Lue keskustelun säännöt.
Keksustelua naisten harjoittamasta väkivallasta
18.03.2018 |
Aina väkivallasta puhuttaessa nousee esiin miesten harjoittama väkivalta, mutta juuri koskaan ei puhuta miesten kohtaamasta väkivallasta naisten taholta tai naisten kohtaamasta väkivallasta toisten naisten taholta.
Naisvaltaisilla keskusteluareenoilla naiset haukkuvat ja kiusaavat toisiaan ja olen huomannut, että myös kaikenlainen kiusaaminen koulu- ja työelämässä luonnistuu erittäin hyvin naisilta.
Kerro siis oma tarinasi siitä, kun olet joutunut naisen harjoittaman väkivallan kohteeksi.
Tässä vielä vinkiksi mitä kaikkea väkivalta mm. on:
"Parisuhdeväkivalta on paljon muutakin kuin lyömistä, potkimista, tönimistä tai kuristamista. Se on myös estämistä, erilaista uhkailua, valvontaa ja kaikenlaista liiallista kontrollia. Useimmiten parisuhdeväkivalta kestää vuosikausia ja pahenee vanhetessaan. Se on aina vallan käyttämistä toiseen ihmiseen."
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut itse väkivaltainen ja se johtui siitä, että inhosin miestäni sydänjuuriani myöten. Oltiin aivan väärä pari toisillemme. Ei sovittu ollenkaan toisillemme luonteemme takia. Toistemme vaihtokohtia.
Mies provoisi niin paljon mielestäni, että menetin hermoni lopullisesti, tosin se ei ole mikään tekosyy. Hain apua ja menin terapiaan, mutta suurin apu oli lopulta erota.
Miksi ette eronneet heti kun huomasitte, ettet osaa selvitä tilanteista ilman väkivaltaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut itse väkivaltainen ja se johtui siitä, että inhosin miestäni sydänjuuriani myöten. Oltiin aivan väärä pari toisillemme. Ei sovittu ollenkaan toisillemme luonteemme takia. Toistemme vaihtokohtia.
Mies provoisi niin paljon mielestäni, että menetin hermoni lopullisesti, tosin se ei ole mikään tekosyy. Hain apua ja menin terapiaan, mutta suurin apu oli lopulta erota.
Miksi ette eronneet heti kun huomasitte, ettet osaa selvitä tilanteista ilman väkivaltaa?
Siis kyllä erottiin, mutta mies ei olisi halunnut erota kaikesta huolimatta. Mieheni oli järkyttynyt kun halusin erota. Kerroin asioista terapeutille ja kun mies luki asiat, hän oli pettynyt ja järkyttynyt. Oli siis pettynyt että halusin erota eikä sen takia, että pahoinpitelin hänet
Henkistä väkivaltaa olen kokenut kyllä. Aikani siitä kärsittyäni annoin palaa sanallisesti ja siitäpä saikin nainen syyn erota ja kiristää. Päälle päin kukaan ei usko, että hän oli perheemme väkivaltainen persoona. Siksi erilaista ulosantimme on vieraiden seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä miehenä voin myös väittää että naisten kokema väkivalta on tilastollisesti paljon massiivisempi ongelma ja useinmiten nainen on se pienempi ja heikonpi osapuoli vielä. Mutta toki osa miehistäkin joutuu kokemaan väkivaltaa eikä sekään oikein ole.
Miehistä 16% ja naisista 17% on kokenut parisuhdeväkivaltaa uhreina. Lähde THL.
Massiivinen ero?
Otetaan vielä huomioon, että miesten kokeman väkivallan vähättely vielä nostaa kynnystä edes ilmoittaa siitä.
Tiesitkö sä että se parisuhdeväkivalta on vain pieniosa siitä väkuvallan määrästä mitä suomessa tapahtuu. Parisuhteessa olevatko vaan joutuvat väkuvallan uhriksi?
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä taida ketään oikeesti kiinnostaa ne ihmiset jotka on kokenu väkivaltaa vaan enemmän kiinnostaa sukupuolten välinen sotiminen väkivallan uhrien kustannuksella. Hävetkää ihmiset!
