Lue keskustelun säännöt.
Haittaako sinua jos työkaveri ei osallistu työpaikkanne tyhypäivään?
Kommentit (42)
Itse en koskaan osallistu, koska tiimimme ryhmähenki on surkea.
Akkamainen miesesimies suosikkityttönsä kanssa osallistuvat+
pari edellisten perseennuolijaa, jotka pelkäävät kai työpaikkansa puolesta.
Jos ihmiset olisi edes hiukan aidompi ja tukisivat oikeasti työkaveria
eli puukottaisivat vähemmän selkään, niin ehkä silloin menisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satuin istahtamaan kerran lounaalla firman yli-innokkaiden puuhatätien kanssa samaan pöytään ja he keksivät ettei minua "hauskaa juttusetää" ei ole koskaan näkynyt pippaloissa.
Kun laitoin leidien nokan eteen sen viikon kalenterin työajan ulkopuolelta, hiljenivät ja sen jälkeen ei ole mussutettu osallistumattomuudesta (juuri tuolla viikolla poikkeuksellisesti kuutena päivänä noin 25h edestä menoja).
Joskin oikeasti syy on se, ettei edes kiinnosta. Duunissa tehdään duunit, "virka-aikaakin" venyttämällä tarvittaessa, mutta nämä näennäisseminaaripäivät eivät vaan mielestäni kuulu työelämääni. Ehkä jonkun muun työelämään kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää, miksi jotakuta se haittaa, jos ei osallistu. Itse ollut työpaikassa jossa osa porukasta veti ihan mielettömät herneet nenään jos joku ei osallistunut.
No siis, ei sinänsä haittaa, mutta saattaa harmittaa tiettyjen henkilöiden kohdalla. Ihan siksi että ne tilaisuudet monesti toimii ihan siinä tarkoituksessa jota varten ne on olemassakin, edistävät työkavereihin tutustumista.
Itseäni nauratti aina esimiehen naama, kun kysyin voinko ottaa palkattoman vapaan sille päivälle. Toisin sanoen otin mieluummin palkattoman vapaan kuin menin palkalliselle tyhypäivälle.
t. innokas tyhyilijä.
Meillä oli kerran sellainen työkaveri, joka kyllä hoiti työnsä kunnialla mutta oli niin epäsosiaalinen että hänelle oli pakko antaa monoa. Hän ei ikinä osallistunut mihinkään tyhy-päiville tai töiden jälkeisiin tapahtumiin, ei lounastanut tai viettänyt aikaa kahvitauoilla kanssamme, ei puhunut juuri mitään muuta kuin työasiaa. Häneen oli yksinkertaisesti mahdotonta tutustua, häneen ei saanut juuri mitään kontaktia. Ajan mittaan hänen kanssaan työskentelystä tuli yksinkertaisesti ihan mahdotonta, ja työpaikan ilmapiiri putosi pohjille. Heti kun hänet irtisanottiin rupesi meillä muilla työt taas sujumaan.
Tyhypäivät, afterworkit ja muut ovat juuri sitä varten että työporukan kesken voisi keventää tunnelmaa ja tutustua työporukkaan näin muutenkin. Samojen ihmisten kanssa kuitenkin vietetään vuorokaudesta kolmasosa, joten heidän kanssaan olisi pystyttävä tulemaan toimeen. Tämä ei onnistu jos työkaveri on tyyliin täysi tuppisuu, jota ei kiinnosta edes muutamaa sanaa vaihtaa muista kuin työjutuista! Ei toki tarvitse mitenkään sydänystävystyä, mutta jos haluaa viettää aikaa työkavereiden kanssa vain töitä tehdessä antaa se työntekijästä ennenpitkää ylimielisen ja epäsoisaalisen kuvan. Työelämässä nimittäin tarvitaan sosiaalisia taitoja tavalla tai toisella ihan oikeasti lähestulkoon jokaisessa työssä mitä maa päällään kantaa. Miten sinä muuten edes voisit läpäistä työhaastattelut, jos et olisi sosiaalinen?
