En saa asumistukea koska mies tienaa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on naimisissa niin kyllä elintaso kuuluu lain mukaankin olla sama. En ymmärrä tällaista nykymenoa yhtään, on sinun ja minun ja unohtuu se että pitäisi olla meidän.

Höpö höpö. Elatusvelvollisuus on, mutta saman elintason keksit itse. Vieraan lapsiin ei ole mitään velvollisuuksia.

Itse erosin kun opiskelin ja tuli miehen kanssa niin suuria ongelmia taloudellisista syistä ja riitoja, ettei enää mahduttu saman katon alle. Nyt olen valmistunut ajat sitten ja tienaan paljon enemmän kuin tuo nuoruudenrakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Meillä avomies on pankkialalla ja tienaa tähtitieteellisiä summia. Hän on tietysti pihi ekonomisti ja haluaa että kaikki maksetaan puoliksi. Itse olen lastentarhanopettaja päivätöissä ja palkka on huono. Minulla on kaksi tytärtä edellisestä avioliitosta.

Asunto on kaksikerroksinen kaupunkiasunto ja olen elänyt kädestä suuhun koko suhteen ajan. Nyt olen siinä pisteessä että aion erota taloudellisten syiden takia. Mies ajaa Bemarilla, itse bussilla. Rahat loppuvat kuun puolessa välissä, mies olettaa että ostan ruoat ja hän kävelee valmiiseen ruokapöytään. Hän ei myöskään tee mitään kotitöitä vaan pelailee yläkerrassa pleikkojaan ja elää omaa elämäänsä, käy kavereiden kanssa matkoilla.

Eroni jälkeen saisin kaupungin asunnon, asumistuen ja minulla olisi varaa kasvattaa tytöt aikuisiksi.

Minusta on epäreilua, että avoliitossa KELA katsoo avomiehen tuloja, vaikka tämä ei maksa senttiäkään enempää kuin max puolet menoista. Jos sitäkään?

Epäreilua tilanteessa on paljonkin, mutta Kela ei nyt tässä ole ongelma.

Olin itse vastaavassa tilanteessa, tosin opiskelijana, mies työelämässä. Tämä oli siinä vaiheessa kun opiskelijan asumislisään vaikutti puolison tulot. Kituutin ja otin lainaa, mies kasvatti omaisuuttaan (meidän halpa vuokra-asunto oli mun statuksesta johtuvaa).

Olisi pitänyt juosta jo silloin. Lähdin myöhemmin - tämä ei ollut ainoa asia, joka ilmensi miehen suhtautumista. Hän ei luottanut muhun taloudellisesti eikä muuten, oli ylitarkka siitä, että häntä ei sorreta. Ei kuitenkaan esim. laittanut puolta ruoista, ei "tiennyt" mitä ostaa kaupasta. Käytännössä mä maksoin enemmän elämisestä kun en jaksanut tapella.

Opiskelijan tilanne voi muuttua (mutta silti olin tyhmä kun jäin suhteeseen), lastentarhanopettajana tulet olemaan aina epätasa-arvoinen suhteessa mieheesi. Pärjäät yksin paremmin, tai etsi mies, jolla on sama tulotaso.

Miksi meidän muiden (=Kelan) pitäisi maksaa sinun ja lastesi elatus?

a) LTO:n palkalla pärjää kyllä yksi aikuinen ja kaksi lasta. Ei leveästi, mutta pärjää kuitenkin.

b) Ei meitä kiinnosta maksaa sulle asumistukea siksi, että voisit asua tulotasoosi nähden ylimitoitetussa asunnossa ja jatkaa tuossa avoliiton irvikuvassa.

Kasvata itsellesi pallit, nainen!

Ihmettelijä. kirjoitti:

Ette sitten keskustelleet raha-asioista ennen yhteenmuuttoa?

