Lue keskustelun säännöt.
En saa asumistukea koska mies tienaa hyvin.
19.03.2018 |
Meillä avomies on pankkialalla ja tienaa tähtitieteellisiä summia. Hän on tietysti pihi ekonomisti ja haluaa että kaikki maksetaan puoliksi. Itse olen lastentarhanopettaja päivätöissä ja palkka on huono. Minulla on kaksi tytärtä edellisestä avioliitosta.
Asunto on kaksikerroksinen kaupunkiasunto ja olen elänyt kädestä suuhun koko suhteen ajan. Nyt olen siinä pisteessä että aion erota taloudellisten syiden takia. Mies ajaa Bemarilla, itse bussilla. Rahat loppuvat kuun puolessa välissä, mies olettaa että ostan ruoat ja hän kävelee valmiiseen ruokapöytään. Hän ei myöskään tee mitään kotitöitä vaan pelailee yläkerrassa pleikkojaan ja elää omaa elämäänsä, käy kavereiden kanssa matkoilla.
Eroni jälkeen saisin kaupungin asunnon, asumistuen ja minulla olisi varaa kasvattaa tytöt aikuisiksi.
Minusta on epäreilua, että avoliitossa KELA katsoo avomiehen tuloja, vaikka tämä ei maksa senttiäkään enempää kuin max puolet menoista. Jos sitäkään?
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vain kuljetusalalla ja itsellä sama tilanne koska opiskelen. Opiskelija-asunnossa pärjäisin paljon halvemmalla. Nykyajan miehet eivät elätä vaimojaan ja tämä saattaa tulla yllätyksenä muillekin kuin minulle.
Mieheni oli samanlainen pihi toisilla maksattaja, vaikka tienasi huomattavasti enemmän kuin minä. Lopulta isäni kertoi kovin sanakääntein miehelleni mitä tarkoittaa perhe (lapsia perheessä) ja perheen elatus. Ilmeisesti siitä hoksasi, ettei hänen rahat olekaan yksin hänen rahojaan ja siitä lähtien kaikki on sujunut jouhevasti.
Kyllä meilläkin niin minä kuin lapsetkin katsotaan miestä ylöspäin. Pienestä on lapsille opetettu että isä käy töissä ja tienaa ja on parempi ihminen, kuin äiti joka on vaan kotona ja saa kuljeksia nurkissa ruokapalkalla.
Eipä ole kukaan tuolle mitään sanonut.. Hän määrää ja muut vikisee.
Mutta hän tekee rahaa.
Minä neuvottelen ihan jokaisesta hankinnasta mitä lapset tarvii ja joka kerta kuuntelen sen puhinan ja huokailun. Käyn meille ruokakaupassa ja soitan sieltä kassalta paljonko ostokset maksaa ja mies siirtää sen verran.. Kotona tarkistetaan onko jotain ylimääräistä.
Huomasin esim että jauheliha oli mennyt vahingossa vanhaksi ja siitä aivan kauhea valitus ja paha mieli, kuin maailma kaatuisi siihen.
Elän jatkuvassa inhottavassa olotilassa, kun haluaisi ettei olisi riitaa ja mies pahoilla mielin, mutta en onnistu. En sitten millään.
Tälläistä on pihin ja vittumaisen ukon kanssa.Tilanteesi ei ole millään tasolla normaali, vaan mies harjoittaa mielivaltaista vallankäyttöä.
Tiedän, mutta kyse olikin siitä että kyllä meitä naisia ja lapsia on miehen peukalon alla. Ja puhutaan kauniisti siitä kuinka ollaan perhe ja edelleen katsotaan joka asiaan puolison tulot, niin hoitomaksuissa kuin tuissakin, vaikka toinen ei niistä mitenkään hyödy..
Itse olen ukkoni valinnut. Kyllä tämän pienen hetken vielä kestää, mutta sitten kun on aika palata töihin, ihmettelen miten maksan ne maksimi hoitomaksut pienestä palkastani.
Miksi sinä haluat pysyä tilanteessa?
Sen sijaan, että nyt etsit oman asunnon ja eroat?
