Eräs tuttavani on viikot yksin lastensa kanssa ja

Mies tekee jonkin verran reissutyötä ja kyllä, raskaina pidän vähänkin pidempiä pätkiä, jotka olen lasten kanssa keskenään. Jo pelkästään se, että nuorempi on eskarilainen aiheuttaa stressiä, sillä hänet pitää viedä ja hakea tietyissä aikaraameissa ja itse ehtiä tehdä tässä välissä 8 tunnin duunipäivä + ruuhkaiset työmatkat päälle.

Sitten on se harrastusrumba. Vaikka meidän lapsilla on kohtuullisesti harrastuksia, niin ne on hoidettava. Enkä tosiaan laita vielä 9-vuotiasta tai eskarilaista bussilla kulkemaan pääkaupunkiseudulla pimeän aikaan.

Sitten on kaverinsynttärit tänään (hommaa lahja, vie ja hae lapsi juhlista), esikoisen hammaslääkäri ylihuomenna, kuopukselle vasulappu pitää täyttää, kuopuksella on huomenna luistelua, tarkista läksyt, älkää tapelko jne jne..

Ruokaa pitää tehdä, käydä kaupassa välillä, pestä pyykkiä, tehdä töitäkin joskus iltaisin jne.

Vapaa-ajan ongelmia ei ole. Ja tosiaan jos jotain normaalista poikkeavaa tapahtuu, kuten lapsen sairastuminen, niin ei ole mahdollisuutta jakaa vastuuta siitä kumpi jää sairaan lapsen kanssa kotiin.

Nostan hattua kaikille yh-vanhemmille. Todellakin. Meillä on alusta asti vanhemmuus ja kotiasiat jakaantuneet melko tasan. Senpä takia sen todellakin huomaa kun kaikki pitää tehdä itse ja kaikesta pitää huolehtia itse.

Jos jotain positiivista, niin rankempaa oli silloin kun lapset olivat pienempiä. Nyt odotan innolla aikaa kun kuopus aloittaa koulun ja oppii kulkemaan koulumatkat itse. Jää edes se ruuhkissa kello kaulassa kaahaaminen pois.

Mulla on juuri tuon ikäiset ja hommaa, vaikka olen kotona. Mies tekee kolmivuoroa, ja on paljon poissa. Mä pyöritän koko arjen aika yksikseni.

Nosto

Tekemistä voi olla yhdenkin lapsen kanssa.

Voi olla kiireistä. Riippuen tietenkin perheestä. Ja siitä mitä kaikkea haluaa arjessa toteuttaa.

Kyllähän tuossa kohtaa äitiä tarvitaan, usein ja, paljon.

Olen viikot yksin lasten kanssa. Käyn päivätöissä. 

Kyllä se vain on tosi rankkaa välillä. Kun kiikutit kolmea päiväkoti-ikäistä kainalossa aamulla lumessa kahlaten, niin välillä ihan suoraan sanoen itketti. Nykyisin isommat ovat pieniä koululaisia, ja vaikka moni asia on helpompaa kuin ennen, silti koen tämän rankkana. Kaikki harrastukset, kodinkoneiden hajoamiset, läksyt jne. Edelleenkään en pääse arkena iltaisin harrastamaan itse. Jos lapset on kipeinä, hoidat kaiken yksin. Jos olet itse sairaana ja toinen on poissa, hoidat kaiken yksin. Se on yksinäistä. 

Rankkaa on myös se, että yritän olla kuormittamatta murheilla miestä. Hän ei voi tehdä asioille mitään sieltä käsin missä on, ja hänellekin on tosiaan rankkaa, jos soitan milloin mistäkin ongelmasta. Lisäksi aidosti ikävöin puolisoani. Joskus niin, että itkettää. Sunnuntait on vaikeita itselle, kun tietää, että toinen lähtee illalla. 

Niin kuka kenetkin kokee isoksi. Itse olettaisin isojen olevan jo teinejä tässä tapauksessa. Mutta tuon ikäiset tarvitsevat aikuista paljon.

Itse asiassa myös teinit tarvitsee aikuisia paljon. Meillä on esikoinen nyt ysillä ja tarvitsee todella paljon aikaa ja paneutumista.

Meillä on esikoinen 12v ja ei kyllä tarvitse vanhempaa paljon.

Kun päästään 10v niin vanhempaa tarvitaan vähenemissä määrin.

Mä olen eri mieltä, että vanhempia ei tarvita yli 10v. Ainakin mun 11v tyttö tarvitsee mua paljon ja tykkää olla mun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene ap viikoksi kokeilee.

Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:

Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.

Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.

Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.

No joo, liioittelua tai oman organisoinnin puutetta. Sinunkin arkesi helpottuu

- kun teet ruokaostokset viikonloppuna

- haet loppuviikolla puuttuvan maitopurkin kaupasta ennen kuin haet lapsen hoidosta

- ruokaa tehdään joka toinen arkipäivä ja seuraava päivänä ruoka lämmitetään mikrossa

- pyykkihuolto viikonloppuun.

- Jos sinulla on pieniä lapsia, niin vanhemmilla lapsilla ei voi olla harrastusta, johon ne pitää illalla viedä. Tottakai väsynyt pikkulapsi saa raivareita, jos joutuu iltaisin kulkemaan mukana harrastusten viemisessä.

