Lue keskustelun säännöt.
Eräs tuttavani on viikot yksin lastensa kanssa ja
18.03.2018 |
kokee sen kovin rankaksi. Mikä siinä voi olla niin raskasta? Kysyn tätä ihan vilpittömästi.
Kommentit (95)
kokeile olla töissä 24/7 ja koko ajan valppaana.
Itselläni mies vähätteli kotona lapsen kanssa olemista, ja kun palasin takaisin töihin hän joutui samoihin aikoihin työttömäksi, eli päiväkotia ei otettu, ja hän oli kotona sitten puoli vuotta uusia töitä samalla etsien. Siihen loppui täysin kotiäitien vähättely, tuon puolen vuoden jälkeen hän oli jo ranteita auki raapimassa ja melkein sekoamispisteessä.
Ja kun oli koko äippäloman vähätellyt panostani kotona, ja sanoikin sen suoraan eräässä yhteydessä että se on "sun duuni, ei luulis olevan vaikeeta" niin voit arvata kun palautin tämän saman takaisin kun töihin palasin.. Sanoin että: oletan että pyykit on pesty, lapsi ruokittu, ruoat on pöydässä ja talo siisti kun tulen töistä, koska se on NYT SUN DUUNI! Ja töiden jälkeen otan sitten sohvalla nokoset.
Ihan mukavaa se kotona on olla, mutta helpoksi sitä ei voi villeimmissäkään kuvitelmissa sanoa.
Kokeile ihmeessä ap samaa, niin harhakuvitelmat haihtuu, käy sillä välillä tekemässä poppareita. Itselläni on raskas asiakaspalvelutyö, ja sanon että se työ on helpompi kuin olla ainoastaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otappa ne lapset kotiisi kuukaudeksi kotiisi riitelemään. Tee ruoat, pese pyykit, kanna kaupasta neljän ihmisen sapuskat, tiskaa tiskit ja siivoa sotkut, auta läksyjen teossa ja kokeisiin lukemisessa, vie harrastuksiin ja osta kevät vaatteet ja harrastuskamat kevätkaudelle kasvaville tenaville.
Aamulla kun kenenkään sukkia, hanskoja, liikuntatunnin suksia ja luistimia, kurahousuja ei löydy ja sulla on kiire töihin.
Maito on loppu ja lapset tappelee, ovikello soi, opettajalta on tullut Vilma-valitus, yksi lapsista sanoo että pitäis ehtiä harrastukseen ja yhdellä on korvatulehdus..
Kaikilla ei ollut lapsuudessa näin. Meillä äiti lasten kanssa kotona ja isä toi leivän pöytään. Eli äiti hoiti kodin ja kaikki lapsiin liittyvät asiat. Ja olen 40 vuotias kuitenkin vasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ap viikoksi kokeilee.
Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:
Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.
Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.
Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.Ennen vanhaan äidit ei olleet kaikki tällaisia. Viimeistään kolmannella luokalla oltiin itse vastuussa koulutarvikkeista ja läksyistä ja pukemisesta. Keittiötä ei todellakaan lapset sotkeneet, jos tehtiin jotain niin siivottiin. Kiireisenä aamuna eteen juustoleipä ja jugurtti ja maito. Mitä sotkua siitä tulee, kun kaikki vie astiat koneeseen? Lapset leikkivät keskenään, äiti ei ollut viihdyttäjä vaan kasvattaja. Harrastuksiin pääsi, jos kulki sinne itse. Elämä on valintoja...
Onneksi äidit on nykyään erilaisia! En muista, että minun äitini olisi koskaan leikkinyt minun tai sisarusteni kanssa. Isä kyllä leikki. Tänäkään päivänä en odota äidiltäni muuta kuin valittamista ja "kasvattamista".
Olisiko joku välimuoto hyvä? Tehdä yhdessä asioita, jotka on kivoja molemmille, niin lapselle kuin aikuiselle? Se, että aikuinen leikkii lapsen kanssa velvollisuudentunnosta vaikka ei oikeasti kiinnostaisi tai olisi aikaa on minusta outoa. Juuri sellainen käytös saa lapset luulemaan olevansa universumin keskipisteitä. Ja sama tuon läksyissä auttamisen kanssa. Miten lapsi voi oppia ponnistelemaan itse, jos aina on heti vastauksia valmiina? Itse en olisi lapsuudessa kaivannut äidistä leikkikaveria, mutta olisi ollut kivaa tehdä asioita yhdessä, kuten mäenlaskua ja sellaista, olisin halunnut että äiti olisi joskus rentoutunut. Oli tosi hauskaa jos äiti tuli joskus mukaan. Mutta olisin pitänyt todella outona, jos äiti olisi tullut mukaan barbileikkeihin. Nehän oli minun ja siskoni yksityistä lasten maailmaa. Myöskään en saanut ikinä apua läksyissä, ja ihan hyvin meni koulu.
