Lue keskustelun säännöt.
Aamut yksin, päivät yksin, illat yksin... vaikka olen naimisissa niin silti yksin
13.03.2018 |
Ja vauva. Ja koira. Mutta ei niistä pidemmän päälle seuraa ole. Äitipiireihin ei pääse, koska naisilla tuntuu olevan läpi elämän nämä kuppikuntajuttunsa, nähty on puistoissa ja perhekahviloissa, joten en viitsi enää "tuppautua" sekaan.
Illat istun yksin kun mies vaan nukkuu.
Hoidan vauvan, hoidan kodin, hoidan koiran. Yksin. Yksin kaiken aikaa.
Kommentit (61)
Missä sun omat kaverit on? Oliko sulla kavereita ennen lasta ja miestä? Mites joku harrastus, esim koiran kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja vauva. Ja koira. Mutta ei niistä pidemmän päälle seuraa ole. Äitipiireihin ei pääse, koska naisilla tuntuu olevan läpi elämän nämä kuppikuntajuttunsa, nähty on puistoissa ja perhekahviloissa, joten en viitsi enää "tuppautua" sekaan.
Illat istun yksin kun mies vaan nukkuu.
Hoidan vauvan, hoidan kodin, hoidan koiran. Yksin. Yksin kaiken aikaa.
Mutta ne eivät ole elinikäisiä kuppikuntia vaan vaihtuvat eri elämäntilanteissa. Äitien kuppikunnissa on aivan eri ihmiset kuin yläasteen kuppikunnissa ja eri ihmiset kuin työpaikan kuppikunnissa. On totta, että tytöille ja naisille kuppikunnat ovat tyypillisiä, mutta eivät nämä kuppikunnat ole samoja kaikissa elämänvaiheissa. Jokainen kuppikuntaan kuuluva on joskus tullut mukaan ensimmäistä kertaa. Ja kun elämäntilanne muuttuu, siirrytään taas uuteen kuppikuntaan. Ystävyyssuhteet voivat kestää läpi elämän, mutta sekin on aika harvinaista. Kuppikuntasuhteet taas ovat olemassa vain sen hetken, kun kyseinen kuppikunta on itselle tarpeellinen.
työstä onnellisuuttasi kirjoitti:
Ala harrastamaan vaikka juoksua ja vatsalihaksia ja etsi somesta juoksukavereita. Pian huomaat että sinulla on jäätävän seksikäs urheilijan kroppa ja paljon treenikavereita..
Mulla on huonot nilkat. Olleet sitä aina. Juoksu ei onnistu.
Sitä paitsi tätä kroppaa ei urheilulla kuntoon saa enää. 14 vuotta erkauma ollut ja se mihinkään ole korjaantunut vaikka mitä treenejä olen harrastanut vuosien mittaan. Ei ole varaa mennä veitsen alle. Nämäkin voisi tulla osaksi synnytysohjelmaa jossa mahdollinen ongelma korjattaisiin samantien.
Kumminkin maksetaan sairaalassa olosta joten kyllä sitä jotain vastinetta pitäisi äidin saada muutakin kun imetys- ja vauvan hoito-opastusta. Imetys ei tosin lähtenyt käyntiin tälläkään kertaa.
Mitä tähän yksin oloon tulee, niin tosiaan kaipaan aikuista seuraa enkä lapsia, välillä olisi mukavaa olla aikuisten kesken eikä siten että ympärillä pyörii lapsia keskeyttämässä keskustelut ja väsyneinä renkkumassa ympärillä. Ja puhua muustakin kun lapsista ja niihin liittyvästä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Missä sun omat kaverit on? Oliko sulla kavereita ennen lasta ja miestä? Mites joku harrastus, esim koiran kanssa.
Asuvat toisella paikkakunnalla :/
Koira ei tule toimeen muiden koirien kanssa joten ei onnistu. Mieli on tehnyt mutta en jaksa enää katseita kun oma stressaa ja siksi räyhää muille karvat pystyssä :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja juttu monella, mutta oletteko miettineet, että teissä itsessänne saattaa olla jotain parantamisen varaa, jos puoliso ei jaksa olla yhtään kiinnostunut teidän jutuista? Kiinnostaako sinua muut asiat kuin vauva ja koti ja hömppä, onko sulla keskusteltavaa ja ajatuksia? Vai minkälaista seuraa tarjoat miehellesi, jos hän mieluummin nukkuu tai jää töihin kuin viettää aikaa kanssasi? Saattaa myös olla, että mies on masentunut tai uupunut, ja siksi väsyttää; kannattaa käydä lääkärissä varmuuden vuoksi.