Tuo tilanne jatkuu tadan niin kauan kunnes oivallat, ettei sinulla ole mikään pakko olla tuon kanssa yhdessä.
Ja joo: olen ollut väkivaltaisessa parisuhteessa. Oli muuten valoisin tunne ikinä kun tajusin, että voin lähteä pois sen ihmisen luota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on naimisissa niin kyllä elintaso kuuluu lain mukaankin olla sama. En ymmärrä tällaista nykymenoa yhtään, on sinun ja minun ja unohtuu se että pitäisi olla meidän.
Tämä Porvoolaispari on avoliitossa.
Ei se kuule vaikuta mihinkään mitään enää nykyään, oli avo tai avio.
Avoliittolailla on merkitystä vain avoliiton päättyessä.
Mutta ei se siihen vaikuta, että jos mies ja nainen asuu yhdessä, katsotaan toisenkin tulot jos toinen joutuu hakemaan jotain tukia.
Avoliitolla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Tulot katsotaan vaikka asuisit serkunkumminkaiman kanssa.
Eipä taida vaikuttaa jos 2 miestä tai naista asuu yhdessä..
Ap sinähän olet terve ihminen, saanut ammatin ja työn. Kyllä sä yksinkin pärjäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on naimisissa niin kyllä elintaso kuuluu lain mukaankin olla sama. En ymmärrä tällaista nykymenoa yhtään, on sinun ja minun ja unohtuu se että pitäisi olla meidän.
Tämä Porvoolaispari on avoliitossa.
Ei se kuule vaikuta mihinkään mitään enää nykyään, oli avo tai avio.
Avoliittolailla on merkitystä vain avoliiton päättyessä.
Mutta ei se siihen vaikuta, että jos mies ja nainen asuu yhdessä, katsotaan toisenkin tulot jos toinen joutuu hakemaan jotain tukia.
Avoliitolla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Tulot katsotaan vaikka asuisit serkunkumminkaiman kanssa.
Eipä taida vaikuttaa jos 2 miestä tai naista asuu yhdessä..
Eipä muuten läheskään aina katsota muutenkaan. Itse olen mies ja minulla on naispuolinen kämppäkaveri. Minä käyn töissä ja kämppis opiskelee.
Hän saa täyden asumistuen ja tällä hetkellä toimeentulotukea koska opintotukikuukaudet loppuivat eikä saanut niihin jatkoa.
Kun on erilliset vuokrasopimukset niin ei Kela voi lakien, eikä myöskään omien nettisivujensa kautta ilmoittamien tietojensa mukaan katsoa heidän kuuluvan samaan ruokakuntaan vaikka samassa kämpässä asuisikin.
Jatkoa edelliseen:
Kela sitä monesti kyllä yrittää mutta jos he katsovat teidät avopariksi vaikka ette sitä olisi ja on erilliset vuokrasopimukset, rikkoo Kela silloin lakia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vain kuljetusalalla ja itsellä sama tilanne koska opiskelen. Opiskelija-asunnossa pärjäisin paljon halvemmalla. Nykyajan miehet eivät elätä vaimojaan ja tämä saattaa tulla yllätyksenä muillekin kuin minulle.
Voi helvetti, minua on huijattu, maksan kaiken vaimolleni
M45
En koskaan varmaan kunnolla ymmärrä teitä nuorempia naisia mihin suostutte. En suostuisi muuttamaan yhteen kenenkään kanssa ilman avioliittoa, jos minulla itselläni olisi jo perhe. Avioliitossa on elatusvelvollisuus sekä perii kuoleman jälkeen.
Avoliitossa jos puoliso kuolee, jäät tyhjän päälle, perilliset potkivat ulos asunnostasikin, jos et omista sitä kokonaan itse.
Miehelläsi on täydellinen tilanne, hänellä on perhe, joka auttaa uralla etenemisessä (perheelliset etenee paremmin) ja jonka eteen hänen ei käytännössä tarvitse tehdä mitään ylimääräistä suhteessa siihen, että asuisi yksin. Sen sijaan hän saa seksiä, puolet vuokrasta, ja enemmän ilmaista ruokaa.