No tuo yhteenmuuton jotenkin ymmärtää mutta viimeistään ennen lisääntymistä tuo keskustelu olisi ollut syytä käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Itse kituutan ja kuuntelen kuinka kaikki on miehen. Olen omassa elämässäni kuin palvelija, joka tekee 24/7 hommia jotta saan asua perheeni kanssa, saamatta siitä yhtään mitään..

Ennen vanhaan piioillakin oli sentään joku palkka, minulla ei mitään.

Ja tiedän etten ole ainoa.

Tervetuloa vuoteen 2018.

Ja kenen vika se on? Miesten? Tänään juhlittavan Minna Canthin?

Ei kenenkään erityisesti. Systeemin? Mieheni?

Yhdessä sovittiin että muutetaan tähän taloon, hankitaan tavaraa, tehdään lapsia.. Sitten miehellä onkin yhtäkkiä oikeus kääntää kelkkansa ja tehdä minusta palvelijansa. Mun tulot 400 kk ja miehellä yli 4000. Jos menen töihin, maksan pienistä tuloistani lasten hoidon, autoni ja muut menot, arvaapa riittääkö? Mitään tukia en saa, koska miehen tulot niin suuret ja hoitomaksut kauheat.

Onko oikein??? Olen vankina omassa elämässäni. Jos eroataan, mies lupaa viedä kaiken ja lapset myös. Näin ikkäästi.

Selvitäpä itseksesi, mikä on se sosiaalisen neuvonnan taho, josta saat alustavasti ohjeita. Jos teille tulee myöhemmin ero tms., on jo aiemmin ollut kirjattuna nämä mainitsemasi asiat. Esim. miehen uhkailut pyydä ehdottomasti kirjaamaan ylös. Neuvottele myös miten voit edetä tästä eteenpäin. Pidä tilanne omassa tiedossasi. Kirjaa ylös menot ja tulot ja omistukset.

Ei kannata alistua tilanteeseen: sinun lapsesi kärsivät ja tulee ahdistusta sinullekin. Silloin et jaksa sisuuntua ja taistella, kun on sen aika.

Miksi ihmeessä alunperinkään suostutte näihin järjestelyihin, joissa kulut jaetaan puoliksi, mutta kulutuksen tason määrittelee paremmin tienaava osapuoli? Eikö tule mieleenkään, että tämä voi käydä hankalaksi?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on vain kuljetusalalla ja itsellä sama tilanne koska opiskelen. Opiskelija-asunnossa pärjäisin paljon halvemmalla. Nykyajan miehet eivät elätä vaimojaan ja tämä saattaa tulla yllätyksenä muillekin kuin minulle.

Jos ei aio pätkääkään maksaa enempää kuin tasan puolet, niin silloin eletään pienituloisemman mukaan. Eli vaikka sellaisessa alle 20m2 asunnossa, jos ei pienempituloisella ole muuhun varaa.

Tai sitten puhalletaan yhteen hiileen. Mies opiskeli ammattitutkintonsa kun asuimme yhdessä, minä maksoin silloin n. 90% menoistamme.

Nyt taas mies on työssä, minä opiskelen amk -tutkinnon ja samalla kotihoidan taaperoamme. Mies maksaa suurimman osan menoista.

Ja on jo sovittu, että valmistuttuani mies pyrkii opiskelemaan haluamaansa amk -tutkintoa, silloin minä hyppään puikkoihin maksamaan enemmän.

Näin se homma pelaa. Olisi karmeaa elää ihmisen kanssa, joka virnuillen syö vieressä sisäfilettä samalla kun omat rahasi riittävät vain hernekeittotölkkiin. Mitä itua tuollaisessa yhteiselämässä enää on?

Kuule, avomies ei tuosta muutu. Toki sinä varmaan olet halunnut asua omakotitalossa ja aina silloini tällöin päästä Bemarin kyytiin, mutta ymmärrän hyvin tilanteen miltä tuntuu kun pari viikkoa seuraavaan palkkaan ja rahaa ei ole kuin satanen ja sillä pitäisi ostaa perheelle loppuajaksi ruuat.

