Lue keskustelun säännöt.
Kuolinsiivoukseen liittyen, olisiko tämä ihan tyhmä ajatus?
16.03.2018 |
Asun yksin ja minulla on jonkin verran keräilytavaraa, jolla on pieni jälleenmyyntiarvo, muutamasta kympistä muutamaan sataseen, mutta jota tavantallaaja ei välttämättä tavaraa katsomalla tiedä, vaan voi pahimmassa tapauksessa heittää Uffille tai jopa roskiin kaikki. Ajattelin että tekisin niin, että merkitsisin tavaran taakse tai pohjaan arvon, jotta se joka käy omaisuuttani läpi tietäisi ainakin yrittää myydä niitä käypään hintaan, eikä pilkkahinnalla saati sitten pistää roskiin. Mitä mieltä?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai tee pieni kuvakansio, johon laitat kuvan keräilyesineestä ja siihen sen arvon. Näin voit myös kirjoittaa milloin ja/tai mistä ostit sen.
Vierailija kirjoitti:
Tai tee pieni kuvakansio, johon laitat kuvan keräilyesineestä ja siihen sen arvon. Näin voit myös kirjoittaa milloin ja/tai mistä ostit sen.
Tämän tyyppistä mietin myös, että kirjaisin vihkoon kuvailun ja arvon, mutta sitten mietin, että mitä jos sitä vihkoa ei kukaan koskaan avaa tai edes löydä ajoissa lipastosta. Pitäisi vähintään kertoa jollekin sukulaiselle, että sellainen on olemassa ja luottaa, että muistavat sitten.
ap
Minusta sun kannattaisi esitellä kokoelmasi jollekin jolle haluat sen jäävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan.
Enpä viitsi keräilytavaraa vapaaehtoisesti roskiin antaa, vaikka tietenkin omaiset sitten päättävät kuoltuani mitä tavaroilla tekevät.
Mistä tiedät tavaran arvon siinä vaiheessa, kun kuolet?
Meillä on isoäidinäidin perintönä kuolinvuonna 1987 melko arvottomia emalikulhoja, joista nyt maksettaisiin yli 100 e/kpl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On perillisten asia päättää siitä haluaako he yrittää myydä tavaraa vai ei. Jos nyt välttämättä haluaisin tuon tiedon välittää helle ehkä vain sanoisin asiasta "näistä maksetaan esim. kirpputorilla tätä hintaa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin vaan.
Enpä viitsi keräilytavaraa vapaaehtoisesti roskiin antaa, vaikka tietenkin omaiset sitten päättävät kuoltuani mitä tavaroilla tekevät.
Eläessäni sä voit antaa tavarat et kuolemasta jälkeen. Silloin ne on tavaroita jotka joku perii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä? Etenkin jos kyse on arviolta muutaman kympin tavaroista, niin arvo voi ihan hyvin olla nolla kun kukaan ei satu sitä ostamaan. Hirveä vaiva alkaa myymään jokusen satasen takia, eiköhän ne kierrätykseen mene joka tapauksessa... Jotenkin käsittämätön aihe edes pohdittavaksi 😂.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät tavaran arvon siinä vaiheessa, kun kuolet?
Meillä on isoäidinäidin perintönä kuolinvuonna 1987 melko arvottomia emalikulhoja, joista nyt maksettaisiin yli 100 e/kpl.
Mulla on keräilykamoistani excel, johon olen merkannut kuvan ja tietojen lisäksi hankintahinnan ja -ajan sekä tiedon nykyarvosta perustuen netti- ja huutokauppoihin. Läheiset tietää excelin olemassaolosta ja olen myös pelotellut heitä, että jos dumppaavat kamat sokkona jollekin palsanmäelle, niin en lopeta kummittelemasta ikänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät tavaran arvon siinä vaiheessa, kun kuolet?
Meillä on isoäidinäidin perintönä kuolinvuonna 1987 melko arvottomia emalikulhoja, joista nyt maksettaisiin yli 100 e/kpl.
Mulla on keräilykamoistani excel, johon olen merkannut kuvan ja tietojen lisäksi hankintahinnan ja -ajan sekä tiedon nykyarvosta perustuen netti- ja huutokauppoihin. Läheiset tietää excelin olemassaolosta ja olen myös pelotellut heitä, että jos dumppaavat kamat sokkona jollekin palsanmäelle, niin en lopeta kummittelemasta ikänä.
Keräätkö keräily tavaraa perillisille vai itsesi takia? Ensimmäisestä ei oikeasti ole kenellekään iloa.
