Lue keskustelun säännöt.
Jouduin 24/7 huoltoasemalle töihin pakkohaun myötä, vihaan tätä työtä. Mitä voin tehdä?
13.03.2018 |
Ei tämä ole päälle kolmekymppisen ihmisen työtä. Olen aiemminkin tehnyt vähän vastaavaa työtä nuorempana kesätöinä ja silloin se oli ok ja opetti tärkeitä työelämätaitoja ja sai "taskurahaa".
Minulle kävi niin ikävästi, että valmistuin alalle, joka ei enää työllistä. Oman alan paikkoja on hyvin vähän ja työllistyminen ylipäänsä edellyttäisi tutkijan uraa. Ei minusta ole sellaiseen.
Työkkäri kautta napsahti tämä paikka. Aluksi meinasin tehdä perinteisen pakkohakuhakemuksen ja olla saamatta paikkaa, mutta sitten päätin kokeilla.
Sain vakituisen sopimuksen, joten ei täältä enää ilman karenssia tai uutta työtä lähdetä. Ikävä kyllä en näe itseäni tekemässä tätä työtä kovin kauan. Raskas kolmivuorotyö ei ole minua varten. Yritän nyt säästää, jotta voin irtisanoutua kesällä. Ahdistaa ajatuskin, että jäisin tänne. Kesäkin menisi hukkaan, kun koko ajan pitäisi olla töissä pitkää päivää. Työehdot ja vapaapäiväsysteemi on todella surkea. Palkka luonnollisesti pieni.
Kommentit (232)
Mulle oli ihan yllätys että yli kolmekymppiset eivät tee vuorotöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, ap. Tein samoja hommia opiskeluaikojen alussa. Olisi tosi vaikea ajatus tehdä niitä enää ikinä. Ei sun tarvitse sinne jäädä, oma hyvinvointi on tärkein.
Irtisanoudu vaan jos et yhtään tykkää. Mä oon sitä mieltä että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Saat karenssin ja sossu laskee että joudut elämään sen ajan palkalla vaikka olisit oikeasti käyttänyt sen. Mutta se on irtisanoutumisen hinta. Itse kun irtisanouduin jätin samalla kämpän ja matkailin karenssin ajan ulkomailla. Sitten palasin.
Kannattiko tehdä hyvä hakemus? Kannattiko?
Oma vika. Lopeta iniseminen.
Toinen keino irtisanoutua on etsiä mikä vaan MÄÄRÄAIKAINEN työ jossa lopetuspäivä. Vaikka määräaikaiseksi toiselle huoltoasemalle/mikä vaan mikä helppo saada. Ja kun te toimisto soittaa sanot vaan ettet enää kykene asiakaspalveluun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko tehdä hyvä hakemus? Kannattiko?
Oma vika. Lopeta iniseminen.
Ap on mitä luultavimmin tunnollinen ihminen ja hyvä työntekijä, teki mitä työtä tahansa. Ja sellainen sitten joutuu olemaan haista paska - työssä huonolla palkalla oman ammattitaidon kustannuksella.
Ja sitten vielä sekin, että siellä omalla alalla voidaan työhaastattelussa kohotella kulmia äkilliselle ABC-keissille. Siihen voi sitten reippaana selittää, että koska omalla alalla oli hiljaista, otin tutun työn vastaan kerätäkseni säästöjä ja pysyäkseni elämänsyrjässä kiinni. Sillä tottahan se on. Sitten ei auta muu kuin toivoa, että haastattelijana on ihminen, joka ymmärtää nykyaikaa ja ihmisten tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Mihin viet sitä elämääsi eteenpäin työttömänä? Mikä on päämäärä?
No saada koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä paremmalla palkalla ja elättää sillä itseni. Säilyttää mielenterveyteni ja fyysinen terveyteni, nauttia ja elää. Mahdottomia en vaadi, mutta fiksut työajat (ei vuorotyötä) ja kunnon työehtosopimuksen. Palkan tulee myös olla kohdallaan suhteessa työhön. Nyt ei näin todellakaan ole.
En halua viettää koko valveillaoloaikaani töissä. Nyt teen 14-22 ja 22-06 vuoroja eniten, tietty kaikki viikonloput. Vapaita yksi siellä toinen täällä, paitsi yövuorojen jälkeen enemmän. Ei tähän mahdu mitään muuta elämää. Ja elämässä on muutakin kuin työ!
Työttömänä jaksoin tosiaan etsiä aktiivisesti järkeviä töitä, hyödyntää urapalveluita, verkostoitua erilaisissa tapahtumissa ja pitää ylipäänsä itseni kartalla. Näistä poikikin pari oman alan pientä pätkää. Oli kaiken kaikkiaan parempi mieli ja valoisampi olo. Oli aikaa hyvinvoinnille ja ystäville.