Mutta vapautta et saa jos et keskustelemalla saa miestä maksamaan ruoka- ja asumiskuluista suhteessa palkkojen mukaan. Voi ehkä onnistua, mutta todennäköisesti ei. Sitten en ole varma miten prosessit etenee, mutta varma on, että yksinhuoltajana ja pienituloisena saat tukea kunnan suunnasta. Toki ongelma jos omaisuuttasi kiinni omistamassanne talossa, mutta kannattaa pistää peli poikki ja vaikka asunto myyntiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on naimisissa niin kyllä elintaso kuuluu lain mukaankin olla sama. En ymmärrä tällaista nykymenoa yhtään, on sinun ja minun ja unohtuu se että pitäisi olla meidän.

Höpö höpö. Elatusvelvollisuus on, mutta saman elintason keksit itse. Vieraan lapsiin ei ole mitään velvollisuuksia.

Näin. Nykyään on ihan ok pitää jälleen naista palvelijanaan. Ja ei mikään valvollisuus tunnu koskevan enää edes omia lapsia, ei edes kunnia tai ylpeys.

Jos ap eroat ja muutat omillesi, eläthän niin, että et tarvitse yhteiskunnan tukia, esim. asumistukea. Palkkasi tulee riittää kaikkiin kuluihin. Kuluthan on mitoitettava tulojen mukaan eikä päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on vain kuljetusalalla ja itsellä sama tilanne koska opiskelen. Opiskelija-asunnossa pärjäisin paljon halvemmalla. Nykyajan miehet eivät elätä vaimojaan ja tämä saattaa tulla yllätyksenä muillekin kuin minulle.

Mieheni oli samanlainen pihi toisilla maksattaja, vaikka tienasi huomattavasti enemmän kuin minä. Lopulta isäni kertoi kovin sanakääntein miehelleni mitä tarkoittaa perhe (lapsia perheessä) ja perheen elatus. Ilmeisesti siitä hoksasi, ettei hänen rahat olekaan yksin hänen rahojaan ja siitä lähtien kaikki on sujunut jouhevasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Itse kituutan ja kuuntelen kuinka kaikki on miehen. Olen omassa elämässäni kuin palvelija, joka tekee 24/7 hommia jotta saan asua perheeni kanssa, saamatta siitä yhtään mitään..

Ennen vanhaan piioillakin oli sentään joku palkka, minulla ei mitään.

Ja tiedän etten ole ainoa.

Tervetuloa vuoteen 2018.

Ja kenen vika se on? Miesten? Tänään juhlittavan Minna Canthin?

Ei kenenkään erityisesti. Systeemin? Mieheni?

Yhdessä sovittiin että muutetaan tähän taloon, hankitaan tavaraa, tehdään lapsia.. Sitten miehellä onkin yhtäkkiä oikeus kääntää kelkkansa ja tehdä minusta palvelijansa. Mun tulot 400 kk ja miehellä yli 4000. Jos menen töihin, maksan pienistä tuloistani lasten hoidon, autoni ja muut menot, arvaapa riittääkö? Mitään tukia en saa, koska miehen tulot niin suuret ja hoitomaksut kauheat.

Onko oikein??? Olen vankina omassa elämässäni. Jos eroataan, mies lupaa viedä kaiken ja lapset myös. Näin ikkäästi.

Mies ei "viedä lapsia" ilman todella painavaa syytä, jonka mukaan olisit vaaraksi lapsille tai uhkaisit heidän normaalia kasvua ja kehitystään. Totta kai mies uhkailee, jotta et lähtisi. Mutta kun nuo uhkaukset eivät pidä paikkansa, ellei siis ole todella painavaa syytä.

Luota pois, et ole eka jota väkivaltainen puoliso uhkailee lapsien avulla, jottei eroa tulisi.

