Ystävä jätti vastaamatta viestiin, jonka lopussa kerroin olevani todella onneton

Jokainen ihminen on erilainen, mahdotonta tietää mitä juuri hän on ajatellut. Ehkä ei osannut sanoa mitään.

Luultavasti ei ole osannut sanoa mitään. Oma sairastaminen kuormittaa lähipiiriä valtavasti vaikka se tuntuukin ehkä itsestä pahalta ja väärältä.

Välillä ihmisistä saattaa tuntua, että on kaikkensa jo sanonut eikä enää osaa tehdä tai sanoa mitään lohduttavaa. Toki kaverisi mielenliikkeisiin on vaikea ottaa kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ei ole osannut sanoa mitään. Oma sairastaminen kuormittaa lähipiiriä valtavasti vaikka se tuntuukin ehkä itsestä pahalta ja väärältä.

Välillä ihmisistä saattaa tuntua, että on kaikkensa jo sanonut eikä enää osaa tehdä tai sanoa mitään lohduttavaa. Toki kaverisi mielenliikkeisiin on vaikea ottaa kantaa.

Tavallaan ymmärrän, mutta ainoa tapa jolla olisin kuormittamatta on olla olematta yhteydessä tai valehdella. Olen yrittänytkin osallistua yhteisiin rientoihin ja olla iloinen niissä, että huono tilanteeni ei aina pilaa tunnelmaa. Tuntuu, että yritän osani tehdä sillä vähällä mitä mulla on, mutta muut ei. Sitten taas olen lähipiiriltä kohdannut kritiikkiä, että en puhu ongelmistani niin eivät he tiedä miten milloinkin voin. Mutta jos kerron, niin ne sivuutetaan. Tuntuu, että helpompi olisi sitten jopa yksin sairaana kuin yrittää kommunikoida ihmisten kanssa, joita on mahdoton miellyttää. Ap

Miten hän perusteli tuota? Sanoitko, että pahoitit mielesi vai missä yhteydessä pyysi anteeksi. Ehkä tuommoiseen asiaan ei heti keksi sanottavaa, tai tuntuu ettei ole sopivaa vastata lyhyesti vaan jotain, ja sit asia ehkä unohtui tai jotain muuta..?

Juu sanoin kasvokkain, ja hän pyysi anteeksi myöhemmin viestissä. Mutta tottakai sitä nyt sanoo että on pahoillaan ja olis pitänyt vastata, eikä "anteeksi, mutta en jaksa vaikeuksiasi enää, ei kiinnostanut niin jätin vastaamatta", se olisi aika tylyä ja saisi huonon ihmisen maineen. Niin että jos käytöksen perusteella ei välitä, puheiden perusteella ei voi olla varma, niin ehkä on paras olettaa, että tosiaan ei hirveästi välitä. Ap

Niin ja ei ollut mitään erityisiä perusteluja siinä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ei ole osannut sanoa mitään. Oma sairastaminen kuormittaa lähipiiriä valtavasti vaikka se tuntuukin ehkä itsestä pahalta ja väärältä.

Välillä ihmisistä saattaa tuntua, että on kaikkensa jo sanonut eikä enää osaa tehdä tai sanoa mitään lohduttavaa. Toki kaverisi mielenliikkeisiin on vaikea ottaa kantaa.

Tavallaan ymmärrän, mutta ainoa tapa jolla olisin kuormittamatta on olla olematta yhteydessä tai valehdella. Olen yrittänytkin osallistua yhteisiin rientoihin ja olla iloinen niissä, että huono tilanteeni ei aina pilaa tunnelmaa. Tuntuu, että yritän osani tehdä sillä vähällä mitä mulla on, mutta muut ei. Sitten taas olen lähipiiriltä kohdannut kritiikkiä, että en puhu ongelmistani niin eivät he tiedä miten milloinkin voin. Mutta jos kerron, niin ne sivuutetaan. Tuntuu, että helpompi olisi sitten jopa yksin sairaana kuin yrittää kommunikoida ihmisten kanssa, joita on mahdoton miellyttää. Ap

Miksi odotat vastausta? Sinä voit kertoa kuulumiset ja voinnin ja muut lukevat, sittenpä tietävät mutta ei se asia muuksi muutu vaikka saisit voivotteluvastaukset kaikilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ei ole osannut sanoa mitään. Oma sairastaminen kuormittaa lähipiiriä valtavasti vaikka se tuntuukin ehkä itsestä pahalta ja väärältä.

