Kuoleman portilla käyneet kertovat väreistä, valoista ja kuolleista tuttavista - Uskotko, että totta?

Vierailija kirjoitti:

Useampikin tuttava on "kaivettu" takaisin rajan takaa - ja he ovat kertoneet, että siellä on pelkkää mustaa tyhjyyttä - ei siis yhtikäs mitään. Vastaavasti tiukasti elämässä kiinni olevat kertoilevat tarinoita siellä olevista värillisistä sukujuhlista - hassua...

No ei yllätä että on pelkkää mustaa silloin kun on tarkoitus olla kuolematta.

Vierailija kirjoitti:

Useampikin tuttava on "kaivettu" takaisin rajan takaa - ja he ovat kertoneet, että siellä on pelkkää mustaa tyhjyyttä - ei siis yhtikäs mitään. Vastaavasti tiukasti elämässä kiinni olevat kertoilevat tarinoita siellä olevista värillisistä sukujuhlista - hassua...

Saattaahan toki olla niinkin, että heillä on mustaa ihan rajan tälläkin puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useampikin tuttava on "kaivettu" takaisin rajan takaa - ja he ovat kertoneet, että siellä on pelkkää mustaa tyhjyyttä - ei siis yhtikäs mitään. Vastaavasti tiukasti elämässä kiinni olevat kertoilevat tarinoita siellä olevista värillisistä sukujuhlista - hassua...

Saattaahan toki olla niinkin, että heillä on mustaa ihan rajan tälläkin puolella.

Meinaatko, että elämän laatu seuraa rajan taakse ja moninkertaistuu siellä? Siis jos olisin kuollut tänään ruokalan biopönttöä tyhjentäessäni, niin ikuinen pa5kasade olisi seurannut mukana - jos sua yhtään ymmärsin?

"Menin pimeää kohden ja lopulta näin kirkasta valoa. Juuri ennen valoa naisen ääni kehotti kääntymään takaisin. En meinannut kääntyä, vaan halusin jatkaa kirkasta kohden, jolloin nainen sanoi uudelleen: aikasi ei ole vielä tulla tänne. Sitten uskoin ja käännyin takaisin päin. Lopulta heräsin tähän maailmaan takaisin. Näin olin käynyt tuonpuoleisessa auto-onnettomuuden jälkeen."

Päivi

"20 vuotta sitten meinasin kuolla pahoinpitelyn seurauksena, ja koin jotain selittämätöntä. Valoa ja suunnatonta rauhaa. Näin myös tulevia elämäntapahtumiani. Sitä on vaikea selittää sanoiksi."

Jarmo

Tottakai jatkuu. Sehän on vain keho jonka toiminta loppuu. Jatkamme muualla.

Itse olisin valmis jo lähtemään.

"Ollessani 14-vuotias jäin auton töytäisemäksi ylittäessäni suojatietä. Auton vauhti oli hurjat 60km/h. Tästähän ei oikeastaan pitäisi selvitä. Sain vakavan aivotärähdyksen ja pieniä ruhjeita päähän ja kasvoihin. Ollessani tajuttomana olin siinä valossa, joka voidaan selittää ihan länsimaalaisen tieteen avulla. Itse pidän tätä jonain kuolemanrajakokemuksena. Valo ei ollut liian kirkas, vaan lempeän valkoinen ympäröiden minut kokonaan. Olo oli kuin olisi levännyt lämpimässä vedessä. Olo oli rauhallinen ja levännyt. En tiedä kuulinko musiikkia vai mitä, mutta jotain lempeää ääntä kuitenkin.

Kun sitten minut väkisin herätettiin, olivat kivut tolkuttomat. Muistiin tämä kokemus on jäänyt elävästi. Nyt kolmekymppisenä katsoessani elämää taaksepäin olen huomannut, kuinka varjeltu olen lukuisista vastoinkäymisistä ja onnettomuuksista huolimatta ollut. Kummallisia sattumuksia ja johdatusta. Nykyään uskon enkeleihin ja kohtaloon, vaikken uskossa ole koskaan ollutkaan. Pyydän suojelusenkelin apua arjessani. Ymmärrän sen, että on paljon sellaista, mitä ihmiset eivät vielä yleisesti tiedosta tai hyväksy. Näistä "pehmeistä" puheistani huolimatta olen minäkin korkean akateemisen tieteellisen koulutuksen saanut ja sikäli hyvin rationaalisen ajattelutavan omaksunut."

Maria

Muistan kun olin kohdussa ja oli harkinnassa synnynkö vai en.

Tämä muisto tuli täysin spontaanisti kuvamuistona.