Voisit olla itse etupäässä yhteydessä lastensuojeluun tilanteestanne, sillä teillä on perheväkivaltaa, eikä sellainen tilanne ole hyväksi lapsille. Näin olet saanut yhden askeleen kohti eroa, koska olosi helpottunee suuresti kun kuulet ettei mies niin vain voi viedä niitä lapsia.

Nyt pää pystyyn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. Itse kituutan ja kuuntelen kuinka kaikki on miehen. Olen omassa elämässäni kuin palvelija, joka tekee 24/7 hommia jotta saan asua perheeni kanssa, saamatta siitä yhtään mitään..

Ennen vanhaan piioillakin oli sentään joku palkka, minulla ei mitään.

Ja tiedän etten ole ainoa.

Tervetuloa vuoteen 2018.

Ja kenen vika se on? Miesten? Tänään juhlittavan Minna Canthin?

Ei kenenkään erityisesti. Systeemin? Mieheni?

Yhdessä sovittiin että muutetaan tähän taloon, hankitaan tavaraa, tehdään lapsia.. Sitten miehellä onkin yhtäkkiä oikeus kääntää kelkkansa ja tehdä minusta palvelijansa. Mun tulot 400 kk ja miehellä yli 4000. Jos menen töihin, maksan pienistä tuloistani lasten hoidon, autoni ja muut menot, arvaapa riittääkö? Mitään tukia en saa, koska miehen tulot niin suuret ja hoitomaksut kauheat.

Onko oikein??? Olen vankina omassa elämässäni. Jos eroataan, mies lupaa viedä kaiken ja lapset myös. Näin ikkäästi.

Selvitäpä itseksesi, mikä on se sosiaalisen neuvonnan taho, josta saat alustavasti ohjeita. Jos teille tulee myöhemmin ero tms., on jo aiemmin ollut kirjattuna nämä mainitsemasi asiat. Esim. miehen uhkailut pyydä ehdottomasti kirjaamaan ylös. Neuvottele myös miten voit edetä tästä eteenpäin. Pidä tilanne omassa tiedossasi. Kirjaa ylös menot ja tulot ja omistukset.

Ei kannata alistua tilanteeseen: sinun lapsesi kärsivät ja tulee ahdistusta sinullekin. Silloin et jaksa sisuuntua ja taistella, kun on sen aika.

Jep, tähän on tultu. Naiset ovat yhteydessä sosiaalitoimeen ja miehet ostelevat "omilla rahoillaan" autoja ja kalastusvehkeitä.

Tätä on ilmeisesti tasa-arvo. Ennen miehet olisi hivutettu saunan takana jos tälläistä olisivat tehneet, nykyään se on hyve.. Että mieskin tietää arvonsa ja ettei tarvi perhettä elättää.

Keskustelette miehen kanssa uudestaan taloudesta ja raha-asioista. Sinä tietenkin maksat omat lapsesi ja heidän kulunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on vain kuljetusalalla ja itsellä sama tilanne koska opiskelen. Opiskelija-asunnossa pärjäisin paljon halvemmalla. Nykyajan miehet eivät elätä vaimojaan ja tämä saattaa tulla yllätyksenä muillekin kuin minulle.

Mieheni oli samanlainen pihi toisilla maksattaja, vaikka tienasi huomattavasti enemmän kuin minä. Lopulta isäni kertoi kovin sanakääntein miehelleni mitä tarkoittaa perhe (lapsia perheessä) ja perheen elatus. Ilmeisesti siitä hoksasi, ettei hänen rahat olekaan yksin hänen rahojaan ja siitä lähtien kaikki on sujunut jouhevasti.

Kyllä meilläkin niin minä kuin lapsetkin katsotaan miestä ylöspäin. Pienestä on lapsille opetettu että isä käy töissä ja tienaa ja on parempi ihminen, kuin äiti joka on vaan kotona ja saa kuljeksia nurkissa ruokapalkalla.

