Lue keskustelun säännöt.
Miten uskallatte tehdä lapsia?
17.03.2018 |
Kun eihän sitä ikinä tiedä mitä siitä lapsesta tulee? Okei, ehkä jotkut murhaajat ja rikolliset on vähän kaukaa haettuja, mutta entä jos lapsesta tulee koulukiusattu? Koulukiusaaja? Masentunut? Yksinäinen? Elämäntapatyötön? Tai entä jos se lapsi on vaan niiiiiiin erilainen sinuun verrattuna? Mitä sen kanssa voi touhuta kun kiinnostuksenkohteet ei mätsää ei sitten yhtään? Miten te uskallatte tehdä lapsia kun se on niin lottoamista että mitä sieltä tulee?? Puolison ja ystävät voi ihminen valita itselleen sopiviksi mutta se lapsi mikä tulee niin se sitten tulee. Sitä ei voi vaihtaa.
Kommentit (108)
No, itse en tajunnut ajatella juuri mitään ennen lasta. Sain lapsen 20-vuotiaana. En siis suosittele lapsen tekemistä nuorella iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös puoliso ja ystävä voivat masentua, vaikka heidät on ihan itse valinnut. Melkoista lottoamista on elämä.
Sinä et kuitenkaan ole vastuussa puolisosta ja ystävistä. Masennus on siis heidän oma ongelmansa, vaikka nyt vähän myötätuntoa kärsisitkin.
Kaikkea tekin pelkäätte. Lasten saaminen on maailman luonnollisinta ja kuuluu oleellisesti elämään!
Vierailija kirjoitti:
No, itse en tajunnut ajatella juuri mitään ennen lasta. Sain lapsen 20-vuotiaana. En siis suosittele lapsen tekemistä nuorella iällä.
Älä yleistä. Itse sain esikoisen 18v ja nyt toinen tulossa. Lapset kannattaa tehdä lyhyin väliajoin että heistä on seuraa toisillensa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea tekin pelkäätte. Lasten saaminen on maailman luonnollisinta ja kuuluu oleellisesti elämään!
Luonnollista? Pusertaa vaginasta ulos 5-kiloinen pötkylä ja opettaa se 20 vuoden ajan ihmisten tavoille ja kestää kaikki sen tyhmimmätkin aivoitukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun eihän sitä ikinä tiedä mitä siitä lapsesta tulee? Okei, ehkä jotkut murhaajat ja rikolliset on vähän kaukaa haettuja, mutta entä jos lapsesta tulee koulukiusattu? Koulukiusaaja? Masentunut? Yksinäinen? Elämäntapatyötön? Tai entä jos se lapsi on vaan niiiiiiin erilainen sinuun verrattuna? Mitä sen kanssa voi touhuta kun kiinnostuksenkohteet ei mätsää ei sitten yhtään? Miten te uskallatte tehdä lapsia kun se on niin lottoamista että mitä sieltä tulee?? Puolison ja ystävät voi ihminen valita itselleen sopiviksi mutta se lapsi mikä tulee niin se sitten tulee. Sitä ei voi vaihtaa.
Tuliko sinusta jotenkin vääränlainen ja vanhempasi eivät sinua hyväksy, vai mistä nämä pelot kumpuavat?
No mä olin koulukiusattu, ja olen yhä masentunut (en kylläkään virallisesti ole diagnosoitu), yksinäinen ja olin aika pitkään myös työtön (tahdonvastaisesti) mutta onneksi nyt on edes osa-aikatyö. En myöskään "kohtaa henkisesti" kovin monen ihmisen kanssa joten todennäköisyys siihen että en tuntisi yhteyttä omaan lapseeni olisi erittäin, erittäin suuri. Ja muutenkin kun olen näin "mielenterveydellisesti haasteellinen" niin en missään nimessä edes harkitsisi lasta (voi sitä lapsiparkaa joka mulle joutuisi), joten ei hätää, ei tarvitse pelätä että tekisin lapsia. Mutta mietin vain että miten muut uskaltaa tehdä lapsia, kun se tuntuu olevan se kaikkein suurin unelma mitä ihmisillä on?