Tää on niin tyypillinen palstavastaus eli lyödään lyötyä. Vaikka vastauksessa olisikin hyviä pointteja, ne esitetään niin provosoivasti, ettei niistä vahingossakaan olisi mitään hyötyä. Mutta ehkä palstan lainalaisuuksia on turha yrittää muuttaa: aloittaja on aina väärässä, oli asia mikä tahansa.
Miten tässä nyt ketään lyötiin? Esitettiin ihan asiallisesti yksi vaihtoehto. Eikö täällä saa ehdottaa mitään muuta ratkaisua kuin sääliä ja päänsilittelyä ja miehen haukkumista? Kyllä parisuhde pitää toimia molempiin suuntiin, ja molemmilla pitää olla siihen annettavaa. Ei se ole miehen tehtävä tulla töiden jälkeen silittelemään rouvan päätä ja kuuntelemaan mitä salkkareissa tänään tapahtui.
Vauva-arki voi olla raskasta - vauvasta riippuen - ja puolisoiden pitäisi toimia yhtenä tiiminä. Varsinkin alussa vauva sitoo paljon ja muuttaa koko elämän. Myös työssäkäyvän puolison tulisi ymmärtää tämä, eikä yrittää jatkaa elämää kuin ennen vauvaa. Kyllä ne puheenaiheet siitä taas monipuolistuu, kun vauva kasvaa. Yhdessä vauva on hankittu, yhdessä sitä myös hoidetaan, vai mitä?
Aivan, ja siksi kirjoitinkin että 'parisuhde pitää toimia molempiin suuntiin, ja molemmilla pitää olla siihen annettavaa'.
Jos parisuhteen pitää toimia molempiin suuntiin, miksi tässä tapauksessa ymmärrät vain sitä osapuolta, joka ei edes yritä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin tuttua. Mä olenbihan varma, että mun mies ei enää halua olla mun kanssa, mutta ei vaan saa sanottua sitä.
Mies ei aloita yhtään keskustelua, jos "mitä kaupasta?" ei kasketa. Mä ole osannut aloittaa yhtään keskustelua, josta sais aikaan ajatusten vaihtoa hymähdyksiä enempää. Sitten kun kyselen lisää, niin mies "ei tiedä", "ei muista".... Aina kun meillä olisi mahdollisuus viettää aikaa yhdessä, niin sillä on kaikkia ihmeellisiä menoja. Vähintään auto pitää tankata jos ens viikolla vaikka kävis jossain pidemmällä. Se jättää tahalleen kaupasta ostamatta tarpeellisia asioita, joita sitten voikin käyttää tekosyynä illalla, että voi poistua kotoa.
En mä halua olla sitoutut mieheen, koska silloin jään yksin. Ilman suhdetta voisin viettää vapaa-aikani ystävien ja sukulaisten kanssa tai tehden jotain muuta. Nyt joudun ottamaan miehen huomioon ja odotan yhteistä aikjaa, jota ei sitten tulekkaan.
Mä olen pyytänyt josko voitais seksielämää vähän vilkastuttaa, niin mies on ollut samaa mieltä. Kuitenkin aina kun olisi tilaisuus seksiä harrastaa, niin kappas kun se auton tankki on vain puolillaan ja huomenna täytyy ajaa 30 km, niin täytyy varuilta käydä täyttämässä. Tai illalla se nukahtaa telkkarin ääreen vaikka olis mahis tulla mun kanssa sänkyyn. Mies itse tekee aloitteen seksiin silloin kun on jiku pakollinen neno. Esim. pitää töihin lähteä 5min päästä ja eväät laittamatta. Tai on joku lääkäriaika sovittuna ja sinne täytyy juuri olla lähdössä.