Ei se feminismi nyt niin kamalaa ole kuitenkaan, ilman sitä joutuu juuri tuollaisiin tilanteisiin. Ja ihmettelee että miten tässä näin kävi. Ei äiti voi enää ajatella pelkästään romantiikan kautta, pitää olla joku järki myös suhteissa. Ymmärrätkö, että lapsesi kärsivät tästä, jos ei nyt niin jossain vaiheessa, kun makselet moisen miehen ruokakuluja ja hoidat hänen kotiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee rikosilmoitus. Miehellä on elatusvelvollisuus. Ja tietysti eroat pikimmiten.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan varmaan kunnolla ymmärrä teitä nuorempia naisia mihin suostutte. En suostuisi muuttamaan yhteen kenenkään kanssa ilman avioliittoa, jos minulla itselläni olisi jo perhe. Avioliitossa on elatusvelvollisuus sekä perii kuoleman jälkeen.
Avoliitossa jos puoliso kuolee, jäät tyhjän päälle, perilliset potkivat ulos asunnostasikin, jos et omista sitä kokonaan itse.
Miehelläsi on täydellinen tilanne, hänellä on perhe, joka auttaa uralla etenemisessä (perheelliset etenee paremmin) ja jonka eteen hänen ei käytännössä tarvitse tehdä mitään ylimääräistä suhteessa siihen, että asuisi yksin. Sen sijaan hän saa seksiä, puolet vuokrasta, ja enemmän ilmaista ruokaa.
Ei se feminismi nyt niin kamalaa ole kuitenkaan, ilman sitä joutuu juuri tuollaisiin tilanteisiin. Ja ihmettelee että miten tässä näin kävi. Ei äiti voi enää ajatella pelkästään romantiikan kautta, pitää olla joku järki myös suhteissa. Ymmärrätkö, että lapsesi kärsivät tästä, jos ei nyt niin jossain vaiheessa, kun makselet moisen miehen ruokakuluja ja hoidat hänen kotiaan?
Ei peri, paitsi jos kuolleella puolisolla ei ole rintaperillisiä. Eli jos kuolleella puolisolla ei ole elossa olevia lapsia, vanhempia tai sisaruksia, niin vasta silloin perii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vain kuljetusalalla ja itsellä sama tilanne koska opiskelen. Opiskelija-asunnossa pärjäisin paljon halvemmalla. Nykyajan miehet eivät elätä vaimojaan ja tämä saattaa tulla yllätyksenä muillekin kuin minulle.
Mieheni oli samanlainen pihi toisilla maksattaja, vaikka tienasi huomattavasti enemmän kuin minä. Lopulta isäni kertoi kovin sanakääntein miehelleni mitä tarkoittaa perhe (lapsia perheessä) ja perheen elatus. Ilmeisesti siitä hoksasi, ettei hänen rahat olekaan yksin hänen rahojaan ja siitä lähtien kaikki on sujunut jouhevasti.
Kyllä meilläkin niin minä kuin lapsetkin katsotaan miestä ylöspäin. Pienestä on lapsille opetettu että isä käy töissä ja tienaa ja on parempi ihminen, kuin äiti joka on vaan kotona ja saa kuljeksia nurkissa ruokapalkalla.
Eipä ole kukaan tuolle mitään sanonut.. Hän määrää ja muut vikisee.
Mutta hän tekee rahaa.
Minä neuvottelen ihan jokaisesta hankinnasta mitä lapset tarvii ja joka kerta kuuntelen sen puhinan ja huokailun. Käyn meille ruokakaupassa ja soitan sieltä kassalta paljonko ostokset maksaa ja mies siirtää sen verran.. Kotona tarkistetaan onko jotain ylimääräistä.
Huomasin esim että jauheliha oli mennyt vahingossa vanhaksi ja siitä aivan kauhea valitus ja paha mieli, kuin maailma kaatuisi siihen.
Elän jatkuvassa inhottavassa olotilassa, kun haluaisi ettei olisi riitaa ja mies pahoilla mielin, mutta en onnistu. En sitten millään.
Tälläistä on pihin ja vittumaisen ukon kanssa.Tilanteesi ei ole millään tasolla normaali, vaan mies harjoittaa mielivaltaista vallankäyttöä.
