Lue keskustelun säännöt.
Jouduin 24/7 huoltoasemalle töihin pakkohaun myötä, vihaan tätä työtä. Mitä voin tehdä?
13.03.2018 |
Ei tämä ole päälle kolmekymppisen ihmisen työtä. Olen aiemminkin tehnyt vähän vastaavaa työtä nuorempana kesätöinä ja silloin se oli ok ja opetti tärkeitä työelämätaitoja ja sai "taskurahaa".
Minulle kävi niin ikävästi, että valmistuin alalle, joka ei enää työllistä. Oman alan paikkoja on hyvin vähän ja työllistyminen ylipäänsä edellyttäisi tutkijan uraa. Ei minusta ole sellaiseen.
Työkkäri kautta napsahti tämä paikka. Aluksi meinasin tehdä perinteisen pakkohakuhakemuksen ja olla saamatta paikkaa, mutta sitten päätin kokeilla.
Sain vakituisen sopimuksen, joten ei täältä enää ilman karenssia tai uutta työtä lähdetä. Ikävä kyllä en näe itseäni tekemässä tätä työtä kovin kauan. Raskas kolmivuorotyö ei ole minua varten. Yritän nyt säästää, jotta voin irtisanoutua kesällä. Ahdistaa ajatuskin, että jäisin tänne. Kesäkin menisi hukkaan, kun koko ajan pitäisi olla töissä pitkää päivää. Työehdot ja vapaapäiväsysteemi on todella surkea. Palkka luonnollisesti pieni.
Kommentit (232)
"Kesäkin menisi hukkaan, kun koko ajan pitäisi olla töissä pitkää päivää. "
Myötätuntoni oli tähän asti aloittajan puolella. Ai että kesä menee hukkaan töissä.. joo, pitäsköhän itekin vaan heittäytyä työttömäksi kun hitto kesäkin menee hukkaan, olishan se kiva vaan lomailla.
Tällä hetkellä itse olen lähestulkoon vuoden ympäri (myös kesäisin) määräaikaisena sijaisena töissä, kolmivuorotyö. Yksi soppari kerrallaan ja sitten sopiva lyhyt tauko, että lomat palaa ja taas jatkuu. Pistää vihaksi just tollaset loisijat. Ja hei, opiskele uusi ala jos nykyinen ei työllistä, tadaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota se silleen, että Sulla ei ole vastuuta. Ihanaa! Nauti, asiantuntijatehtävissä kuolisit stressiin. Iso palkka ei korvaa ahdistusta ja unettomuutta.
Minä irtisanouduin tuollaisesta hommasta ja häivyin mielihyvin "huonompiin" hommiin. Pienempi palkka, mutta se rentous!!!
No onhan niitä nyt varmaan muitakin vaihtoehtoja kuin paskaduunit ja asiantuntijatyöt, joissa "kuolee stressiin". Tosin nykymenolla ehkä ei kauan.
En tiedä kyllä oikeasti yhtään ketään, joka ihan tosissaan olisi vaihtanut sen asiantuntijatyönsä mihinkään huoltoasematyöhön, olkoonkin stressaavaa ja ahdistavaa.
Tiedän kyllä tapauksia, jotka ovat vaihtaneet esim. perus toimistohommiin, joissa ei suurta vastuuta. Mutta ei nyt sentään hanttihommiin. Se nyt on vain sellainen hassu fantasia, kun oikein stressaa, mutta jota kukaan, jolla on mahdollisuus muuhunkin, ei oikeasti ikinä toteuttaisi.
Eikä kyse ole edes palkasta, vaan työoloista, työajoista, mielekkyydestä, arvostuksesta. Se on kokonaosuusisuus. Mä lähtisin kyllä pienelläkin palkalla tylsiin toimistohommiin arkisin, mutta en huoltoasemalle vuorotyöhön. Aika paljon saisi itse asiassa maksaa, että huoltsikalle lähtisin töihin ollenkaan. Tai siivoamaan, ravintolaan tai kauppaan.
Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaiselle olisi hyvä olla kiinnostavaa ja/tai koulutustaan vastaavaa työtä, jotta elämä olisi elämisen arvoista ja työ mielekästä. Mutta joillain alueilla näin ei ole kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, ja silloin voi joutua joustamaan omasta mukavuudesta. Täällä on annettu hyviä neuvoja muun muassa kiitollisuudesta. Onneksesi olet kuitenkin työn saanut, voithan etsiä samalla sitä itsellesi sopivampaa paikkaa kuten täällä on ehdotettu. Eihän mikään työkokemus ole koskaan huono juttu, vaikka et saisikaan tehdä juuri nyt sitä mitä haluat. Kolmivuorotyö on raskasta, kaikille se ei sovi. Mutta reippaudella uskon sinun selviävän jonkin aikaa niin, että pääset vielä toisenlaisiin työtehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Mihin viet sitä elämääsi eteenpäin työttömänä? Mikä on päämäärä?
No saada koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä paremmalla palkalla ja elättää sillä itseni. Säilyttää mielenterveyteni ja fyysinen terveyteni, nauttia ja elää. Mahdottomia en vaadi, mutta fiksut työajat (ei vuorotyötä) ja kunnon työehtosopimuksen. Palkan tulee myös olla kohdallaan suhteessa työhön. Nyt ei näin todellakaan ole.