Vastaus AP:n kysymykseen on siis kyllä haittaa. Eri asia on toki, jos on jotain oikeasti tärkeää henkkoht. menoa juuri kyseisenä ajankohtana mutta jos ihan toistuvasti jättää tulematta, niin sitten kyllä haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei. Tuskin olen itsekään osallistumassa. Järki lähtee muutenkin sitä porukkaa kuunnellessa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kerran sellainen työkaveri, joka kyllä hoiti työnsä kunnialla mutta oli niin epäsosiaalinen että hänelle oli pakko antaa monoa. Hän ei ikinä osallistunut mihinkään tyhy-päiville tai töiden jälkeisiin tapahtumiin, ei lounastanut tai viettänyt aikaa kahvitauoilla kanssamme, ei puhunut juuri mitään muuta kuin työasiaa. Häneen oli yksinkertaisesti mahdotonta tutustua, häneen ei saanut juuri mitään kontaktia. Ajan mittaan hänen kanssaan työskentelystä tuli yksinkertaisesti ihan mahdotonta, ja työpaikan ilmapiiri putosi pohjille. Heti kun hänet irtisanottiin rupesi meillä muilla työt taas sujumaan.
Tyhypäivät, afterworkit ja muut ovat juuri sitä varten että työporukan kesken voisi keventää tunnelmaa ja tutustua työporukkaan näin muutenkin. Samojen ihmisten kanssa kuitenkin vietetään vuorokaudesta kolmasosa, joten heidän kanssaan olisi pystyttävä tulemaan toimeen. Tämä ei onnistu jos työkaveri on tyyliin täysi tuppisuu, jota ei kiinnosta edes muutamaa sanaa vaihtaa muista kuin työjutuista! Ei toki tarvitse mitenkään sydänystävystyä, mutta jos haluaa viettää aikaa työkavereiden kanssa vain töitä tehdessä antaa se työntekijästä ennenpitkää ylimielisen ja epäsoisaalisen kuvan. Työelämässä nimittäin tarvitaan sosiaalisia taitoja tavalla tai toisella ihan oikeasti lähestulkoon jokaisessa työssä mitä maa päällään kantaa. Miten sinä muuten edes voisit läpäistä työhaastattelut, jos et olisi sosiaalinen?
Vastaus AP:n kysymykseen on siis kyllä haittaa. Eri asia on toki, jos on jotain oikeasti tärkeää henkkoht. menoa juuri kyseisenä ajankohtana mutta jos ihan toistuvasti jättää tulematta, niin sitten kyllä haittaa.
Heh heh. Suht. hyvä yritys mutta liian läpinäkyvä. Uskottavuus puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaa, minäkään en osallistu. Teen työni, se saa riittää.
Jokaisen oma asia, pakollisia ne ei meillä ole, vaihtoehtona on työnteko. Mutta suurinosa kyllä osallistuu, olleet kivoja päiviä useimmiten. Mukavia aktiviteettejä ja hyvää ruokaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, kun se oon mä joka ei ikinä osallistu.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yhteisjutut voivat olla kivoja silloin, jos ne ovat aivan aidosti vapaaehtoisia. Siis sellaisia, että kukaan ei todellakaan painosta tai katso kieroon jos ei osallistu.
Ja jos niitä ei ole usein, vaan tyyliin max. 1-2 kertaa vuodessa. Ja kaikki saavat sanoa mielipiteensä siitä, mitä olisi mukava tehdä. Ja tosiaan jäädä pois jos ei huvita tai on muuta tekemistä, ilman että se haittaa yhtään ketään.
Kaikkein kauheimpia ovat pakolliset, usein järjestettävät jutut joissa yksi tai kaksi ihmistä päättää ohjelman ja pahimmillaan pitävät sen salassa loppuun asti. Joten sitten painajaismaisesti päätyy bussilla jonnekin korpeen mistä ei pääse pois harrastamaan jotain hemmetin pussihyppelyä, ihmisten kanssa jotka käyttävät kaikki työpäivänsä v*ttuilemiseen toisilleen.
Minua ihmetyttää tuo kohteen salaaminen. En kertakaikkiaan käsitä mitä niin mahtavaa on siinä ettei kerrota minne ollaan menossa. Meillä se on oikein perinne. Osa vielä hehkuttaa, että sehän on niin hauskaa kun ei tiedä minne ollaan menossa! Joo ei. Lähinnä v*tuttaa ja nostaa kynnystä lähteä.
