En jaksa tapailla pitkän välimatkan vuoksi

Miksi yrität väkisin? Selvästi kiinnostusta ei ole, joten anna olla ja ole ihan itseksesi siihen saakka, että tapaat miehen, jonka takia olet valmis näkemään tuon verran vaivaa.

Minulla on reilu 1,5 tuntia matkaa miesystäväni luo eikä kertaakaan ole tullut mieleen, etten jaksaisi lähteä. Jopa työviikolla käyn hänen luonaan keskellä viikkoa (ja hän minun luonani), lisäksi vietämme yhdessä viikonloput ja lomat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yrität väkisin? Selvästi kiinnostusta ei ole, joten anna olla ja ole ihan itseksesi siihen saakka, että tapaat miehen, jonka takia olet valmis näkemään tuon verran vaivaa.

Minulla on reilu 1,5 tuntia matkaa miesystäväni luo eikä kertaakaan ole tullut mieleen, etten jaksaisi lähteä. Jopa työviikolla käyn hänen luonaan keskellä viikkoa (ja hän minun luonani), lisäksi vietämme yhdessä viikonloput ja lomat.

Kai mä vaan haluaisin rakkautta. En ole ikinä ollut rakastunut enkä seurustellut vakavasti, joten yritän väkisin koska kai sitä tän ikäisenä (33-v) pitäisi jo tietää miltä rakkaus tuntuu ja vakiintua ja sitä rataa... Inhottaa olla suvun ainoa ikisinkku.

ap

Asun ruotsissa ja miesystävä suomessa, jaksetaan puolin ja toisin lennellä jopa keskellä viikkoa lahden yli päiväksi jos työt antaa periksi. Jos oikeasti on kiinnostunut niin kyllä jaksaa matkustaa.

Vierailija kirjoitti:

Asun ruotsissa ja miesystävä suomessa, jaksetaan puolin ja toisin lennellä jopa keskellä viikkoa lahden yli päiväksi jos työt antaa periksi. Jos oikeasti on kiinnostunut niin kyllä jaksaa matkustaa.

Oho! Olen tosi kateellinen että tykkäätte toisistanne niin paljon että jaksatte tollasta. Mulle ajatuskin on absurdi. Miltähän se tuntuisi tykätä jostakusta noin paljon...

ap

Mun ja miehen nuoruuden kotien välimatka on reilu 500 km. Opiskelupaikkojenkn välimatka oli parisataa kilometriä. Tapasimme sattumalta kun teimme harjoittelua sattumalta samassa paikassa. Eipä ollut pitkästäkään välimatkasta estettä, kun halu päästä yhteen oli tarpeeksi kova.

Vierailija kirjoitti:

Mun ja miehen nuoruuden kotien välimatka on reilu 500 km. Opiskelupaikkojenkn välimatka oli parisataa kilometriä. Tapasimme sattumalta kun teimme harjoittelua sattumalta samassa paikassa. Eipä ollut pitkästäkään välimatkasta estettä, kun halu päästä yhteen oli tarpeeksi kova.

Kuulostaa tosi rakkaudelta :)

ap

Ymmärrän sua!

Ehkä jotkut on vaan jotenkin energisempiä tai tykkäävät matkustaa, mutta itse en lukeudu heihin. Kaksi lupaavaa suhdetta kariutui vähän päälle 100 km välimatkaan, vaikka oikeasti tykkäsin kovasti. Mutta minä en jaksa työpäivän jälkeen lähteä ajamaan 1,5 h suuntaansa...

Kyllä 1,5 h suuntaansa haukkaa ison osan päivästä, matkoihinhan menee päivässä vähintään 3 h. Voi olla vaikeata työnteon ja arjen pyörittämisen ohessa.

Ymmärrän sinua! Itsellä sama jos en pääse tunnissa toisen luo julkisilla/polkupyörällä niin välimatkaa on liikaa. Mutta toisaalta voisisin hyvinkin nähdä itseni kaukosuhteessa. Ero nyt vaan on se, että jos rakastaa toista, ei se välimatka ole kamala. Mutta kuka hullu lähtee tien tahtoen tutustumaan ihmiseen joka on kamalan kaukana? :D Eli siis minkäännäköisiä tunteita ei vielä ole, ei silloin viitsi kuluttaa aikaa ja rahaa tapaamisiin...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua!

Ehkä jotkut on vaan jotenkin energisempiä tai tykkäävät matkustaa, mutta itse en lukeudu heihin. Kaksi lupaavaa suhdetta kariutui vähän päälle 100 km välimatkaan, vaikka oikeasti tykkäsin kovasti. Mutta minä en jaksa työpäivän jälkeen lähteä ajamaan 1,5 h suuntaansa...