Kyllä osaa kiinnostaa oikeasti. Mutta on näitä sukupuolisotaa käyviäkin paljon, oli kyseessä asia kun asia. Ja näitä sukupuolisotijoita on miehissä ja naisissa kuten huomaat. Vähättely on molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä millainen mies ottaa vuosia turpaansa naiselta ja antaa polkea ihmisarvoaan. Naiset kuitenkin fyysisesti heikompia. Btw en ole mikään macho tai sellainen, mutta eiköhän pinna palais jossain vaiheessa ja olisi pakko hapettaa muija jos ei muuten rauhoittuisi ja sitten tietenkin ero. Harvoin tuollaiset varmaan kykenee muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä millainen mies ottaa vuosia turpaansa naiselta ja antaa polkea ihmisarvoaan. Naiset kuitenkin fyysisesti heikompia. Btw en ole mikään macho tai sellainen, mutta eiköhän pinna palais jossain vaiheessa ja olisi pakko hapettaa muija jos ei muuten rauhoittuisi ja sitten tietenkin ero. Harvoin tuollaiset varmaan kykenee muuttumaan.
Miksi sitä eroa ei kannattaisi ottaa ennen sitä muija hapettamista? Ei tulisi syytettä väkivsltaisuudestakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä millainen mies ottaa vuosia turpaansa naiselta ja antaa polkea ihmisarvoaan. Naiset kuitenkin fyysisesti heikompia. Btw en ole mikään macho tai sellainen, mutta eiköhän pinna palais jossain vaiheessa ja olisi pakko hapettaa muija jos ei muuten rauhoittuisi ja sitten tietenkin ero. Harvoin tuollaiset varmaan kykenee muuttumaan.
Kaikille se "muijan hapettaminen" ei ole sellainen vaihtoehto jonka oma moraali kestää. Ihmisellä, joka ei ole tottunut kohtaamaan väkivaltaa saati käyttämään sitä itse, on usein aika korkea kynnys siihen vaikka vastapuoli olisikin pienempi ja heikompi.
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä taida ketään oikeesti kiinnostaa ne ihmiset jotka on kokenu väkivaltaa vaan enemmän kiinnostaa sukupuolten välinen sotiminen väkivallan uhrien kustannuksella. Hävetkää ihmiset!
Höh, häpeäminen on vanhanaista, sitä ei enää tee kukaan.
Täällä sensijaan keskustellaan uustotuudellisesti, valtion korkeiman johdon viitoittamalla tiellä. Ei ole vastakkainasettelua, eikä siihen pyri kukaan. Olemme hyviä, jos pahat tulee tänne kirjottelemaan niin poistetaan. Emme etsi syyllisiä, nehän on sen itse aiheuttaneet joten kärsiköön.
Tällaista se uusi sivistynyt keskustelu on, kansa oppii aina valtaeliitin tavat, ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kohta uskalla hankkia parisuhdetta kun tuntuu että se on yhtä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja valtataistelua koko homma. Missä rakkaus ja välittäminen? :(
Vierailija kirjoitti:
Mä en kohta uskalla hankkia parisuhdetta kun tuntuu että se on yhtä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja valtataistelua koko homma. Missä rakkaus ja välittäminen? :(
Vakka kantensa valitsee. Kannattaa panostaa omaan itsetuntoon ja menneisyyden käsitellyyn jos siellä on jotain käsiteltävää. Sillä tavalla on parhaat mahikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kohta uskalla hankkia parisuhdetta kun tuntuu että se on yhtä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja valtataistelua koko homma. Missä rakkaus ja välittäminen? :(
Samaa mieltä, vastasin siksi että ehdotan vastausta. Ne joilla on rakkaus ja välittäminen sekä kunnioittaminen ovat onnellisen tietämättömästi - onnellisessa parisuhteessa. Niitä tosin on erittäin pieni vähemistö, sen todistaa jo evioerotilastot. Kaikki joilla on huono suhde, eivät silti eroa , joten vähiksi käy ne joilla on hyvä. Olisiko yhteiskunnassa jotakin vikaa? kun suurinosa käyttää väkivaltaa, tai ovat vatkuvassa valtataistelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kohta uskalla hankkia parisuhdetta kun tuntuu että se on yhtä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja valtataistelua koko homma. Missä rakkaus ja välittäminen? :(
Samaa mieltä, vastasin siksi että ehdotan vastausta. Ne joilla on rakkaus ja välittäminen sekä kunnioittaminen ovat onnellisen tietämättömästi - onnellisessa parisuhteessa. Niitä tosin on erittäin pieni vähemistö, sen todistaa jo evioerotilastot. Kaikki joilla on huono suhde, eivät silti eroa , joten vähiksi käy ne joilla on hyvä. Olisiko yhteiskunnassa jotakin vikaa? kun suurinosa käyttää väkivaltaa, tai ovat vatkuvassa valtataistelussa.