Tiedän, mutta kyse olikin siitä että kyllä meitä naisia ja lapsia on miehen peukalon alla. Ja puhutaan kauniisti siitä kuinka ollaan perhe ja edelleen katsotaan joka asiaan puolison tulot, niin hoitomaksuissa kuin tuissakin, vaikka toinen ei niistä mitenkään hyödy..
Itse olen ukkoni valinnut. Kyllä tämän pienen hetken vielä kestää, mutta sitten kun on aika palata töihin, ihmettelen miten maksan ne maksimi hoitomaksut pienestä palkastani.
No älä ota niitä hoitomaksuja vain omalle nimellesi, eikä mitään muutakaan laskua. Molempien nimelle tai miehen nimelle, käyhän se mieskin töissä ja näin ollen hyötyy päivähoidosta, enemmänkin kuin sinä. Jollei mies maksa niin anna mennä perintään. Tai sitten hankit itsellesi lasten kanssa ihan oman elämän, johon on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan varmaan kunnolla ymmärrä teitä nuorempia naisia mihin suostutte. En suostuisi muuttamaan yhteen kenenkään kanssa ilman avioliittoa, jos minulla itselläni olisi jo perhe. Avioliitossa on elatusvelvollisuus sekä perii kuoleman jälkeen.
Avoliitossa jos puoliso kuolee, jäät tyhjän päälle, perilliset potkivat ulos asunnostasikin, jos et omista sitä kokonaan itse.
Miehelläsi on täydellinen tilanne, hänellä on perhe, joka auttaa uralla etenemisessä (perheelliset etenee paremmin) ja jonka eteen hänen ei käytännössä tarvitse tehdä mitään ylimääräistä suhteessa siihen, että asuisi yksin. Sen sijaan hän saa seksiä, puolet vuokrasta, ja enemmän ilmaista ruokaa.
Ei se feminismi nyt niin kamalaa ole kuitenkaan, ilman sitä joutuu juuri tuollaisiin tilanteisiin. Ja ihmettelee että miten tässä näin kävi. Ei äiti voi enää ajatella pelkästään romantiikan kautta, pitää olla joku järki myös suhteissa. Ymmärrätkö, että lapsesi kärsivät tästä, jos ei nyt niin jossain vaiheessa, kun makselet moisen miehen ruokakuluja ja hoidat hänen kotiaan?
Ei peri, paitsi jos kuolleella puolisolla ei ole rintaperillisiä. Eli jos kuolleella puolisolla ei ole elossa olevia lapsia, vanhempia tai sisaruksia, niin vasta silloin perii.
No en ole juristi, mutta kyllä aviopuolison asema on puolison kuollessa huomattavasti parempi kuin avopuolison. Siitä olen varma. Yhteisestä kodista ei tarvitse lähteä, ja jos ei ole avioehtoa, niin köyhempi puoliso saa tasinkoa. Omaisuus jaetaan puoliksi silloin. Lisäksi muistaakseni joitain vakuutuskorvauksia voi saada vain aviopuolisot. Yleensäkään en ymmärrä, että jos ollaan sitouduttu toisiin ja rakastetaan toistas, niin ei välitetä hänen asemasta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka mies nykyään elättää toisen miehen lapsia. Kai niillä lapsilla isäkin on. Ainakin elatustuet kuuluu sinulle. Et todennäköisesti saa asumistukea, jos käyt työssä. Lastentarhanopettaja ansaitsee juuri sen verran kuin itse pystyy kustantamaan. Voi olla ettet koskaan saa kaupungin asuntoa, koska ne menevät ensisijaisesti tosi köyhille. Mielestäni ideasi on hölmö. Rakasta miestäsi äläkä arvostele häntä. Anna miehen ajaa Bemareilla. Elä hänen kanssaan omaa elämääsi. Mihin tuhlaat rahasi jo alkukuusta. Ehkä ekonomisti miehesi laskee, että sinulla pitäisi olla Ruokarahat vielä loppukuuksikin. Minulla on vähän samanlainen tilanne. Varaan Ruokarahat aina erilleen muista rahoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vain kuljetusalalla ja itsellä sama tilanne koska opiskelen. Opiskelija-asunnossa pärjäisin paljon halvemmalla. Nykyajan miehet eivät elätä vaimojaan ja tämä saattaa tulla yllätyksenä muillekin kuin minulle.
