Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko yhtään laihduttanutta ihmistä, joka ei olisi lihonut takaisin?
14.03.2018 |
Itse en tunne. Olen nyt oman elämäntapamuutokseni alkumetreillä, 3 kiloa hoikempana ja 27 kg vielä pudotettavaa edessä. Ja näin juuri erään tuttuni, joka laihdutti 4 vuotta sitten 50 kiloa. Ja hän oli lihonut kaikki ja ehkä vielä vähän enemmänkin. Ja näin on käynyt ihan kaikille tutuilleni ja kavereilleni. Myös itselleni aikoinaan.
Ja äsken luin vielä tutkimuksesta, miten laihduttajalle saattaa jäädä elinikäinen nälkä päälle. Itsellänikin on koko ajan nälkä. Ja ihan kamalaa, jos tämä ei tästä juurikaan helpotu.
Sitten taas tiedän muutamia tapauksia (etenkin miehiä) jotka saavat syödä ihan mitä haluavat ja pysyvät silti normaalipainoisina.
Liikuntapuoli itselläni on kunnossa ja omat liikakiloni olen kerännyt hiljalleen, en todellakaan mättämällä ruokaa vaan vain syömällä väärin (liikaa hiilareita). Tämä uusi ruokavalio on yhtä kiduttamista, siltä se ainakin nyt tuntuu, ja mietinkin miten elää tämän kanssa loppuelämä. Monikaan ei näemmä pysty, koska lihovat takaisin.
Kommentit (102)
Tunnen, itseni. Enimmillään painoa ollu noin 140kg nyt sata tai alle. Kiitos Jeesus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen. Itseni. Reilu kolme vuotta sitten pudotin 25 kiloa. Yhtäkään kiloa en ole kerännyt takaisin. Kyse on vain siitä, pystyykö ylläpitämään ne muutetut elintavat vai ei. Toki itselläni hommaa helpotti huomattavasti se, että samassa elämäntaparemontissa lopetin alkoholin lipityksen. Siinä kun on pirusti kaloreita muiden haittojen lisäksi.
Mistä tiedät onko joku pudottanut vaikka 5kiloa jotka eivät ole tulleet takaisin?
Noin 5% onnistuu. Ja muuttuvia tekijöitä/skaalaa on tässäkin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan, itseni. En toki laihduttanut. Laihduin väkisin, kun tein tiettyjä korjauksia ruokailuun. Syyt miksi tein niitä muutoksia oli halu päästä nivelkivuttomaksi ja migreenittömäksi ja insuliiniresistenssikin huoletti. Vhh elintapaa nyt noudattanut yli 15 vuotta normaalipainoisena ja perusterveenä.
Oma äitini laihdutti koko elämänsä, kunnes joskus 55 tienoilla lopulta alkoi onnistua pitämään painonsa. Nyt on ollut vuosia normaalipainoinen. Sitähän ei toki tiedä, onko jo jotain terveydellistä syytä taustalla laihtumiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on karistetut 15kg pysyneet poissa noin 12 vuotta. Kunnes vuoden vaihteessa ajattelin ottaa vielä 5kg alaspäin koska fyysinen aktiivisuuteni ja punttitreeni on ihan lapsenkengissä ollut jo vuosia.
Joten otin 6kg. pois. Nää tahtoo kyllä välillä vähän pompata buffamässäilyn ja kesälomamakkaroiden yms. jatkuvan syömisen aikana takas. Mutta katoovat kyllä aika lailla parin viikon sisään kun siistii ruokavaliotaan. Eli pääasiassa nestevaihtelua.
Mutta toki. Voihan se olla, että jossain vaihessa annan olla ja alan mässätä enkä enää mieti jos paino nousee. Tällä hetkellä ei ole sellaista tunnetta/ tarvetta. Vaan pysyy ns. pitämättä nää kilot. Syön siis nyt kuin ennenkin.
Hetken söin vähemmän jotta paino putosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina (kirjaimellisesti aina) ollut sillä mentaliteetill...ä? että on paljon helpompaa pysyä normaalissa painossa kuin laihduttaa. En ymmärrä miten ihminen kykenee syömään niin s##tanasti, että lihoo kymmeniä kiloja. Vaikka olen herkkuhullu, en silti ymmärrä miten sellaisia määriä pystyy syömään.
Et selvästi ymmärrä. Ei tosiaankaan tarvitse mättää ruokaa hulluna tai syödä sipsejä sohvalla, kyseessä on itseään ylläpitävä prosessi jos kunnolla alkuun pääsee. Mikä taas voi tapahtua esim. lääkityksen takia. Nykyiset istumatyöt eivät auta asiaa.
Eikä buffetit. Se on ollut mun pahe. Ei niinkään makea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laihduin lihavuusleikkauksella 60 kiloa. 7 kiloa tullut takaisin kolmessa vuodessa. Olen normaalipainossa. En pysty syömään paljoa kerralla. Yllättävää on kuinka vähän tällainen 50 v nainen saa syödä ja kuinka paljon pitää oikeasti liikkua ettei paino nouse. Treenaan 5 kertaa viikossa salilla kunnolla, pyöräilen töihin (yhteensä 10 km) ja syön kuin taapero, määrällisesti siis.
Tunnen. Mun ystävä. Laihdutti yli 20kg. Jätti stressaavan työnsä ja lopetti siinä samalla alkoholin käytön ( ei ollut alkoholisti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pitää olla ainakin mun kohdalla elämäntapamuutos ruokavalioon eikä mikään hetkellinen kitudieetti, muuten en onnistu.
Olen viime vuonna päässyt alkuun ja muutama kilo pudonnut, jatkuu tästä niin kauan kunnes itse olen tyytyväinen.
