Ystävä jätti vastaamatta viestiin, jonka lopussa kerroin olevani todella onneton

No voisin kuvitella mitä mulle vois  tapahtua. 

En kulje kännykkä taskussa kaikkialla, enkä tuijota tulevia viestejä herkeämättä, vaikka nykyisin vissiin niin kuuluu tehdä. Mulla jää kännykkä joskus kotiin kun lähden töihin. Joskus se voi olla vuorokauden mykkänä, akku loppu tai äänettömällä, enkä vaan muista katsella sitä.

Sitten voi olla että näen tommosen viestin tulleen joskus 18 tuntia sitten, toissayönä vaikkapa. En vaan tiedä mitä sille sitten vois vastata... sorry.

Kiitos vastauksista. Nyt kun mietin, niin erkaantuminen on tainnut alkaa jo aika kauan aikaa sitten. Ehkä en enää vaivaa kyseistä ihmistä enempää ja lakkaan vatvomasta asiaa. Ap

Ei pidä liiaksi kuormittaa ystäviä huolilla. Sitä varten ovat ammattiauttajat.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä liiaksi kuormittaa ystäviä huolilla. Sitä varten ovat ammattiauttajat.

Sitten niiden kannattaa olla kysymättä kuulumisia! Ap

Minä olin kerran se ystävä joka jätti vastaamatta. Kaverillani (keneen tutustuin mt-kuntoutuspaikassa) oli ollut jo vuosia vakava masennus ja aina välillä hänellä oli sellainen hermoromahdus, jolloin hän viestitteli jatkuvasti ja olisi halunnut että joku meistä kavereista on 24/7 kuuntelemassa hänen huoliaan. Ei tässä tietenkään mitään, mutta näitä huonoja jaksoja oli usein ja angstiset keskustelut pyörivät vain ympyrää. Mitään mitä hänelle sanoin ei tsempannut tai lohduttanut.

Kerran hän taas sai pahan hermoromahduksen. Itse olin päässyt silloin opiskelemaan yliopistoon parin työkyvyttömyyseläkevuoden jälkeen. Itselläni on myös masennus. Kaverini oli työttömänä ja hän alkoi taas pommitella viesteillä pitkin öitä ja päiviä, ja lohdutin parhaani mukaan. Eräänä iltana olin stressaantuneena kirjoittamassa esseetä, jonka deadline oli seuraavana päivänä. Muutenkin oli paljon koulujuttuja rästissä ja tuntui että omatkin seinät kaatuu pian päälle. Kaveri alkoi taas viestettelämään ja loukkaantui kun sanoin että nyt en oikeasti ehdi jutella koulutyön takia ja perään laitoin tavalliset tsemppausjutut jne. Siitä alkoi hirveä huomiohuoraus/angstaaminen/syyllistäminen ja whatsappissa oli varmaan 40 viestiä häneltä. En enää osannut sanoa yhtään mitään mitä en olisi sanonut kaveruutemme aikana jo satoja kertoja. Lisäksi tajusin että hän ei oikeastaan kunnioittanut sitä, että itsellänikin oli raskasta ja tarvitsin tilaa pakollisten asioiden hoitoon. Oikeastaan koko kaveruutemme oli hänen asioiden vatvomista ja henkisesti aika kuluttavaa. Surullista sanoa, mutta oma oloni keveni sen jälkeen, sillä hän löysi jonkun uuden ihmisen kenelle avautua.

En sano että sinä ap olisit samanlainen, mutta halusin vain tuoda esiin toisenkin näkökulman. Joskus vaan toisten ongelmien kuunteleminen jatkuvalla syötöllä on myrkyllistä omalle hyvinvoinnille. Varsinkin jos se ihmissuhde muutenkaan ei ole vastavuoroinen.

Hesarissa oli artikkeli, että ihmiset eivät enää jaksa toisten ihmisten ongelmia. Että koko ajan pitäisi olla yhtä juhlaa kaikki, eikä niihin ihmisiin osata enää suhtautua, joilla saattaa mennä huonosti. Silloin vain se ihminen eristetään sosiaalisesti ja keskitytään niihin, joilla on koko ajan jee-jee- vaihde päällä. Silloin kun niilläkin on jokin huonosti, niin sitten tutustutaan johonkin seuraavaan, joka on aina hyvällä päällä.

Näin se nykyään menee. Ei kestetä enää henkisesti sitä, ettei kaikki ole onnellisia 24/7.

Jotkut ihmiset vaan ovat tosi raskaita. Kaikki on aina huonosti eikä mitään hyvää ole missään. Sellaista kivirekeä on aika raskasta vetää perässä, varsinkin kun mikään annettu neuvo tai tsemppi ei kelpaa. Sitten saat kuunnella tunnista toiseen, päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen sitä samaa valitusvirttä joka toistaa itseään. Sori ap, mutta joskus ei vaan jaksa kun omakin elämä painaa päälle.