Onko kaikki tämä tosiaan padimaailman syytä? Lapset tarttuvat padiin heti, jos ei joku vahtaa ja leiki heidän kanssa? Aika kamalaa.
En myöskään ihmettele, jos naiset yhä vähemmän haluavät äideiksi, onhan he nähneet, että se on täysi härdelli, jota lapset nähtävästi johtaa.
n:52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin syy huonoon jaksamiseen on se, että nykyäidit ovat tottuneet pääsemään niin helpolla kaikesta ja monet ovat täysin avuttomia (uusavuttomia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli yhtä lapsista tarvitsee viedä ja hakea hoidosta joka päivä? Silloin tekee jo tiukkaa ehtiä tekemään täysi työpäivä. Ja päälle lasten harrastukset ja se, ettei lapsia voi jättää keskenään.
Joo, juuri näin. Mutta eikös tuon ikäiset ole jo keskenään. Ovat isoja mun silmissä. Ap
Kyllä kolmen lapsen harrastuskuskaukset yksin on tosi rankkaa (nykyään se ei vaan mene niin yksinkertaisesti, että lapset hoitavat itsensä harrastukseen tai eivät harrasta. Ja useimmat vanhemmat haluavat mahdollistaa lapselle harrastuksen).
Ja vaikka lapset ovat noin isoja, niin kyllä tuonkin ikäiset haluavat jotain vanhemmilta monta kertaa illassa: huomiota, apua läksyissä, "tule katsomaan mitä mä tein tässä pelissä*, me luetaan vielä 9-vuotiaallekin illalla, koska se on kivaa (lukee myös itse paljon, mutta luetaan vähän pitempiä ja vaikeampia kirjoja), jutella, kaakaota (joo voivat tehdä itse, mutta on lapselle kiva, että äiti/isä joskus tekee, se tuntuu huolenpidolta)...jos on 3 lasta niin näitä voi tulla ihan jatkuvalla syötöllä ja kyllä se minua ainakin rasittaisi ja toinen aikuinen jakamassa näitä pyyntöjä auttaisi huomattavasti. Samoin se, että voi joskus lähteä vaikka illalla leffaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ap viikoksi kokeilee.
Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:
Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.
Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.
Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.Ennen vanhaan äidit ei olleet kaikki tällaisia. Viimeistään kolmannella luokalla oltiin itse vastuussa koulutarvikkeista ja läksyistä ja pukemisesta. Keittiötä ei todellakaan lapset sotkeneet, jos tehtiin jotain niin siivottiin. Kiireisenä aamuna eteen juustoleipä ja jugurtti ja maito. Mitä sotkua siitä tulee, kun kaikki vie astiat koneeseen? Lapset leikkivät keskenään, äiti ei ollut viihdyttäjä vaan kasvattaja. Harrastuksiin pääsi, jos kulki sinne itse. Elämä on valintoja...
Onneksi äidit on nykyään erilaisia! En muista, että minun äitini olisi koskaan leikkinyt minun tai sisarusteni kanssa. Isä kyllä leikki. Tänäkään päivänä en odota äidiltäni muuta kuin valittamista ja "kasvattamista".
Olisiko joku välimuoto hyvä? Tehdä yhdessä asioita, jotka on kivoja molemmille, niin lapselle kuin aikuiselle? Se, että aikuinen leikkii lapsen kanssa velvollisuudentunnosta vaikka ei oikeasti kiinnostaisi tai olisi aikaa on minusta outoa. Juuri sellainen käytös saa lapset luulemaan olevansa universumin keskipisteitä. Ja sama tuon läksyissä auttamisen kanssa. Miten lapsi voi oppia ponnistelemaan itse, jos aina on heti vastauksia valmiina? Itse en olisi lapsuudessa kaivannut äidistä leikkikaveria, mutta olisi ollut kivaa tehdä asioita yhdessä, kuten mäenlaskua ja sellaista, olisin halunnut että äiti olisi joskus rentoutunut. Oli tosi hauskaa jos äiti tuli joskus mukaan. Mutta olisin pitänyt todella outona, jos äiti olisi tullut mukaan barbileikkeihin. Nehän oli minun ja siskoni yksityistä lasten maailmaa. Myöskään en saanut ikinä apua läksyissä, ja ihan hyvin meni koulu.
Onko kaikki tämä tosiaan padimaailman syytä? Lapset tarttuvat padiin heti, jos ei joku vahtaa ja leiki heidän kanssa? Aika kamalaa.
