Eräs tuttavani on viikot yksin lastensa kanssa ja

Ihmiset kokevat hyvin eri tavoin asioita.

Joku väsyy vaikka on useampi aikuinen arjessa, joku ei väsy yksinkään.

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja heilläkim isot lapset. Ymmärtäisi jos olisi pieniä. Ap

Pienet lapset, pienet ongelmat, isot lapset, isot ongelmat.

Monta lasta, pienellä ikäerolla ja jos on yksin niin onko se helppoa? Työ rentouttavaa?

Eihän voi ajatella että sillä on helppoa joka on kotiäiti, kun se on raskasta. Kuten se kun ihminen on töissä ja hoitaa ehkä 4 h iltavalveillaolon aikana lasten treenit, omat menot, kaupat, ruuan, siivoamisen.

Molempia olen tehnyt ja molemmilla on puolensa. Parasta on ystävät joille puhua.

Se ettei ymmärrä toista on kurjaa, arki on mitä on ja juhlaa se on kun arjessa on ymmärrystä ja voi nauraa itselleen ja nauttia pienistä asioista.

Jatkuvaa organisointia vaatii sekä sitä kuuluisaa metatyötä... joka ON raskasta. Koko ajan pitää pitää mielessä ei vaan omat asiat vaan useamman muun. Tätä eivät lapsettomat esim. ennen kuin itse kokevat, pysty ymmärtämään (sitä tämän raskautta siis). Myös kaikki se ”työ” mikä on lasten tukemista, riitojen ym. selvittelyä ym. ”tunnetyötä”.. jos sen aina yksin joudut tekemään niin kyllä väsyttää... ja etenkin jos siihen panostat etkä vaan vanhempana keskity omiin asioihis...

Mitä ap itse teet työpäivän jälkeen palautuaksesi töistä? Jos se on päiväunet/ sohvalla löhöilyä ja rauhassa telkkarin katsomista tai ilman kiirettä ja kellon kyttäämistä ulkoilua/muuta harrastamista, hiljaa omissa ajatuksissa oloa tai maksimissaan puolison kanssa vastavuoroisesti keskustelua.... niin kuvittele, kun tämän sijaan iltasi työpäivän jälkeen koostuisikin jatkuvasta lasten kuuntelusta, riitojen selvittelystä, seuraavaan päivään tavaroiden ja vaatteiden ym. etsimisestä, ruuanlaitosta, iltatouhuille hoputtamisesta ja niiden valvomisesta, sotkujen siivoamisesta ym.... niin, mikähän siinä niin rankkaa on?

Onko nuo isot lapset?

Haloo?! Siis eivät ole isoja lapsia kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhtä lapsista tarvitsee viedä ja hakea hoidosta joka päivä? Silloin tekee jo tiukkaa ehtiä tekemään täysi työpäivä. Ja päälle lasten harrastukset ja se, ettei lapsia voi jättää keskenään.

Joo, juuri näin. Mutta eikös tuon ikäiset ole jo keskenään. Ovat isoja mun silmissä. Ap

Jos olet tosissasi, niin vaihda joskus osia hänen kanssaan. 

Huolehdit aamulla lapsista ja viet pienimmän hoitoon. Teet rankan päivän, kiirehdit kaupan kautta päiväkotiin ja palaat kotiin. Laitat ruokaa, tiskaat, järjestät, siivoat, pyykkäät, autat lapsia läksyissä, leikit pienimmän kanssa jne. jne. Pääset liian myöhään nukkumaan ja lapset alkavat oksentaa yöllä. Vaihdat lakanat ja laitat pesukoneen pyörimään. Muistat, että opettajalle pitää vastata, päiväkotiin pitää viedä vaikka haalarit ja päätäsi särkee. Aamulla lapsi pitää viedä lääkäriin ja auto on hajonnut. Ei aikaa lepoon tai omaan aikaan.

t. Sinkku, joka on auttanut ystäviään ja sukulaisiaan

Mene ap viikoksi kokeilee.

Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:

Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.

Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.

Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mene ap viikoksi kokeilee.

Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:

Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.

Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.

Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.