Kylläbolis helpompaa olla sinkku. Sais ainakin seksiä, eikä tarvis pettyä päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
työstä onnellisuuttasi kirjoitti:
Ala harrastamaan vaikka juoksua ja vatsalihaksia ja etsi somesta juoksukavereita. Pian huomaat että sinulla on jäätävän seksikäs urheilijan kroppa ja paljon treenikavereita..
Mulla on huonot nilkat. Olleet sitä aina. Juoksu ei onnistu.
Sitä paitsi tätä kroppaa ei urheilulla kuntoon saa enää. 14 vuotta erkauma ollut ja se mihinkään ole korjaantunut vaikka mitä treenejä olen harrastanut vuosien mittaan. Ei ole varaa mennä veitsen alle. Nämäkin voisi tulla osaksi synnytysohjelmaa jossa mahdollinen ongelma korjattaisiin samantien.
Kumminkin maksetaan sairaalassa olosta joten kyllä sitä jotain vastinetta pitäisi äidin saada muutakin kun imetys- ja vauvan hoito-opastusta. Imetys ei tosin lähtenyt käyntiin tälläkään kertaa.Mitä tähän yksin oloon tulee, niin tosiaan kaipaan aikuista seuraa enkä lapsia, välillä olisi mukavaa olla aikuisten kesken eikä siten että ympärillä pyörii lapsia keskeyttämässä keskustelut ja väsyneinä renkkumassa ympärillä. Ja puhua muustakin kun lapsista ja niihin liittyvästä.
Ap
Kotoa ei kukaan tule hakemaan, se on varma. Aloita joku harrastus, vaikka koiran kanssa, mies voi hoitaa vauvaa. Ja pidä lyhyt äitiysloma ja lähde töihin heti sen jälkeen, saat aikuisseuraa.
ps. suomalaisena maksat sairaalahoidosta niin vähän että saat takuulla maksamallesi rahalle vastinetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain vihaisia katseita kun vauvan kanssa salille menin. Ei ole vauvalle hoitajaa joten pakko ottaa mukaan kaikkialle. Aivan kaikkialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
työstä onnellisuuttasi kirjoitti:
Ala harrastamaan vaikka juoksua ja vatsalihaksia ja etsi somesta juoksukavereita. Pian huomaat että sinulla on jäätävän seksikäs urheilijan kroppa ja paljon treenikavereita..
Mulla on huonot nilkat. Olleet sitä aina. Juoksu ei onnistu.
Sitä paitsi tätä kroppaa ei urheilulla kuntoon saa enää. 14 vuotta erkauma ollut ja se mihinkään ole korjaantunut vaikka mitä treenejä olen harrastanut vuosien mittaan. Ei ole varaa mennä veitsen alle. Nämäkin voisi tulla osaksi synnytysohjelmaa jossa mahdollinen ongelma korjattaisiin samantien.
Kumminkin maksetaan sairaalassa olosta joten kyllä sitä jotain vastinetta pitäisi äidin saada muutakin kun imetys- ja vauvan hoito-opastusta. Imetys ei tosin lähtenyt käyntiin tälläkään kertaa.Mitä tähän yksin oloon tulee, niin tosiaan kaipaan aikuista seuraa enkä lapsia, välillä olisi mukavaa olla aikuisten kesken eikä siten että ympärillä pyörii lapsia keskeyttämässä keskustelut ja väsyneinä renkkumassa ympärillä. Ja puhua muustakin kun lapsista ja niihin liittyvästä.
Ap
Kotoa ei kukaan tule hakemaan, se on varma. Aloita joku harrastus, vaikka koiran kanssa, mies voi hoitaa vauvaa. Ja pidä lyhyt äitiysloma ja lähde töihin heti sen jälkeen, saat aikuisseuraa.
ps. suomalaisena maksat sairaalahoidosta niin vähän että saat takuulla maksamallesi rahalle vastinetta.
Niin kaikki painottus iltaan. Mitäs hittoa päivällä tekisi muuta kun ulkoilua vauvan kanssa? Tai pyöriä jossain lapsia pursuavassa perhekahvilassa?
En jaksa yhtään lapset sitä, lapset tätä- keskusteluja.