"Minulla oli vaikea synnytys yli 30 vuotta sitten, ja minulle tehtiin hätäsektio. Olin jonkinlaisen aidan päällä, jonka toisella puolella oli mahtavan kaunis viheriö. Joku käski tiukasti minua pysymään siellä mistä olin tullutkin."

Katja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, muistan monta mennyttä elämää ja jopa edellisen elämän vanhempani, jotka olivat ihanat ja rakkaat. Tässä elämässä mulla on ilkeät ja veemäiset vanhemmat joten siksi mielelläni muistelen entisiä. Muistan myös tarkkaan edellisen lapsuuskotini ja toki sen miten kuolinkin. Olin eri sukupuolta silloin.

Mutta tuosta ns välitilasta on vain hataria ja epätarkkoja muistoja, muistan mitä siellä tein mutta en sitä miltä siellä ”näyttää”.

Ja ihan normi akateeminen tutkija olen, en foliopipo :)

Joo unohtui vielä se että koska kuolin väkivallan uhrina, minulla on juuri vammakohdassa molemmin puolin ”vamma” ihossa. Joskus seuraavaan fyysistymiseen seuraa edellisestä kehosta merkkejä. Merkki kyljessäni on juurikin sen vamman ”näköinenkin”.

Mulla toistuu sama teema kuin joissakin aikaisemmissa elämissä.

Jotka olen itse muistanut.

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005607042.html

Ja juu juu, juttu on muurin takana mutta tuosta samasta on hössötetty jo vuosia. Totta vai ei?

Itse en usko.

Luin juuri tuon jutun. Ihan mielenkiintoinen artikkeli jossa ei todellakaan hössötetty.

Annettiin monta loogista syytä noille rajatilakokemuksille -jälleen kerran tiede näyttää voimansa höpöhöpöuskomuksia vastaan.

Nyt se on tutkittu: "Elämä kuoleman jälkeen" on sittenkin mahdollista

Kuolemanjälkeistä elämää on nyt tutkittu laajimmassa selvityksessä koskaan, kertoo Telegraph. Tutkimuksissa on selvinnyt, että tietoisuus ei välttämättä lakkaa kokonaan sen jälkeen kun aivojen fysiologinen toiminta on loppunut.

Kuolemanjälkeistä elämää on nyt tutkittu laajimmassa selvityksessä koskaan, kertoo Telegraph. Tutkimuksissa on selvinnyt, että tietoisuus ei välttämättä lakkaa kokonaan sen jälkeen kun aivojen fysiologinen toiminta on loppunut.

Southamptonin yliopiston tutkijat ovat tutkineet yli 2 060 ihmistä, joiden sydän on pysähtynyt. Tutkituista 330 selvisi ja 140 heistä kertoi, että jonkinasteinen tietoisuus jatkui sydämen pysähtymisen jälkeen.

Eräs tutkimukseen osallistujista kuvaili, että hän irtautui ruumistaan kokonaan ja katseli omaa elvytystään huoneen nurkasta.

Toinen, noin kolme minuuttia "kuolleena" ollut nainen kuvaili hoitohenkilökunnan tekemisiä ja koneiden ääniä yksityiskohtaisesti siltä ajalta, kun hän oli "kuollut".

Tutkijat kuvailevat, että henkilöiden kertomukset ovat täsmällisiä, todenmukaisia ja yksityiskohtaisia. Tutkijat sanovat, että tähän saakka on tiedetty, että aivot eivät voi toimia sen jälkeen kun sydän on lakannut pumppaamasta.

Yksi viidestä selviytyjästä kertoi epätavallisen rauhan tunteesta, ja kolmannes kuvaili kokemuksiaan niin, että heistä tuntui kuin aika hidastuisi tai nopeutuisi.

Osa tutkituista kertoi nähneensä kirkkaan valon. Toiset kertoivat pelon tai hukkumisen tuntemuksista. 13 prosenttia kertoi kehosta irtaantumisesta ja saman verran tutkittavista kertoi kokeneensä, että heidän aistinsa olivat terävöityneet.

Tutkijat uskovat, että vieläkin useammat ovat kokeneet tietoisuutta elvytyksen aikana, mutta eivät muista niitä lääkkeiden tai aivovaurion vuoksi.

Tutkimuksen johtaja tohtori Sam Parnia kuvailee, että aiemmin on oletettu kuolemanjälkeisten kokemusten olevan hallusinaatioita tai illuusioita. Hän kertoo, että potilaiden kokemukset vastaavat kuitenkin todellisuuden tapahtumia.