AP
Suurin osa ihmisistä ei ole koulukiusattuja tai masentuneita kun tekevät lapsia. Ja lapsella on puolet sun geeneistä ja puolet siltä mieheltä jonka olet itse tarkkaan ja harkiten valinnut, ei siitä lapsesta voi täysin erilainen tulla kuin te kaksi olette. Ja toinen seikka joka vaikuttaa on kasvatus, se vaikuttaa todella paljon minkälainen lapsesta tulee, siitäkin huolimatta minkälainen tempperamentti hänellä on (ja sen tempperamentin on perinyt luultavasti sinulta tai mieheltäsi) Se miten sinä ja miehesi suhtaudutte hänen tempperamenttiinsa on suuri asia. Lapsi ei pienenä muuta teekään kuin tarkkailee vanhempiaan (tai ihmisiä jotka häntä hoitaa) lapsi oppii ihan kaiken matkimalla, ja niitä hän matkii ketä hän näkee kun hän on pieni. Jos vanhemmat on rauhallisia, lapsi oppii olemaan rauhallinen jne.
Jos lapsi vaistoaa että vanhempi on pelokas tai hermostunut, lapsen itsesuojeluvaisto käskee hänen itkeä, se johtuu siitä että kivikaudella vanhemman pelko tai hermostuneisuus tarkoitti aina hengenvaaraa, ja silloin lapsen piti itkullaan muistuuttaa olemassaolostaan ettei häntä jätetä yksin surmansuuhun. Kun lapsi on pieni ja täysin toisen armoilla, hänellä ei ole muuta keinoa pyytää huomiota kuin itku. Jos vanhempi siis on rauhallinen, lapsi tietää ettei ole mitään hätää, ja lapsi kykenee olemaan rauhassa itsekin.
Tää oli kyllä suurinta paskaa mitä oon tältä palstalta vähään aikaan lukenut :D
Miten niin? Jos sinulla on rauhalliset geenit, myös lapsesi tulee olemaan rauhallinen. Ja jos käyttäydyt rauhallisesti, lapsesi oppii sen sinulta. Toki jos teeskentelet rauhallista mutta oikeasti olet hermostunut, lapsikin hermostuu.
Saisinko jonkun lähteen väitteellesi? Mun tuttavapiirissä on hieman erilaista kokemusta. Vaikka molemmat vanhemmat olisivat todella rauhallisia, niin jostakin lapsesta on tullut rasavilli, vaikka ihan samalla tavalla ovat kaikki lapsensa kasvattaneet. Lapset ovat omia yksilöitään, eivät suoraviivaisia jatkeita vanhemmistaan.
Tuttavasi eivät kasvata ja aseta rajoja, lapset voivat olla perheessä keskenään erilaisessa asemassa.
Miehen lapsuuden perheessä vanhin joutui vanhimpana vastuuseen myös pienemmistään. Vielä nykyäänkin nämä nuoremmat ruikuttavat vanhemmilleen murheitaan, ikää kuitenkin lapsosilla jo 50 v. Mies pitää minimiyhteyksiä, kun ei jaksa kuunnella muiden ruikutuksia.
Rohkea rokan syö ja pelkurit vaan voivottelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea tekin pelkäätte. Lasten saaminen on maailman luonnollisinta ja kuuluu oleellisesti elämään!
Luonnollista? Pusertaa vaginasta ulos 5-kiloinen pötkylä ja opettaa se 20 vuoden ajan ihmisten tavoille ja kestää kaikki sen tyhmimmätkin aivoitukset?
Oletko kysynyt äidiltäsi tästä epänormaalista ilmiöstä? Mitä tyhmää olet tehnyt/teet?
Itse painoin 3200 g ja lapseni 2800 g.
On ihmisiä, jotka ajattelevat, että asioilla on tapana järjestyä. Mennään tilanteen mukaan.
Sitten on ihmisiä, jotka ajattelevat asioiden olevan pilalla ja näin tulee aina olemaan... tai jos asiat hyvin, niin ei kauan.