Koiraa ei voi koirapuistoon viedä koska on aggressiivinen muita koiria kohtaan. Lenkillä rähisee mutta vähemmän kuin ennen. Tosin se vähäinenkin on raivostuttavaa.
Iltaisin sitä on jo aivan puhki itsekin kun kotihommien lisäksi vastaat vauvan tarpeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän täysin tuon aikuisen seuran kaipuun ilman lapsia.
Perhekahvila pursuaa lapsia. Ja tosiaan kun lapset keskeyttävät jatkuvasti. Pian huomaat ettet enää muista mitä toinen sanoi tai mistä puhuttiin kun lapsi vaatii huomiotasi tai on nälkä tai pitää vaippa vaihtaa jne.
Ei se perhekahvila ole sama asia, kun keskustelu aikuisten kesken ilman, että se keskeytyisi lapsen/lasten vuoksi monta kertaa.
Monesti ennen kun on edes päässyt kunnolla alkuun niin onkin jo kotiin lähdön aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
työstä onnellisuuttasi kirjoitti:
Ala harrastamaan vaikka juoksua ja vatsalihaksia ja etsi somesta juoksukavereita. Pian huomaat että sinulla on jäätävän seksikäs urheilijan kroppa ja paljon treenikavereita..
Mulla on huonot nilkat. Olleet sitä aina. Juoksu ei onnistu.
Sitä paitsi tätä kroppaa ei urheilulla kuntoon saa enää. 14 vuotta erkauma ollut ja se mihinkään ole korjaantunut vaikka mitä treenejä olen harrastanut vuosien mittaan. Ei ole varaa mennä veitsen alle. Nämäkin voisi tulla osaksi synnytysohjelmaa jossa mahdollinen ongelma korjattaisiin samantien.
Kumminkin maksetaan sairaalassa olosta joten kyllä sitä jotain vastinetta pitäisi äidin saada muutakin kun imetys- ja vauvan hoito-opastusta. Imetys ei tosin lähtenyt käyntiin tälläkään kertaa.Mitä tähän yksin oloon tulee, niin tosiaan kaipaan aikuista seuraa enkä lapsia, välillä olisi mukavaa olla aikuisten kesken eikä siten että ympärillä pyörii lapsia keskeyttämässä keskustelut ja väsyneinä renkkumassa ympärillä. Ja puhua muustakin kun lapsista ja niihin liittyvästä.
Ap
Kotoa ei kukaan tule hakemaan, se on varma. Aloita joku harrastus, vaikka koiran kanssa, mies voi hoitaa vauvaa. Ja pidä lyhyt äitiysloma ja lähde töihin heti sen jälkeen, saat aikuisseuraa.
ps. suomalaisena maksat sairaalahoidosta niin vähän että saat takuulla maksamallesi rahalle vastinetta.
Niin kaikki painottus iltaan. Mitäs hittoa päivällä tekisi muuta kun ulkoilua vauvan kanssa? Tai pyöriä jossain lapsia pursuavassa perhekahvilassa?
En jaksa yhtään lapset sitä, lapset tätä- keskusteluja.
Koiraa ei voi koirapuistoon viedä koska on aggressiivinen muita koiria kohtaan. Lenkillä rähisee mutta vähemmän kuin ennen. Tosin se vähäinenkin on raivostuttavaa.
Iltaisin sitä on jo aivan puhki itsekin kun kotihommien lisäksi vastaat vauvan tarpeista.
Onko sulla vauvalle sitten joku hoitopaikka päivisin? Siis jos olisi joku lapseton kaveri, jota tapaisit päivisin ilman vauvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
työstä onnellisuuttasi kirjoitti:
Ala harrastamaan vaikka juoksua ja vatsalihaksia ja etsi somesta juoksukavereita. Pian huomaat että sinulla on jäätävän seksikäs urheilijan kroppa ja paljon treenikavereita..
Mulla on huonot nilkat. Olleet sitä aina. Juoksu ei onnistu.
Sitä paitsi tätä kroppaa ei urheilulla kuntoon saa enää. 14 vuotta erkauma ollut ja se mihinkään ole korjaantunut vaikka mitä treenejä olen harrastanut vuosien mittaan. Ei ole varaa mennä veitsen alle. Nämäkin voisi tulla osaksi synnytysohjelmaa jossa mahdollinen ongelma korjattaisiin samantien.