En lähde koskaan jos ei kerrota. Jos kerrotaan menen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantaja panostaa näihin rahallisesti niin vähän, että ei jaksa kiinnostaa.
Ei haittaa. Aika tylsiä päiviä ainakin omasta mielestäni. Ensin aamulla pitää raahautua jonnekin ihan muualle kuin työpaikalle eli matka tyhy-paikalle voi olla hankalampi ja pidempi kuin töihin, joten aamulla joutuu lähtemään normaalia aikaisemmin. Sitten yleensä joku muka-motivointi-luento, jonka tarkoituksena saada työntekijät entistäkin uutterammiksi ja siitä keskustelua. Sitten lounas ja joku "happihyppely", jonka jälkeen iltapäivällä joku Suuri Guru pitää luennon työssä jaksamisesta. Sitten kello onkin jo neljä ja lähdetään kotiin. Seuraava viikko menee ylitöinä, jotta saa tyhy-päivän aikana rästiin jääneet työt tehtyä. Hyvät safkathan noissa on, mutta muuten ihan turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tällä hetkellä töissä mutta aloitin juuri opinnot näin kolmekymppisenä ja nämä jatkuvat tapahtumakutsut tuntuvat jo painostavilta. Ihmiset on kuitenkin erilaisia, ja se mitä mainostetaan "rentouttavana" voi olla suorastaan kauhistus jollekin toiselle. Nyt esim. kehoitetaan osallistumaan "rentouttavalle" viikonloppulomalle, jossa samalla tutustuu opiskelijakavereihin. Ajatus siitä,e ttä viettäisin viikonlopun 24/7 tuntemattomien ihmisten kanssa vielä majoittuen osan kanssa samaan huoneeseen on kaikkea muuta kuin rentouttava. Vähän sama juttu näiden työhyvinvointipäivien kanssa. Eikö hyvinvointia ja hyvää ilmapiiriä nostata se, että jokainen voi työpaikalla hyvin niin yksilönä kuin ryhmässäkin. Tämä muodostuu sillä, että jokainen saa rentoutua siten miten itse parhaaksi näkee. Tollaset "hauskat ja tiimihenkeä nostattavat" jutut ovat vähän aikansa eläneet. Sitten nämä, jotka eivät niin välittäisi näistä saatetaan leimata hankalaksi ja joustamattomiksi.
Riippuu tilanteesta haittaako.
Meillä on vuosia ollut työryhmien yhteinen tyhypäivä, jossa "hauskanpidon" sisällä ollaan samalla juteltu toistemme kanssa. Todella monta kertaa olen ollut lähes ainoa työryhmäni osallistuja. Muut ovat ottaneet tuohon tietoisesti vapaapäivän tai olleet "kipeinä". Jatkuvasti sitten minulta kysytään voisiko Minna tehdä sitä tai Sanna tätä ja voisinko kertoa Ellalle tuon. Tai haluaako työryhmämme että toimitaan niin tai näin. Tällöin ärsyttää olla se ainoa läsnäolija ja hokea että minä en voi vastata Minnan, Sannan tai Ellan puolesta. Muut saavat vaikka mitä sovittua, minä voin vaan sanoa että en tiedä.
Se myös haittaa jos joku käyttää tunteja noista tyhy-päivistä valittamiseen. Ei tule jos ei tule, ei tarvitse valittaa. Varsinkin jos ei ole kertaakaan ollut mukana, niin mistä voi tietää kuinka kamalaa on käydä yhteisellä kävelylenkillä.
Ei haittaa, jos joskus ei pääse. Aina vaan ei aikataulut mene yksiin.
Musta on ihan ymmärrettävää (tai ainakin pitäisi olla), että jos 8 tuntia päivässä, 5 päivää viikossa, viettää tietyn porukan kanssa - niin ei välttämättä oo kauheasti innostusta lähteä saman sakin kanssa vapaa-ajallakin jonnekin korpeen köysiratailemaan. Varmasti ajatus näiden takana on hyvä, mutta itseäni rasittaa suunnattomasti ajatuskin tyhypäivistä. Olen semi-introvertti, en siis sinänsä mitenkään sulkeutunut päällepäin, mutta työpäivän jälkeen haluan vain äkkiä päästä yksin kotiin lukemaan kirjaa ja rentoutumaan. Mulle rentoutuminen ja "hauskanpito" eivät siis välttämättä ole mitään sosiaalista.