Sydämenpysähdyksen jälkeisiä kokemuksia tutkineet toivovat, että asiasta tehdään lisäselvityksiä.

https://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-se-on-tutkittu-elama-kuoleman-ja…

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jatkuu. Sehän on vain keho jonka toiminta loppuu. Jatkamme muualla.

Itse olisin valmis jo lähtemään.

Kun sähkökemiallinen toiminta aivoissa lakkaa niin se on kerta kaikkinen game over.

Mitään kuolemanjälkeistä elämää ei ole olemassa.

Yksikään oikeasti kuollut ei ole herännyt henkiin kertomaan mitä rajan takana on. Sydämen pysähtymisen eli ns. kliinisen kuoleman jälkeen aivot toimivat vielä jonkin aikaa. Aivokuollutta ei saada enää heräämään, koska aivotoiminta on loppunut kokonaan.

Jos ajatellaan, että on olemassa sielu, joka irtaantuu ruumiista sillä hetkellä kun sydän pysähtyy, miksi ruumiin aivot toimivat samaan aikaan? Kumpi on se oikea minuus/tietoisuus/sielu/whatever? Aivoissa oleva toiminta vai jokin ruumiin ulkopuolella oleva sielu? Miten ruumiin ulkopuolella oleva sielu pystyy näkemään tai kuulemaan? Miettikää mihin näkeminen ja kuuleminen perustuvat.

 

Kaikkea te pässit uskotte mitä netistä luette. Ei ihme että maailma tuhoutuu.

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan, että on olemassa sielu, joka irtaantuu ruumiista sillä hetkellä kun sydän pysähtyy, miksi ruumiin aivot toimivat samaan aikaan? Kumpi on se oikea minuus/tietoisuus/sielu/whatever? Aivoissa oleva toiminta vai jokin ruumiin ulkopuolella oleva sielu? Miten ruumiin ulkopuolella oleva sielu pystyy näkemään tai kuulemaan? Miettikää mihin näkeminen ja kuuleminen perustuvat.

 

Ei kumpikaan. Molemmat ovat ruumiin toimintoja, ruumiissahan ne aivotkin ovat. Sielu on jotain kolmatta sorttia.

Olin kerran kuolla ja tajuni vaan meni. En nähnyt mitään valoja värejä tai mitään kuvioita/hahmoja. Ei mitään, taju pois. Mustaa. Heräsin sitten sairaalan osastolta hengissä.

Jos johonkin uskon, niin tämänhetkisen länsimaisen tieteen ja sen metodologioiden rajallisuuteen.

Jos tiede vastaavine metodologioineen olisi käytössä kohdussa, suhtauduttaisiin syntymään varmasti ”kuolemana”, senhetkisen olotilan päättymisenä. Yhtälailla valistuksen aika siirsi länsimaisen maailman kristillisestä maailmankuvasta tieteen kehittyvään maailmankuvaan. Tiede on usein oppinut havaitsemaan aiemmin havaitsematonta: esimerkiksi valo ei kulje eetterissä vaan on sähkömagneettista säteilyä.

Nykyisen tieteen keinoin voimme yrittää observoida ja mitata maailmaa, mutten usko, että nykytiede kykenee antamaan vastausta tähän arvoituksesta suurimpaan.

-Luonnontieteiden tohtori

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä unet tai hallusinaatiot,miten kaikilla ympäri maailmaa voi olla samat?

Tällä perusteella olen taipuvainen uskomaan että kuoleman jälkeen on jotain.

Niin ja miksi sitten jokainen kuitenkin näkee omia edesmenneitä tuttujaan eikä ketä tahansa tyyppejä, jos kyseessä olisi joku standardikokemus kaikille.

Minun enoni oli leikkauksessa ja sydän pysäytettiin keinotekoisesti. Tänä aikana hän kertomansa mukaan oli lentänyt tunneliin, jonka päässä oli valoa ja rauhaa. Siellä oli hänen äitinsä ja isänsä, jälleennäkeminen oli riemuisa. Mutta kirkkaassa valossa kuului ääni:"Sinun aikasi ei ole vielä, sinun täytyy palata." Ja niinpä hän myöhemmin heräsi omassa ruumiissaan, sairaalassa. Eikä olisi kuulemma halunnut palata. Tuon kokemuksen jälkeen eno ei enää pelännyt kuolemaa, vaan oli rauhaisa asian suhteen. Nyt hän on jo valossaan.

Olen aika skeptinen, sillä aivojen kuolema kestää todella kauan.

Toisaalta minulla on muita kokemuksia, jotka selkeästi viittaavat siihen, että nykyiset fysiikan teoriat ovat puutteellisia. Olen esimerkiksi nähnyt tapahtumia ennalta unessa ja näyissä.