Kumminkin maksetaan sairaalassa olosta joten kyllä sitä jotain vastinetta pitäisi äidin saada muutakin kun imetys- ja vauvan hoito-opastusta. Imetys ei tosin lähtenyt käyntiin tälläkään kertaa.Mitä tähän yksin oloon tulee, niin tosiaan kaipaan aikuista seuraa enkä lapsia, välillä olisi mukavaa olla aikuisten kesken eikä siten että ympärillä pyörii lapsia keskeyttämässä keskustelut ja väsyneinä renkkumassa ympärillä. Ja puhua muustakin kun lapsista ja niihin liittyvästä.
Ap
Kotoa ei kukaan tule hakemaan, se on varma. Aloita joku harrastus, vaikka koiran kanssa, mies voi hoitaa vauvaa. Ja pidä lyhyt äitiysloma ja lähde töihin heti sen jälkeen, saat aikuisseuraa.
ps. suomalaisena maksat sairaalahoidosta niin vähän että saat takuulla maksamallesi rahalle vastinetta.
Niin kaikki painottus iltaan. Mitäs hittoa päivällä tekisi muuta kun ulkoilua vauvan kanssa? Tai pyöriä jossain lapsia pursuavassa perhekahvilassa?
En jaksa yhtään lapset sitä, lapset tätä- keskusteluja.
Koiraa ei voi koirapuistoon viedä koska on aggressiivinen muita koiria kohtaan. Lenkillä rähisee mutta vähemmän kuin ennen. Tosin se vähäinenkin on raivostuttavaa.
Iltaisin sitä on jo aivan puhki itsekin kun kotihommien lisäksi vastaat vauvan tarpeista.Onko sulla vauvalle sitten joku hoitopaikka päivisin? Siis jos olisi joku lapseton kaveri, jota tapaisit päivisin ilman vauvaa?
Ei ole
Ap
Voi ihme taas mitä ongelmia ja tekosyitä toisensa perään. Ei ihme, että kavereita ei löydy ja mieskään ei ole kiinnostunut. Ap on valittajaäiti, joka on kotona koiran ja kakrun kanssa naama rutussa ja illalla sama jatkuu. Hänessä itsessään ei ole tietenkään mitään vikaa, mutta muut ovat ikäviä.
Omapa on elämäsi ap, jos et edes yritä saada siitä kivempaa, niin kärsi sitten.
Menisiköhän tämä jo läpi, edelliset julkaistaisiin vasta hyväksynnän jälkeen, eli ei koskaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kotona jo vähän isompien lasten kanssa. Tykkään kyllä olla ja touhuta lasten kanssa, mutta iltapäivällä alan jo vilkuilla kelloa ja odottaa miestäni töistä kotiin. Kaipaan aikuista seuraa ja haluaisin jakaa päivän jutut ja mietteet mieheni kanssa.
Mutta... mies jää aina ylitöihin. Kotiin tultua touhuaa omiaan ja on hermostunut. Ei huomioi minua eikä lapsia. On yksinäinen olo etenkin, kun tätä on jatkunut jo ties kuinka kauan.Ystävien seura auttaa vähän, mutta ei poista tätä katkeruutta ja kaipuuta.
Tämä vastaus saattaa järkyttää sinua mutta oletko miettinyt että miehelläsi voisi olla toinen nainen kuvioissa... Jos et ole niin suosittelen asiaa pohtimaan/selvittämään.
Minun miehelläni näin oli..tilanteesi kuulostaa ihan samalta kirjoituksen perusteella.
Ala harrastaa koiran kouluttamista.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että parisuhteessa voi olla yksinäisempi, kuin yksin ollessa. Sinkkuna ei turhaan kaipaa seuraa tai apua, niin ei tarvitse pettyä.
Parisuhteessa voi joskus kysyä toisen mielipidettä vaikeaan asiaan ja saada lomilla seuraa tai saada kauppakassin illalla kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Voi ihme taas mitä ongelmia ja tekosyitä toisensa perään. Ei ihme, että kavereita ei löydy ja mieskään ei ole kiinnostunut. Ap on valittajaäiti, joka on kotona koiran ja kakrun kanssa naama rutussa ja illalla sama jatkuu. Hänessä itsessään ei ole tietenkään mitään vikaa, mutta muut ovat ikäviä.
