Lue keskustelun säännöt.
Vanessa, Melissa, Liana, Nora... Olemmeko me ainoita, joiden mielestä suomalaisella lapsella kuuluu olla suomalainen nimi?
17.03.2018 |
Nuo ovat siis tytön luokkakavereita ja kavereita, jotenkin hämmentävää kun suomessa ollaan. Suurin osa noista nimistä myös kuulostaa kornilta suomalaisten sukunimien , Pöntisten ja Kekkosten ja Möttösten kanssa.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu aika paljon siitä nimestäkin . Claudia, Charlotta, ja Felicia esimerkiksi ovat suomalaiselle hankalia lausua ja kirjoittaa, "Möttönen " saa aina tavuttaa ja korjata että että C-H--A... Ceellä ! Eikun ceellä!
Kun taas esim. Olivia taipuu hyvin myös vanhemman sukupolven suuhun eikä kirjoitusasusta ole epäselvyyttä. Kukin nimetköön lapsensa miten tahtoo, mutta mitä järkeä on valita mahdollisemman vaikea nimi ja itkeä sitten, kun "tyhmät suomalaiset juntit" lausuvat sen väärin !
Mitä voi oikeasti sanoa ihmisestä, joka ei kykene ääntämään Claudia nimeä? Nykyinen vanhempi sukupolvi alkaa jo olla muutakin kun maaseudulla elänyttä porukkaa. He osaavat monet jo kieliä ja suurin osa on jo matkustanutkin aika paljon. Jonkun yksittäisen 85 vuotiaan takia ei kannatta miettiä, jotain nimen antoa. Toisaalta ehkä ennenvanhaan osattiin jopa paremmin ääntä nimiä. Oli Carl Gustavia, Jean:ia, Georg:ia ja Perh Evindkin löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ovat todennäköisesti maailman ainoa kansa joilla on hirveä hätä antaa lapsille ”kansainvälisiä” nimiä että sitten maailmallakin osataan lausua. Ja silti vain aniharva sinne maailmalle päätyy näistä Adele-Yessicoista. Vaikea kuvitella että yksikään venäläinen, ranskalainen tai argentinalainen miettisi, että ei voi antaa lapsensa nimeksi Ljudmilaa, Pascalia tai Fernandaa ettei vaan sitten ”maailmalla” ihmetellä.
Itse olen asunut 16 vuotta ulkomailla ja lapsillani on suomalaiset nimet. Ei ole kenellekään ollut koskaan mikään ongelma, ystävät kyllä tietävät että lapsilla on suomalainen tausta. Aivan kuten meidänkään lapset eivät ihmettele sitä että luokkakaverin nimi on Ali, sillä hänen taustansa on turkkilainen. Tai että naapuri nimi on Gupta koska hän on alunperin Intiasta.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat todennäköisesti maailman ainoa kansa joilla on hirveä hätä antaa lapsille ”kansainvälisiä” nimiä että sitten maailmallakin osataan lausua. Ja silti vain aniharva sinne maailmalle päätyy näistä Adele-Yessicoista. Vaikea kuvitella että yksikään venäläinen, ranskalainen tai argentinalainen miettisi, että ei voi antaa lapsensa nimeksi Ljudmilaa, Pascalia tai Fernandaa ettei vaan sitten ”maailmalla” ihmetellä.
Itse olen asunut 16 vuotta ulkomailla ja lapsillani on suomalaiset nimet. Ei ole kenellekään ollut koskaan mikään ongelma, ystävät kyllä tietävät että lapsilla on suomalainen tausta. Aivan kuten meidänkään lapset eivät ihmettele sitä että luokkakaverin nimi on Ali, sillä hänen taustansa on turkkilainen. Tai että naapuri nimi on Gupta koska hän on alunperin Intiasta.
Esimerkiksi Etelä-Koreassa on tavallista ottaa enkkunimi kutsumanimeksi. Kannattaa varmaan vielä matkustellakin, pelkkä ulkomailla asuminen ei selvästikään riitä🙂
Suomalaisilla on kova hätä antaa nimi, joka on yleisesti hyväksytty.