Välillä ihmisistä saattaa tuntua, että on kaikkensa jo sanonut eikä enää osaa tehdä tai sanoa mitään lohduttavaa. Toki kaverisi mielenliikkeisiin on vaikea ottaa kantaa.

Tavallaan ymmärrän, mutta ainoa tapa jolla olisin kuormittamatta on olla olematta yhteydessä tai valehdella. Olen yrittänytkin osallistua yhteisiin rientoihin ja olla iloinen niissä, että huono tilanteeni ei aina pilaa tunnelmaa. Tuntuu, että yritän osani tehdä sillä vähällä mitä mulla on, mutta muut ei. Sitten taas olen lähipiiriltä kohdannut kritiikkiä, että en puhu ongelmistani niin eivät he tiedä miten milloinkin voin. Mutta jos kerron, niin ne sivuutetaan. Tuntuu, että helpompi olisi sitten jopa yksin sairaana kuin yrittää kommunikoida ihmisten kanssa, joita on mahdoton miellyttää. Ap

Miksi odotat vastausta? Sinä voit kertoa kuulumiset ja voinnin ja muut lukevat, sittenpä tietävät mutta ei se asia muuksi muutu vaikka saisit voivotteluvastaukset kaikilta. 

Jos sanon että olen onneton niin tarkoitan, että alan olla itsemurhan partaalla ja luulisi että joku joka tuntee mut tietää, että en yleensä valita ns turhaan. Ja ajattele face to face - kontaktissa sama: Voin edelleen huonosti. Olen todella onneton. - Ok, no mutta nähdään taas! Moikka! Vaikuttaa vähän välinpitämättömältä. Miksi se viestikontaktissa olisi ok jättää huomiotta kokonaan?

Mulla hiukan samanlainen kokemus. Sairastuin alkuvuodesta influenssaan ja olin kovasti kipeänä. Kirjoittelin kaverille WA:ssa, että en ole jaksanut pitää yhteyttä kun olen ollut kipeänä. Ei mitään vastausta. Olisi edes pikaista paranemista toivottanut.

Oon itse liiankin empaattinen ja kun tämä ystäväni on sairastellut, olen kysellyt kuulumisia ja jopa vienyt jotain herkkuja toipilaalle.

Ehkäpä hänell itsellään oli huono hetki, ei jaksanut kommentoida?

Kaveri ei (enää) pidä sinua tärkeänä. On erkaantunut.

Itselläni vastaavassa tilanteessa ei välttämättä aina ole mitään sanottavaa, koska myös itsellä ahdistus ja perheen vaatimukset päällä ja en niistä valita, koska kaverilla on vielä pahempi tilanne. Silti toisen paha olo vie oman tilanteen ylikuormitustilaan eikä pysty ottamaan osaa toisen tilanteeseen. Vaikka toki hyvä ystävä olisikin ja toisessa tilanteessa pystyisi antamaan enemmän empatiaa.

Kannattaa soittaa auttavaan puhelimeen tai muihin tahoihin. Aika harva jaksaa kuunnella muiden ongelmia saati ratkoa niitä.

T. Nainen, joka on kuunnellut satoja tunteja ihmisten ongelmia ja valitusta

Mä en osaisi vastata viestillä jos toinen sanoo olevansa niin onneton, että harkitsee itsemurhaa. Näin vakavat asiat eivät minusta kuulu viestittelyyn, vaan pitäisi puhua ihan kasvotusten tai ainakin puhelimessa. Jättäisin siis viestiin vastaamatta ja soittaisin kaverille. Ja toivoisin kyllä, että omat ystäväni kertoisivat huonot uutiset ja fiilikset minulle ihan suullisesti. Viestittely on hankala väline, jos ei tiedä mitä toiselle sanoisi. Kasvotusten ollessa voisi edes vaikka halata jos ei mitään sanottavaa keksi ja puhelimessakin voi edes äänensävyllä yrittää välittää empatiaa toista kohtaan. Viestittely on minusta persoonaton kommunikoinnin muoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ei ole osannut sanoa mitään. Oma sairastaminen kuormittaa lähipiiriä valtavasti vaikka se tuntuukin ehkä itsestä pahalta ja väärältä.