En myöskään ihmettele, jos naiset yhä vähemmän haluavät äideiksi, onhan he nähneet, että se on täysi härdelli, jota lapset nähtävästi johtaa.
n:52
Kyllä pienelle lapselle on hyväksi, että aikuinen leikkii hänen kanssaan. Ei koko aikaa, mutta välillä. Asiantuntijat ovat tästä aika yksimielisiä. Se on välittämistä, ainutlaatuista vuorovaikutusta ja kehittää lapsen kykyä leikkiä myöhemmin muiden lasten kanssa.
Ennen tehtiin aika monia asioita pieleen lasten kanssa, mennyttä aikaa jolloin lapset heitettiin pihalle keskenään koko päiväksi 2-vuotiaasta alkaen ei tarvitse ihannoida.
En itsekään äitinä oikein ymmärrä tätä ainaista valitusta siitä, kuinka lasten kanssa on niin rankkaa. Tai siis, onhan se, mutta miksi niitä lapsia sitten ylipäänsä on, jos niiden kanssa oleminen ei nappaa? Monet kaverit, joilla on lapsia, janoavat jatkuvasti jotain omaa aikaa ja lykkäävät lapset isovanhemmille hoitoon aina kun mahdollista. Pitää päästä rentoutumaan, vähän irrottelemaan jne.
Olen itse ollut nyt 1,5v yksin lasten kanssa, kun mies työskentelee ulkomailla (enää pari kuukautta jäljellä, jee!) enkä ole kokenut sitä raskaaksi. Tai siis, eihän se arki niin hiljaista ja seesteistä ole lasten kanssa. Tunteiden vuoristorataa joo, mutta 99% kivaa. Aamukiukut ja sinkoilevat lapset joskus ottavat aivoon mutta tykkään olla lasteni kanssa. En halua viikonloppuisin "omaa aikaa" vaan rentoutua lasten kanssa ulkoillen tai katsoen leffaa. Lasten kanssa vietetty aika on ihanaa, ei helppoa joo, mutta en vaihtaisi missään nimessä pois.
Kai se nyt on kaikilla tiedossa, että jos valitsee tehdä niitä lapsia, niin ne kyllä tehokkaasti syövät aikaa? Ei lapsi ole mikään harrastus, vaan se sitten ihan loogisesti kyllä vie sen ajan. On surullista että moni äiti jotenkin tarvitsee lomaa lapsestaan, tai että lapsen kanssa ei voisi rentoutua. Kyllä meillä vaan kuunnellaan äänikirjaa tai lepäillään yhdessä sängyllä ja se on lepoa ihan siinä missä ilman lastakin. Sitä mystistä omaa aikaa saa tarpeeksi 8-16 töissä, joiden jälkeen jo ikävöi lapsia ja haluaa olla heidän kanssaan.
Mystistä, että aina näiden "on normaalia haluta omaa aikaa, siis jotain lomaa äideillekin" -tyyppien lapset ovat kovimpia kiukuttelijoita. Onkohan kiukuttelu syy lomantarpeeseen vai se jatkuva lomantarve syy kiukutteluun? Lapsi tarvitsee aitoa läsnäoloa ja kiinnostusta, ei vain perustarpeiden tyydyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itsekään äitinä oikein ymmärrä tätä ainaista valitusta siitä, kuinka lasten kanssa on niin rankkaa. Tai siis, onhan se, mutta miksi niitä lapsia sitten ylipäänsä on, jos niiden kanssa oleminen ei nappaa? Monet kaverit, joilla on lapsia, janoavat jatkuvasti jotain omaa aikaa ja lykkäävät lapset isovanhemmille hoitoon aina kun mahdollista. Pitää päästä rentoutumaan, vähän irrottelemaan jne.
Olen itse ollut nyt 1,5v yksin lasten kanssa, kun mies työskentelee ulkomailla (enää pari kuukautta jäljellä, jee!) enkä ole kokenut sitä raskaaksi. Tai siis, eihän se arki niin hiljaista ja seesteistä ole lasten kanssa. Tunteiden vuoristorataa joo, mutta 99% kivaa. Aamukiukut ja sinkoilevat lapset joskus ottavat aivoon mutta tykkään olla lasteni kanssa. En halua viikonloppuisin "omaa aikaa" vaan rentoutua lasten kanssa ulkoillen tai katsoen leffaa. Lasten kanssa vietetty aika on ihanaa, ei helppoa joo, mutta en vaihtaisi missään nimessä pois.
