Lue keskustelun säännöt.
Työtön! Millaisen työn ottaisit vastaan? Mitä et? Missä raja menee?
14.03.2018 |
Vastaan ensin itse omaan kysymykseeni. Olisin valmis muuttamaan minne vain, paitsi pääkaupunkiin, koska mulla menee siellä järki (eikä siellä nyt muutenkaan mitään olisi), jos saisin vaikka jonkun liukuhihnatyön, josta saisi nettona vähintään 1000€ kuussa. Pystyn fyysisesti raskaaseen työhön, tylsään ja toistuvaan työhön ja olen iloisen oloinen joka päivä. Olen innokas oppimaan uusia asioita. Työnantajalleni olisin äärimmäisen kiitollinen.
Mun rajani menee siinä, että en pysty puhumaan puhelimessa paljon tai tekemään jatkuvaa asiakaspalvelua. Nautin asiakaspalvelusta, mutten vaan pysty siihen jatkuvalla syötöllä ja nopeaan tahtiin. Mun on vaikea kuulla puhetta puhelimessa tai meluisassa ympäristössä. Mulla on keskittymisen kanssa ongelmia, jos tilanne vaihtuu nopeasti, kuten esimerkiksi kaupan kassalla. Siitä on diagnoosikin. Astma ja allergiat rajoittaa hieman, mutta lääkittynä olen ok, tosin eläintenhoitohommat tai kovin pölyävät (esim heinähommat tai sontajutut) ei käy. Enkä muuta Helsinkiin tai Helsingin lähelle. Ikinä.
Onko tämä kohtuutonta? Mulla on kandidaatin tutkinnon verran opintopisteitä yliopistosta, mutta niillä tuskin on missään väliä. Sairastuin ennen tutkinnon suorittamista, eikä opinto-oikeutta enää ole. En ole ikinä edes haaveillut "oman alani" töistä.
Kommentit (35)
Voisin mennä liukuhihnalle, jos palkka olisi nettona min. 1500€/kk. Jos joku 55v akan palkkaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin vain josta saa minimipalkkaa ja laillisen työsopimuksen. Voisin mennä vaikka kirurgiksi, lääkistä en tosin ole käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Voisin mennä liukuhihnalle, jos palkka olisi nettona min. 1500€/kk. Jos joku 55v akan palkkaisi.
Joku palkkasi tällaisen 54-vuotiaan akan, nettona saan about 1300,-/kk. Otan silti sen - parempi sekin kuin ei mitään. Vaikka mediassa kuinka hehkutetaan viiskymppisten osaamista, kokemusta ja ties mitä ei juuri kukaan halua palkata sellaista. Yli viiskymppiset on työelämän ongelmajätettä :(
En muuttaisi, meillä on oma talo ja kolme lasta. Tukiverkosto ja ystävät lähellä.
En tekisi vuorotyötä, minulle on todella tärkeää univalverytmi. Menen joka ilta jopa viikonloppuosin samaan aikaan nukkumaan.
En tekisi töitä kemikaalien kanssa oman terveyteni turvaamiseksi.
Oman alan työn max 45 min. Suuntaansa työmatkalla. Alallani tyypillisesti etätyömahdollisuus, jollei oo työmatka max 30 min. Työnkuva voi olla suppea tai laaja. Työstä pitää saada bensoihin ja lounaaseen menevän summan verran enemmän rahaa kuin ansiosidonnaisesta.
Todellisuudessa en usko saavani oman alan työtä ilman tunnin työmatkaa. Paikkoja ei ole. Jos palkka on riittävä, voin mennä töihin työmatka suuntaansa 130 km ja vuokrata sieltä asunnon, jossa olen pari yötä viikossa. Ja kaksi päivää viikossa etänä. Nettokustannus verohelpotuksen jälkeen tuolle n. 400-500 e. Eli palkan pitäisi tuolloin olla tuon verran isompi nettona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään myyntityötä en haluaisi, varsinkaan jos se on provisiopalkalla. En osaa myydä.
Muuten kai melkein mikä tahansa kelpaisi, kunhan palkalla elää.
Ap, tiesitkö että sinulla voisi olla mahdollisuus opiskella itsellesi tutkinto kuntoutusrahalla, esim. amk:ssa, jos työkykysi on rajallinen etkä pysty entistä opiskeluasi suorittamaan loppuun? Käytännössä suunnilleen sama kuin työmarkkinatuki. Siihen vain tarvitsee lääkärin lausunnon ja suosituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi tehdä työtä jonka koen olevan arvojani vastaan. Esim. puhelinmyynti. Mieluiten ottaisin kokopäivätyötä omalta alalta mutta olisin valmis tekemään jotain satunnaista tai osa-aikaista kunhan se olisi vain riittävän mielenkiintoista ja työ olisi lähellä.