Ei saa olla wt
Ei saa olla nousukas
Ei saa olla vaikea
Pitää sopia sukunimeen
Ei saa olla hölmö
Ura on pilalla jos lapsi on Jadessa. Mitähän ne meistä nyt ajattelee???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu aika paljon siitä nimestäkin . Claudia, Charlotta, ja Felicia esimerkiksi ovat suomalaiselle hankalia lausua ja kirjoittaa, "Möttönen " saa aina tavuttaa ja korjata että että C-H--A... Ceellä ! Eikun ceellä!
Kun taas esim. Olivia taipuu hyvin myös vanhemman sukupolven suuhun eikä kirjoitusasusta ole epäselvyyttä. Kukin nimetköön lapsensa miten tahtoo, mutta mitä järkeä on valita mahdollisemman vaikea nimi ja itkeä sitten, kun "tyhmät suomalaiset juntit" lausuvat sen väärin !
Mitä voi oikeasti sanoa ihmisestä, joka ei kykene ääntämään Claudia nimeä? Nykyinen vanhempi sukupolvi alkaa jo olla muutakin kun maaseudulla elänyttä porukkaa. He osaavat monet jo kieliä ja suurin osa on jo matkustanutkin aika paljon. Jonkun yksittäisen 85 vuotiaan takia ei kannatta miettiä, jotain nimen antoa. Toisaalta ehkä ennenvanhaan osattiin jopa paremmin ääntä nimiä. Oli Carl Gustavia, Jean:ia, Georg:ia ja Perh Evindkin löytyy.
No oma viestisikin osoittaa, ettei kovin vierasperäisten nimien käyttö ole kaikille ihan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukunimestä ei aina voi päätellä lapsen taustoja. Vaikka sukunimi olisi Möttönen, toinen vanhemista voi olla vaikkapa amerikkalainen. Tuskin amerikkalaisen korviin Isabella Möttönen on yhtään sen "juntimpi" kuin Isabella Smith.
Suomalaisia etunimiä on todella vähän. Tulee mieleen tyyliin Päivi, Aino, Väinö, Ilmari, Jousia, Aamu. Elisat, Katariinat, Johannat yms. ovat nekin alkujaan ihan muualta kuin Suomesta.
Myös ennen vanhaan tavallinen kansa saattoi antaa mitä mahtipontisimpia nimiä lapsilleen. Kirkonkirjoissa on vaikka mitä Serafinoja, Eugenioita ja Eufrosynejä ihan tavallisilla maalaispitäjien lapsilla. Kutsumanimenä saattoi toki sitten olla joku lyhenne.
Aika vaikea arvioida nimen suomalaisuutta. Esim. Elle-nimeä on annettu Suomessa 1800-luvun alusta, se on saamenkielisessä nimipäiväkalenterissa ja silti törmään siihen, että joku luulee sen ennemmin olevan ranskalainen nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melissa pääsi kalenteriin vuonna 2015 ja viettää nimipäiväänsä 5.5.
Se on siis nykyään suomalainen nimi.
t. v-96 syntyneen Melissan äiti
ps. Oikeastaan olen harmistunut kalenteriin pääsystä. Meillä on kolmelle tytölle annettu nimet tietyn kaavan mukaan ja kaavaan kuului, että keskimmäinen nimi on M-kirjaimella alkava 7-kirjaiminen nimi, joka ei ole kalenterissa. Nyt kaava meni pilalle ja on epäreilu kahta muuta kohtaan, joilla on yksi merkkipäivä vähemmän.
Siis esim. Nää Emmat ja muutkaan ei todellakaan ole suomalaisia nimiä!!!!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään suomalaisessa kalenterissa on nimipäivä jo Mimosalla ja Melissallakin. :)
Vanessallakin taitaa olla, vai onko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat todennäköisesti maailman ainoa kansa joilla on hirveä hätä antaa lapsille ”kansainvälisiä” nimiä että sitten maailmallakin osataan lausua. Ja silti vain aniharva sinne maailmalle päätyy näistä Adele-Yessicoista. Vaikea kuvitella että yksikään venäläinen, ranskalainen tai argentinalainen miettisi, että ei voi antaa lapsensa nimeksi Ljudmilaa, Pascalia tai Fernandaa ettei vaan sitten ”maailmalla” ihmetellä.