Kai se nyt on kaikilla tiedossa, että jos valitsee tehdä niitä lapsia, niin ne kyllä tehokkaasti syövät aikaa? Ei lapsi ole mikään harrastus, vaan se sitten ihan loogisesti kyllä vie sen ajan. On surullista että moni äiti jotenkin tarvitsee lomaa lapsestaan, tai että lapsen kanssa ei voisi rentoutua. Kyllä meillä vaan kuunnellaan äänikirjaa tai lepäillään yhdessä sängyllä ja se on lepoa ihan siinä missä ilman lastakin. Sitä mystistä omaa aikaa saa tarpeeksi 8-16 töissä, joiden jälkeen jo ikävöi lapsia ja haluaa olla heidän kanssaan.Mystistä, että aina näiden "on normaalia haluta omaa aikaa, siis jotain lomaa äideillekin" -tyyppien lapset ovat kovimpia kiukuttelijoita. Onkohan kiukuttelu syy lomantarpeeseen vai se jatkuva lomantarve syy kiukutteluun? Lapsi tarvitsee aitoa läsnäoloa ja kiinnostusta, ei vain perustarpeiden tyydyttämistä.
Ole hyvä. Papukaijamerkki ja säästöpakkaus kiillotusainetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ap viikoksi kokeilee.
Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:
Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.
Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.
Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.Ennen vanhaan äidit ei olleet kaikki tällaisia. Viimeistään kolmannella luokalla oltiin itse vastuussa koulutarvikkeista ja läksyistä ja pukemisesta. Keittiötä ei todellakaan lapset sotkeneet, jos tehtiin jotain niin siivottiin. Kiireisenä aamuna eteen juustoleipä ja jugurtti ja maito. Mitä sotkua siitä tulee, kun kaikki vie astiat koneeseen? Lapset leikkivät keskenään, äiti ei ollut viihdyttäjä vaan kasvattaja. Harrastuksiin pääsi, jos kulki sinne itse. Elämä on valintoja...
Onneksi äidit on nykyään erilaisia! En muista, että minun äitini olisi koskaan leikkinyt minun tai sisarusteni kanssa. Isä kyllä leikki. Tänäkään päivänä en odota äidiltäni muuta kuin valittamista ja "kasvattamista".
Olisiko joku välimuoto hyvä? Tehdä yhdessä asioita, jotka on kivoja molemmille, niin lapselle kuin aikuiselle? Se, että aikuinen leikkii lapsen kanssa velvollisuudentunnosta vaikka ei oikeasti kiinnostaisi tai olisi aikaa on minusta outoa. Juuri sellainen käytös saa lapset luulemaan olevansa universumin keskipisteitä. Ja sama tuon läksyissä auttamisen kanssa. Miten lapsi voi oppia ponnistelemaan itse, jos aina on heti vastauksia valmiina? Itse en olisi lapsuudessa kaivannut äidistä leikkikaveria, mutta olisi ollut kivaa tehdä asioita yhdessä, kuten mäenlaskua ja sellaista, olisin halunnut että äiti olisi joskus rentoutunut. Oli tosi hauskaa jos äiti tuli joskus mukaan. Mutta olisin pitänyt todella outona, jos äiti olisi tullut mukaan barbileikkeihin. Nehän oli minun ja siskoni yksityistä lasten maailmaa. Myöskään en saanut ikinä apua läksyissä, ja ihan hyvin meni koulu.
Onko kaikki tämä tosiaan padimaailman syytä? Lapset tarttuvat padiin heti, jos ei joku vahtaa ja leiki heidän kanssa? Aika kamalaa.
En myöskään ihmettele, jos naiset yhä vähemmän haluavät äideiksi, onhan he nähneet, että se on täysi härdelli, jota lapset nähtävästi johtaa.
n:52
Tähän jälkimmäiseen kommentoisin, että äitejä tai isejä, jotka leikkivät barbeilla tai nukeilla tai autoilla lasten kanssa saattaa olla vähän. Usein leikki on pelaamista, leikitään pallopelejä, lautapelejä, ulkopelejä, ennään lasen anssa puistoon, pyöräenkille.
Läksyissä auttaminen ei ole almiin vastauksen antamista vaan johdatetaan lasta etsimään tai päättelemään itse vastaus. Lapsi myös tekee läksyt mielellään, kun tiettää, että jos ei osaa jotain, siihen saa vinkkiä ja apuja vanhemmilta. Mielestäni ketään ei auta se, että tehtävä jää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en kyllä tiedä ovatko nuo kyseiset lapset isoja.
Eivät ole vielä isoja. Monet tokaluokkalaiset eivät pysty vielä olemaan itsekseen iltapäiviä, iltapäiväkerhoissa on myös kakkosluokkalaisilla. Jos koululaiset ovat yksin, on varmaa, että äidin puhelin soi monta kertaa ip:n aikana.
Ap sinä voisit mennä muutamana päivänä auttamaan ystävääsi, haet eskarilaisen päiväkodista, juokset tullessasi kauppaan, teet ruuan. Huolehdit kodista, läksyistä, harrastuksista jne.
Mitään ylimääräistä ei saa tapahtua, se voi romahduttaa kaiken.
