Läheisen kuolema ja anopin 'käytös'...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisjärjestelyjen takia anopin pitää lenkittää sinun koirasi? Miten pitkään ajattelit hautaustoimistossa viettää aikaasi vai peräti menit muistotilaisuuskakkujen maistelutilaisuuteen?

Et vissiin koskaan ole hautajaisia järjestänyt? Kyllä niihin yllättävän paljon aikaa menee kun kaikki asiat järjestää... Yksi päivä jo melkein ruumiin hakemiseen matkoineen.

Mistä sä sen käyt oikein hakemassa? Hautajaisissa, joita mä olen järjestänyt (3 kpl), hautaustoimisto on kyllä hoitanut ruumiin siirtelyn sairaalasta tai kotoa siunauskappeliin (yhden jopa Mikkelistä Helsinkiin). Isoin aika itsellä meni sukulaisten läpi soitteluun ja hautajaisiin kutsumiseen. Hautaustoimistossa saatiin tuhrattua vissiin 30min kun valittiin arkku, uurna, kukat. Että kyllä siinä ehti hoitaa samalla kolme alle kouluikäistä lastakin, koiraa meillä ei ollut...

Täälläpäin ainakin on tapana mennä ruumisauton mukaan vainajaa hakemaan, ja kun haku oli useamman sadan kilometrin päästä niin väkisin aikaa menee.

Kukkien ja arkun ostoon ei mennyt kauaa mutta hautapaikan valinta, pitopalvelu, kutsut yms. niin kyllä niissä aikaa kuluu. Samoin kun vastaat osanottoihin, puhelin soi pari ensimmäistä päivää koko ajan. Sitten yrität olla myös vanhemmille tukena, onhan se kova paikka menettää lapsi vaikka lapsi jo aikuinen olikin.

Joo, tiedän tilanteen. Yksi noista järjestämistäni hautajaisista oli oma äitini, jossa surijana oli hänen puolisonsa ja hänen äitinsä (eli siis mummini), joten meni aikaa muiden surevien tukemiseen, samoin pikkusiskoni oli tuolloin vasta murrosikäinen, joten hänenkin surunsa oli aika musertavaa katsottavaa. Silti hoitui kolme alle kouluikäistä ja okt ja oma päiväduuni ihan omin pikkukätösin. Ihan jo siksikin, että anoppi oli haudattu jo 10v aikaisemmin, niin ei oikein ollut ketään, kenen "tunteettomasta" käytöksestä vetää hernettä nenään. Mutta silloin mietti asiat yksinkertaisen kautta: hautapaikka oli olemassa (niitä oli useampikin vaihtoehto, mutta sillä mentiin minkä vainajan äiti halusi), pappi oli tuttu, pitopalvelu otettiin sieltä missä muistotilaisuus pidettiin ja kuljetukset tosiaan sai hoitaa hautaustoimisto ihan ilman meikäläisen läsnäoloa, olisi tapa ollut mikä helkkari hyvänsä. Kaikki minkä voi ulkoistaa , ulkoistin. Sukulaisille vastasin puhelimeen ihan just tasan sen mukaan miten ehdin, jos en ehtinyt sai sukulainen jutella vastaajalle. Että edelleenkään en nyt oikein ymmärrä, miten tämä anoppi tässä tarinassa on se p*skiainen, kun ei rynnännyt palkattomaksi piiaksi ja vielä pyytämättä. Ja jos olisi rynnännyt, sitten varmaan luettaisiin tarinaa siitä, miten anoppi ei antanut ap:n surra rauhassa vaan hääsäsi ympärillä 24/7, ei päästänyt edes kävelylle oman koiran kanssa, että olisi voinut itkeä metsäpolulla... 

Glooriaaa! Glooriaa!! Saitko palkinnon? Hoida itsesikin samalla tehokkuudella hautaan asti. Kukaan ei varmasti vöyhötä tilaisuuden koittaessa.