Eipä ole kukaan tuolle mitään sanonut.. Hän määrää ja muut vikisee.

Mutta hän tekee rahaa.

Minä neuvottelen ihan jokaisesta hankinnasta mitä lapset tarvii ja joka kerta kuuntelen sen puhinan ja huokailun. Käyn meille ruokakaupassa ja soitan sieltä kassalta paljonko ostokset maksaa ja mies siirtää sen verran.. Kotona tarkistetaan onko jotain ylimääräistä.

Huomasin esim että jauheliha oli mennyt vahingossa vanhaksi ja siitä aivan kauhea valitus ja paha mieli, kuin maailma kaatuisi siihen.

Elän jatkuvassa inhottavassa olotilassa, kun haluaisi ettei olisi riitaa ja mies pahoilla mielin, mutta en onnistu. En sitten millään.

Tälläistä on pihin ja vittumaisen ukon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on vain kuljetusalalla ja itsellä sama tilanne koska opiskelen. Opiskelija-asunnossa pärjäisin paljon halvemmalla. Nykyajan miehet eivät elätä vaimojaan ja tämä saattaa tulla yllätyksenä muillekin kuin minulle.

Mieheni oli samanlainen pihi toisilla maksattaja, vaikka tienasi huomattavasti enemmän kuin minä. Lopulta isäni kertoi kovin sanakääntein miehelleni mitä tarkoittaa perhe (lapsia perheessä) ja perheen elatus. Ilmeisesti siitä hoksasi, ettei hänen rahat olekaan yksin hänen rahojaan ja siitä lähtien kaikki on sujunut jouhevasti.

Kyllä meilläkin niin minä kuin lapsetkin katsotaan miestä ylöspäin. Pienestä on lapsille opetettu että isä käy töissä ja tienaa ja on parempi ihminen, kuin äiti joka on vaan kotona ja saa kuljeksia nurkissa ruokapalkalla.

Eipä ole kukaan tuolle mitään sanonut.. Hän määrää ja muut vikisee.

Mutta hän tekee rahaa.

Minä neuvottelen ihan jokaisesta hankinnasta mitä lapset tarvii ja joka kerta kuuntelen sen puhinan ja huokailun. Käyn meille ruokakaupassa ja soitan sieltä kassalta paljonko ostokset maksaa ja mies siirtää sen verran.. Kotona tarkistetaan onko jotain ylimääräistä.

Huomasin esim että jauheliha oli mennyt vahingossa vanhaksi ja siitä aivan kauhea valitus ja paha mieli, kuin maailma kaatuisi siihen.

Elän jatkuvassa inhottavassa olotilassa, kun haluaisi ettei olisi riitaa ja mies pahoilla mielin, mutta en onnistu. En sitten millään.

Tälläistä on pihin ja vittumaisen ukon kanssa.

Ja ketähän tästä on syyttäminen? Kuka on sen valinnan tehnyt ja kuka joka päivä päättää sietää tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on vain kuljetusalalla ja itsellä sama tilanne koska opiskelen. Opiskelija-asunnossa pärjäisin paljon halvemmalla. Nykyajan miehet eivät elätä vaimojaan ja tämä saattaa tulla yllätyksenä muillekin kuin minulle.

Mieheni oli samanlainen pihi toisilla maksattaja, vaikka tienasi huomattavasti enemmän kuin minä. Lopulta isäni kertoi kovin sanakääntein miehelleni mitä tarkoittaa perhe (lapsia perheessä) ja perheen elatus. Ilmeisesti siitä hoksasi, ettei hänen rahat olekaan yksin hänen rahojaan ja siitä lähtien kaikki on sujunut jouhevasti.

Kyllä meilläkin niin minä kuin lapsetkin katsotaan miestä ylöspäin. Pienestä on lapsille opetettu että isä käy töissä ja tienaa ja on parempi ihminen, kuin äiti joka on vaan kotona ja saa kuljeksia nurkissa ruokapalkalla.