Eihän nyt toisen ihmisen niskoille saa kodinhoitoo ja lapsia jättää, vieläpä töitten päälle omalla vapaa ajalla niin ei käy! Muutama päivä viikossa on todella paljon
Olen kasvattanut kaksi lastani yksin. Ikää näillä nyt 14-v ja 11-v. Lasten isä lähti kävelemään nuoremman ollessa sylivauva eikä ole kiinnostanut lapsia tavata sen jälkeen.
En ole kokenut tätä totaaliyksinhuoltajuutta mitenkään rankaksi. Kaipa se on asennekysymys, joillekin on luonteenomaista vikistä kaikesta, toisille hyväksyä elämän realiteetit ja tulla toimeen niillä korteilla mitä on jaettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ap viikoksi kokeilee.
Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:
Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.
Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.
Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.Ennen vanhaan äidit ei olleet kaikki tällaisia. Viimeistään kolmannella luokalla oltiin itse vastuussa koulutarvikkeista ja läksyistä ja pukemisesta. Keittiötä ei todellakaan lapset sotkeneet, jos tehtiin jotain niin siivottiin. Kiireisenä aamuna eteen juustoleipä ja jugurtti ja maito. Mitä sotkua siitä tulee, kun kaikki vie astiat koneeseen? Lapset leikkivät keskenään, äiti ei ollut viihdyttäjä vaan kasvattaja. Harrastuksiin pääsi, jos kulki sinne itse. Elämä on valintoja...
Onneksi äidit on nykyään erilaisia! En muista, että minun äitini olisi koskaan leikkinyt minun tai sisarusteni kanssa. Isä kyllä leikki. Tänäkään päivänä en odota äidiltäni muuta kuin valittamista ja "kasvattamista".
Olisiko joku välimuoto hyvä? Tehdä yhdessä asioita, jotka on kivoja molemmille, niin lapselle kuin aikuiselle? Se, että aikuinen leikkii lapsen kanssa velvollisuudentunnosta vaikka ei oikeasti kiinnostaisi tai olisi aikaa on minusta outoa. Juuri sellainen käytös saa lapset luulemaan olevansa universumin keskipisteitä. Ja sama tuon läksyissä auttamisen kanssa. Miten lapsi voi oppia ponnistelemaan itse, jos aina on heti vastauksia valmiina? Itse en olisi lapsuudessa kaivannut äidistä leikkikaveria, mutta olisi ollut kivaa tehdä asioita yhdessä, kuten mäenlaskua ja sellaista, olisin halunnut että äiti olisi joskus rentoutunut. Oli tosi hauskaa jos äiti tuli joskus mukaan. Mutta olisin pitänyt todella outona, jos äiti olisi tullut mukaan barbileikkeihin. Nehän oli minun ja siskoni yksityistä lasten maailmaa. Myöskään en saanut ikinä apua läksyissä, ja ihan hyvin meni koulu.
Onko kaikki tämä tosiaan padimaailman syytä? Lapset tarttuvat padiin heti, jos ei joku vahtaa ja leiki heidän kanssa? Aika kamalaa.
En myöskään ihmettele, jos naiset yhä vähemmän haluavät äideiksi, onhan he nähneet, että se on täysi härdelli, jota lapset nähtävästi johtaa.
n:52
Uskopa tai älä, mutta jotkut äidit haluavat leikkiä lastensa kanssa ihan muustakin syystä kuin velvollisuudentunnosta. Vaikka se sinulle oli pakkopullaa, ei se kaikille äideille sitä ole. Jotkut äidit haluaa viettää aikaa lastensa kanssa, vaikkapa leikkien.
Ja kyllähän se lapsi on, ainakin minulle, universumin keskipiste, ja kyllä minä lapselle voin sen ilmaista, enkä usko hänen siitä kieroon kasvavan. Pikemminkin kasvaa empaattinen lapsi. Ja nykypäivänä lasta saa ihan kehuakin. Sehän on nykyään suositeltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mene ap viikoksi kokeilee.
Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:
Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.
Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.
Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.
No joo, liioittelua tai oman organisoinnin puutetta. Sinunkin arkesi helpottuu
- kun teet ruokaostokset viikonloppuna
- haet loppuviikolla puuttuvan maitopurkin kaupasta ennen kuin haet lapsen hoidosta
- ruokaa tehdään joka toinen arkipäivä ja seuraava päivänä ruoka lämmitetään mikrossa
- pyykkihuolto viikonloppuun.
- Jos sinulla on pieniä lapsia, niin vanhemmilla lapsilla ei voi olla harrastusta, johon ne pitää illalla viedä. Tottakai väsynyt pikkulapsi saa raivareita, jos joutuu iltaisin kulkemaan mukana harrastusten viemisessä.