Onko lasi puoliksi täynnä vai tyhjä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä pitää ottaa riskejä muuten ei saavuta mitään. Ei kukaan täyspäinen ajattele onnelliseksi elämäksi täysin riskitöntä arkihumppaa. Päivät seuraavat toisiaan samanlaisina ja mitään jännää ei koskaan tapahdu, kun sehän olisi riski. Tuollaisesta elämästä haaveilee ainostaan hyvin sisäisesti rikkinäinen ihminen, jolla ei ole resursseja vastata minkäänlaisiin elämän haasteisiin. Ei kukaan kuolinvuoteellaankaan ala miettimään, että olipa tosi hyvä ettei tullut vammaista lasta tai mies päässyt pettämään, kun sekä se mies, että lapsi jäivät pelon vuoksi saamatta. Itselläni on lapsi. Olettaisin tuon pärjäävän hyvin. Hänellä on fiksut ja koulutetut vanhemmat, varakas koti ja kaksi kotimaata. Hyvä pääkin tuolla taitaa olla ja muutenkin nätti lapsi. Miksi ihmeessä ei pärjäisi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea tekin pelkäätte. Lasten saaminen on maailman luonnollisinta ja kuuluu oleellisesti elämään!
Se vie ihmiseltä oman elämän. Eikä ole myöskään kovin mairittelevaa, että kuka tahansa pystyy hankkimaan lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse en tajunnut ajatella juuri mitään ennen lasta. Sain lapsen 20-vuotiaana. En siis suosittele lapsen tekemistä nuorella iällä.
Älä yleistä. Itse sain esikoisen 18v ja nyt toinen tulossa. Lapset kannattaa tehdä lyhyin väliajoin että heistä on seuraa toisillensa.
Älä viitsi. Klisee.
Vierailija kirjoitti:
Rohkea rokan syö ja pelkurit vaan voivottelee.
Rohkea rokan syö? Ei pidä olla tyhmä. Jos hankkii lapsia, menettää koko oman elämänsä. Ilman lapsia elämänlaatu on aivan eri tasolla kuin perheellisenä. Miksi tieten tahtoen pilaisi elämänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässä pitää ottaa riskejä muuten ei saavuta mitään. Ei kukaan täyspäinen ajattele onnelliseksi elämäksi täysin riskitöntä arkihumppaa. Päivät seuraavat toisiaan samanlaisina ja mitään jännää ei koskaan tapahdu, kun sehän olisi riski. Tuollaisesta elämästä haaveilee ainostaan hyvin sisäisesti rikkinäinen ihminen, jolla ei ole resursseja vastata minkäänlaisiin elämän haasteisiin. Ei kukaan kuolinvuoteellaankaan ala miettimään, että olipa tosi hyvä ettei tullut vammaista lasta tai mies päässyt pettämään, kun sekä se mies, että lapsi jäivät pelon vuoksi saamatta. Itselläni on lapsi. Olettaisin tuon pärjäävän hyvin. Hänellä on fiksut ja koulutetut vanhemmat, varakas koti ja kaksi kotimaata. Hyvä pääkin tuolla taitaa olla ja muutenkin nätti lapsi. Miksi ihmeessä ei pärjäisi.
Kuvottavaa itsekorostusta ja omakehua. Mutta tietenkin kuolinvuoteellaan ajattelisi, että hyvä ettei tullut vammaista lasta. Onhan lapsettomuus siinä vaiheessa antanut upean sisällön elämän jokaiselle päivälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä pitää ottaa riskejä muuten ei saavuta mitään. Ei kukaan täyspäinen ajattele onnelliseksi elämäksi täysin riskitöntä arkihumppaa. Päivät seuraavat toisiaan samanlaisina ja mitään jännää ei koskaan tapahdu, kun sehän olisi riski. Tuollaisesta elämästä haaveilee ainostaan hyvin sisäisesti rikkinäinen ihminen, jolla ei ole resursseja vastata minkäänlaisiin elämän haasteisiin. Ei kukaan kuolinvuoteellaankaan ala miettimään, että olipa tosi hyvä ettei tullut vammaista lasta tai mies päässyt pettämään, kun sekä se mies, että lapsi jäivät pelon vuoksi saamatta. Itselläni on lapsi. Olettaisin tuon pärjäävän hyvin. Hänellä on fiksut ja koulutetut vanhemmat, varakas koti ja kaksi kotimaata. Hyvä pääkin tuolla taitaa olla ja muutenkin nätti lapsi. Miksi ihmeessä ei pärjäisi.
