Saisinpa euron aina kun luen lauseen "olin poikatyttö, joka tykkäsi kìipeillä puussa"

Vierailija kirjoitti:

Joo mikähän siinä on niin hienoa sanoa olevansa poikatyttö.  Onko se parempi kuin pelkkä tyttö. 

On, tietenkin. Kaikki "miesten" jutut on määritelmällisesti parempia kuin "naisten" jutut. Nainen voi aina parantaa luomaansa vaikutelmaa omaksumalla "miesten" juttuja ja haukkumalla "naisten" jutut sukupuolikoodatuilla sanoilla, esim. pinnalliseksi tai tunteelliseksi tai epä-älylliseksi.

Olin poikatyttö joka on niiin paljon parempi kuin tyttötyttö.

Mitä koulun pihoja katselee, niin siellä ne lumikasassa kaikki kiipeilee eli kaikki voisivat sanoa olleensa "poikatyttöjä"... Tänäkin päivänä moni arvottaa fyysisyyden ja muut miehisenä pidetyt asiat korkealle ja siksi he mielellään muistelevat lapsuudestaan juuri niitä asioita. Sääli.

Minä kiipeliin puissa ka minulla oli lapsena paljon poikia leikkikavereina, koska naapurissa sattui olemaan poikia eikä tyttöjä. En kuitenkaan ollut mikään poikatyttö vaan ihan tavallinen tyttö. Halusin pukeutua hameeseen ja leikkiä barbeilla, jousipyssyillä ampumisen vastapainoksi opetin pojille nukenvaatteiden ompelua. Eikä tämä tehnyt niistä pojista tyttöpoikia, vaan olivat ihan tavallisia poikia.

Lapsena tykättiin puuhata yhdessä monenlaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Olitteko kuinka korkealla??

Mä oon yrittänyt nyt isona ettiä niitä puita, jotta näkisin miten korkeita ne oikeesti oli. Sillon tuntuvat hirmu korkeilta. Monikerroksisen talon korkusilta, ja olin latvassa asti. Mutta ei tota kyllä voi uskoa näkemättä. :)

Itse olen ammatiltani suunnitteluinssi ja ihan tavallinen nainen. Kyllä taas tänään huvitti, kun kuuntelin äijien juttuja, miten miesten jutut on rentoja ja miehet ei juoruile jne. jne. Ja pah. Minuakin jossain määrin arvostetaan ammattini vuoksi. Miksi? Olen valinnut alan siksi, että tässä ei tartte olla tiskin takana palvelemassa asiakkaita.

Ja mikähän sitten on sellainen lapsi, joka tykkää vaikkapa kirjoista? Onko se sukupuolineutraali tyttö tai poika vai älykkötyttö tai -poika? Vai onko kirjatkin tytöille koodattu?

Vierailija kirjoitti:

Ja mikähän sitten on sellainen lapsi, joka tykkää vaikkapa kirjoista? Onko se sukupuolineutraali tyttö tai poika vai älykkötyttö tai -poika? Vai onko kirjatkin tytöille koodattu?

Kirjat on tilastollisesti ehdottomasti enemmän tyttöjen juttu, mutta se riippuu kuitenkin enemmän ehkä kirjojen lajista. Tyttömäistä on lukea tyttökirjoja, YA-romaaneja ja dekkareita. Poikamaista vaikka scifi ja fantasia, ja sarjakuvat jos ne lasketaan. Pottereita lukee molemmat, mutta kuitenkin ne on enemmän tyttöjen juttu.

Varmaan ihmiset lukee nykyään muutakin mutta minä olen niin vanha etten enää tiedä.

Mä en kokenut olevani tyttötyttö tai poikatyttö. Olin rauhallinen ja pikkuvanha lapsi, tykkäsin lukemisesta ja kirjoittamisesta ja piirtämisestä. Elin paljon omassa mielikuvitusmaailmassani, ja kavereita oli kummastakin sukupuolesta. Olin varmaankin sukupuolineutraali jo ennen kuin koko sanaa oli edes keksitty. Ja samanlainen olen edelleen, melko androgyyni.

Tuossahan on kaksi lausetta.