Välillä ihmisistä saattaa tuntua, että on kaikkensa jo sanonut eikä enää osaa tehdä tai sanoa mitään lohduttavaa. Toki kaverisi mielenliikkeisiin on vaikea ottaa kantaa.

Tavallaan ymmärrän, mutta ainoa tapa jolla olisin kuormittamatta on olla olematta yhteydessä tai valehdella. Olen yrittänytkin osallistua yhteisiin rientoihin ja olla iloinen niissä, että huono tilanteeni ei aina pilaa tunnelmaa. Tuntuu, että yritän osani tehdä sillä vähällä mitä mulla on, mutta muut ei. Sitten taas olen lähipiiriltä kohdannut kritiikkiä, että en puhu ongelmistani niin eivät he tiedä miten milloinkin voin. Mutta jos kerron, niin ne sivuutetaan. Tuntuu, että helpompi olisi sitten jopa yksin sairaana kuin yrittää kommunikoida ihmisten kanssa, joita on mahdoton miellyttää. Ap

Miksi odotat vastausta? Sinä voit kertoa kuulumiset ja voinnin ja muut lukevat, sittenpä tietävät mutta ei se asia muuksi muutu vaikka saisit voivotteluvastaukset kaikilta. 

Jos sanon että olen onneton niin tarkoitan, että alan olla itsemurhan partaalla ja luulisi että joku joka tuntee mut tietää, että en yleensä valita ns turhaan. Ja ajattele face to face - kontaktissa sama: Voin edelleen huonosti. Olen todella onneton. - Ok, no mutta nähdään taas! Moikka! Vaikuttaa vähän välinpitämättömältä. Miksi se viestikontaktissa olisi ok jättää huomiotta kokonaan?

Mitä olisit toivonut kaverisi sanovan sinulle tuossa tilanteessa? Millainen viesti hänen olisi pitänyt kirjoittaa?

13, en siis sanonut harkitsevani itsemurhaa. Mutta ehkä olet oikeassa ja olisi kannattanut vaikka soittaa jos olisi halunnut jonkin aidon reaktion.

Ja aikaisemmalle, että olen joskus soittanutkin noihin auttaviin puhelimiin. Terapiassa myös kävin jonkin aikaa, mutta en saanut maksettua enää, eikä se kyllä auttanut muutenkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ei ole osannut sanoa mitään. Oma sairastaminen kuormittaa lähipiiriä valtavasti vaikka se tuntuukin ehkä itsestä pahalta ja väärältä.

Välillä ihmisistä saattaa tuntua, että on kaikkensa jo sanonut eikä enää osaa tehdä tai sanoa mitään lohduttavaa. Toki kaverisi mielenliikkeisiin on vaikea ottaa kantaa.

Tavallaan ymmärrän, mutta ainoa tapa jolla olisin kuormittamatta on olla olematta yhteydessä tai valehdella. Olen yrittänytkin osallistua yhteisiin rientoihin ja olla iloinen niissä, että huono tilanteeni ei aina pilaa tunnelmaa. Tuntuu, että yritän osani tehdä sillä vähällä mitä mulla on, mutta muut ei. Sitten taas olen lähipiiriltä kohdannut kritiikkiä, että en puhu ongelmistani niin eivät he tiedä miten milloinkin voin. Mutta jos kerron, niin ne sivuutetaan. Tuntuu, että helpompi olisi sitten jopa yksin sairaana kuin yrittää kommunikoida ihmisten kanssa, joita on mahdoton miellyttää. Ap

Miksi odotat vastausta? Sinä voit kertoa kuulumiset ja voinnin ja muut lukevat, sittenpä tietävät mutta ei se asia muuksi muutu vaikka saisit voivotteluvastaukset kaikilta. 

Jos sanon että olen onneton niin tarkoitan, että alan olla itsemurhan partaalla ja luulisi että joku joka tuntee mut tietää, että en yleensä valita ns turhaan. Ja ajattele face to face - kontaktissa sama: Voin edelleen huonosti. Olen todella onneton. - Ok, no mutta nähdään taas! Moikka! Vaikuttaa vähän välinpitämättömältä. Miksi se viestikontaktissa olisi ok jättää huomiotta kokonaan?

Mitä olisit toivonut kaverisi sanovan sinulle tuossa tilanteessa? Millainen viesti hänen olisi pitänyt kirjoittaa?