- lapsen ja alakoululaisen iltarutiinit aloitetaan klo 19-19.30, jolloin lapset eivät ole yliväsyneitä. Ei tule raivareita.
Sinä vanhempana olet vastuussa sujuvasta arjesta itsellesi ja lapsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ap viikoksi kokeilee.
Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:
Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.
Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.
Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.Ennen vanhaan äidit ei olleet kaikki tällaisia. Viimeistään kolmannella luokalla oltiin itse vastuussa koulutarvikkeista ja läksyistä ja pukemisesta. Keittiötä ei todellakaan lapset sotkeneet, jos tehtiin jotain niin siivottiin. Kiireisenä aamuna eteen juustoleipä ja jugurtti ja maito. Mitä sotkua siitä tulee, kun kaikki vie astiat koneeseen? Lapset leikkivät keskenään, äiti ei ollut viihdyttäjä vaan kasvattaja. Harrastuksiin pääsi, jos kulki sinne itse. Elämä on valintoja...
Onneksi äidit on nykyään erilaisia! En muista, että minun äitini olisi koskaan leikkinyt minun tai sisarusteni kanssa. Isä kyllä leikki. Tänäkään päivänä en odota äidiltäni muuta kuin valittamista ja "kasvattamista".
Olisiko joku välimuoto hyvä? Tehdä yhdessä asioita, jotka on kivoja molemmille, niin lapselle kuin aikuiselle? Se, että aikuinen leikkii lapsen kanssa velvollisuudentunnosta vaikka ei oikeasti kiinnostaisi tai olisi aikaa on minusta outoa. Juuri sellainen käytös saa lapset luulemaan olevansa universumin keskipisteitä. Ja sama tuon läksyissä auttamisen kanssa. Miten lapsi voi oppia ponnistelemaan itse, jos aina on heti vastauksia valmiina? Itse en olisi lapsuudessa kaivannut äidistä leikkikaveria, mutta olisi ollut kivaa tehdä asioita yhdessä, kuten mäenlaskua ja sellaista, olisin halunnut että äiti olisi joskus rentoutunut. Oli tosi hauskaa jos äiti tuli joskus mukaan. Mutta olisin pitänyt todella outona, jos äiti olisi tullut mukaan barbileikkeihin. Nehän oli minun ja siskoni yksityistä lasten maailmaa. Myöskään en saanut ikinä apua läksyissä, ja ihan hyvin meni koulu.
Onko kaikki tämä tosiaan padimaailman syytä? Lapset tarttuvat padiin heti, jos ei joku vahtaa ja leiki heidän kanssa? Aika kamalaa.
En myöskään ihmettele, jos naiset yhä vähemmän haluavät äideiksi, onhan he nähneet, että se on täysi härdelli, jota lapset nähtävästi johtaa.
n:52
Riippuu paljon siitä, mitä sukupuolta lapset ovat, millaisia lapset ovat temperamentiltaan jne.
Osa lapsista tarvitsee leikkiin enemmän ohjausta, toisia ei voi jättää oman onnensa nojaan. Oman tuttavani 3 v, 5 v ja 7 v pojat tarvitsevat paljon ohjausta, muuten menee älyttömäksi riehumiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ap viikoksi kokeilee.
Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:
Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.
Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.
Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.No joo, liioittelua tai oman organisoinnin puutetta. Sinunkin arkesi helpottuu
- kun teet ruokaostokset viikonloppuna
- haet loppuviikolla puuttuvan maitopurkin kaupasta ennen kuin haet lapsen hoidosta
- ruokaa tehdään joka toinen arkipäivä ja seuraava päivänä ruoka lämmitetään mikrossa
- pyykkihuolto viikonloppuun.
- Jos sinulla on pieniä lapsia, niin vanhemmilla lapsilla ei voi olla harrastusta, johon ne pitää illalla viedä. Tottakai väsynyt pikkulapsi saa raivareita, jos joutuu iltaisin kulkemaan mukana harrastusten viemisessä.
- lapsen ja alakoululaisen iltarutiinit aloitetaan klo 19-19.30, jolloin lapset eivät ole yliväsyneitä. Ei tule raivareita.
Sinä vanhempana olet vastuussa sujuvasta arjesta itsellesi ja lapsellesi.
Olipa ratkaisu! Suorastaan nerokas!
Ei puhuttu vanhempien harrastuksista vaan lasten. Jos äiti on 3 lapsen kanssa viikot keskenään, ei äiti todellakaan ehdi itse harrastamaan mitään, vaikka se olisi vain hyvästä äidille ja auttaisi äitiä jaksamaan.
Ja ehdotuksessasi viikolla pitää kaupassa käydä kuitenkin. Mahtavaa! Mutta vain maitoa ostamassa.