Mieheni oli samanlainen pihi toisilla maksattaja, vaikka tienasi huomattavasti enemmän kuin minä. Lopulta isäni kertoi kovin sanakääntein miehelleni mitä tarkoittaa perhe (lapsia perheessä) ja perheen elatus. Ilmeisesti siitä hoksasi, ettei hänen rahat olekaan yksin hänen rahojaan ja siitä lähtien kaikki on sujunut jouhevasti.
Kyllä meilläkin niin minä kuin lapsetkin katsotaan miestä ylöspäin. Pienestä on lapsille opetettu että isä käy töissä ja tienaa ja on parempi ihminen, kuin äiti joka on vaan kotona ja saa kuljeksia nurkissa ruokapalkalla.
Eipä ole kukaan tuolle mitään sanonut.. Hän määrää ja muut vikisee.
Mutta hän tekee rahaa.
Minä neuvottelen ihan jokaisesta hankinnasta mitä lapset tarvii ja joka kerta kuuntelen sen puhinan ja huokailun. Käyn meille ruokakaupassa ja soitan sieltä kassalta paljonko ostokset maksaa ja mies siirtää sen verran.. Kotona tarkistetaan onko jotain ylimääräistä.
Huomasin esim että jauheliha oli mennyt vahingossa vanhaksi ja siitä aivan kauhea valitus ja paha mieli, kuin maailma kaatuisi siihen.
Elän jatkuvassa inhottavassa olotilassa, kun haluaisi ettei olisi riitaa ja mies pahoilla mielin, mutta en onnistu. En sitten millään.
Tälläistä on pihin ja vittumaisen ukon kanssa.Tilanteesi ei ole millään tasolla normaali, vaan mies harjoittaa mielivaltaista vallankäyttöä.
Tiedän, mutta kyse olikin siitä että kyllä meitä naisia ja lapsia on miehen peukalon alla. Ja puhutaan kauniisti siitä kuinka ollaan perhe ja edelleen katsotaan joka asiaan puolison tulot, niin hoitomaksuissa kuin tuissakin, vaikka toinen ei niistä mitenkään hyödy..
Itse olen ukkoni valinnut. Kyllä tämän pienen hetken vielä kestää, mutta sitten kun on aika palata töihin, ihmettelen miten maksan ne maksimi hoitomaksut pienestä palkastani.Miksi sinä haluat pysyä tilanteessa?
Sen sijaan, että nyt etsit oman asunnon ja eroat?
Tuo tilanne jatkuu tadan niin kauan kunnes oivallat, ettei sinulla ole mikään pakko olla tuon kanssa yhdessä.Ja joo: olen ollut väkivaltaisessa parisuhteessa. Oli muuten valoisin tunne ikinä kun tajusin, että voin lähteä pois sen ihmisen luota.
En tiedä miksi. Välillä musta tuntuu että oikeasti vihataan toisiamme ihan tosissaan. Kai mä olen ottanut jonkun tavoitteen. Olla niin mah täydellinen, ettei se voi sanoa mitään. Kerjään jo nyt sukulaisilta vaatteita itselleni. Säälittävää. Voisin ostaa, ja suututtaa sen, mutta en halua. Olen kai jotenkin sairas. Se saa mut kusemaan hunajaa kun oikein pakottaa ikeasta ottamaan uusia keittiöpyyhkeitä (edelliset vuosia vanhoja).
Näin sitä pikkuhiljaa se on saanut musta vallan. Olen vieras kotonani.. Kyselen lupaa joka asiaan. Oliko näin muutama vuosi sitten, ei ollut. Miehestä tullut sairaalloisen pihi ja minusta pelokas ja taisteluhaluton. Pahinta on nuo ruoka kauppareissut.. Tietää että ruokaa pitää ostaa, mutta mulla menee sinne kaikki ja tiedän että saatan joutua soittamaan ja pyytämään lisää. Tekisi mieli vaan olla käymättä. Nyt rupean paniikissa siivoamaan. Täällä täytyy olla just eikä melkein siistiä ja ruoka tehtynä, muuten se mököttää koko illan. Ja yhtäkään vesitahraa ei saa olla missään, kun tulee vesivahinko ja taas se on pahoillaan.
