Miksi teitä ärsyttää niin suunnattomasti, jos jollain menee hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Kaipa se on jonkinlaista kateutta. Harvalla riittää raha sekä mökkeilyyn että matkusteluun ja harvalla on kesälomaa 4 kuukautta.

Oon kyllä itse huomannut, että ulkomaan reissuista ei kannata hirveästi kaikille hehkuttaa. Ainoastaan sellaisille, jotka itse matkustavat usein. He yleensä osoittavatkin eniten kiinnostusta toisten matkakertomuksia kohtaan.

Itse olen hiukka kade, kun jotkut kehuvat lapsiaan ja esittelevät lapsenlapsiaan, koska itse en voi sellaisilla asioila nyt päteä. Lapsenlapsia tuskin tulee ja oma nuori etsii vielä itseään.

Jos on varaa jäädä esim. vuorottekuvapaalle, voi siitäkin joskus kuulla vinoilua tyyliin "jos ei jaksa työtään, olisi parempi ratkaista jaksamisongelma työpaikalla".

Näin se menee, ihmisluonto.

Totta. Mulla on yksi läheinen, joka jäi vuorotteluvapaalle, kun hänen miehensä sairastui syöpään. Vaimo hoiti miestään kotona niin pitkään kun pystyi, viimeiset päivät oli sairaalassa kunnes nukkui pois. Vaimo oli vielä vuoden tämän jälkeen vuorotteluvapaalla, koska oli niin palasina ja väsynyt viimeisestä vuodesta. Jopa tästä sai kuulla vttuilua, että "joillain on varaa maata kotona". Siis ihmiset on järkyttäviä!! Edes sureva ei saa olla rauhassa.

Ja minäkään en siis palkkaa saa koko kesästä, vaan olen osan ajasta palkattomalla. Kirjoitin epäselvästi.

Jaan myös tuon matkustuskokemuksen. Ystävät jotka matkustavat paljon, ovat iloisia myös muiden reissuista. Ja mullakin on hyvin muistissa ajat, kun reissut oli luokkaa festarit kesäisin tai kaverin kanssa Turkin matka. Tallinnan reissu se vasta siistiä olikin. Se oli silloin ihan supersiistiä.

Toivottavasti sulla lapsi löytää itsensä :) meillä taitaa pahin teini-ikä olla edessä. Ap

Ehkä siinä on just se että taustoja ei tiedä, ellei niitäkin kerrota....että on kenties ollut paljon vaikeampia ja taloudellisesti huonompia aikoja tms.  Jos kerrot, niinkuin aloituksessa, koko vuoden ihanat matkustelusi, kuinka pitkä loma sulla on, mökkikin on täydellinen jne yhdellä kertaa, niin joillekin saattaa tulla tunne että haluat vain brassailla sillä kuinka ihanaa sun elämä on, ja kun oma elämä ei sitä ole niin katkeruus nousee pintaan. Itse en ymmärrä miksi olla katkera tai kateellinen jollekin (varsinkin itselle tuntemattomalle) ihmiselle jos hänellä on kivaa, eihän se multa oo pois, eikä varsinkaan se että mä kettuilisin sille ihmiselle mitenkään parantais mun elämää. Omasta puolestani sanon että kuulostaa ihanalta sun tuleva vuosi, mukavia matkoja sulle ja kesää muutenkin! Itsellä on varaa ehkä käydä Tallinnan risteilyllä kesällä, mutta on sekin ihan mukavaa ja olen siihen tyytyväinen. Elämässä on muutenkin kivoja pieniä hetkiä ja onnellisuutta ihan arjessakin, jo pelkästään se että olen suht terve, voin lukea hyviä kirjoja, voin kuunnella hyvää musiikkia, voin tehdä hyvää ruokaa ja nauttia siitä jne jne tekee juuri mun elämästä juuri mulle parhaan mahdollisen. Sitä ei tekis yhtään paremmaksi se että kiukuttelisin niille joiden elämä on netissä esiteltynä "hienompaa" kuin mun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia me suomalaiset olemme. Vahingoniloisia, katkeria, kateellisia ja tasapäistäviä.

Kaiketi yleisesti ottaen juuri näin. Mä en ymmärrä sitä. Mä olen iloinen muiden puolesta, jos he saavuttavat jotain mitä ovat pitkään tavoitelleet. Määrätietoisella tekemisellä pääsee usein pitkälle. Ap

Oletko sä tavoitellut pitkäänkin uusperhettä? Ei ole omalla toivelistalla.

Itseäni ei ainakaan harmita, jos jollain menee hyvin. Tai ainoa milloin hieman harmittaa, jos tiedän onnen hankitun epärehellisesti tai moraalisesti jotenkin kyseenalaisesti. Vaikkapa nyt veroja kiertämällä. Tai sitten jotakuta huijaamalla.