Ja viikonlopun äiti voikin käyttää pyykinpesuun. Sitä ei kolmella pikkulapsella paljoa synnykään! Ja kasvavilla lapsilla on koko ajan sopivia vaatteita kaapit pullollaan, ainakin vähintään viikoksi. Ja ne oksennuspetivaatteet voi ihan hyvin haista viikon nurkassa. Eli riemulla pyykkäämään, heti kun äiti on tehnyt viikkosiivouksen, kun viikolla ei sitä ehtinyt, kun oli 3 lapsen kanssa keskenään ja heti, kun on suunnitellut viikon ruokailut etukäteen ja käynyt ostamassa viikonruuat. Ja sitten riemulla syöttämään lapsille samaa ruokaa kuin eilen. Ei varmasti tule narinoita. Iltarutiinit taas puolestaan, nehän menevät aina niin kuin on suunniteltu!
Ah, niin helppoa! Äidit vain tekevät kaikesta niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ap viikoksi kokeilee.
Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:
Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.
Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.
Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.No joo, liioittelua tai oman organisoinnin puutetta. Sinunkin arkesi helpottuu
- kun teet ruokaostokset viikonloppuna
- haet loppuviikolla puuttuvan maitopurkin kaupasta ennen kuin haet lapsen hoidosta
- ruokaa tehdään joka toinen arkipäivä ja seuraava päivänä ruoka lämmitetään mikrossa
- pyykkihuolto viikonloppuun.
- Jos sinulla on pieniä lapsia, niin vanhemmilla lapsilla ei voi olla harrastusta, johon ne pitää illalla viedä. Tottakai väsynyt pikkulapsi saa raivareita, jos joutuu iltaisin kulkemaan mukana harrastusten viemisessä.
- lapsen ja alakoululaisen iltarutiinit aloitetaan klo 19-19.30, jolloin lapset eivät ole yliväsyneitä. Ei tule raivareita.
Sinä vanhempana olet vastuussa sujuvasta arjesta itsellesi ja lapsellesi.Olipa ratkaisu! Suorastaan nerokas!
Ei puhuttu vanhempien harrastuksista vaan lasten. Jos äiti on 3 lapsen kanssa viikot keskenään, ei äiti todellakaan ehdi itse harrastamaan mitään, vaikka se olisi vain hyvästä äidille ja auttaisi äitiä jaksamaan.
Ja ehdotuksessasi viikolla pitää kaupassa käydä kuitenkin. Mahtavaa! Mutta vain maitoa ostamassa.
Ja viikonlopun äiti voikin käyttää pyykinpesuun. Sitä ei kolmella pikkulapsella paljoa synnykään! Ja kasvavilla lapsilla on koko ajan sopivia vaatteita kaapit pullollaan, ainakin vähintään viikoksi. Ja ne oksennuspetivaatteet voi ihan hyvin haista viikon nurkassa. Eli riemulla pyykkäämään, heti kun äiti on tehnyt viikkosiivouksen, kun viikolla ei sitä ehtinyt, kun oli 3 lapsen kanssa keskenään ja heti, kun on suunnitellut viikon ruokailut etukäteen ja käynyt ostamassa viikonruuat. Ja sitten riemulla syöttämään lapsille samaa ruokaa kuin eilen. Ei varmasti tule narinoita. Iltarutiinit taas puolestaan, nehän menevät aina niin kuin on suunniteltu!
Ah, niin helppoa! Äidit vain tekevät kaikesta niin vaikeaa.
Jep. Plus että kun jo valmiiksi yrittää pitää hoitopäivän lyhyenä, sitähän joutaakin hassaamaan vielä puoli tuntia maidon hakemiseen.
Minä olen ollut lasten kanssa yksin. Se menee sen viikon, kaksi, mutta esim seitsemän viikkoa putkeen otti voimille. Toisella lapsella krooninen sairaus ja esim koiran ulkoilutus oli jo taidetta, kun ainoa keino siihen oli ajaa koirapuiston portille, jättää lapset makuupusseissa sinne autoon itkuhälyttimen kanssa ja aitten juoksuttaa koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene ap viikoksi kokeilee.
Todennäköisesti päivä menee seuraavanlaisesti:
Herätys viimeistään klo 6.00, että ehdit laittautua töihin ennen kuin herätät lapset. Teen lapsille aamupalan, katsot pienimmille vaatteet valmiiksi. Tarkistat, että kaikilla on kirjat, sukset, luistimet, kynät, kumit ja pienimmällä vaihtovaatteet pakattu.
Lähdette liikenteeseen. Vanhin unohti ottaa luistimet mukaan, palaatte takaisin ja kaasu pohjassa taas uudelleen matkaan. Keittiö jäi kuin pommin jäljiltä.