Tää on mun elämää. Ihmiset kitisee aika pienestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä alunperinkään suostutte näihin järjestelyihin, joissa kulut jaetaan puoliksi, mutta kulutuksen tason määrittelee paremmin tienaava osapuoli? Eikö tule mieleenkään, että tämä voi käydä hankalaksi?
Samaa ihmetellyt.
Vierailija kirjoitti:
Tee rikosilmoitus. Miehellä on elatusvelvollisuus. Ja tietysti eroat pikimmiten.
A-vo-lii-tos-sa puo-li-sol-la ei o-le vel-vol-lisuut-ta e-lät-tää a-vo-puo-li-so-aan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan varmaan kunnolla ymmärrä teitä nuorempia naisia mihin suostutte. En suostuisi muuttamaan yhteen kenenkään kanssa ilman avioliittoa, jos minulla itselläni olisi jo perhe. Avioliitossa on elatusvelvollisuus sekä perii kuoleman jälkeen.
Avoliitossa jos puoliso kuolee, jäät tyhjän päälle, perilliset potkivat ulos asunnostasikin, jos et omista sitä kokonaan itse.
Miehelläsi on täydellinen tilanne, hänellä on perhe, joka auttaa uralla etenemisessä (perheelliset etenee paremmin) ja jonka eteen hänen ei käytännössä tarvitse tehdä mitään ylimääräistä suhteessa siihen, että asuisi yksin. Sen sijaan hän saa seksiä, puolet vuokrasta, ja enemmän ilmaista ruokaa.
Ei se feminismi nyt niin kamalaa ole kuitenkaan, ilman sitä joutuu juuri tuollaisiin tilanteisiin. Ja ihmettelee että miten tässä näin kävi. Ei äiti voi enää ajatella pelkästään romantiikan kautta, pitää olla joku järki myös suhteissa. Ymmärrätkö, että lapsesi kärsivät tästä, jos ei nyt niin jossain vaiheessa, kun makselet moisen miehen ruokakuluja ja hoidat hänen kotiaan?
Ei peri, paitsi jos kuolleella puolisolla ei ole rintaperillisiä. Eli jos kuolleella puolisolla ei ole elossa olevia lapsia, vanhempia tai sisaruksia, niin vasta silloin perii.
No en ole juristi, mutta kyllä aviopuolison asema on puolison kuollessa huomattavasti parempi kuin avopuolison. Siitä olen varma. Yhteisestä kodista ei tarvitse lähteä, ja jos ei ole avioehtoa, niin köyhempi puoliso saa tasinkoa. Omaisuus jaetaan puoliksi silloin. Lisäksi muistaakseni joitain vakuutuskorvauksia voi saada vain aviopuolisot. Yleensäkään en ymmärrä, että jos ollaan sitouduttu toisiin ja rakastetaan toistas, niin ei välitetä hänen asemasta ollenkaan.
Mutta ei peri. Se vain on yksiselitteisesti väärin sanottu. vakuuutusten edunsaaja on eri asia kuin periminen, asumisoikeus on eri asia kuin periminen ja tasinko on eri asia kuin periminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee rikosilmoitus. Miehellä on elatusvelvollisuus. Ja tietysti eroat pikimmiten.
A-vo-lii-tos-sa puo-li-sol-la ei o-le vel-vol-lisuut-ta e-lät-tää a-vo-puo-li-so-aan.
Ker-ro se KE-LA:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan varmaan kunnolla ymmärrä teitä nuorempia naisia mihin suostutte. En suostuisi muuttamaan yhteen kenenkään kanssa ilman avioliittoa, jos minulla itselläni olisi jo perhe. Avioliitossa on elatusvelvollisuus sekä perii kuoleman jälkeen.
