Aamut yksin, päivät yksin, illat yksin... vaikka olen naimisissa niin silti yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen tilanne oli ennen vauvaa? Miksi miehesi nukkuu illalla? Entä viikonloput? Onko sinulla edes ystäviä ja osaatko olla ystävä? Eivätkö kaverit riitä?

En muista, että olisin tuntenut itseäni koskaan yksinäiseksi, vaikka luulen, että joku muu olisi minun paikallani niin tuntenut monen monta kertaa. Edes silloin kun asuimme miehen työn takia ulkomailla vuosia ja lapsemme olivat pieniä, niin en tuntenut oloa yksinäiseksi lasten kanssa yksin kotona ollessani. Minulla on paljon ystäviä, mutta en tarvitse heitä koko aikaa, vaan vähempikin riittää.

Voitko kertoa, miten ollaan ystäviä? Jostain syystä, vaikka olenkin empaattinen, iloinen, ystävällinen ja kauniskin (sikälimikäli se jollakin pintaliitäjällä on kriteeri ystävyydelle), en jostain syystä myöskään pääse niihin kuppikuntiin sisälle ja tunnen ajoittain syvää yksinäisyyttä. (Sosiaalisuudestani huolimatta)

T. Ei-ap, 31vN

Täh? Jos et tiedä vielä kolmekymppisenä miten voisit olla ystävä ja miten ystäviä ollaan, niin siinä ei enää kenenkään neuvot auta. Useimmat oppivat ystävyyden salat jo ennen kouluikää ja viimeistään alakoulussa ja kun sen on oppinutvja pissi ei ole noussut päähän, niin se sujuu ongelmitta hautaan saakka.

Lyhyesti kuitenkin, olet ystävällinen, kuuntelet, muistat mitä olet kuullut, kyselet sopivasti, olet kiinnostunut, katsot silmiin, olet luotettava ja tasapainoinen, annat itsestäsikin jotain ja toistat saman kuvion useasti. Ei yhtään vaikeaa, vaan päinvastoin mielenkiintoista ja viihdyttävää.

Ja....? Kun toimit näin, etkä siltikään saa ystäviä? Jos olet luonnostasi kiinnostunut muista, autat muita, katsot silmiin jne jne... Ja siitä huolimatta pallo on vain aina sinulla. Eli kukaan ei kysy, pyydä tms, ellet itse ole se aktiivinen. Ja kun itse olet ollut sen 10 kertaa se ainoa aktiivinen osapuoli, ei auta kun heittää hanskat tiskiin. Se oli sitten siinä. Oma panostus ystävyyteen ei riittänyt. Nykyään kaikilla on niin oma elämä, omat kiireet, ettei ne ehdi mihinkään..