Ennen vanhaan äidit ei olleet kaikki tällaisia. Viimeistään kolmannella luokalla oltiin itse vastuussa koulutarvikkeista ja läksyistä ja pukemisesta. Keittiötä ei todellakaan lapset sotkeneet, jos tehtiin jotain niin siivottiin. Kiireisenä aamuna eteen juustoleipä ja jugurtti ja maito. Mitä sotkua siitä tulee, kun kaikki vie astiat koneeseen? Lapset leikkivät keskenään, äiti ei ollut viihdyttäjä vaan kasvattaja. Harrastuksiin pääsi, jos kulki sinne itse. Elämä on valintoja...

Muutama vuosikymmen taaksepäin ja lapset tekivät töitä 12 h päivässä. Maailma muuttuu. Jos nykyään jätät alakoululaiset tuntitolkuksi keskenään kokkailemaan, niin lasu tulee nopeammin kuin voit kuvitellakaan. Ja me äidit olemme niitä lapsia, jotka jätettiin päivät yksin puuhailemaan. Olihan se hauskaa, mutta myös yksinäistä. Ehkä me haluamme tarjota lapsillemme jotain parempaa kuin pakkotyötä 12 h tai sama aika yksin siivoamassa keittiötä ja hoitamassa arjen asioita itsenäisesti.

Minä en aidosti pystyisi nykyiseen työhöni, jos minulla ei olisi arjessa mukana toista vanhempaa. En vain ehtisi tehdä töitäni kunnialla niin, että ehtisin joka päivä olemaan se, joka vie lapsen päiväkotiin ja myös hakee sieltä, puhumattakaan isompien lasten harrastusruljanssista. Yksinkertaisesti tunnit loppuisivat kesken. Siihen päälle ruoanlaitto, siivous, lasten läksyt ja sosiaaliset suhteet.

Monella meistä on nykyään sellainen työ, että kaiken tuon päälle on välillä tehtävä öisin vielä rästiin jääneitä töitä etänä.

Kahden vanhemman perheessä siinä arjessa on kuitenkin joustovaraa. Jos on yksin vastuussa lapsista ja töistä viikot, niin joustoa tuskin on.

Hattua nostan ystävällesi. Ja toivoisin, että ystävänä ymmärtäisit joskus astua puikkoihin mukaan ja vaikka auttaa jonkun lapsen harrastukseen kuskaamisissa. Edes kerran. Ehkä sitten ymmärrät?

Mulla on jo yläkoululainen ja lukiolainen ja silti heidän koulut työllistää😂

Nytkin on kaksi terveyskyselyä odottamassa. Torstaiksi pitää leipoa.

Viikonloppuna piti käydä toisen kanssa arviointikaavake. Viime viikolla leivottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene ap viikoksi kokeilee.

Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:

Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.

Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.

Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.

Ennen vanhaan äidit ei olleet kaikki tällaisia. Viimeistään kolmannella luokalla oltiin itse vastuussa koulutarvikkeista ja läksyistä ja pukemisesta. Keittiötä ei todellakaan lapset sotkeneet, jos tehtiin jotain niin siivottiin. Kiireisenä aamuna eteen juustoleipä ja jugurtti ja maito. Mitä sotkua siitä tulee, kun kaikki vie astiat koneeseen? Lapset leikkivät keskenään, äiti ei ollut viihdyttäjä vaan kasvattaja. Harrastuksiin pääsi, jos kulki sinne itse. Elämä on valintoja...

"Ennen vanhaan" esim. oma isoäitini oli kotona hoitamassa lapsia ja miestä. Lapsilla ei todellakaan ole koskaan ollut asiaa keittiöön omin nokkinensa sotkemaan, lapset (erityisesti pojat) passattiin kyllä aikuiseksi asti.

Oma enoni ei esimerkiksi edelleenkään osaa kuoria perunoita, kun äitinsä ne hänelle aina kuori ja kuorii vieläkin kun siellä käy syömässä...

"Lapset leikkivät keskenään" on myös vähän hauska, kun vertaa sen ajan onnettomuustilastoja nykyaikaan...

Niin, isot lapset olisi tässä kohta ajatellen teinejä. Ja heissäkin on vanhemmille puuhaa. Mutta ei olisi noin paljon kuin tuon ikäisten kanssa. Nuo ovat pieniä lapsia vielä. Ja tuo tokaluokkalainen ei voi olla hänkään pitkästi yksin, niinkuin ei päiväkotilainenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene ap viikoksi kokeilee.

Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:

Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.

Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.

Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.

Ennen vanhaan äidit ei olleet kaikki tällaisia. Viimeistään kolmannella luokalla oltiin itse vastuussa koulutarvikkeista ja läksyistä ja pukemisesta. Keittiötä ei todellakaan lapset sotkeneet, jos tehtiin jotain niin siivottiin. Kiireisenä aamuna eteen juustoleipä ja jugurtti ja maito. Mitä sotkua siitä tulee, kun kaikki vie astiat koneeseen? Lapset leikkivät keskenään, äiti ei ollut viihdyttäjä vaan kasvattaja. Harrastuksiin pääsi, jos kulki sinne itse. Elämä on valintoja...

Näitä kahta kommenttia kun yhdistelee kuvaa aika hyvin minun, kolmen lapsen äidin elämää. Välillä joukkoon mahtuu tuollainen kaaospäivä ja välillä sitten niitä päiviä kun lapset tekevät hommansa reippaasti ja osallistuvat kotihommiin.

Olen äiti joka kannustaa itsenäisyyteen ja oma-aloitteisuuteen.

Olen lapsia pikkuhiljaa ekaluokan edetessä laittanut enenevässä määrin kävelemään itse kotiin sovittuna aikana jos ovat jossain kaverin kanssa. Pitemmällä asuvien luota voin hakea ja välillä muutenkin, mutta olen ruvennut rajoittamaan hakuja.

Arkena kaikki lapset tekevät tekevät itse aamupalansa. Viikonloppuna yleensä laitan heille valmiiksi ja syödään pitkään ohjelmia katsellen. Pyrin aina järjestämään lauantaiaamun kiireettömäksi.

Koulureput isommat huolehtivat itse. Nuorimman repun pakkausta valvon ja se meneekin samaan syssyyn lukuläksyn kuuntelun jälkeen. Illalla tai aamulla vilkaisen, että ulkovaatteet löytyy suunilleen paikoiltaan ja laitan ekaluokkalaiselle tuolin päälle uudet päivävaatteet. Satunnaisesti myös 11 v tytölle kun joskus haluaa minun valitsevan vaatteet.

Töistä tullessani kotona on x määrä lapsia. Joskus on kaikki omat kotona, joskus joku ulkona kaverien kanssa ja joskus lasten kavereita meillä. Tutummaksi tulleet kaverit saa olla meillä jo ennen kuin tulen töistä koska voin luottaa, että kaikki käyttäytyy. Jotain elämisen merkkiä aina havaittavissa oli sitten omat muksut tai lisänä muita. Välillä on astioita pöydät täynnä, epämääräisiä lippuja ja kulhoja joissa tyttö "kokkaillut" jotain suklaa juttuja tms. Uunia ei saa vielä käyttää ellen ole kotona.

Läksyissä auttamiseen menee yleensä 1-2 tuntia joskus selvitään puolessa tunnissa. Esikoinen tekee itsenäisesti ja kaksi on haasteellisempia läksyjen suhteen.

Johonkin väliin myös kokkailut, tiskit ja pyykit sekä yleistä siivoilua ja mitä nyt omakotitalossa milloinkin hommaa on.

Yksin huolehdin lapset ja kaikki. Arkea helpottaa se, että lapset jo noin isoja ja reippaita omatoimisia kaikki. Voin hyvin käydä yksin kaupassa, kirpparilla, treeneissä, kahvilla ym. Muksuja lähtee noihin mukaan jos huvittaa paitsi treeneihin joita on 2 x vko en ota mukaan. Yleensä kyllä treenaan vasta illalla kahdeksan jälkeen niin nuoremmat lapset kerkeää mennä nukkumaan ennen sitä.

Välillä tuntuu raskaalta ja välillä ei. Lähinnä kyse yksittäisistä huonoista päivistä. Pääosin olen positiivisella mielellä ja jos univelkaa kertyy nukun ne viikonloppuna. Arkena jos alkaa härdelli ahdistaa ilmoitan juovani kahvit omassa rauhassa ja olen taas kohta käytettävissä, näin saan vartin hiljaisuutta ja hetken aikaa ladata akkuja.

Riippuu tietty lapsista, lasten iästä, miten tulevat toimeen jne.