Ei mua kiinnosta yleensäkään miesten vaatimat tietyt kilomäärät jotta olisin heidän silmissään kelvollinen.
Itseäni varten elän ja teen tätä elämäntapamuutosta.
Vhh on se mun juttu, en jaksa kauheasti laskea kaloreita.
Liikkuminenkin on vähäistä johtuen kehon kolauksista, liikun sen minkä pystyn kipujeni kanssa.
Joo, monella nousee paino laihdutuksen jälkeen, mutten tiedä ketään, joka olisi palannut takaisin maksimipainoon. Kun on kerran oppinut, miten painoa pudotetaan, tehdään uusi korjausliike yleensä ennen paluuta alkupisteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan, itseni. En toki laihduttanut. Laihduin väkisin, kun tein tiettyjä korjauksia ruokailuun. Syyt miksi tein niitä muutoksia oli halu päästä nivelkivuttomaksi ja migreenittömäksi ja insuliiniresistenssikin huoletti. Vhh elintapaa nyt noudattanut yli 15 vuotta normaalipainoisena ja perusterveenä.
Jos suvussa on nivelrikkoa on viisainta laihduttaa jo ennen kuin tulee nivelkipuja estrogeeni- tai testosteronitasojen laskun vuoksi. Nivelrikkoisena laihduttaminen on 10 kertaa vaikeampaa. Elämä normaalipainoisena nivelrikkoisena on tuskallista. Kun siihen lisää vielä ylipainon niin se on vielä tuskallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Mun ystävä. Laihdutti yli 20kg. Jätti stressaavan työnsä ja lopetti siinä samalla alkoholin käytön ( ei ollut alkoholisti)
Naisten lihominen menee samassa linjassa kuin se, milloin viinejä alettiin liittää naistenlehtien ruokaohjeiden suosituksiksi. Naisille alettiin jo 1990-luvulla markkinoida vahvasti sitä, että juodaan lasillinen viiniä siellä sun täällä. Siitäkertyy vuosien mittaan järjetön määrä tarpeetonta energiaa.
Tunnen. Yleensä taustalla on kuitenkin laajempi elämäntapamuutos esim. eroaminen huonosta parisuhteesta tai jonkin muun stressavan elämänvaiheen loppuminen.
Oleellista on rakentaaa uusi elämä niin, että se tukee laihduttamista. Kitudietit eivät koskaan ole kestäviä. Eivät koskaan.
VHH jankkaajat voit unohtaa. Samoin kuin kaikki muutkin dietit, ne toimivat hetkensä ja sitten eivät enää. Toki ruokavalion pitää olla sellainen, että se pitää nälkää eli proteiini ja kuitu ovat osa kokonaisuutta.
Minä pysyin laihana ja buliimisena aikoinaan ehkä kymmenen vuotta. Ongelma alunperin oli tyhmässä laihdutuksessa teininä: olin käytännössä anorektikko ja vuodessa paino putosi normaalin sisällä olevasta n 10 kiloa. Jatkuvaa kamppailua syömishimojen kanssa sitten, silloin himotti varsinkin kaikki makea, suklaa eniten. Hampaat kärsivät kaikesta oksentelusta, myöhemmin retkahdin hiilarikoukkuun, ensin pastaan ja sittemmin olueen.
Nyt vasta alkaa ymmärtää millainen huume hiilarien päivittäinen mättö on. Ja kun tuon ymmärrän ja säädän nyt syömiset ja juomiset ihan uudelle pohjalle niin tuntuu kyllä vaikealta nähdä että lihoisin enää ainakaan hiilariöverien takia. Stressin takia periaatteessa voisin. Paljon ei ole liikaa mutta olisi kiva olla hieman hoikempi uumalta. Koko tai kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Yleensä taustalla on kuitenkin laajempi elämäntapamuutos esim. eroaminen huonosta parisuhteesta tai jonkin muun stressavan elämänvaiheen loppuminen.
Oleellista on rakentaaa uusi elämä niin, että se tukee laihduttamista. Kitudietit eivät koskaan ole kestäviä. Eivät koskaan.
VHH jankkaajat voit unohtaa. Samoin kuin kaikki muutkin dietit, ne toimivat hetkensä ja sitten eivät enää. Toki ruokavalion pitää olla sellainen, että se pitää nälkää eli proteiini ja kuitu ovat osa kokonaisuutta.
Vhh ei ole dieetti. Tämä tulisi ymmärtää, tuota ei ole laikkariksi ikinä suunniteltu vaan muuttamaan syömistottumukset. Moni painii pullan, leivän, pastan sun herkkuvuoren kanssa päivittäin. Nuo jäävät lopullisesti historiaan ja vieläpä niin ettei niitä edes kaiholla ikävöi. Jos pitää hiilareita jonain mistä ei ikikuuna halua luopua mistään syystä niin silloin ei varmaan ala vhh:kaan. Ei uskalla edes kokeilla päivän taukoa rakkaimmistaan.
Kuitu kuuluu vhh:n ihan keskeisesti, ketoon ehkä ei mutta siihenkin taitaa joku lisätä jotain esim psylliumia. Ei välttämättä kyllä.
Onhan. Ihminen saa joka viikko yli kulutuksensa 1076 kilokaloria. Se muuttuu väistämättä rasvakudokseksi. Aivan sama, maksaako paikallaan vai juokseeko päivittäin maratonin kun se energiamäärä saadaan yli oman kulutuksensa.
Ei mikään ihme, että suomalaisilla on paino-ongelmia kun kerran ymmärrys painon lisääntymisestä vaikuttaa kommenttisi perusteella olevan varsin heikkoa.