Avoliitossa jos puoliso kuolee, jäät tyhjän päälle, perilliset potkivat ulos asunnostasikin, jos et omista sitä kokonaan itse.
Miehelläsi on täydellinen tilanne, hänellä on perhe, joka auttaa uralla etenemisessä (perheelliset etenee paremmin) ja jonka eteen hänen ei käytännössä tarvitse tehdä mitään ylimääräistä suhteessa siihen, että asuisi yksin. Sen sijaan hän saa seksiä, puolet vuokrasta, ja enemmän ilmaista ruokaa.
Ei se feminismi nyt niin kamalaa ole kuitenkaan, ilman sitä joutuu juuri tuollaisiin tilanteisiin. Ja ihmettelee että miten tässä näin kävi. Ei äiti voi enää ajatella pelkästään romantiikan kautta, pitää olla joku järki myös suhteissa. Ymmärrätkö, että lapsesi kärsivät tästä, jos ei nyt niin jossain vaiheessa, kun makselet moisen miehen ruokakuluja ja hoidat hänen kotiaan?
Ei peri, paitsi jos kuolleella puolisolla ei ole rintaperillisiä. Eli jos kuolleella puolisolla ei ole elossa olevia lapsia, vanhempia tai sisaruksia, niin vasta silloin perii.
No en ole juristi, mutta kyllä aviopuolison asema on puolison kuollessa huomattavasti parempi kuin avopuolison. Siitä olen varma. Yhteisestä kodista ei tarvitse lähteä, ja jos ei ole avioehtoa, niin köyhempi puoliso saa tasinkoa. Omaisuus jaetaan puoliksi silloin. Lisäksi muistaakseni joitain vakuutuskorvauksia voi saada vain aviopuolisot. Yleensäkään en ymmärrä, että jos ollaan sitouduttu toisiin ja rakastetaan toistas, niin ei välitetä hänen asemasta ollenkaan.
Mutta ei peri. Se vain on yksiselitteisesti väärin sanottu. vakuuutusten edunsaaja on eri asia kuin periminen, asumisoikeus on eri asia kuin periminen ja tasinko on eri asia kuin periminen.
Eikä omaisuuttakaan jaeta puoliksi vaan ainoastaan yhteinen omaisuus. Kumpikin pitää oman omaisuutensa ja enemmän omistava voi joutua maksamaan tasinkoa vähemmän omistavalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vain kuljetusalalla ja itsellä sama tilanne koska opiskelen. Opiskelija-asunnossa pärjäisin paljon halvemmalla. Nykyajan miehet eivät elätä vaimojaan ja tämä saattaa tulla yllätyksenä muillekin kuin minulle.
Mieheni oli samanlainen pihi toisilla maksattaja, vaikka tienasi huomattavasti enemmän kuin minä. Lopulta isäni kertoi kovin sanakääntein miehelleni mitä tarkoittaa perhe (lapsia perheessä) ja perheen elatus. Ilmeisesti siitä hoksasi, ettei hänen rahat olekaan yksin hänen rahojaan ja siitä lähtien kaikki on sujunut jouhevasti.
Kyllä meilläkin niin minä kuin lapsetkin katsotaan miestä ylöspäin. Pienestä on lapsille opetettu että isä käy töissä ja tienaa ja on parempi ihminen, kuin äiti joka on vaan kotona ja saa kuljeksia nurkissa ruokapalkalla.
Eipä ole kukaan tuolle mitään sanonut.. Hän määrää ja muut vikisee.
Mutta hän tekee rahaa.
Minä neuvottelen ihan jokaisesta hankinnasta mitä lapset tarvii ja joka kerta kuuntelen sen puhinan ja huokailun. Käyn meille ruokakaupassa ja soitan sieltä kassalta paljonko ostokset maksaa ja mies siirtää sen verran.. Kotona tarkistetaan onko jotain ylimääräistä.
Huomasin esim että jauheliha oli mennyt vahingossa vanhaksi ja siitä aivan kauhea valitus ja paha mieli, kuin maailma kaatuisi siihen.
Elän jatkuvassa inhottavassa olotilassa, kun haluaisi ettei olisi riitaa ja mies pahoilla mielin, mutta en onnistu. En sitten millään.