Itse olen asunut 16 vuotta ulkomailla ja lapsillani on suomalaiset nimet. Ei ole kenellekään ollut koskaan mikään ongelma, ystävät kyllä tietävät että lapsilla on suomalainen tausta. Aivan kuten meidänkään lapset eivät ihmettele sitä että luokkakaverin nimi on Ali, sillä hänen taustansa on turkkilainen. Tai että naapuri nimi on Gupta koska hän on alunperin Intiasta.Esimerkiksi Etelä-Koreassa on tavallista ottaa enkkunimi kutsumanimeksi. Kannattaa varmaan vielä matkustellakin, pelkkä ulkomailla asuminen ei selvästikään riitä🙂
Miten tuo nyt liittyy mihinkään? Onko se siis jotenkin hienompaa antaa enkkunimi suomalaismukulalle koska Koreassakin tehdään niin, isossa maailmassa? Ei se tee siitä yhtään vähemmän huvittavaa että jossain Riihimäellä työskentelee joku Shirley Pöntinen kuin että Koreassa jossain tuppukylässä asuu joku Melody Choi. Korealaiset voisivat siis tehdä saman ryhtiliikkeen kuin suomalaisetkin ja antaa ihan niitä oman kulttuurin mukaisia nimiä lapsillensa ja olla ylpeitä omasta kansalaisuudestaan. Ja tähän perään passiivisaggressiivinen hymynaama 🙂.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma tytär on Ida ja on hassua ajatella, että sekin on kansainvälinen nimi :D Kuulostaa niin umpisuomalaiselta, että joskus oikein säpsähtää kun jossain jenkkisarjassa on Ida.
Sama juttu Mian kanssa ,joka on suosittu nimi jenkeissä sekä ranskassa ,mutta minulle tulee mieleen vain luokkakaverit savolaisessa pikkukaupungissa 90-luvulla XD
Ja jossain vaiheessa tämäkin nimi on saapunut Suomeen ja vakiintunut. Sitä ennen joku naapurin Aikamieli tai Ikäheimo on paheksunut outoa etunimeä, mutta nyt heidän nimensä ovat jo vaipuneet unholaan. Samalla tavalla Ida varmaan väistyy 600:ssa vuodessa jonkun toisen nimen tieltä.
urhomartta kirjoitti:
Olen myös sillä kannalla, että suomalaiseen sukunimeen sopii parhaiten suomalainen etunimi. Suomalaiseen nimeen sopii harvoin esim. c-kirjain....
On tainnut jäädä waltarit ja agrikolat sinulta lukematta... no sellaista se joidenkin kielitietämys on....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat todennäköisesti maailman ainoa kansa joilla on hirveä hätä antaa lapsille ”kansainvälisiä” nimiä että sitten maailmallakin osataan lausua. Ja silti vain aniharva sinne maailmalle päätyy näistä Adele-Yessicoista. Vaikea kuvitella että yksikään venäläinen, ranskalainen tai argentinalainen miettisi, että ei voi antaa lapsensa nimeksi Ljudmilaa, Pascalia tai Fernandaa ettei vaan sitten ”maailmalla” ihmetellä.
Itse olen asunut 16 vuotta ulkomailla ja lapsillani on suomalaiset nimet. Ei ole kenellekään ollut koskaan mikään ongelma, ystävät kyllä tietävät että lapsilla on suomalainen tausta. Aivan kuten meidänkään lapset eivät ihmettele sitä että luokkakaverin nimi on Ali, sillä hänen taustansa on turkkilainen. Tai että naapuri nimi on Gupta koska hän on alunperin Intiasta.Esimerkiksi Etelä-Koreassa on tavallista ottaa enkkunimi kutsumanimeksi. Kannattaa varmaan vielä matkustellakin, pelkkä ulkomailla asuminen ei selvästikään riitä🙂
Miten tuo nyt liittyy mihinkään? Onko se siis jotenkin hienompaa antaa enkkunimi suomalaismukulalle koska Koreassakin tehdään niin, isossa maailmassa? Ei se tee siitä yhtään vähemmän huvittavaa että jossain Riihimäellä työskentelee joku Shirley Pöntinen kuin että Koreassa jossain tuppukylässä asuu joku Melody Choi. Korealaiset voisivat siis tehdä saman ryhtiliikkeen kuin suomalaisetkin ja antaa ihan niitä oman kulttuurin mukaisia nimiä lapsillensa ja olla ylpeitä omasta kansalaisuudestaan. Ja tähän perään passiivisaggressiivinen hymynaama 🙂.