Itse yleensä mietin melko tarkkaan kenen seurassa omaa onneani ja hyväosaisuuttani kailotan. Ei tulisi mieleenkään hehkuttaa niitä neljää tulevaa lomamatkaa naapurin yh äidille, joka ei luultavasti vuosiin ole pystynyt matkustmaan mihinkään. Saati edes saanut vapaata viikonloppua lapsistaan. Enkä kerro palkkaani sellaisile joiden tiedän tienaavan huomattavasti vähemmän. En halua aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään. Tienaan rsimerkiksi 85 000€ vuodessa. Vanhempani eivät tienaa edes yhteensä noin paljoa. En ikinä kertoisi vanhemmilleni paljonko tienaan. Olen sanonut heille, että tuloni ovat 45 000€ luokkaa.

Ap:n tapauksessa lähinnä mietityttää, että miten noin paljon lomaa töistä saa. Edes opettajat eivät voi lomailla noin paljoa. Tosin jos asia ok työnantajan kanssa niin ei siinä sitten mitään.

Polttava, rassaava kateudentunne. 

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei ainakaan harmita, jos jollain menee hyvin. Tai ainoa milloin hieman harmittaa, jos tiedän onnen hankitun epärehellisesti tai moraalisesti jotenkin kyseenalaisesti. Vaikkapa nyt veroja kiertämällä. Tai sitten jotakuta huijaamalla.

Itse yleensä mietin melko tarkkaan kenen seurassa omaa onneani ja hyväosaisuuttani kailotan. Ei tulisi mieleenkään hehkuttaa niitä neljää tulevaa lomamatkaa naapurin yh äidille, joka ei luultavasti vuosiin ole pystynyt matkustmaan mihinkään. Saati edes saanut vapaata viikonloppua lapsistaan. Enkä kerro palkkaani sellaisile joiden tiedän tienaavan huomattavasti vähemmän. En halua aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään. Tienaan rsimerkiksi 85 000€ vuodessa. Vanhempani eivät tienaa edes yhteensä noin paljoa. En ikinä kertoisi vanhemmilleni paljonko tienaan. Olen sanonut heille, että tuloni ovat 45 000€ luokkaa.

Ap:n tapauksessa lähinnä mietityttää, että miten noin paljon lomaa töistä saa. Edes opettajat eivät voi lomailla noin paljoa. Tosin jos asia ok työnantajan kanssa niin ei siinä sitten mitään.

Eihän se lomaa pidäkään vaan palkatonta. Ei sitä silloin voi lomaksi kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siinä on just se että taustoja ei tiedä, ellei niitäkin kerrota....että on kenties ollut paljon vaikeampia ja taloudellisesti huonompia aikoja tms.  Jos kerrot, niinkuin aloituksessa, koko vuoden ihanat matkustelusi, kuinka pitkä loma sulla on, mökkikin on täydellinen jne yhdellä kertaa, niin joillekin saattaa tulla tunne että haluat vain brassailla sillä kuinka ihanaa sun elämä on, ja kun oma elämä ei sitä ole niin katkeruus nousee pintaan. Itse en ymmärrä miksi olla katkera tai kateellinen jollekin (varsinkin itselle tuntemattomalle) ihmiselle jos hänellä on kivaa, eihän se multa oo pois, eikä varsinkaan se että mä kettuilisin sille ihmiselle mitenkään parantais mun elämää. Omasta puolestani sanon että kuulostaa ihanalta sun tuleva vuosi, mukavia matkoja sulle ja kesää muutenkin! Itsellä on varaa ehkä käydä Tallinnan risteilyllä kesällä, mutta on sekin ihan mukavaa ja olen siihen tyytyväinen. Elämässä on muutenkin kivoja pieniä hetkiä ja onnellisuutta ihan arjessakin, jo pelkästään se että olen suht terve, voin lukea hyviä kirjoja, voin kuunnella hyvää musiikkia, voin tehdä hyvää ruokaa ja nauttia siitä jne jne tekee juuri mun elämästä juuri mulle parhaan mahdollisen. Sitä ei tekis yhtään paremmaksi se että kiukuttelisin niille joiden elämä on netissä esiteltynä "hienompaa" kuin mun.

Sulla on ihan mahtava asenne. Ja tosiaan esimerkkinä vaikka mökki. Mies on saanut sen aikoinaan perinnöksi, ollaan vietetty lukemattomia tunteja, päiviä, viikkoja ja kuukausia remontin keskellä. Ollaan tehty lähes kaikki itse (ei niitä töitä jotka vaatii ammattilaisen, kuten sähkötyöt) ja vietetty jossain kohtaa kaikki vapaa-aika tekemällä hommia mökillä. Viime kesänä ei ehditty edes kalaan kertaakaan kun oli niin paljon muuta työtä. Nyt siellä on tosiaan kivaa olla talvella, kun ei tarvitse palella. Mutta kesällä riittää taas projektia, kuten rantasaunan kunnostus, terassin rakennus ja luultavasti myös laiturin uusiminen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei ainakaan harmita, jos jollain menee hyvin. Tai ainoa milloin hieman harmittaa, jos tiedän onnen hankitun epärehellisesti tai moraalisesti jotenkin kyseenalaisesti. Vaikkapa nyt veroja kiertämällä. Tai sitten jotakuta huijaamalla.