Tälläistä on pihin ja vittumaisen ukon kanssa.Tilanteesi ei ole millään tasolla normaali, vaan mies harjoittaa mielivaltaista vallankäyttöä.
Tiedän, mutta kyse olikin siitä että kyllä meitä naisia ja lapsia on miehen peukalon alla. Ja puhutaan kauniisti siitä kuinka ollaan perhe ja edelleen katsotaan joka asiaan puolison tulot, niin hoitomaksuissa kuin tuissakin, vaikka toinen ei niistä mitenkään hyödy..
Itse olen ukkoni valinnut. Kyllä tämän pienen hetken vielä kestää, mutta sitten kun on aika palata töihin, ihmettelen miten maksan ne maksimi hoitomaksut pienestä palkastani.Miksi sinä haluat pysyä tilanteessa?
Sen sijaan, että nyt etsit oman asunnon ja eroat?
Tuo tilanne jatkuu tadan niin kauan kunnes oivallat, ettei sinulla ole mikään pakko olla tuon kanssa yhdessä.Ja joo: olen ollut väkivaltaisessa parisuhteessa. Oli muuten valoisin tunne ikinä kun tajusin, että voin lähteä pois sen ihmisen luota.
En tiedä miksi. Välillä musta tuntuu että oikeasti vihataan toisiamme ihan tosissaan. Kai mä olen ottanut jonkun tavoitteen. Olla niin mah täydellinen, ettei se voi sanoa mitään. Kerjään jo nyt sukulaisilta vaatteita itselleni. Säälittävää. Voisin ostaa, ja suututtaa sen, mutta en halua. Olen kai jotenkin sairas. Se saa mut kusemaan hunajaa kun oikein pakottaa ikeasta ottamaan uusia keittiöpyyhkeitä (edelliset vuosia vanhoja).
Näin sitä pikkuhiljaa se on saanut musta vallan. Olen vieras kotonani.. Kyselen lupaa joka asiaan. Oliko näin muutama vuosi sitten, ei ollut. Miehestä tullut sairaalloisen pihi ja minusta pelokas ja taisteluhaluton. Pahinta on nuo ruoka kauppareissut.. Tietää että ruokaa pitää ostaa, mutta mulla menee sinne kaikki ja tiedän että saatan joutua soittamaan ja pyytämään lisää. Tekisi mieli vaan olla käymättä. Nyt rupean paniikissa siivoamaan. Täällä täytyy olla just eikä melkein siistiä ja ruoka tehtynä, muuten se mököttää koko illan. Ja yhtäkään vesitahraa ei saa olla missään, kun tulee vesivahinko ja taas se on pahoillaan.
Tää on mun elämää. Ihmiset kitisee aika pienestä..
Sinun on nyt vain herättävä näkemään tilanteesi. Lue tuo viestisi ja mieti, että lapsesi kertoisi aikuisena sinulle olevansa tuossa tilanteessa, mitö neuvot hänelle?
Ja lapsista puheenollen, tuo tilanteenne heijastuu myös lapsiin ja tosiaan antaa heille/hänelle (en muista mainitsitko lukumäärää) kuvan, että tuo on normaalia. Eli hyvinkin lapsesi voi olla aikuisena sinun tilanteessasi ja pitää sitä normaalina, koska näinhän meillä oli kotonakin.
Minäkin olen nyt hoitovapaalla. Mies on talvilomalla, ja lähti juuri lapsen kanssa viettämään laatuaikaa, jotta minä saan hetken omaa aikaa. Mies maksaa palkastaan asumiskulut ja muut isot laskut, sekä siirtää minulle tarvittaessa rahaa tilille. Itse huolehdin ruokaostokset ja lapsen vaate- ja kenkähankinnat yms. koska minulla on enemmän aikaa metsästää niitä.
Kerrytän samalla myös säästöön rahaa.
Tämä on sitä normaalia elämää. Samalla tavalla jos mies joutuu pienempituloiseksi kun itse olen työssä, niin minä maksan enemmän.
Siis miten Kela on syyllinen siihen, että Ap ja miehensä eivät saa keskusteluta raha-asioitaan kuntoon??