Minun vanhempani ovat selkeästi traumaperheistä. Tosin käytöshäiriöisyys sun muu voi mennä eteenpäin helposti huomaamatta ihan tavallisenkin oloisissa perheissä. Silti pidän omituisena väitteenä että "suurinosa" käyttää väkivaltaa ym. parisuhteissa. Johan meitä tässä on useampiakin tässä ketjussa jotka eivät koe moista luonnolliseksi. t.eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kohta uskalla hankkia parisuhdetta kun tuntuu että se on yhtä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja valtataistelua koko homma. Missä rakkaus ja välittäminen? :(
Samaa mieltä, vastasin siksi että ehdotan vastausta. Ne joilla on rakkaus ja välittäminen sekä kunnioittaminen ovat onnellisen tietämättömästi - onnellisessa parisuhteessa. Niitä tosin on erittäin pieni vähemistö, sen todistaa jo evioerotilastot. Kaikki joilla on huono suhde, eivät silti eroa , joten vähiksi käy ne joilla on hyvä. Olisiko yhteiskunnassa jotakin vikaa? kun suurinosa käyttää väkivaltaa, tai ovat vatkuvassa valtataistelussa.
Kyllä onnellisessa parisuhteessa olevat useinkin tietävät olevansa onnellisia eivätkä ole siitä epätietoisia. Useimmat tiedostaa myös se että onnellisuus ei ole itsestään selvyys vaan vaatii parisuhteessa molemmilta jotakin.
Toisekseen jos edelleen puhutaan väkivallasta vain harva ero johtuu siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kohta uskalla hankkia parisuhdetta kun tuntuu että se on yhtä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja valtataistelua koko homma. Missä rakkaus ja välittäminen? :(
Samaa mieltä, vastasin siksi että ehdotan vastausta. Ne joilla on rakkaus ja välittäminen sekä kunnioittaminen ovat onnellisen tietämättömästi - onnellisessa parisuhteessa. Niitä tosin on erittäin pieni vähemistö, sen todistaa jo evioerotilastot. Kaikki joilla on huono suhde, eivät silti eroa , joten vähiksi käy ne joilla on hyvä. Olisiko yhteiskunnassa jotakin vikaa? kun suurinosa käyttää väkivaltaa, tai ovat vatkuvassa valtataistelussa.
Kyllä onnellisessa parisuhteessa olevat useinkin tietävät olevansa onnellisia eivätkä ole siitä epätietoisia. Useimmat tiedostaa myös se että onnellisuus ei ole itsestään selvyys vaan vaatii parisuhteessa molemmilta jotakin.
Toisekseen jos edelleen puhutaan väkivallasta vain harva ero johtuu siitä.
Miten niin?? henkinen väkivalta ja valtataistelu eivät näy päälle päin. Kaikki eivät edes tiedosta olevansa jatkuvassa valtataistelussa, ihmettelevät vain että miksi on jatkuvasti huono olo. Ja tarkoitin että onnellisentietämättömiä väkivallasta ja monesta mailman pahuudesta. Toki tietävät, mutta eivät päästä niitä pahuuksia, omaan suhteeseensa.