- lapsen ja alakoululaisen iltarutiinit aloitetaan klo 19-19.30, jolloin lapset eivät ole yliväsyneitä. Ei tule raivareita.

Sinä vanhempana olet vastuussa sujuvasta arjesta itsellesi ja lapsellesi.

Olipa ratkaisu! Suorastaan nerokas!

Ei puhuttu vanhempien harrastuksista vaan lasten. Jos äiti on 3 lapsen kanssa viikot keskenään, ei äiti todellakaan ehdi itse harrastamaan mitään, vaikka se olisi vain hyvästä äidille ja auttaisi äitiä jaksamaan.

Ja ehdotuksessasi viikolla pitää kaupassa käydä kuitenkin. Mahtavaa! Mutta vain maitoa ostamassa.

Ja viikonlopun äiti voikin käyttää pyykinpesuun. Sitä ei kolmella pikkulapsella paljoa synnykään! Ja kasvavilla lapsilla on koko ajan sopivia vaatteita kaapit pullollaan, ainakin vähintään viikoksi. Ja ne oksennuspetivaatteet voi ihan hyvin haista viikon nurkassa. Eli riemulla pyykkäämään, heti kun äiti on tehnyt viikkosiivouksen, kun viikolla ei sitä ehtinyt, kun oli 3 lapsen kanssa keskenään ja heti, kun on suunnitellut viikon ruokailut etukäteen ja käynyt ostamassa viikonruuat. Ja sitten riemulla syöttämään lapsille samaa ruokaa kuin eilen. Ei varmasti tule narinoita. Iltarutiinit taas puolestaan, nehän menevät aina niin kuin on suunniteltu!

Ah, niin helppoa! Äidit vain tekevät kaikesta niin vaikeaa.

Kyllä, äidit tekevät kaikesta niin vaikea. Onkin varmasti ainoa asia mistä olemme samaa mieltä.

Minä nautin hyvin organisoidusta arjesta. Työpäivän jälkeen haluan päästä helpolla, en ryntäillä kaaoksesta toiseen. Viikonloppuina pyykkikone pyörii, en koe sitä pyykkäämiseksi. Perjantaina koko perhe siivoa, ei se ole mitään äidin siivouspäiviä.

Vinkki vielä noihin lapsen oksennettuihin petivaatteihin. Jos lapsi saa vatsataudin keskellä yötä, en laita konetta pyörimään vaan lataan vaatteet ja petivaatteet isoon jätesäkkiin muovihanskat käsissä ja pesen ne esim. Seuraavana viikonloppuna. Jätesäkki kunnolla kiinni ja säilytetään ulkona. Lapselle teen väliaikaisen pedin pyyhkeistä pesuhuoneen lattialle vatsataudin ajaksi.

Sinne vaan kylppärin lattialle koiran kaveriksi. Pääasia, että koti on siisti ja äidillä kaikki langat käsissään.

Miksi se koira olisi siellä kylppärissä???

Meillä kyllä aikuiset menee kylppärin lattialle makaamaan jos oksentaa. Lapset yleensä olohuoneessa sohvalla ja aikuinen pitelee sankoa ja käy tyhjäämässä sen, yleensä onneksi on ollut niin ettei molemmat vanhemmat ole yhtäaikaa taudissa, jos olisi niin kyllä siinä joutuisi olemaan koko porukka siellä kylppärin lattialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene ap viikoksi kokeilee.

Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:

Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.

Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.

Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.

Ennen vanhaan äidit ei olleet kaikki tällaisia. Viimeistään kolmannella luokalla oltiin itse vastuussa koulutarvikkeista ja läksyistä ja pukemisesta. Keittiötä ei todellakaan lapset sotkeneet, jos tehtiin jotain niin siivottiin. Kiireisenä aamuna eteen juustoleipä ja jugurtti ja maito. Mitä sotkua siitä tulee, kun kaikki vie astiat koneeseen? Lapset leikkivät keskenään, äiti ei ollut viihdyttäjä vaan kasvattaja. Harrastuksiin pääsi, jos kulki sinne itse. Elämä on valintoja...

Niinpä. Mun vanhemmat eivät ikinä kyselleet läksyistä tai pakanneet jumppavaatteita. Ihan itse sain hoitaa ja jos olin unohtanut, välitunnilla juoksin kotiin hakemaan. Jos vanhemmilla oli muuta, menin harrastuksiin bussilla. Vaikka äitini oli paljon työttömänä, menin yleensä bussilla ratsastamaan mutta hän haki illalla pois. Mielestäni aivan ok. Mitä hyötyä siitä olisi, että hän norkoilisi jopa 2h tallin käytävällä jos maneesiin ei mahdu. Asiat tehdään tosi vaikeiksi itselle, kun pahimmillaan 13-vuotiaalle voidellaan voileipiä. Jossei siinä vaiheessas aa ruokaa kaapista voi olla syömättä.

Juuri näin. Vielä 20 vuotta sitten vanhemmuus oli helppoa, nykään tuntuu olevan niin kovin vaikeaa.

Up