Itse yleensä mietin melko tarkkaan kenen seurassa omaa onneani ja hyväosaisuuttani kailotan. Ei tulisi mieleenkään hehkuttaa niitä neljää tulevaa lomamatkaa naapurin yh äidille, joka ei luultavasti vuosiin ole pystynyt matkustmaan mihinkään. Saati edes saanut vapaata viikonloppua lapsistaan. Enkä kerro palkkaani sellaisile joiden tiedän tienaavan huomattavasti vähemmän. En halua aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään. Tienaan rsimerkiksi 85 000€ vuodessa. Vanhempani eivät tienaa edes yhteensä noin paljoa. En ikinä kertoisi vanhemmilleni paljonko tienaan. Olen sanonut heille, että tuloni ovat 45 000€ luokkaa.

Ap:n tapauksessa lähinnä mietityttää, että miten noin paljon lomaa töistä saa. Edes opettajat eivät voi lomailla noin paljoa. Tosin jos asia ok työnantajan kanssa niin ei siinä sitten mitään.

Työnantajan kanssa saatiin sovittua hyvin. Mulle on helppo saada kesäksi sijainen. Ja tosiaan, osa on palkatonta vapaata. Elän siis säästöillä sen aikaa. Kirjoitin aloitukseen epäselvästi, pahoittelut. Ap

Miksi sinulla on uusperhe? Mitä tapahtui lasten isälle?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinulla on uusperhe? Mitä tapahtui lasten isälle?

Erottiin jo kun lapset oli pieniä. Oltiin liian nuoria ja liian tyhmiä hoitamaan parisuhdetta ja kahta pientä lasta. Ollaan hyvissä väleissä ja autetaan toisiamme puolin ja toisin. Yhdessä järjestetään lasten synttärit ja muut juhlat. Joskus käydään yhdessä Lintsillä tai vietetään muuten yhdessä aikaa, grillataan vaikka. Hänellä on aina paikka mun sydämessä, erosta huolimatta.

Uusperhe on tullut plussana, kun tapasin aivan huipun miehen. Olin tosi monta vuotta sinkkuna ennen tätä miestä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia me suomalaiset olemme. Vahingoniloisia, katkeria, kateellisia ja tasapäistäviä.

Kaiketi yleisesti ottaen juuri näin. Mä en ymmärrä sitä. Mä olen iloinen muiden puolesta, jos he saavuttavat jotain mitä ovat pitkään tavoitelleet. Määrätietoisella tekemisellä pääsee usein pitkälle. Ap

Oletko sä tavoitellut pitkäänkin uusperhettä? Ei ole omalla toivelistalla.

Mä olen eronnut lasten isästä pian kymmenen vuotta sitten. En koe sitä ns epäonnistumisena. Meillä on hyvät välit, ollaan paljon tekemisissä ja lapset on onnellisia. Mun lasten isä on kaiken kaikkiaan tosi hyvä tyyppi ja loistava isä jota arvostan ja kunnioitan varmasti aina, tietyllä tavalla myös rakastan, lasteni isänä.

Nyt kun on "uusperhe", niin olen onnellinen. On aika ihanaa jakaa arkea toisen ihmisen kanssa monen vuoden yksinolon jälkeen. Me ei asuta vielä yhdessä, vaan ollaan yhdessä lomilla ja viikonloppuina. Ap

Etkä saa sanoa päinvastaistakaan eli kun kaikki on p*skaa tai tuntuu siltä

Se on se perisuomalainen kateus. Ja perisuomalainen sanonta: "Kell' onni on, se onnen kätkeköön".

Minä en asu Suomessa ja olen jo aikapäiviä sitten mm. oppinut, että Suomessa käydessäni ei koskaan, ei ikinä kannata arvostella yhtään mitään Suomeen tai suomalaisuuteen liittyvää, siinä tulee äkkiä lokaa niskaan vaikka arvostelu olisi ihan aiheellista ja hyvin perusteltua. 

Toinen asia ovat lukuisat ulkomaanmatkani. Joku kerran totesikin, että minä hyppään lentokoneeseen siinä missä toiset paikallisbussiin. Vaikea niistä matkoista on olla hiljaakin, kun aina jostain joku saa selville, että en taaskaan ole kotona ja niitä kotejakin on ympäri maailmaa.

Ystäväni eivät kuitenkaan ole kateellisia (kai), sen sijaan puolitutut ovat jopa ääneen arvostelleet ja sanoneet jotain ilkeää.

Mutta eikö jaettu ilo oli kaksinkertainen ilo? Mä kutsun myös usein ystäviä tai sukulaisia meille syömään, koska meidän perhe nauttii siitä, että syödään yhdessä toisten kanssa. Se on hauskaa. Lasten kanssa tehdään yleensä yhdessä ruoat ja suunnitellaan menu mistä kaikki tykkää. Istutaan pöydässä tuntikaupalla ja usein pelataan jotakin yhdessä. Ap