Mä lätkin mun miestä, se otti ranteista kiinni etten tekis niin, jäi jäljet. Joku oli soittanut poliisit kun meidän asunnosta kuulu tappelua. No, poliisit vei miehen putkaan kun näytin niille mun ranteet :) ja mies kitisi että "mutta hän itse minua löi" poliisit ei uskoneet. :) kiitos <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kohta uskalla hankkia parisuhdetta kun tuntuu että se on yhtä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja valtataistelua koko homma. Missä rakkaus ja välittäminen? :(
Samaa mieltä, vastasin siksi että ehdotan vastausta. Ne joilla on rakkaus ja välittäminen sekä kunnioittaminen ovat onnellisen tietämättömästi - onnellisessa parisuhteessa. Niitä tosin on erittäin pieni vähemistö, sen todistaa jo evioerotilastot. Kaikki joilla on huono suhde, eivät silti eroa , joten vähiksi käy ne joilla on hyvä. Olisiko yhteiskunnassa jotakin vikaa? kun suurinosa käyttää väkivaltaa, tai ovat vatkuvassa valtataistelussa.
Minun vanhempani ovat selkeästi traumaperheistä. Tosin käytöshäiriöisyys sun muu voi mennä eteenpäin helposti huomaamatta ihan tavallisenkin oloisissa perheissä. Silti pidän omituisena väitteenä että "suurinosa" käyttää väkivaltaa ym. parisuhteissa. Johan meitä tässä on useampiakin tässä ketjussa jotka eivät koe moista luonnolliseksi. t.eri
Tarkoitin henkistä- ja fyysistäväkivaltaa tai valtataistelua. Eikä, eihän se ole luonnollista, mutta se että ne aiheuttavat pahanolon tunteen. Kukaan ei oikein uskalla sanoa suoraan että pahanolon tunne kalvaa, koska pelkäävät yhteisön reaktiota, joka suurella varmuudella alkaa syyllistämään lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kohta uskalla hankkia parisuhdetta kun tuntuu että se on yhtä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja valtataistelua koko homma. Missä rakkaus ja välittäminen? :(
Vakka kantensa valitsee. Kannattaa panostaa omaan itsetuntoon ja menneisyyden käsitellyyn jos siellä on jotain käsiteltävää. Sillä tavalla on parhaat mahikset.
Mitenpä varmistat sen, että se toinen osapuoli tekee rehellisesti saman. ? Voihan sitä pintapuolisesti tunnustaa omat "luurangot kaapissa" mutta jättää sevittämättä miksi ne siellä on.
Vierailija kirjoitti:
Mä lätkin mun miestä, se otti ranteista kiinni etten tekis niin, jäi jäljet. Joku oli soittanut poliisit kun meidän asunnosta kuulu tappelua. No, poliisit vei miehen putkaan kun näytin niille mun ranteet :) ja mies kitisi että "mutta hän itse minua löi" poliisit ei uskoneet. :) kiitos <3
Tuttua, tuttua , jos mies on humalassa poliisit vie putkaan vaikka mies olisi asunnon haltija ja asukas ja nainen käymässä. Jos vaatii että nainen pitää kans poista, niin nauravat että varmuuden vuoksi tehdään näin. Ihmettelivät sitten aamulla että miten tässä nyt näin kävi. Tulee kalliksi, jos lähtee oikeuksiensa perään kyselemään.
Tunnen kaksi väkivaltaa käyttänyttä naista, jotka ovat uskoutuneet minulle. He ovat hakeneet apua ongelmiinsa ja ovat edelleen parisuhteessa puolisoidensa kanssa.
Minua kiinnostaisi kuulla suhteeseen jääneiden miesten ajatuksia. Täällä kaikki kertovat eronneensa.
Näistä ystävistäni ei ikinä uskoisi, että ovat käyttäneet väkivaltaa. Toisen äiti oli väkivaltainen ja toinen muuttui väkivaltaiseksi traumaattisen kokemuksen jälkeen.