika, siis kokonaan. Vauva oli viikolta 20 loppuun asti pää alaspäin, ei pyöriny eikä möykänny ollenkaan. Yöt aina nukku, päivälläkin oli rauhassa, välillä tökki ja oikas. Nukuin ite koko raskauden yöt aina putkeen käymättä vessassa, vauva ei missään vaiheessa painanu. Alkuraskaudessa aina sanottiin että ”ootas vaan kun tulee loppuraskaus ja et saa nukuttua kun pitää ravata vessassa”. Loppuraskaus tuli ja vessaan ei siltikään pitäny yhtään sen useemmin ja yöt sai nukkua ja vauvakin nukkui. Sit alko ”ootas vaan synnytystä”, no synnytys oli ensisynnytys, kiva sellanen. Helppo ja nopea alakautta, voisin mennä heti uudelleen. Nooh sittenhän tietenkin varoteltiin, että itkee öisin ja mahakipuja tulee jnejnejne. Vauva nyt puolivuotias, ikinä ei oo mahakipuja itkeny, ei kakkinu öisin, ei itkeny öisin. Eikä tarvinnu kannella öisin ees vastasyntyneenä. Ikinä. Heti nukku hyvin yöt parilla herätyksellä syömään. Nyt nukkunut täysiä 12h öitä jonkun aikaa. Tällä hetkellä tietenkin nyt sitten varotellaan taaperovaiheesta ja teini-iästä. Vaikka vauva olis helppo, vielä sitten teininäkin niin eiköhän vanhemmuus ole silti aina omalla tavalla haastavaa :)
En jaksa kuunnella mussuttajia kirjoitti:
Nuo kammotukset ovat miehen iäkkäämpiä työkavereita. Työstä tultuaan mies on usein täynnä huolta, kun työkaverit ovat päivän aikana pelotelleet jutuillaan jos on sanonut töissä olevansa väsynyt. 😧
No jos sä vauvanhoidon lisäksi joudut rauhoitteleen miesvauvaa vauvan lisäksi niin ei hyvä. Sano miehelles ettei ota asioita mitä muut sanoo niin vakavasti. Älkää välittäkö vaikka joku sanoisikin että se pahenee vain. Kaikkien kohdalla ainakaan se ei todellakaan mee niin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa kuunnella mussuttajia kirjoitti:
Nuo kammotukset ovat miehen iäkkäämpiä työkavereita. Työstä tultuaan mies on usein täynnä huolta, kun työkaverit ovat päivän aikana pelotelleet jutuillaan jos on sanonut töissä olevansa väsynyt. 😧
No jos sä vauvanhoidon lisäksi joudut rauhoitteleen miesvauvaa vauvan lisäksi niin ei hyvä. Sano miehelles ettei ota asioita mitä muut sanoo niin vakavasti. Älkää välittäkö vaikka joku sanoisikin että se pahenee vain. Kaikkien kohdalla ainakaan se ei todellakaan mee niin. Tsemppiä!
Mies on erinomainen puoliso, ei mikään miesvauva. Kova stressaamaan tosin, mutta todennäköisesti juuri sen takia haluaakin tehdä sekä perheen eteen että kotona paljon. Rennommin ottaminen stressaantuneena ei ole kovin helppoa kenellekään. Tätä ihmistä kuitenkin rakastan täysillä koko sydämestäni juuri sellaisena kuin hän on! ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ne "kammotukset" ovat itse äitejä ja isiä ja puhuvat kokemuksesta.
Vähemmän trollailua enemmän vauvanhoitoa ja ripaus rakkautta siitä on hyvät isät tehty. 😍
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne "kammotukset" ovat itse äitejä ja isiä ja puhuvat kokemuksesta.
Terve!
Miehen työkavereiden kanssa en olekaan aiemmin jutellut. Sovitaanko, että pidät tästä lähtien nämä kokemuksesi ja mielipiteesi ihan vain omana tietonasi väsyneiden vanhempien pelottelun sijasta? Voit jutella vaikka säästä ellet keksi mitään mukavaa sanottavaa.
T: työkaverisi vaimo
Kannattaa vain aina yrittää keskittyä niihin positiivisiin asioihin. Jokainen rankka vaihe tuntuu jälkikäteen lyhyeltä, vaikkei se sillä hetkellä siltä tuntuisikaan.
Meillä neljä lasta ja saanut kuunnella tuota niin monesta suusta, että odota vaan kun se ja se vaihe alkaa niin elämä vaikeutuu. Meillä on lapset aika erilaisia ja jokaisen kanssa eri vaiheet ollut vaikeita, mutta en mitään koe varsinaisesti rankaksi vaikka yksi lapsista onkin ollut aina tosi haastava. Kaikista saa kuitenkin niin paljon iloa ja rakkautta.
Tuntuu tosi pahalta kuunnella sitä, kuinka rankkaa on lasten kanssa, mutta kukaan ei puhu siitä paljonko lapset antaa. Sääliksi käy niitä jotka kokevat tai ovat kokeneet lasten pilanneen elämät.
En jaksa kuunnella mussuttajia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne "kammotukset" ovat itse äitejä ja isiä ja puhuvat kokemuksesta.
Terve!
Miehen työkavereiden kanssa en olekaan aiemmin jutellut. Sovitaanko, että pidät tästä lähtien nämä kokemuksesi ja mielipiteesi ihan vain omana tietonasi väsyneiden vanhempien pelottelun sijasta? Voit jutella vaikka säästä ellet keksi mitään mukavaa sanottavaa.
T: työkaverisi vaimo
Sä et oo jutellu niiden kanssa mutta koet oikeudekseksi kutsua heitä kammotuksiksi. Emmä jaksa enää pitää mielipiteitäni omana tietonani, sori vaan. Ei kai se vauva arki nyt niin rankkaa ole ettei yhtäkään poikkipuolista sanaa voi sanoo ilman että nousee hysteria. Miten ihmeessä on aikaa miettiä toisten sanomisia noin paljon.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa kuunnella mussuttajia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne "kammotukset" ovat itse äitejä ja isiä ja puhuvat kokemuksesta.
Terve!
Miehen työkavereiden kanssa en olekaan aiemmin jutellut. Sovitaanko, että pidät tästä lähtien nämä kokemuksesi ja mielipiteesi ihan vain omana tietonasi väsyneiden vanhempien pelottelun sijasta? Voit jutella vaikka säästä ellet keksi mitään mukavaa sanottavaa.
T: työkaverisi vaimo
Sä et oo jutellu niiden kanssa mutta koet oikeudekseksi kutsua heitä kammotuksiksi. Emmä jaksa enää pitää mielipiteitäni omana tietonani, sori vaan. Ei kai se vauva arki nyt niin rankkaa ole ettei yhtäkään poikkipuolista sanaa voi sanoo ilman että nousee hysteria. Miten ihmeessä on aikaa miettiä toisten sanomisia noin paljon.
Nämä ihmiset tuovat elämääni aika paljon lisää kuormitusta toiminnallaan, joten minulla on oikeus ilmaista sanallisesti negatiivinen tunnekokemukseni heidän toiminnastaan.
Mitkä tahansa lapsiarjen haasteet jaksaa kohdata, kun saa nukkua. Jos on huonosti nukkuva vauva, niin kyllä se vauva-aika on pahin.