Minulla kaksi lasta. 4v tyttö ja 8v poika. Oikein mukavia lapsia. Harvoin kinaavat keskenään, viihtyvät itsekseenkin esim. poneilla tai legoilla leikkien, piirtäen tmv. Rutiineihin taipuvaisia olleet aina. Aamulla heräävät täsmällisesti seiskan aikaan, illalla laittavat nukkumaan ennen yhdeksää - ns. iltavillejä meillä ei yleensä ottaen ole. Töissä olen käynyt siitä asti, kun kumpikin yhden vuoden oli, mutta tosiaan lomilla jne. ihan hyvin sujuu.

Sitten on siskoni. Kolme lasta. 5v, 12v ja 13v. Hän oli kotiäiti aikanaan kolmen kanssa. Ja olihan siellä aina helvetti irti.

Nämä lapset tappelivat lähes tauotta, kahdella reippaalla kädellä ADHD, yksin eivät osanneet mitään rauhallista tehdä (paitsi pleikkari, joka taas lisäsi vauhtia, kun peliaika ohi ja tuli aivan karmeita raivareita, kun peliriippuvuuskin jylläsi), mikään ruoka ei oikein kelvannut, koko ajan kuului huutoa, illat venyivät, ruokailu oli tappelua, pesulla käynnit hampaista lähtien tappelua, pitkät välimatkat lähimpään kauppaan (n.40km) jne. Ja tätä herkkua siis tauotta 24/7 ilman että toista olisi ollut siinä auttamassa.

Lapsissa rankinta on lienee tuo tauottomuus ja jatkuva oman tekemisen keskeytyminen (esim. ihan pyykkien ripustus) on rankinta. Ja jos koko ajan pitää olla vielä erotuomarina valmiustilassa huudon keskellä, niin on varmasti rankkaa.

Ap, työelämä on hektisempää kuin se ehkä vanhemmillasi oli omassa lapsuudessasi. Koulun, päiväkodin ja harrastusten yhteydessä puhutaan nykyään paljon vanhempien osallistamisesta - eli nekin vaativat siihen päälle osansa.

Ystäväsi elää juuri nyt niitä kiireisimpiä ruuhkavuosiaan: työt, sekä päiväkoti- ETTÄ kouluikäiset lapset.

Lasten ja nuorten "itsenäisyys" tarkoittaa nykyään valitettavasti nykyään some- ja pelimaailmaan addiktoitumista, ei suinkaan tervehenkistä ulkoilua kaveriporukalla. Niiden lapset ja nuoret liikkuu ja ulkoilee, joiden vanhemmat sen mahdollistaa, valitettavasti kärjistettynä näin.

Vierailija kirjoitti:

No, en kyllä tiedä ovatko nuo kyseiset lapset isoja.

Eivät ole vielä isoja. Monet tokaluokkalaiset eivät pysty vielä olemaan itsekseen iltapäiviä, iltapäiväkerhoissa on myös kakkosluokkalaisilla. Jos koululaiset ovat yksin, on varmaa, että äidin puhelin soi monta kertaa ip:n aikana.

Ap sinä voisit mennä muutamana päivänä auttamaan ystävääsi, haet eskarilaisen päiväkodista, juokset tullessasi kauppaan, teet ruuan. Huolehdit kodista, läksyistä, harrastuksista jne.

Mitään ylimääräistä ei saa tapahtua, se voi romahduttaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene ap viikoksi kokeilee.

Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:

Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.

Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.

Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.

Ennen vanhaan äidit ei olleet kaikki tällaisia. Viimeistään kolmannella luokalla oltiin itse vastuussa koulutarvikkeista ja läksyistä ja pukemisesta. Keittiötä ei todellakaan lapset sotkeneet, jos tehtiin jotain niin siivottiin. Kiireisenä aamuna eteen juustoleipä ja jugurtti ja maito. Mitä sotkua siitä tulee, kun kaikki vie astiat koneeseen? Lapset leikkivät keskenään, äiti ei ollut viihdyttäjä vaan kasvattaja. Harrastuksiin pääsi, jos kulki sinne itse. Elämä on valintoja...

No eikö tällaisista ”ennen vanhaan” äideistä ole ollut monta ketjua? Äiti ei leikkinyt, äiti ei välittänyt, äiti komensi, mitään ei saanut tehdä itse, kun äiti tiesi paremmin? Lapset olivat yksin pihalla jne...?