Sinä voit kertoa, että olet onneton, mutta et voi vaatia kuulijaa reagoimaan mitenkään. On sinulta hyvin epäreilua loukkaantua ja varsinkin sanoa ääneen että loukkaannuit. Ystävälläsi on oikeus vastata viestiin tai olla vastaamatta ja sinun on se vain hyväksyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut paikalla kun ystäväporukassa sairastuneelle on sanottu suoraan, että olen tullut tänne juhlimaan ja haluan pitää hauskaa enkä pilata päivääni nyt huonoilla uutisilla, kun sairastunut kertoi, että hänen syöpänsä on levinnyt joka paikkaan. Eli kyllähän näitä riittää. Ap hae apua, puhu jollekin muulle. En mäkään usko, että ystävät pelkästään voivat auttaa jos olet jo suunnilleen miettinyt itsemurhaa, mutta olisin kyllä sut vienyt lääkäriin vaikka pakottamalla. Älä anna tuon jutun vaivata liikaa, kuulostaa siltä että et ole paljon mitään tuossa "ystävässä" menettämässä. Keskity hoitamaan itsesi kuntoon muista välittämättä. Hyviäkin ihmisiä löytyy vielä!

No mä olen kyllä sitä mieltä, että jos on sovittu ystäväporukan kanssa juhlimisesta ja hauskanpidosta, pitää olla sen verran tilannetajua, että ei käytä sitä tapaamista oman ahdistuksensa lievittämiseen.  Jos ei pysty, kannattaa sanoa, että en taida tällä kertaa tulla. Ja järjestää sitten toisen tapaamisen, missä voi puhua syöpänsä leviämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut paikalla kun ystäväporukassa sairastuneelle on sanottu suoraan, että olen tullut tänne juhlimaan ja haluan pitää hauskaa enkä pilata päivääni nyt huonoilla uutisilla, kun sairastunut kertoi, että hänen syöpänsä on levinnyt joka paikkaan. Eli kyllähän näitä riittää. Ap hae apua, puhu jollekin muulle. En mäkään usko, että ystävät pelkästään voivat auttaa jos olet jo suunnilleen miettinyt itsemurhaa, mutta olisin kyllä sut vienyt lääkäriin vaikka pakottamalla. Älä anna tuon jutun vaivata liikaa, kuulostaa siltä että et ole paljon mitään tuossa "ystävässä" menettämässä. Keskity hoitamaan itsesi kuntoon muista välittämättä. Hyviäkin ihmisiä löytyy vielä!

No mä olen kyllä sitä mieltä, että jos on sovittu ystäväporukan kanssa juhlimisesta ja hauskanpidosta, pitää olla sen verran tilannetajua, että ei käytä sitä tapaamista oman ahdistuksensa lievittämiseen.  Jos ei pysty, kannattaa sanoa, että en taida tällä kertaa tulla. Ja järjestää sitten toisen tapaamisen, missä voi puhua syöpänsä leviämisestä. 

Huono provo tai sitten kokemusta vain teini-iän pinnallisista biletysporukoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut paikalla kun ystäväporukassa sairastuneelle on sanottu suoraan, että olen tullut tänne juhlimaan ja haluan pitää hauskaa enkä pilata päivääni nyt huonoilla uutisilla, kun sairastunut kertoi, että hänen syöpänsä on levinnyt joka paikkaan. Eli kyllähän näitä riittää. Ap hae apua, puhu jollekin muulle. En mäkään usko, että ystävät pelkästään voivat auttaa jos olet jo suunnilleen miettinyt itsemurhaa, mutta olisin kyllä sut vienyt lääkäriin vaikka pakottamalla. Älä anna tuon jutun vaivata liikaa, kuulostaa siltä että et ole paljon mitään tuossa "ystävässä" menettämässä. Keskity hoitamaan itsesi kuntoon muista välittämättä. Hyviäkin ihmisiä löytyy vielä!

No mä olen kyllä sitä mieltä, että jos on sovittu ystäväporukan kanssa juhlimisesta ja hauskanpidosta, pitää olla sen verran tilannetajua, että ei käytä sitä tapaamista oman ahdistuksensa lievittämiseen.  Jos ei pysty, kannattaa sanoa, että en taida tällä kertaa tulla. Ja järjestää sitten toisen tapaamisen, missä voi puhua syöpänsä leviämisestä. 

Huono provo tai sitten kokemusta vain teini-iän pinnallisista biletysporukoista.

Ei ole kyse kummastakaan. Minusta tuossa on kyse lähes  samasta asiasta kuin jos menisi jonkun ristiäisiin kertomaan oman lapsensa kätkytkuolemasta. Joo, on varmasti rankkaa ja tarvitsee tukea, mutta väärä tilanne.