Kokemuksia suomenruotsalaisista "siinä mielessä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tuleva aviomies ja lapseni isä on suomenruotsalainen ja miehen lähisuku puhuu ruotsia melkeinpä pelkästään. Oma kielitasoni oli tavatessamme ”jag heter mörkö” ja se siinä. Niinkuin suurin osa suomalaisista oli oma asenteeni koulussa hemmettiäkö tällä kuitenkaan tekee. No se nyt sitten kostautuu näin. Hitaasti mutta varmasti toi mun kielitaito kehittyy,mutta on mulla edelleen niitä hetkiä kun vaan kestohymyilen miehen jutellessaan sukunsa kanssa ruotsia ja mä en tajua sanaakaan. Jos huomaan että muut nauraa niin levennän vaan hymyä. Meidän lapsi kasvatetaan myös kakskieliseks joka kanssa auttaa mun kehitystä. Mammapoika ruotsikoulu :D

Rohkeesti vaan, ei se kielimuuri mitään estä ja mekin puhuttiin eka vuos pelkkää suomea keskenämme, nykyään puhutaan kunnon WT-tyyliin sekasin.

Eikö sua häiritse, että sut halutaan tuollatavoin sulkea ulkopuolelle. Taatusti osaaavat suomea, joten miksi eivät puhu sulle sitä? 

Ei häiritse, jos heillä on mulle asiaa on lauseet suomea kuitenkin. Jos juttu oli hauska tai siinä oli jotain syvempää merkitystä, suomentaa mulle joku sen heti perään ja jatketaan sitä sitten mun kielellä. En koe tarpeelliseksi että vaan mun takia pitäis muiden käyttää heille heikompaa kieltä, varsinkin kun jotkut on viimiset 90vuotta käyttäny suomea sormilla laskettavat kerrat. Lisäks parhaitenhan sitä kieltä oppii kuuntelemalla ja kun en itse osallistu keskusteluun perttitädistä saan aikaa suomennella sanoja päässäni. (:

Suomenruotsalaisilla tuntuu olevan jotenkin häiriintyneet perhesuhteet, vanhemmat ovat korostuneen suuressa roolissa, jopa aikuisille. Lieneekö syynä "pappa betalar"-mentaliteetti, ettei viitsitä purra ruokkivaa kättä.. Voisin kokea tämän häiritseväksi parisuhteessa. 

Pöh! Olenko ainoa, jonka mielestä Suomenruotsalaisen vekkuli meininki ja vähän kömpelö suomenkielen käyttö on vain lutuista ja aika seksikästäkin?! Ap, anna mennä vaan! 

Hei AP! Missä kohtaa keskustelua tämä suomenruotsalaisuus kävi ilmi? Esittikö hän sen leuhkien, ikäänkuin viimeisenä oljenkortenaan hurmatakseen sinut, vai onko hän anteeksipyytelevää sorttia? 

Jos ruotsi ei keskisuomalaiselta taivu, niin tällanen tilaukseen vaan ja opettelemaan! :D 

Ehdottomasti kannattaa iskeä kiinni kun vain voi on varmasti tulevaisuus turvattu. Eiköhän sieltä löydy varakasta porukkaa joka viettää aikansa purjehtien ja snapsilauluja hoilaten läpi kesät talvet.

Minua ei todellakaan kiinnosta minkään elättäjän löytäminen, haluaisin ihan vaan tavallisen rehdin suomalaisen miehen, jonka kanssa jakaa arki! 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas että nää on huonoja.. vähän nyt yritystä kehiin jooko?

Miten niin huonoja? Se, ettei sulla ole kokemusta ihmissuhteista ei tee näistä vastauksista huonoja.

... tai oisko se, että oon ollut 20 vuotta naimisissa suomenruotsalaisen kanssa? Ero suhun on se, että mulla on juuret Karjalassa. Ja olin tosin parikymppinen kun mieheni tapasin.

Niin? Se, että olet ollut naimisissa 20  v suomenruotsalaisen kanssa pätevöittää sut arvostelemaan muiden negatiivisia kokemuksia?  Ne vuodet kun eivät yleisesti ottaen sinällään kerro edes elämänkokemuksesta, ne ovat vaan numeroita. Missä mä muuten kerroin omista juuristani? Entäs kun mä olen ollut suomalaisen kanssa naimisissa yli 20 v ja mulla siis kokemusta molemmista. Onkos sulla?