Ei mulla ollut mitään ennakkoajatusta. Ehkä joku ehdotus tavata lähiviikkoina olisi ollut kiva. Tai että harmillista, että on niin raskasta ja sydän. Jotain semmoista esimerkiksi. Ap

Minkälainen sairaus sinulla on, ja millä tavoin se vaikuttaa elämääsi? En usko, että ystäväsi tarkoituksella ignooraa murheitasi, mutta joskus omien ongelmien keskellä ei vaan löydä sanoja, joilla lohduttaa toista. Varsinkaan tekstiviestein kommunikoitaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ei ole osannut sanoa mitään. Oma sairastaminen kuormittaa lähipiiriä valtavasti vaikka se tuntuukin ehkä itsestä pahalta ja väärältä.

Välillä ihmisistä saattaa tuntua, että on kaikkensa jo sanonut eikä enää osaa tehdä tai sanoa mitään lohduttavaa. Toki kaverisi mielenliikkeisiin on vaikea ottaa kantaa.

Tavallaan ymmärrän, mutta ainoa tapa jolla olisin kuormittamatta on olla olematta yhteydessä tai valehdella. Olen yrittänytkin osallistua yhteisiin rientoihin ja olla iloinen niissä, että huono tilanteeni ei aina pilaa tunnelmaa. Tuntuu, että yritän osani tehdä sillä vähällä mitä mulla on, mutta muut ei. Sitten taas olen lähipiiriltä kohdannut kritiikkiä, että en puhu ongelmistani niin eivät he tiedä miten milloinkin voin. Mutta jos kerron, niin ne sivuutetaan. Tuntuu, että helpompi olisi sitten jopa yksin sairaana kuin yrittää kommunikoida ihmisten kanssa, joita on mahdoton miellyttää. Ap

Miksi odotat vastausta? Sinä voit kertoa kuulumiset ja voinnin ja muut lukevat, sittenpä tietävät mutta ei se asia muuksi muutu vaikka saisit voivotteluvastaukset kaikilta. 

Jos sanon että olen onneton niin tarkoitan, että alan olla itsemurhan partaalla ja luulisi että joku joka tuntee mut tietää, että en yleensä valita ns turhaan. Ja ajattele face to face - kontaktissa sama: Voin edelleen huonosti. Olen todella onneton. - Ok, no mutta nähdään taas! Moikka! Vaikuttaa vähän välinpitämättömältä. Miksi se viestikontaktissa olisi ok jättää huomiotta kokonaan?

Mitä olisit toivonut kaverisi sanovan sinulle tuossa tilanteessa? Millainen viesti hänen olisi pitänyt kirjoittaa?

Ei mulla ollut mitään ennakkoajatusta. Ehkä joku ehdotus tavata lähiviikkoina olisi ollut kiva. Tai että harmillista, että on niin raskasta ja sydän. Jotain semmoista esimerkiksi. Ap

Tiiätkö mitä, minusta on harmillista että sulla on raskasta ja olet onneton. Toivoisin että löydät pian valoa elämääsi. 💖

Olen ollut paikalla kun ystäväporukassa sairastuneelle on sanottu suoraan, että olen tullut tänne juhlimaan ja haluan pitää hauskaa enkä pilata päivääni nyt huonoilla uutisilla, kun sairastunut kertoi, että hänen syöpänsä on levinnyt joka paikkaan. Eli kyllähän näitä riittää. Ap hae apua, puhu jollekin muulle. En mäkään usko, että ystävät pelkästään voivat auttaa jos olet jo suunnilleen miettinyt itsemurhaa, mutta olisin kyllä sut vienyt lääkäriin vaikka pakottamalla. Älä anna tuon jutun vaivata liikaa, kuulostaa siltä että et ole paljon mitään tuossa "ystävässä" menettämässä. Keskity hoitamaan itsesi kuntoon muista välittämättä. Hyviäkin ihmisiä löytyy vielä!

Jos ystäväsi on perheellinen ja päivät täynnä hälinää, kiirettä, stressiä ja omia ongelmia, niin en häntä lähtisi tuomitsemaan sillä perusteella, että hän jätti yhteen viestiin vastaamatta. Kaikilla meillä on omat murheemme, ja joskus voi olla sellainen tilanne, ettei jaksa ylimääräistä kuormitusta. Kyllä se ystävyys kannattaa punnita kokonaisuutena ja miettii pitempää aikaväliä.