Nyt en ole viimeiseen puoleen vuoteen jaksanut tehdä mitään tuollaista. Tunnen lähinnä eristäytyväni koko alani yhteisöistä, kun en ikinä ehdi tai jaksa mukaan mihinkään, enkä oikein tunne enää kuuluvani edes joukkoon. Olen vain hanttihommailija, mitä edes osaisin enää. Pari pätkääkin meni sivu suun tämän työn takia.
Ap
Aina on parempi saada uusi työpaikka kun on jo töissä kuin olisit työttömänä.Koska olet ilmeisesti nuori ihminen niin suosittelen että lähdet rohkeasti vaan ulkomaille töihin.esim.Australiaan kausityöntekikäksi alkuun tai muualle.Elä hyvä ihminen jämähdä nuorena sinne huoltsikalle.Kerää matkarahat ja lähde, et tule katumaan.
Elämä on helppoa. Sen tekee vaikeaksi vain omat kehittymättömät ajatukset. Jos hyvin käy, että päänuppi alkaa kehittymään siihen suuntaan, että ajattelee elämän olevan helppoa, niin sehän olisi hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki toinen, yhtä paljon työllistävä työ nyt tuossa työssä ollessasi. Työssäkäyvänä on helpompi saada töitä kuin työttömän statuksella. Ei tule karenssia. Sinnittelet tietenkin tuossa työssä, kunnes saat muuta.
Just. Selvästi työuupuneelle kannattaa sanoa "Ole tyytyväinen, että sulla on töitä". Ja lyötyä kannattaa lyödä ja maassa makaavaa potkia. Missä ihmisten empatiakyky on?? Onko se hukkunut arjen kurjuuteen. Tsemppiä aloittajalle, toivon sulle kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on esimerkki siitä, miksi akateemiset eivät uskalla ottaa "hanttihommia " edes koneillakseen tai väliaikaisesti ja niihin ei sitten löydy tekijöitä
Itsekin olen akateeminen nelikymppinen. Voisin kokeilla nyt työttömänä ollessa jotain kouluttamattomien vuorotyötä , mutten uskalla. Pelkään jääväni siihen nalkkiin ja joutuvani maksumieheksi karenssin muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko tehdä hyvä hakemus? Kannattiko?
Oma vika. Lopeta iniseminen.
Ap on mitä luultavimmin tunnollinen ihminen ja hyvä työntekijä, teki mitä työtä tahansa. Ja sellainen sitten joutuu olemaan haista paska - työssä huonolla palkalla oman ammattitaidon kustannuksella.
2018 Suomi. HYVÄKSIKÄYTTÖÄ ja ALISTAMISTA.
Mitäs demokratiaa tämä nyt olevinaan on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on esimerkki siitä, miksi akateemiset eivät uskalla ottaa "hanttihommia " edes koneillakseen tai väliaikaisesti ja niihin ei sitten löydy tekijöitä
Itsekin olen akateeminen nelikymppinen. Voisin kokeilla nyt työttömänä ollessa jotain kouluttamattomien vuorotyötä , mutten uskalla. Pelkään jääväni siihen nalkkiin ja joutuvani maksumieheksi karenssin muodossa.
Ei sillä sinun akateemisuudellasi ole mitään merkitystä. Etkä sinä ilman koulutusta pääse minnekkän vuorotyöhön, mihin vaaditaan koulutus. Käytä nyt järkeäsi, kun olet ihan korkeasti koulutettu.
Mikä oli tiedekunta?
Se ja sama, et sinä ole yhtään sen tärkeämpi ihminen kuin kukaan muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Mihin viet sitä elämääsi eteenpäin työttömänä? Mikä on päämäärä?
No saada koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä paremmalla palkalla ja elättää sillä itseni. Säilyttää mielenterveyteni ja fyysinen terveyteni, nauttia ja elää. Mahdottomia en vaadi, mutta fiksut työajat (ei vuorotyötä) ja kunnon työehtosopimuksen. Palkan tulee myös olla kohdallaan suhteessa työhön. Nyt ei näin todellakaan ole.
En halua viettää koko valveillaoloaikaani töissä. Nyt teen 14-22 ja 22-06 vuoroja eniten, tietty kaikki viikonloput. Vapaita yksi siellä toinen täällä, paitsi yövuorojen jälkeen enemmän. Ei tähän mahdu mitään muuta elämää. Ja elämässä on muutakin kuin työ!
Työttömänä jaksoin tosiaan etsiä aktiivisesti järkeviä töitä, hyödyntää urapalveluita, verkostoitua erilaisissa tapahtumissa ja pitää ylipäänsä itseni kartalla. Näistä poikikin pari oman alan pientä pätkää. Oli kaiken kaikkiaan parempi mieli ja valoisampi olo. Oli aikaa hyvinvoinnille ja ystäville.
Nyt en ole viimeiseen puoleen vuoteen jaksanut tehdä mitään tuollaista. Tunnen lähinnä eristäytyväni koko alani yhteisöistä, kun en ikinä ehdi tai jaksa mukaan mihinkään, enkä oikein tunne enää kuuluvani edes joukkoon. Olen vain hanttihommailija, mitä edes osaisin enää. Pari pätkääkin meni sivu suun tämän työn takia.
