Kuoleman portilla käyneet kertovat väreistä, valoista ja kuolleista tuttavista - Uskotko, että totta?

Itse olen avoin kaikelle. Eniten viehättää ajatus rinnakkaismaailmankaikkeuksista, en voi uskoa tämän meidän olevan ainoa. Uskon, että tietoisuutemme/sielumme on energiaa, joka vain muuttaa muotoaan tai siirtyy "ajasta toiseen" eli seuraavaan ulottuvuuteen tai rinnakkaistodellisuuteen. Ehkä kuolema on vain yksi niistä määrättömistä hetkistä, kun todellisuus jakautuu.

 

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan TIEDÄ mitä tapahtuu tai ei tapahdu kun ruumiimme kuolee. Jännä kuitenkin, että ne, joilla ei ole asiasta kuitenkaan minkäänlaista kokemusta, ovat kertomassa että ei ole totta, harhaa vain. Ette tekään sitä tiedä.

Juuri näin. Niiden ihmisten kokemukset jotka ovat tuollaista kokeneet ovat aivan yhtä totta kuin niidenkin, jotka eivät ole vastaavaa kokeneet. Se kokemus valosta, rakkaudesta, edesmenneiden tuttavien näkminen jne ei kuitenkaan kerro mitän siitä, mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu. Sitä kokemusta ei kukaan edes pääse kertomaan.

Ihmiset lukevat tai kuulevat toisten kokemuksista, ja kun oikein kovasti uskoo, niin luulee itsekin kokevansa samoin. Ihmiset on oikeasti sekopäitä. Näkeehän ne Jeesuksia ja Neitsyt Marioita paahtoleivissä ja koirien persauksissa, jne. Miksipä siis ei valoja ja sukulaisiakin?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen avoin kaikelle. Eniten viehättää ajatus rinnakkaismaailmankaikkeuksista, en voi uskoa tämän meidän olevan ainoa.

Minua viehättää Navy blue noin värinä, siltikään se ei ehkä ole kuitenkaan vastaus maailmankaikkeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Uskon. Juttua en pääse lukemaan, mutta olen lukenut aiheesta aika monta kirjaa ja tutkimuksia ja kyllä ne selvästi viittaavat siihen, että kokemukset ovat tosia. Lisäksi itselläni on aika monta ns. yliluonnollista kokemusta, joita ei kyllä kykene järjellä selittämään. Olen mm. tavannut kolme läheistäni heidän kuolemansa jälkeen, näistä viimeinen pari viikkoa sitten. Yhdellä kerralla meitä oli kaksi todistamassa samaa "näkyä". Olen myös täysin spontaanisti irronnut kehostani ja useammankin kerran. 

Kun näitä alkoi minulle tapahtua, olin ihan "tavallinen" ihminen, en uskonnollinen, enkä mikään hörhö, en mitenkään kiinnostunut tästä aihepiiristä. Olin melko yllättynyt ensimmäisestä kokemuksesta, jossa kuollut minulle ilmestyi, hän kun ei ollut minulle edes erityisen läheinen, vaikka olikin sukulainen. En ollut hänen kuolemastaan edes surullinen (vanha ja sairas ihminen kyseessä) tai mitenkään järkyttynyt.

Näiden tapausten jälkeen alkoi kuitenkin ns. rajatiedon asiat kiinnostamaan ja olen aika vakuuttunut, että on valtavan paljon asioita, joista emme tiedä ja siksi pidämme niitä yliluonnollisina ja mahdottomina. Uskon, että tietoisuus on jotain ihan muuta kuin aivomme tuottamat ajatukset. 

Onko sun päätä koskaan tutkittu sairauksien varalta? Mullakin on ollut näitä "kehosta irtoamisia" ja ovat johtuneet epilepsiasta. Tuntuivat aikoinaan tosi yliluonnolliselta, mutta nyt niille on selitys. Johtuikin aivotoiminnan häiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä unet tai hallusinaatiot,miten kaikilla ympäri maailmaa voi olla samat?

Tällä perusteella olen taipuvainen uskomaan että kuoleman jälkeen on jotain.

Siitä, että vaikka me ihmiset tunnemme itsemme erillaisiksi niin olemme silti loppupeleissä samanlaisia, meillä on samoja ajatuksia, tunteita ja pelkoja.