Omapa on elämäsi ap, jos et edes yritä saada siitä kivempaa, niin kärsi sitten.
Menisiköhän tämä jo läpi, edelliset julkaistaisiin vasta hyväksynnän jälkeen, eli ei koskaan..
Tunnistan ap.n ihmistyypin: valittaja, joka on ainaisen tyytymätön elämäänsä, ja valittaa kaikesta mahdollisesta, jos vaan joku suostuu kuuntelemaan. Mitkään ratkaisuehdotukset ei kelpaa, omia ideoita ei ole eikä niitä tule.
Mulla oli tällainen kaveri. Valitti jatkuvasti. Mikään ei ollut hyvin, mihinkään ei ollut muka mahdollisuuksia. Jos ehdotin ratkaisua, hän suuttui. Silti hän soitteli joka päivä. Aloin pelätä hänen soittojaan. Kuuntelin tuntikausia maha vääntyen kipeäksi. Lopulta hän pani välit poikki - muihin oli välit pantu poikki jo aikaisemmin. Hän sanoi, että musta ei ole ollut hänelle mitään hyötyä. Olimme olleet ystäviä 8 vuotta. Kiitoksia kovasti. Kenenkään muun ihmisen eteen en ollut uhrannut niin paljon aikaani ja henkisiä voimavarojani.
Sanon kaikille, joilla on tällainen tyytymätön ikivalittaja"ystävä", joka ei tee mitään asioidensa hyväksi vaan kaataa ne sinun niskaasi ja vielä valittaa siitäkin: lopettakaa turha vaivannäkö. Saatte vain itsenne sairaaksi ja lopulta haukut, vaikka mitä yrittäisitte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja juttu monella, mutta oletteko miettineet, että teissä itsessänne saattaa olla jotain parantamisen varaa, jos puoliso ei jaksa olla yhtään kiinnostunut teidän jutuista? Kiinnostaako sinua muut asiat kuin vauva ja koti ja hömppä, onko sulla keskusteltavaa ja ajatuksia? Vai minkälaista seuraa tarjoat miehellesi, jos hän mieluummin nukkuu tai jää töihin kuin viettää aikaa kanssasi? Saattaa myös olla, että mies on masentunut tai uupunut, ja siksi väsyttää; kannattaa käydä lääkärissä varmuuden vuoksi.
Tää on niin tyypillinen palstavastaus eli lyödään lyötyä. Vaikka vastauksessa olisikin hyviä pointteja, ne esitetään niin provosoivasti, ettei niistä vahingossakaan olisi mitään hyötyä. Mutta ehkä palstan lainalaisuuksia on turha yrittää muuttaa: aloittaja on aina väärässä, oli asia mikä tahansa.
Miten tässä nyt ketään lyötiin? Esitettiin ihan asiallisesti yksi vaihtoehto. Eikö täällä saa ehdottaa mitään muuta ratkaisua kuin sääliä ja päänsilittelyä ja miehen haukkumista? Kyllä parisuhde pitää toimia molempiin suuntiin, ja molemmilla pitää olla siihen annettavaa. Ei se ole miehen tehtävä tulla töiden jälkeen silittelemään rouvan päätä ja kuuntelemaan mitä salkkareissa tänään tapahtui.
Tämä asia tuntuu olevan monella miehellä ihan hukassa. Miestä PITÄÄ kiinnostaa vaimon elämä. Tietyissä elämäntilanteissa se vaimon elämä saattaa hyvinkin koostua vain siitä lapsesta ja kodista, mutta se on sen vaimon elämää. Jos miestä ei kiinnosta mitä toisen elämässä tapahtuu ja mitä sinne kuuluu, ei hän silloin myöskään rakasta. Kun miestä kiinnostaa, hän saattaa jopa huomata, ettei vaimon elämässä tapahdu mitään, ja osoittaa rakkautensa antamalla vaimollekin mahdollisuuden saada elämäänsä jotain muutakin kuin lapset ja kodin.
Jätä se sika!