Eipä ole kukaan tuolle mitään sanonut.. Hän määrää ja muut vikisee.

Mutta hän tekee rahaa.

Minä neuvottelen ihan jokaisesta hankinnasta mitä lapset tarvii ja joka kerta kuuntelen sen puhinan ja huokailun. Käyn meille ruokakaupassa ja soitan sieltä kassalta paljonko ostokset maksaa ja mies siirtää sen verran.. Kotona tarkistetaan onko jotain ylimääräistä.

Huomasin esim että jauheliha oli mennyt vahingossa vanhaksi ja siitä aivan kauhea valitus ja paha mieli, kuin maailma kaatuisi siihen.

Elän jatkuvassa inhottavassa olotilassa, kun haluaisi ettei olisi riitaa ja mies pahoilla mielin, mutta en onnistu. En sitten millään.

Tälläistä on pihin ja vittumaisen ukon kanssa.

Tilanteesi ei ole millään tasolla normaali, vaan mies harjoittaa mielivaltaista vallankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on vain kuljetusalalla ja itsellä sama tilanne koska opiskelen. Opiskelija-asunnossa pärjäisin paljon halvemmalla. Nykyajan miehet eivät elätä vaimojaan ja tämä saattaa tulla yllätyksenä muillekin kuin minulle.

Mieheni oli samanlainen pihi toisilla maksattaja, vaikka tienasi huomattavasti enemmän kuin minä. Lopulta isäni kertoi kovin sanakääntein miehelleni mitä tarkoittaa perhe (lapsia perheessä) ja perheen elatus. Ilmeisesti siitä hoksasi, ettei hänen rahat olekaan yksin hänen rahojaan ja siitä lähtien kaikki on sujunut jouhevasti.

Kyllä meilläkin niin minä kuin lapsetkin katsotaan miestä ylöspäin. Pienestä on lapsille opetettu että isä käy töissä ja tienaa ja on parempi ihminen, kuin äiti joka on vaan kotona ja saa kuljeksia nurkissa ruokapalkalla.

Eipä ole kukaan tuolle mitään sanonut.. Hän määrää ja muut vikisee.

Mutta hän tekee rahaa.

Minä neuvottelen ihan jokaisesta hankinnasta mitä lapset tarvii ja joka kerta kuuntelen sen puhinan ja huokailun. Käyn meille ruokakaupassa ja soitan sieltä kassalta paljonko ostokset maksaa ja mies siirtää sen verran.. Kotona tarkistetaan onko jotain ylimääräistä.

Huomasin esim että jauheliha oli mennyt vahingossa vanhaksi ja siitä aivan kauhea valitus ja paha mieli, kuin maailma kaatuisi siihen.

Elän jatkuvassa inhottavassa olotilassa, kun haluaisi ettei olisi riitaa ja mies pahoilla mielin, mutta en onnistu. En sitten millään.

Tälläistä on pihin ja vittumaisen ukon kanssa.

Ja ketähän tästä on syyttäminen? Kuka on sen valinnan tehnyt ja kuka joka päivä päättää sietää tuollaista?

Ne pahenee vuosien myötä. Miehet nimittäin. Tähän on tultu. En mä vuosia sitten olisi uskonut että mä kyselen mieheltä lupaa ostaa sukat jalkaani. Ja kaiken lisäksi tiedän pahoittavani sen mielen, kun ne ostan.

Jotkut kitisee ettei mies vie ulkomaille, meillä on taas tälläistä.

Ei elämästä tule tuon miehen kanssa mitään. Hän on homma nyt sinut huväksikäytettäväksi. Eroa, pärjäätte lasten kanssa omillanne paremmin. Kannattaa tietysti kertoa etukäteen, mitä aiot, jotta mies voi tehdä muutoksen, mutta epäilen. Jos on vähänkään pelkoa fyysisestä väkivallasta, älä edes kerro muutosta etukäteen.