Riipumatta siitä millaisia olemme, kuinka älykkäitä tai tyhmiä.. :D

Varmaan lähes kaikki ajattelevat samoja asioita kuoleman läheisyydessä ja siitä nämä unet tulevat

Emme todellakaan ole kaikki loppupeleissä samanlaisia emmekä tunne samoja tunteita, pelkoja jne. Tuolla tavalla ajattelevat, vaaleanpunaisten lasien läpi maailmaa katsovat ovat kaikkein suurimmassa vaarassa joutua rikosten uhreiksi. Lukekaa nyt edes vähän vaikkapa psykopaateista/sosiopaateista, jotta osaisitte vähän varoa ja yrittäkää ymmärtää, että näitä on aika paljon joukossamme. Maailmassa tarvitaan enemmän realismia ratkaisemaan ongelmia ja vähemmän tuollaista "leikitään kaikki kivasti yhdessä" -hömppää. Sorry purkauksesta, mutta olen työni puolesta liian paljon nähnyt tällä tavalla ajattelevien ihmisten joutuvan uhreiksi, niin ei voinut olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen avoin kaikelle. Eniten viehättää ajatus rinnakkaismaailmankaikkeuksista, en voi uskoa tämän meidän olevan ainoa.

Minua viehättää Navy blue noin värinä, siltikään se ei ehkä ole kuitenkaan vastaus maailmankaikkeuteen.

Hohhoijaa. Viehättää, miellyttää. Koska varmaa tietoa ei vielä ole. Epäillä saa ja pitääkin, täystyrmääminen on vain ylimielisyyttä.

 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat kuoleman porteilla? Melkein kuollut??? Koomassa???

Mulla on ollut yksi sydänpysähdys infarktissa. Joku vain sammutti valot, ei soinut pasuunat, ei näkynyt edesmenneitä sukulaisia - ei mitään.

Sitten heräsin teholla. Ei mitään muistikuvia mistään siinä välissä.

Ainahan näitä tilanteita dramatisoidaan, ihminen voi rakentaa itselleen ns. valemuistikuvia.

Samalla osastolla oli mies, joka kertoi katselleensa omaa elvytystlannettaan katon rajasta. Joopa joo, oli kai vaan katsellut liikaa sairaalasarjoja ja kuvaili näkemänsä elvytystilaisuuden niin että oli lääkärillä pokassa pitelemistä. No kun käännyin miestä katsomaan niin päältäpäin näkyi paha alkoholismi (uskokaa nyt se näkyy).

Ehkä sun sydänpysähdys ei kestänyt tarpeeksi pitkään kokemuksen saamiseksi.

Mut on elvytetty. En nähnyt valoa tai kuolleita omaisia. Sen muistan, että oli ihan älyttömän vaikea tulla tajuihin ja saada edes silmiä auki.

Tällaisia rajatilakokemuksiahan voi saada muutenkin kuin kuoleman porteilla. Joku voi saada sellaisen esimerkiksi jopa orgasmin yhteydessä tai esimerkiksi korkeita G voimia testatessa (vaikuttaa aivojen verenpaineeseen). Nämä puhuvat mielestäni sen puolesta että kysymyksessä on todellakin aivokemiallinen tila joka kyllä loppuu siinä vaiheessa kun aivon toimintakin lopullisesti sammuu.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin uskoa, mutta ikävä kyllä luulen että todellisuudessa on vain pimeää . Valot sammuvat lopullisesti, kuten myös tietoisuus. 

Ei se ole pimeää sen paremmin kuin valoisaakaan.

Tila kuoleman jälkeen lienee samanlainen kuin ennen syntymää. Eikähän tuosta syntymää edeltäneestä ajasta ole jäänyt traumoja.

Kyllä. Uskon myös sielun olemassaoloon. Olen opiskellut jonkin verran neurotiedettä ja jossain opuksessa ihan asenteellisesti luki että eipä kovin moni sellaiseen dualismiin usko. Sehän nähdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat kuoleman porteilla? Melkein kuollut??? Koomassa???

Mulla on ollut yksi sydänpysähdys infarktissa. Joku vain sammutti valot, ei soinut pasuunat, ei näkynyt edesmenneitä sukulaisia - ei mitään.

Sitten heräsin teholla. Ei mitään muistikuvia mistään siinä välissä.

Ainahan näitä tilanteita dramatisoidaan, ihminen voi rakentaa itselleen ns. valemuistikuvia.

