Kuoleman portilla käyneet kertovat väreistä, valoista ja kuolleista tuttavista - Uskotko, että totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin uskoa, mutta ikävä kyllä luulen että todellisuudessa on vain pimeää . Valot sammuvat lopullisesti, kuten myös tietoisuus. 

Ei se ole pimeää sen paremmin kuin valoisaakaan.

Tila kuoleman jälkeen lienee samanlainen kuin ennen syntymää. Eikähän tuosta syntymää edeltäneestä ajasta ole jäänyt traumoja.

Moni muistaa myös ajan ennen syntymäänsä. Siinä mielessä olet oikeassa.

Ei tosiaankaan muista.  "Alle kolmivuotiaan kypsymättömät aivot eivät vielä pysty muodostamaan muistoja."

https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/vauvan_muistot_unohtuvat_alkumatkasta

En lukenut artikkelia, koska siinä varmaankin puhutaan nykyisestä elämästä, ei entisestä ja olen elävä todiste siitä, että todellakin muistaa muistoja ennen 3v. Joten se siitä.

Muistatteko, vai oletteko luoneet muistoja myöhemmin kuulemistanne tarinoista tai näkemistänne valokuvista tai videoista?

En muista mitään ajalta ennen pikkuveljeni syntymää ja meillä on ikäeroa kolme vuotta. Muutimme uuteen kotiin kun olin neljä vuotias ja minulla on muistoja vanhasta kodistani eli juurikin iästä 3-4 vuotta.

Omien lasteni kohdalla olen huomannut että heillä on "valemuistoja" eli ihan selvästi ovat muistavinaan juttuja joista on esimerkiksi videota ja sekoittavat niitä myös keskenään. Esimerkiksi jos videolla on kaksi pätkää eri tilaisuuksista, niin heidän muistoissaan ne ovat tapahtuneet samassa tilanteessa.

Variaatiot ovat suuria. Itselläni varhaisin muisto on vaunuista puun alla, näen puun oksat ja taivaan. Minun on täytynyt olla alle puolivuotias. Opin puhumaan 7 kk ikäisenä joten ei ole yllättävää, että muistot alkavat suunnilleen samoihin aikoihin. Tiedän myös yhden lapsen joka oppi puhumaan jo 4 kk ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä unet tai hallusinaatiot,miten kaikilla ympäri maailmaa voi olla samat?

Tällä perusteella olen taipuvainen uskomaan että kuoleman jälkeen on jotain.

Ne on pitkälti kulttuurisidonnaisia. Eri maissa kaava on sama, mutta ilmenemismuoto hiukan erilainen. Hindut näkevät omia jumaliaan, jotkut muut valo-olennon, esitellään elämän kirjaa tai elokuvaa. Mihin nyt on totuttu uskomaan.

Kuollessa ihmisen aivot käyvät hetken ylikierroksilla, ja ovat hyperajattelun tilassa. Ihmisten alitajuntakaan ei poikkea mitenkään ihmeesti toisistaan.