Monesti kuolinsiivous on sitä, että pihassa on jätelava johon asunto kylmänviileästi tyhjennetään ja lava kipataan pienestä maksusta kaatopaikalle. Vaikka jollain esineellä olisi mittava tunnearvo niin tyhjentäjälle se on roska. Jos oikeasti haluat kokoelmasi säilyttää niin tosiaan esittele se hälle kelle haluat sen jäävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vihko kuulostaa hienolta idealta, jo ihan itsesikin kannalta. Eikös keräilyssä keräilijää usein itseäkin kiinnosta ne esineet? Saat sitten samalla päivitettyä itsellisikin mitä kaikkea sitä onkaan tullut hankittua. Tiedä vaikka jostain sarjasta puuttuisikin juuri yksi esine, siinä sitä menisi loppuelämä mukavasti perinnön jättämistä odotellessa.
Sukulaisetkin tulee useammin käymään kun rupeat joka kerta esittelemään sitä vihkoa. Saattavat jopa etukäteenkin kertoa kiinnostuksestaan johonkin erityisen arvokkaaseen esineeseen, jos vaikka sattuisit antamaan sen ennakkona heille. Älä turhaan pihtaile niitten rakkaiden esineittesi kanssa tässä vaiheessa. Jos rupeaa ikävöimään niin löydät ne kuitenkin seuraavana viikonloppuna lähikirpparilta, senkus haet takaisin!
Excelissä on se huono puoli että se voi vahingossa jääd jonnekin salasanan taakse eikä kukaan löydä sitä.
Toiset keräävät asunnon täyteen kaikenlaista turhaa jätettä. On omasta mielestään hyvin tarpeellista ja arvokasta. Harva ruuhkavuosiaan elävä jaksaa alkaa perintökasasta etsimään jotain "arvokkaita" kippoja ja kuppeja. Roskiin vaan. Pääsee helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät tavaran arvon siinä vaiheessa, kun kuolet?
Meillä on isoäidinäidin perintönä kuolinvuonna 1987 melko arvottomia emalikulhoja, joista nyt maksettaisiin yli 100 e/kpl.
Mulla on keräilykamoistani excel, johon olen merkannut kuvan ja tietojen lisäksi hankintahinnan ja -ajan sekä tiedon nykyarvosta perustuen netti- ja huutokauppoihin. Läheiset tietää excelin olemassaolosta ja olen myös pelotellut heitä, että jos dumppaavat kamat sokkona jollekin palsanmäelle, niin en lopeta kummittelemasta ikänä.
Keräätkö keräily tavaraa perillisille vai itsesi takia? Ensimmäisestä ei oikeasti ole kenellekään iloa.
Itselleni tietysti. Osittain myös investointisyistä. Tiettyjen juttujen arvo on 20 vuodessa noussut huimasti. Kaikkea en myy enkä varmasti ehtisikään ja onneksi myös jälkikasvu on kiinnostunut vintagesta, antiikista ja designista.
Olen miettinyt ihan samaa, siis tavaran hinnan merkkaamista pikku tarralla tavaran pohjaan. Moni tavara/esine kun on sellainen että asiaa harrastamaton ei kyllä arvaisi arvokkaaksi. Ja vaikken nyt itse mitään kuolinsiivousta ole vielä tekemässä olen alkanut pikkuhiljaa myymään tori.fissä vähemmän kiinnostavia tavaroita pois. Rintaperillisiä ei ole. N56
Minäkin laitoin äitini kuoleman jälkeen kun asuntoaan tyhjennettiin kaikki Finellin kulhot , kahvipannut ja kattilat taloyhtiön metalliroskikseen, kun ei itsellä ollut niille käyttöä enkä tajunnut että joku niitä keräilee. Ei riittänyt intoa viedä niitä kirpputoreillekaan kun tavaraa oli menossa niin paljon niin moneen eri osoitteeseen. Kun sitten huomasin että joku oli ne sieltä vienyt ja ääneen ihmettelin asiaa ystävälleni sain kuulla että ovatkin arvokamaa. Tästä on monta vuotta, enkä enää jaksa harmitella asiaa. Silloin harmitti.
Vierailija kirjoitti:
Toiset keräävät asunnon täyteen kaikenlaista turhaa jätettä. On omasta mielestään hyvin tarpeellista ja arvokasta. Harva ruuhkavuosiaan elävä jaksaa alkaa perintökasasta etsimään jotain "arvokkaita" kippoja ja kuppeja. Roskiin vaan. Pääsee helpommalla.
Harmittaisko yhtään, jos heität roskiin vaikkapa 1000 euron arvoisen vaasin tai kannun? Eipä kait.
Hyvä idea.