Samalla osastolla oli mies, joka kertoi katselleensa omaa elvytystlannettaan katon rajasta. Joopa joo, oli kai vaan katsellut liikaa sairaalasarjoja ja kuvaili näkemänsä elvytystilaisuuden niin että oli lääkärillä pokassa pitelemistä. No kun käännyin miestä katsomaan niin päältäpäin näkyi paha alkoholismi (uskokaa nyt se näkyy).

Ehkä sun sydänpysähdys ei kestänyt tarpeeksi pitkään kokemuksen saamiseksi.

Johtui siitä ettei ollut tarkoituskaan kuolla. Siksi noita rajatilakokemuksia ei ole kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin uskoa, mutta ikävä kyllä luulen että todellisuudessa on vain pimeää . Valot sammuvat lopullisesti, kuten myös tietoisuus. 

Ei se ole pimeää sen paremmin kuin valoisaakaan.

Tila kuoleman jälkeen lienee samanlainen kuin ennen syntymää. Eikähän tuosta syntymää edeltäneestä ajasta ole jäänyt traumoja.

Moni muistaa myös ajan ennen syntymäänsä. Siinä mielessä olet oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä unet tai hallusinaatiot,miten kaikilla ympäri maailmaa voi olla samat?

Tällä perusteella olen taipuvainen uskomaan että kuoleman jälkeen on jotain.

Miten ne hallusinaatiot voisivat olla eri kulttureissa kovinkaan erilaisia? Ihmiset ovat kuitenkin fysiologisesti erittäin paljon toistensa kaltaisia ja joku tiety tila aiheuttaa tiettyjä aistimuksia. Vai oletko kuullut että jossain kultturissa liian kuuman juominen ei aiheuttaisi kipua, vaan olisi suosittu huvittelukeino?

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan TIEDÄ mitä tapahtuu tai ei tapahdu kun ruumiimme kuolee. Jännä kuitenkin, että ne, joilla ei ole asiasta kuitenkaan minkäänlaista kokemusta, ovat kertomassa että ei ole totta, harhaa vain. Ette tekään sitä tiedä.

Aika harva edes väittää tietävänsä. Toisilla on asiaan liittyen uskomuksia ja toislla niitä taas ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe mitään syytä kyseenalaistaa kokemuksia valon ja värien näkemisestä.

Mutta en usko kuolemanjälkeiseen elämään tai taivaaseen tai muuhun uskontohömppään.

t. Ateisti

Ateistikin pääsee taivaaseen.

En usko että kirstittyjen taivasta on olemassa, mutta kaikki kuolee, niin uskovat kuin ateistitkin.

t. Ateisti

No joo, muistan monta mennyttä elämää ja jopa edellisen elämän vanhempani, jotka olivat ihanat ja rakkaat. Tässä elämässä mulla on ilkeät ja veemäiset vanhemmat joten siksi mielelläni muistelen entisiä. Muistan myös tarkkaan edellisen lapsuuskotini ja toki sen miten kuolinkin. Olin eri sukupuolta silloin.

Mutta tuosta ns välitilasta on vain hataria ja epätarkkoja muistoja, muistan mitä siellä tein mutta en sitä miltä siellä ”näyttää”.

Ja ihan normi akateeminen tutkija olen, en foliopipo :)

Uskon kyllä vastaanottoon koska uskon reinkarnaatioon.

Gopal Gupta antoi entisestä elämästään yhteensä 46 yksittäistä tietoa, joista lähes kaikki olivat tarkistettavissa ja oikein. Seuraavassa on muutama esimerkki yksityiskohtaisimmista paikkansa pitäneistä tiedoista:

- hänellä oli palvelijoita, jotka veivät astiat pois pöydästä

- hänellä oli hyvin suuri talo Mathurassa

- hän oli johtajana lääkeyrityksessä, jonka nimi oli "Sukh Shancharak"

- hän kätteli tohtori Radhakrishnania Agran yliopistossa

- hänen nuoremmalla veljellään oli vaimo, joka oli Assamista

- hänen veljensä ampui hänet

- häntä ammuttiin rintaan

- hän tunnisti mm. vanhemman ja nuoremman veljensä ja oman kuvansa

- hän osasi osoittaa tarkasti murhapaikan yrityksen tiloissa

Itsellänikin on monta tuttua jotka lapsena muistivat edellisen elämänsä. Näistä ei vaan sovi puhua, koska ovat kristillisessä mielessä rienausta ja epäjumalien palvontaa.

https://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/neurokirurgin-hurja-vaite-tietoisuus-ei-lopu-kuolemaan/257758