Töitä 8 tuntia, sitten kaupan kautta päiväkotiin hakemaan pienintä. Kotiin. Vanhimmat lapset ovat lisää räjäyttäneet keittiöitä keskenään ollessaan eivätkä varmasti ole läksyjä tehneet. No, ensin siivoat keittiön, teet ruuan, siivoat taas keittiön. Pyykkiä koneeseen. Sitten ne läksyt. Pienin haluaa leikkiä. Isoin haluaa pelata eikä tehdä läksyjä. Pikku raivari tässä kohtaa. Ai niin onko jo läksyt tehty? Pyykit kuivumaan. Mitä huomenna pitää muistaa? Vanhimmalla on harrastus, keskimmäisellä liikuntaa koulussa. Pyykit kuivumaan. Iltapalaa kaikille. Keittiön siivous, taas. Kukaan lapsista ei halua pesulle eikä nukkumaan eikä pestä hampaita. Pikku raivarit taas tässä välissä. 1-2 h kuluu iltatoimiin lasten kanssa. Ai niin iltasatu. Klo 22 joko nyt äiti saa levätä? Silloin nuorin herää oksentamaan.No joo, liioittelua tai oman organisoinnin puutetta. Sinunkin arkesi helpottuu
- kun teet ruokaostokset viikonloppuna
- haet loppuviikolla puuttuvan maitopurkin kaupasta ennen kuin haet lapsen hoidosta
- ruokaa tehdään joka toinen arkipäivä ja seuraava päivänä ruoka lämmitetään mikrossa
- pyykkihuolto viikonloppuun.
- Jos sinulla on pieniä lapsia, niin vanhemmilla lapsilla ei voi olla harrastusta, johon ne pitää illalla viedä. Tottakai väsynyt pikkulapsi saa raivareita, jos joutuu iltaisin kulkemaan mukana harrastusten viemisessä.
- lapsen ja alakoululaisen iltarutiinit aloitetaan klo 19-19.30, jolloin lapset eivät ole yliväsyneitä. Ei tule raivareita.
Sinä vanhempana olet vastuussa sujuvasta arjesta itsellesi ja lapsellesi.Olipa ratkaisu! Suorastaan nerokas!
Ei puhuttu vanhempien harrastuksista vaan lasten. Jos äiti on 3 lapsen kanssa viikot keskenään, ei äiti todellakaan ehdi itse harrastamaan mitään, vaikka se olisi vain hyvästä äidille ja auttaisi äitiä jaksamaan.
Ja ehdotuksessasi viikolla pitää kaupassa käydä kuitenkin. Mahtavaa! Mutta vain maitoa ostamassa.
Ja viikonlopun äiti voikin käyttää pyykinpesuun. Sitä ei kolmella pikkulapsella paljoa synnykään! Ja kasvavilla lapsilla on koko ajan sopivia vaatteita kaapit pullollaan, ainakin vähintään viikoksi. Ja ne oksennuspetivaatteet voi ihan hyvin haista viikon nurkassa. Eli riemulla pyykkäämään, heti kun äiti on tehnyt viikkosiivouksen, kun viikolla ei sitä ehtinyt, kun oli 3 lapsen kanssa keskenään ja heti, kun on suunnitellut viikon ruokailut etukäteen ja käynyt ostamassa viikonruuat. Ja sitten riemulla syöttämään lapsille samaa ruokaa kuin eilen. Ei varmasti tule narinoita. Iltarutiinit taas puolestaan, nehän menevät aina niin kuin on suunniteltu!
Ah, niin helppoa! Äidit vain tekevät kaikesta niin vaikeaa.
Tässä joku luonnonoikku kaiketi nimittäin kolme lasta löytyy, viikot ja viikonloputkin huolehdin heistä yksin, mutta silti käyn treenaamassa kahdesti viikossa. Parilla lapsella harrastuksia myös.
Oksentaako jonkun lapsi tosiaan säännöllisesti, kun tuo oksennus taas tässäkin mainitaan? En edes muista tarkasti milloin lapset olisi oksentanut, ehkä pari vuotta sitten..
Meillä kyllä todellakin syödään välillä pari päivää samaa ruokaa, siinä säästyy hyvin aikaa eikä lapset valita. Itse voin syödä useammankin päivän samaa ruokaa ongelmitta.
Haasteita ja vääntöä lasten kanssa tietysti välillä, mutta se on se hetki ja siitä mennään eteenpäin. Ei minua kiinnosta ajatella kuinka rankkaa elämä on tällä hetkellä. Nautin pienistä jutuista ja keskityn kivoihin asioihin.
Onneksi äidit on nykyään erilaisia! En muista, että minun äitini olisi koskaan leikkinyt minun tai sisarusteni kanssa. Isä kyllä leikki. Tänäkään päivänä en odota äidiltäni muuta kuin valittamista ja "kasvattamista".