Joo hyi jos työpäivän päälle pitäisi mennä 100 km päähän... olen siis tapaillut aiemmin toisessa kaupungissa asuvaa ja vietimme lähinnä viikonloput yhdessä, mutta siltikin se reissailu oli mulle rankkaa. Kun mä haluaisin että parisuhde on enemmän sellaista spontaania toisen luo menoa kun siltä tuntuu tai yleensäkin arjen viettämistä yhdessä. Ei pelkkiä viikonloppuja. Mutta hemmetin vaikeaa tämä tuntuu olevan. Pitää vissiin laittaa tinderin asetuksiin 2km niin ehkä sitten löytyisi tästä läheltä joku mies :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua! Itsellä sama jos en pääse tunnissa toisen luo julkisilla/polkupyörällä niin välimatkaa on liikaa. Mutta toisaalta voisisin hyvinkin nähdä itseni kaukosuhteessa. Ero nyt vaan on se, että jos rakastaa toista, ei se välimatka ole kamala. Mutta kuka hullu lähtee tien tahtoen tutustumaan ihmiseen joka on kamalan kaukana? :D Eli siis minkäännäköisiä tunteita ei vielä ole, ei silloin viitsi kuluttaa aikaa ja rahaa tapaamisiin...

Niinpä, tämäpä se suurin ongelma tässä varmaan onkin :D

Ja nyt kun mietin tarkemmin niin enpä mä ole koskaan oikein jaksanut soitellakaan tai viestitellä kenenkään miehen kanssa, seksinkin kanssa on vähän niin ja näin että jaksaako sitä harrastaa :'D En mä lesbokaan ole, koska naiset ei kiihota yhtään enkä myöskään ole aseksuaali koska tyydytän itseäni ja nautin orgasmeista. Mikähän mua sitten vaivaa, oonkohan mä masentunut tai jotain? :D 

ap

Sä et oo rakastunut eikä suhun ole rakastuttu. Kuulostat lapselliselta välimatkasössötyksesi kanssa. Kun kaks ihmistä rakastuu toisiinsa, siinä ei välimatka meinaa vittuakaan. Toi puoltoista tuntia ei näin muutenkaan oo mitään. Toivo että joskus koet molemminpuolisen rakastumisen, on muuten kokemisen arvoinen juttu ihmisen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Sä et oo rakastunut eikä suhun ole rakastuttu. Kuulostat lapselliselta välimatkasössötyksesi kanssa. Kun kaks ihmistä rakastuu toisiinsa, siinä ei välimatka meinaa vittuakaan. Toi puoltoista tuntia ei näin muutenkaan oo mitään. Toivo että joskus koet molemminpuolisen rakastumisen, on muuten kokemisen arvoinen juttu ihmisen elämässä.

Okei... kiitos kauniista kommentistasi :D

ap

Miesystävä asuu USA:ssa, itse PKS-seudulla. Olemme yhteydessä lähes päivittäin. Tapaamiset "hieman harvemmin". ;) Matka-aika n. 36 h...

Hahhaa, voisin lyödä vaikka vetoa, että vaikka löytäisit miehen samasta talosta, et jaksaisi seurustella. :D Mukavuudenhalu on tunteista voimakkain!

Vierailija kirjoitti:

Hahhaa, voisin lyödä vaikka vetoa, että vaikka löytäisit miehen samasta talosta, et jaksaisi seurustella. :D Mukavuudenhalu on tunteista voimakkain!

Tämäkin voi pitää hyvin paikkansa :DD

ap

Ei kannata seurustella kumppanin kanssa, joka asuu ulkomailla.

Ne pettää todennäköisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata seurustella kumppanin kanssa, joka asuu ulkomailla.

Ne pettää todennäköisesti.

Niinno jos yhtään luit tätä ketjua niin en todellakaan seurustele ulkomailla asuvan kanssa. Ei siksi että ne pettäisi (:D) vaan koska välimatka on liian pitkä. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt kun mietin tarkemmin niin enpä mä ole koskaan oikein jaksanut soitellakaan tai viestitellä kenenkään miehen kanssa, seksinkin kanssa on vähän niin ja näin että jaksaako sitä harrastaa :'D En mä lesbokaan ole, koska naiset ei kiihota yhtään enkä myöskään ole aseksuaali koska tyydytän itseäni ja nautin orgasmeista. Mikähän mua sitten vaivaa, oonkohan mä masentunut tai jotain? :D 

ap

Olen mies, mutta tuo fiiliksesi kuulostaa tutulta. Itselläni on kyllä pitkä suhde takana. Sen jälkeen oli vähän aikaa vaihe, että halusin tapailla ja viestitellä, mutta nyt on ollut olo, etten oikeastaan jaksa yhtään mitään vaivaa nähdä suhteiden eteen. Seksiä voisin harrastaa jne, mutta pärjään ilmankin, ja tosiaan viestittely ja tapaamisten järjestely tuntuvat niin aikaa vievältä ja hankalalta, että antaa olla.