Ap
On meillä muillakin tollaisia työvuoroja, lisäksi vielä siihen sekoitettuna aamuja yms. Ei kaikki työt ole sitä 8-16 säännöllistä toimistotyötä, ja sinä et ole yhteiskunnan ainoa, joka joutuu tekemään yötöitä tai iltavuoroja. Huoh.
Mietipä tätä oikeastaan missä tahansa nykyään, matkailuala on ihan vuorotyötä, samoin hoito-/sosiaaliala, nykyään jopa kaupallinen puoli, kun joka paikan aukio-oloaikoja myöhästetään. Lisäksi toki nämä perus poliisit, palomiehet, (vuorotyö-)päiväkodit, ylipäätään 24h auki olevat paikat, kyllähän näitä riittää. Joten vähän kaipaat ehkä perspektiiviä tuohon "ongelmaasi." Toki voit irtisanoutua jos nyt on niin kamalaa yrittää tuon alkuvaiheen ohi.
Noin 99% kaikista työpaikoista on sellaisia joissa palkka on surkea, työajat hanurista, eikä juurikaan vapaapäiviä mutta siitä huolimatta monet käyvät sellaisessa työssä koska haluavat kuitenkin omalla työllään elättää itsensä, perheensä ja mahdollisesti vielä maksaa asuntolainat pois.
Lähtökohtaisesti kaikki työ on ikävää jos ajattelee niin ja vain olosuhteiden pakottamana suorittaa.
En tiedä/tunne kovinkaan montaa ihmistä jota kävisivät töissä jonkun muun syyn kuin RAHAN TAKII....oi oi elämä on julmaa mun on pakko twerkkaa jotta saisin fyrkkaa jne :)
On täällä muitakin jotka inhoavat töitään ja tekevät jotain mikä ei ole se oma unelmaduuni. Silti jostain on ne laskut maksettava jos haluaa pitää yllä tätä elämäntyyliä. Mieti sitä niin että cv:ssäsi näyttää kyllä paremmalta että olet ylipäätään ollut jossain töissä etkä ollut kotona, näin mahdollista seuraavaa työpaikkaa ajatellen.
Voivoi...jouduit siis töihin. Tsemppiä.
Mä olen akateeminen ja kaupan kassalla hanttihommissa. Kurjaa hommaahan tämä on ja vakituisesti täysillä tunneilla en jaksaisi ja viitsisi tehdä mitenkään. Tässä kohtaa kuitenkin parempi kuin peruspäiväraha. Toukokuussa loppuu taas soppari ja työssäoloehto tulee täyteen. Jatkoa on jo tarjottu, mutta jään mieluummin ansiosidonnaiselle. Koulutusta vastaavaa työtä haen koko ajan ja ottaisin heti vastaan, jos saan. Nyt vain säästän ja odottelen toukokuuta.
Mun tapa on se, että en ensinnäkään ota vastaan yhtään mitään vakituisia sopimuksia (paitsi koulutusta vastaavia tietty), niistä ei pääse ilman karenssia eroon. Vain sen pituisia määräaikaisia, että työssäoloehto täyttyy ja sitten ansiosidonnaiselle maksimiajaksi. Ansiosidonnaisella en ota mitään hanttihommia vastaan missään tapauksessa.
En tiedä miten aktiivimalli tulee kohdallani vaikuttamaan, mutta lupaan, että jos ansiosidonnaisella on pakko hakea näitä töitä, niin perseilen kaikki hakemukset.
Eihän tätä näin jaksa jatkaa eläkkeelle asti, ja toivo elää paremmasta tulevaisuudesta. Koulun penkille se on kait lähdettävä, mutta näin toisella kierroksella haluan miettiä tosi tarkkaan alan, jotta ei osuisi taas tyhjä arpa. Ja toisaalta, että ala olisi soveltuva.
Kerran tein sen virheen, että otin vastaan vakisopimuksen. Uuvuin ja kypsyin työhöni ja lopulta irtisanouduin. Karenssin ajan rahoitin toimeentulotuella, pimeillä töillä ja asumistuella.
Hah hah. Voi voi. Mikäs järki tossakin olevinaan on? Mä en millään muotoa sovellu asiakaspalvelutyöhön.
Aika passivoitua totaalisesti, jos pakotetaan jonnekkin kahvilaan töihin. Ei ei, ei ne asiat nyt pakottamalla toimi.
Joutais ne ihmiset myymään jäätelöä, jotka ammattisuojan on poistanu. Mehän ollaan näköjään ihan eriarvoisia nykyään. Jotain mä luin, että insinööriä ei voida laittaa siivoojaksi.
Koulutusko meidän ihmisarvoa nyt sitten määrittelee. Täähän on ihan rasistinen systeemi, mikä asettelee ihmisiä eri lokeroihin, eriarvoisiin asemiin.
Ei tällanen nyt vaan ole mitenkään sivistysvaltioon kuuluvaa toimintaa.