Kunhan on oman alan työtä. Palkalla ei ole väliä, se on joka tapauksessa riittävä. Asuinpaikallakaan ei ole väliä kunhan saan asunnon työpaikan vierestä ja paikkakunnalla on kauppa ja netti toimii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 55-vuotias työtön eukko. Menisin mihin työhön tahansa, jos saisin 1600 € nettona. Mutta kukaan ei ikäistäni palkkaa.
Ap siis etsinee osa-aikatyötä jos ajatteli nettopalkaksi 1000€/kk ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen kelpaa jossa ei kiusata. Palkalla ja työajoilla ei niin väliä. Ei ole väliä vaikka olisi raskasta fyysisesti tai joutuisi olemaan tekemisissä ihmisen tai eläimen ulosteiden kanssa.
Ei haittaa jos on kylmä, kuuma, pimeä, ahdas tai haiseva ympäristö.
Ainoa mikä haittaa on muut ärsyttävät möllöpää ihmiset ja liika melu. En kestäisi esim. raksaa melun takia vaikka muuten olisi fyysisesti ihan ok.
Tällä hetkellä en suostuisi ottamaan vastaan kuin oman alani töitä. Olen tottunut vähintään 2300e bruttopalkkaan, joten siitä en lähde kamalasti tinkimään. Ja tietty työn pitäisi olla pääkaupunkiseudulla ja kaikista mieluiten max 45min työmatkan päässä. Muualle Suomeen en töiden perässä muuttaisi, mutta joitain muita maita voisin harkita mikäli mies pääsisi myös muuttamaan mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ryhtyisi
- puhelinmyyntiin
- webcam show/strippaus
- postinjakamiseen
Erittäin huonossa maineessa oleviin paikkoihin en menisi. Siis jos ei esim makseta palkkoja, itketetään työntekijöitä, jopa haastetaan oikeuteen... onhan näitä.
Työmatka max tunnin, osa-aikatyössä 1,5 h suuntaansa. Palkka kokopäivätyöstä min. 1900 eur. Ei puhelinmyyntiä.
Näillä kriteereillä etsinyt pari vuotta. Ei löydy mitään.
Haluaisin tehdä toimistotyötä. Niitä on hyvin vähän tarjolla. Jos on, nii usein vaaditaan myös esim taloushallinnon osaamista tai henkilöstöhallinnon (SAP...) -osaamista. Taloushallintoa en halua opiskella. Missähän toimisto- ja henkilöstöhallintoa voi opiskella? Tradenomiksi pitäisi varmaan pyrkiä. Mitä, kolme vuotta päätoimista opiskelua? Ei kiitos 53-vuotiaana. Entisen ammattini työtä en missään nimessä halua tehdä.
1800€ kk käteen, sillä voi melkein mihin työhön tahansa mennä, paitsi täällä aiemmin mainittu puhelinmyynti.
En suostuisi mihinkään sellaiseen työhön, jossa höynäytetään hyväuskoisia hölmöjä ja muistisairaita vanhuksia (esim. ostamaan tuhannen euron pölynimuri tai joku luontaistuote syövän hoitoon). En suostuisi myöskään mainosten jakamisen kaltaiseen riistopalkkaan. Provikkapalkkaiseen työhön suostuisin vain, jos kokisin työn aidosti tärkeänä ja mielekkäänä, työehdoista sun muista kerrottaisiin reilusti mitään kiertelemättä ja uskoisin työn auttavan paremman työpaikan saamisessa.
Tissibaarit sun muut on myös pois laskuista, samoin kuin kaikki sellaiset työt joista ei pääse kotiin nukkumaan ennen puolta yötä. Kärsin unettomuudesta eikä valvominen sovi kropalleni.
En suostuisi myöskään sellaiseen työhön, jossa töitä on muutama tunti päivässä ripoteltuna pitkin päivää. Mutta ottaisin kyllä mielelläni järkevästi rytmitetyn osa-aikatyön vastaan, vaikkei se nostaisi elintasoani lainkaan. En tahdo olla muiden elätettävänä enkä myöskään odota, että unelmien työpaikka tulisi heti vastaan näin pitkän työttömyyden jälkeen. :)
Jos työ on koulutusta ja/tai mielenkiintoa liippaavaa, niin 2100 brutto menee alaraja palkassa millä lähden.
Jos ei niin mukavaa/mielenkiintoista, niin 2500 brutto/kk on alaraja, millä liikahdan.
Alle 2000 duunit on talkootöitä, joista jää n.200-300 enemmän kuussa käteen netto, kuin se ettei tekis mitään. Ja niistä maksan kulkemisen töihin.
Siis työkkärit + asumistuki +tt-tuki (sis. lääkkeet, vakuutus ja sähkö).
Jotakuinki noilla oon menny viimiset 15v välillä töissä ja välillä yhteiskunnan sponssaamalla "lomalla".
Enenn työttömyyttä tietenkin massia käteisenä jebikseen ettei sossu nää niitä tiliotteista ja näin pääsen n.3-4kk työttömyyden jälkeen toimeentulotuelle ku meen, että lopputilit ja muut massit on palanu elämiseen...