Hehe, hyvä pointti. Minäkin leikin barbeilla ja kiipeilin, minun lempipaikkani oli kaksikerroksisen omakotitalon harjakaton harjalla. Oli kivat näkymät, eikä kiipeäminen sinne ollut mitenkään kovin vaikeaa, tein sitä lukuisia kertoja. Äiti olisi kyllä saanut slaagin, jos olisi nähnyt.

Ja olen siis 51-vuotias. Jotenkin kuvittelisin, että noin tiukat sukupuoliroolit, mistä "poikatyttö, koska kiipeilin puissa" -ajattelu kertoo, on ollut joskus ehkä heti sotien jälkeen. Jos edes silloin.

Mutta aika varmaa on, että joku puissa kiipeily ei ole käynyt kapinallisuuden ja rohkeuden merkistä tytöilläkään niin äskettäin, että joku nuori nainen voisi moisen meriitiksi listata.

Mulla on kaksi poikaa, aikuisia jo nyt. Toinen tykkäsi kiipeillä puissa, toinen ei uskaltanut. Oliko se TYttöpoika?

Niin, koska tyttölapset ainoastaan leikkivät nukeilla eivätkä koskaan leiki ulkona (mihin kuuluu myös puissa kiipeily) :D

TOISAALTA... aloin miettiä nykyajan päiväkoteja. Siellä on jotenkin aika järkyn sukupuolittunutta lasten leikki. Itse hoidin lapset kotona, kunnes tyttö oli 4,5-vuotias. Siinä tuo oli leikkinyt kaikenlaisia leikkejä mitä pikkuveljensä ja saman talon ainoa samanikäinen, siis poika.

Mutta päiväkotiin mentyään alkoikin leikkiä pelkästään nukeilla, hepenillä, nukkekodilla, ja ylipäätään siis tytöille suunnatuilla leluilla. Ja vaatteet vaihtuivat kaikki pinkeiksi. Kertoo sitten mulle tärkeänä, mikä sopii tytöille ja mikä ei.

Ja totta vie, siellä ne päiväkodin pihalla ainakin tytöt leikkivät pareittain aamulla sopimansa leikkikaverin kanssa hiekkalaatikolla ja leikkikatoksessa kotia ja korkeintaan keinussa. Pojat kiipeilivät ja juoksivat.

Että vaikka meillä itse kullakin on itsestämme varsin "olin puissa kiipeilevä poikatyttö" -muistikuva, niin kyllä LASTEN LEIKKI ON AIKA SUKUPUOLITTUNUTTA, VARSINKIN PÄIVÄKODISSA, JOSSA LAPSET HYVIN VARHAIN OPPIVAT SOSIAALISIIN SUKUPUOLIROOLEIHIN.

Pistin tuon sori vaan versaalilla, koska haluan korostaa sitä.

Että kyllä siinä perääkin on, että on tyttöjen leikkejä ja poikien leikkejä.

Ja osa lapsista rikkoo niitä normeja enemmän tai vähemmän. Tietysti vähän hassua, että se puissa kiipeily on valittu asian symboliksi, kuten ap hyvin huomauttaa. Mutta tunnustetaan vaan, että mekin ehkä olemme salaa vähän enemmän ylpeitä niistä kiipeilyistä - koska se oli ei-tyypillistä tytöille ja vaati tietynlaista normirajan ylitystä - kuin vaikka juuri prinsessaleikeistä.

32

... eli what I'm saying on, että ennen, kun lapset kasvoivat kotona, variaatiota oli enemmän. Ei yksinkertaisesti ollut isoja tyttöparvia, joissa tiivistyisivät porukan säännöt rajoittaviksi rooleiksi.

Mutta nykyään nuo "tää on tyttöjen juttu, tyttöjen lelu, tyttöjen väri, tyttöjen vaate, tuo EI ole tyttöjen juttu" isketään päiväkodissa lasten päihin huomattavasti tehokkaammin.

32/35

Vierailija kirjoitti:

Mä olin poikatyttö ja vietin lomalla suurimnan osan ajasta puussa. Tai talleilla tai kalassa kylän poikien kanssa:)

Ja minusta tuli tosi naisellinen 4:n äiti

Aina nämä poikatytöt puhuvat _kylän_pojista, kuin korostaakseen, etteivät viettäneet aikaa kaupungilla likkojen kanssa.