Kuvottavaa itsekorostusta ja omakehua. Mutta tietenkin kuolinvuoteellaan ajattelisi, että hyvä ettei tullut vammaista lasta. Onhan lapsettomuus siinä vaiheessa antanut upean sisällön elämän jokaiselle päivälle.
Kerropa vaikka millainen se sinun upea ja sisällöllisesti rikas päiväsi on tänään?
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee lapsen niin menettää oikeuden vapaaseen elämään. Sen jälkeen on lasu-ilmoitusten orja ja huostaanoton piilukirves roikkuu koko ajan pään yläpuolella. Mitään et saa tehdä mitä sossutantta paheksuu, toisin kuin lapsettomana.
Lapsettomien edessä sossu on aseeton, lapsiperheisiin heillä taas on absoluuttinen valta.
Oho, onpa yksniittinen kannaotto. Mitä aineita polttelet?
Vierailija kirjoitti:
Elämässä pitää ottaa riskejä muuten ei saavuta mitään.
Ei saavuta, se on totta.
En kuitenkaan ajattele, että lapsi olisi joku saavutus.
Lapsi on lahja, mutta ei vanhempiensa omaisuutta.
En ymmärrä ap:n kysymystä uskaltamisesta.
Kun rakastaa toista ihmistä, tulee useimmille meistä myös alkukantainen tarve lisääntyä eikä siinä mietitä uskaltamista.
Olen useasti ihmetellyt sitä kuinka ihmiset ikään kuin suunnittelevat ja "laskelmoiovat" saavansa lapsia tietyn ikäisenä tietyn verran.
Hyvä, jos sunnitelmat onnistuvat lähes kuukauden tarkkuudella; monet meistä eivät kuitenkaan voi suunnitella perheenlisäystä oman aikataulun mukaan.
Tiedän, että meni osittain aiheesta ohi, mutta kirjoitin kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä pitää ottaa riskejä muuten ei saavuta mitään. Ei kukaan täyspäinen ajattele onnelliseksi elämäksi täysin riskitöntä arkihumppaa. Päivät seuraavat toisiaan samanlaisina ja mitään jännää ei koskaan tapahdu, kun sehän olisi riski. Tuollaisesta elämästä haaveilee ainostaan hyvin sisäisesti rikkinäinen ihminen, jolla ei ole resursseja vastata minkäänlaisiin elämän haasteisiin. Ei kukaan kuolinvuoteellaankaan ala miettimään, että olipa tosi hyvä ettei tullut vammaista lasta tai mies päässyt pettämään, kun sekä se mies, että lapsi jäivät pelon vuoksi saamatta. Itselläni on lapsi. Olettaisin tuon pärjäävän hyvin. Hänellä on fiksut ja koulutetut vanhemmat, varakas koti ja kaksi kotimaata. Hyvä pääkin tuolla taitaa olla ja muutenkin nätti lapsi. Miksi ihmeessä ei pärjäisi.
Kyllä mä olen asunut monta kertaa ja monta vuotta ulkomailla ja matkustellut vielä reippaasti siihen päälle, tehnyt vaikka minkälaisia töitä, opiskellut, ottanut riskejä, ollut suhteissa ja sitä rataa, mutta lasta en silti ikinä uskaltaisi hankkia, koska se on ihan täysin lottoamista että mitä sieltä tulee eikä sitä voi heittää poiskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea tekin pelkäätte. Lasten saaminen on maailman luonnollisinta ja kuuluu oleellisesti elämään!
Se vie ihmiseltä oman elämän. Eikä ole myöskään kovin mairittelevaa, että kuka tahansa pystyy hankkimaan lapsen.
Voi, kunpa sinun vanhempasi olisivat aioinaan ajatelleet juuri noin. Yhteiskunnan mätämuna olet.
Riskillä
–hyppy tuntemattomaan/soitellen sotaan -asenteella.