Arkipersoonanikin on jokseenkin eri kuin se, mitä työpaikalla näytän ulospäin - tuntuisi jotenkin väärältä yrittääkin yhtäkkiä olevansa joku muunlainen minä. Ei sillä, ei kaikki tätä ehkä odotakaan, mutta osa tekee kyllä selväksi että "nyt sitten tutustutaan KUNNOLLA" ja tää on mulle kuin punainen vaate. Olen osallistunut pari kertaa painostuksen vuoksi, nykyään en enää mene. Onneksi eivät ole pakollisia.
Mutta kyllä tästä jotenkin kierosti jaksetaan syyllistää, joka kerta. Hehkutetaan jotain idioottimaisia inside-läppiä tyhyviikonlopulta ja märistään että voi kun säkin oisit ollut mukana, ja pakkohan siinä on sitten hekotella mukana ja voivotella että hmh, harmi että nyt en päässyt. Vapaa-aika on MINUN aikaani, ja vietän sen tasan tarkkaan niin kuin haluan. Työajalla tapahtuvat "virkistyspäivät" tietty eroavat tästä sinänsä, että jos mulle palkka maksetaan niin pakko kai se on mennä, mutta olen pomollenikin sanonut että jos jotain järjestetään esim. viikonloppuna, en aio tulla.
Onko tämäkin jotain Jenkkien tuontitavaraa, pitäisi olla tosi suulas verkostoituja 24/7? Karmaisevaa.
Harmittaa tietysti, mutta hänellä on varmasti siihen pätevä syy oli se mikä tahansa.
Jos tapahtuu työajalla niin miksi ei osallistuisi?
Jos työajan ulkopuolella, aivan oma asia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kerran sellainen työkaveri, joka kyllä hoiti työnsä kunnialla mutta oli niin epäsosiaalinen että hänelle oli pakko antaa monoa. Hän ei ikinä osallistunut mihinkään tyhy-päiville tai töiden jälkeisiin tapahtumiin, ei lounastanut tai viettänyt aikaa kahvitauoilla kanssamme, ei puhunut juuri mitään muuta kuin työasiaa. Häneen oli yksinkertaisesti mahdotonta tutustua, häneen ei saanut juuri mitään kontaktia. Ajan mittaan hänen kanssaan työskentelystä tuli yksinkertaisesti ihan mahdotonta, ja työpaikan ilmapiiri putosi pohjille. Heti kun hänet irtisanottiin rupesi meillä muilla työt taas sujumaan.
Tyhypäivät, afterworkit ja muut ovat juuri sitä varten että työporukan kesken voisi keventää tunnelmaa ja tutustua työporukkaan näin muutenkin. Samojen ihmisten kanssa kuitenkin vietetään vuorokaudesta kolmasosa, joten heidän kanssaan olisi pystyttävä tulemaan toimeen. Tämä ei onnistu jos työkaveri on tyyliin täysi tuppisuu, jota ei kiinnosta edes muutamaa sanaa vaihtaa muista kuin työjutuista! Ei toki tarvitse mitenkään sydänystävystyä, mutta jos haluaa viettää aikaa työkavereiden kanssa vain töitä tehdessä antaa se työntekijästä ennenpitkää ylimielisen ja epäsoisaalisen kuvan. Työelämässä nimittäin tarvitaan sosiaalisia taitoja tavalla tai toisella ihan oikeasti lähestulkoon jokaisessa työssä mitä maa päällään kantaa. Miten sinä muuten edes voisit läpäistä työhaastattelut, jos et olisi sosiaalinen?
Vastaus AP:n kysymykseen on siis kyllä haittaa. Eri asia on toki, jos on jotain oikeasti tärkeää henkkoht. menoa juuri kyseisenä ajankohtana mutta jos ihan toistuvasti jättää tulematta, niin sitten kyllä haittaa.
Ihannetyöntekijä! Terkuin työnantaja.
Tämä on ihan aito kysymys: Miksi sinusta olisi kiva/tärkeää, että kaikki osallistuisivat? Miten se haittaa, jos joku ei tule? Siis ihan aidosti haluaisin tietää, kun itselleni on niin outo ajatus että jotakuta tuollainen haittaisi.