Oman kulttuurin mukaisia nimiä? Eli siis Akapus, Sipsetti ja Potensia? Ei mitään höpöhöpö lainanimiä, kuten Katariina ja Martti.
Etunimiä on lainattu kautta aikojen eri maista ja kieliryhmästä, ei tässä ole sinällään mitään uutta. Eri länsimaissa on pitkälti samat etunimet olleet 2000-luvun aikana muodissa, samat Leot ja Emmat niin Suomessa, Ruotsissa, Englannissa, Saksassa kuin Yhdysvalloissakin. Niitä Leoja ja Emmoja oli jo 1800-luvun Suomessa. Kuten oli myös Adelea, Jeminaa, Josefiinaa yms.
Ehkä kyse on vain siitä, että joku nimi annetaan ns. väärästä syystä? Että Mönkkönen antaa lapselleen nimen Jadessa, koska luulee siten muuttuvansa erikoiseksi? Tai af Enehjelm antaa lapselleen nimeksi Väinö tai Paavo, samasta syystä. Ja tämä aiheuttaa tuttavapiirissä paheksuntaa?
Varmaan hyvä muistaa, että lainanimiä ovat esimerkiksi Antti ja Venla. Toivottavasti ei kukaan anna mitään tuommoisia WT-lainanimiä lapsille. Olis todella noloa, kun ei kunnioiteta suomalaista kulttuuria.
IIdaa, aadaa, venlaa, rasmusta ja oskaria löytyy niin paljon, että opettajien pitää kutsua iida m., oskari r....jne.
Ihan turvallista tietenkin antaa trendinimi, mutta ei kyllä ole kovin yksilöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat todennäköisesti maailman ainoa kansa joilla on hirveä hätä antaa lapsille ”kansainvälisiä” nimiä että sitten maailmallakin osataan lausua. Ja silti vain aniharva sinne maailmalle päätyy näistä Adele-Yessicoista. Vaikea kuvitella että yksikään venäläinen, ranskalainen tai argentinalainen miettisi, että ei voi antaa lapsensa nimeksi Ljudmilaa, Pascalia tai Fernandaa ettei vaan sitten ”maailmalla” ihmetellä.
Itse olen asunut 16 vuotta ulkomailla ja lapsillani on suomalaiset nimet. Ei ole kenellekään ollut koskaan mikään ongelma, ystävät kyllä tietävät että lapsilla on suomalainen tausta. Aivan kuten meidänkään lapset eivät ihmettele sitä että luokkakaverin nimi on Ali, sillä hänen taustansa on turkkilainen. Tai että naapuri nimi on Gupta koska hän on alunperin Intiasta.
Asun Espanjassa ja kyllä täällä vanhemmat miettivät niin monestikin, että antavat ainakin helpostilausuttavan nimen, jos lapsi "vaikka menee ulkomaille töihin" varsinkin, kun on jo kaksiosainen sukunimi, jolla voi sitten jäädä paremmin mieleen. Ali ja Gupta on mielestäni samaa kategoriaa. Ei ehkä kaikkialla käytössä, mutta ainakin helppo lausua. Tosin Ali nyt on jo todella kansainvälinen nimi, että sinällään huono esimerkki.
Nuo otsikon nimet on kaikki ihan suomen kieleen sopivia, ei tulisi mieleen paheksua. Itse vähän kummastelen enemmän jotain Claudia- tai Shirley-nimeä tms. supisuomalaisella ihmisellä. Itse tykkään, että nimi sopii henkilön omaan äidinkieleen. Mun mielestä se äidinkieli on myös tärkeämpi kuin sukunimi kutsumanimeä valitessa. Jos jollain nyt sattumalta on vaikka saksankielinen nimi, niin ei se musta ole mikään "syy" antaa vieraskielistä kutsumanimeä, jos äidinkieli on kuitenkin ihan suomi.
Toki jokainen tekee mitä haluaa ja kielikin aina elää. Itse tosiaan vain tykkään, että kutsunanimi sopii kantajansa äidinkielen lausumistapoihin.