No on, sen ihan saman miehen kanssa:D On siis ihan SUOMALAINEN. Ja ei kait tässä ollut negatiivisesta kokemuksesta kyse, vaan oletuksesta että "paskaa on, vaikka en ole vielä edes kokeillut..."

Vierailija kirjoitti:

Hei AP! Missä kohtaa keskustelua tämä suomenruotsalaisuus kävi ilmi? Esittikö hän sen leuhkien, ikäänkuin viimeisenä oljenkortenaan hurmatakseen sinut, vai onko hän anteeksipyytelevää sorttia? 

Hah. No hän käytti vähän erikoista ilmaisua (kun kysyin mitä hänelle kuuluu niin hän vastasi että "tosi hyvin") ja kun naurahdin asialle, niin hän pahoitteli virhettä ja kertoi olevansa ruotsinkielinen. 

Ap

Olipa superhassu avaus, jos siis olet ap tosissasi. Olen itse naimisissa suomenruotsalaisen kanssa eikä hänen ole ikinä käynyt edes mielessä, että suomenruotsalaisuus olisi "ominaisuus" jolla olisi vaikutusta suhteeseen millään tavalla. Olen tosin kasvanut ja elänyt sekä tehnyt töitä pääkaupunkiseudulla koko ikäni eli suomenruotsalaisia on ollut lähipiirissä aina, ja vaikka itse olen "umpisuomenkielisestä" perheestä, olen aina puhunut sujuvasti ruotsia, opiskelinhan sitä vuosikausia ja esim. kesätöissä palvelualalla sitä tarvitsi päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Olipa superhassu avaus, jos siis olet ap tosissasi. Olen itse naimisissa suomenruotsalaisen kanssa eikä hänen ole ikinä käynyt edes mielessä, että suomenruotsalaisuus olisi "ominaisuus" jolla olisi vaikutusta suhteeseen millään tavalla. Olen tosin kasvanut ja elänyt sekä tehnyt töitä pääkaupunkiseudulla koko ikäni eli suomenruotsalaisia on ollut lähipiirissä aina, ja vaikka itse olen "umpisuomenkielisestä" perheestä, olen aina puhunut sujuvasti ruotsia, opiskelinhan sitä vuosikausia ja esim. kesätöissä palvelualalla sitä tarvitsi päivittäin.

Joo, meillä eri lähtökohdat tähän sun kanssa, itse kun en ole tosiaan koskaan tainnut edes tavata suomenruotsalaista, ovat harvinaisuus täällä suunnalla :) Mutta tosi kiva juttu että teillä asia ei ole muodostunut ongelmaksi! Puhutteko suomea vai ruotsia yhdessä? Mites miehen perheen kanssa?

Ap

Puhumme vähän molempia, mutta pääosin suomea keskenämme, koska kommunikaatio on minulle todella tärkeää enkä pysty ilmaisemaan itseäni ruotsiksi yhtä hyvin kuin suomeksi. Miehen vanhempien ja muiden sukulaisten kanssa sama. Kaikki osaavat suomea, mutta minua ei haittaa, että puhuvat ruotsia, koska sehän on heidän ykköskielensä. Ja ymmärrän kaiken kuitenkin. Usein appivanhemmilla meneekin niin, että he puhuvat ruotsia ja minä vastaan suomeksi :-) Kaikki kyllä kannustavat kovasti käyttämään ruotsia ja ovat iloisia aina jos sitä puhun. Eivätkä naljaile virheille.

Me kaikki olemme yksilöitä, mutta minun kokemukseni mukaan suomenruotsalaisissa piireissä ollaan sosiaalisia, osataan juhlia ilman älytöntä ryyppäämistä, etenkin miehet on kasvatettu ottamaan nainen huomioon jne. Paljon positiivista. Minun mieheni on fiksu ja kohtelias ja hänellä on tyylitajua ja sivistystä, mutta hän ei ikinä koskaan tuo taustaansa esiin "bättre folk" -hengessä vaan jopa kärsii suomenruotsalaisiin kohdistuvista stereotypioista. Kun riittävän usein kuulee: "Hei miten sä oot noin kiva vaikka olet suomenruotsalainen" niin kyllähän sitä nöyrtyy..

30