En halua viettää koko valveillaoloaikaani töissä. Nyt teen 14-22 ja 22-06 vuoroja eniten, tietty kaikki viikonloput. Vapaita yksi siellä toinen täällä, paitsi yövuorojen jälkeen enemmän. Ei tähän mahdu mitään muuta elämää. Ja elämässä on muutakin kuin työ!
Työttömänä jaksoin tosiaan etsiä aktiivisesti järkeviä töitä, hyödyntää urapalveluita, verkostoitua erilaisissa tapahtumissa ja pitää ylipäänsä itseni kartalla. Näistä poikikin pari oman alan pientä pätkää. Oli kaiken kaikkiaan parempi mieli ja valoisampi olo. Oli aikaa hyvinvoinnille ja ystäville.
Nyt en ole viimeiseen puoleen vuoteen jaksanut tehdä mitään tuollaista. Tunnen lähinnä eristäytyväni koko alani yhteisöistä, kun en ikinä ehdi tai jaksa mukaan mihinkään, enkä oikein tunne enää kuuluvani edes joukkoon. Olen vain hanttihommailija, mitä edes osaisin enää. Pari pätkääkin meni sivu suun tämän työn takia.
Ap
Kyllä niissä muissakin töissä joutuu valveillaoloaikana käymään, myös kesällä.
Fyysistä terveyttä ja kuntoa voisit kyllä alkaa parantaa jos kevyt huoltsikalla työskentely noin kovin sinut väsyttää ettet muuta jaksa. (Ja kyllä, nuorena olin just tuollaisella 24/7 huoltsikalla töissä, joten tiedän suunnilleen millaista työ on)
Irtisano itsesi, niin joku oikeasti motivoitunut saa paikkasi.No minäpä selitän.
On vähän eri asia käydä töissä säännöllisesti arkisin noin 8-16 ja saada ne kaksi vapaata peräkkäin viikonloppuna, kuin 14-22 tai 22-06 miten sattuu, ja vapaita myös miten sattuu. Aamuja toki joskus, mutta ne ovat todella haluttuja. Vaikka pitäisi jakaa vuorot tasapuolisesti, niin ei se mene niin. Vanhimmat tekevät eniten aamua.
Sen klo 16 jälkeen ehtii vaikka mitä mitä, harrastaa ja levätä. 22 jälkeen ei, eikä oikein ennen klo 14, tai itseasiassa 13, koska työmatka. Yövuorot nyt taas on niin kuraa ihan joka tavalla, että en edes jaksa selittää.
Vähän epäilen, että olet oikeasti tätä tehnyt, ainakaan tällaisessa paikassa kuin minä, jos noin suvereenisti voit sanoa olevan kevyttä. Tai sitten et ole älynnyt, mitä kaikkea pitää oikeasti tehdä. Onhan täälläkin noita kassalla seisojia, jotka eivät osaa itse miettiä mitä muuta kannattaisi tehdä kuin seisoskella, mutta se kassalla olo on pieni osa työtä.
Pitää purkaa kuormia, kantaa astioita, roudata, tiskata, kävellä koko ajan ees taas, olla nopea, täydentää, pitää saniteettitilat tiptop, juosta kun on kiire. Tehdä useita asioita samaan aikaan ja vielä asiakaspalvella hymyssä suin. Askeleita tulee aika monta päivän aikana ja mitään ei saa tehdä kunnolla ja rauhassa, kun koko ajan joku keskeytys ja taas pitää juosta.
Ja tämä kaikki minimiehityksellä paineessa. Ehkä sun aikaan asiat oli vielä toisin.Niin irtisanoudunkin heti, kun saan rahaa tarpeeksi kasaan karenssin ajalle. Vaikka kai silloinkin saisi toimeentulotukea.
Ap
Voi voi, sitähän se on, asiakaspalvelua, tiskaamista, annosten tekemistä tai/ja viemistä pöytiin, pientä siivoilua jne.
Yövuorot on siitä hyviä että voi nukkua aamulla tai illalla, tai vähän molempia ja päivällä ehdit hoitaa muita asioita, esim hakea niitä muita töitä, ja jos on paljon viikonloppuvuoroja, niin silloinhan sulla on vapaat arkena, ja ehdit tehdä vaikka mitä, esim noita edellämainittuja, jos ne on sulle tärkeitä asioita.
Sun pitää nyt alkaa huolehtia fyysisestä kunnostasi, oikeasti.
Jos on fyysisesti rasittava työ, täytyy vapaa-ajan liikuntaa lisätä, ei vähentää. Niin jaksaa sit siellä töissäkin.
Ja usko tai älä, olen tehnyt vastaavaa työtä, eikä se mitenkään erityisen raskasta ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotukea saat vasta, kun ottamasi lopputilin rahat on "käytetty" - no, ehkä sitä lomarahaa ei ole kertynytkään paljon, jos et ole ollut vielä pitkään hommissa.
No voihan ne rahat nostaa ajoissa pois tililtä piirongin laatikkoon, tai siirtää vaikka jonkun toisen tilille viitteellä "lainan maksu" tms. Se sitten nostaa ne sieltä pois.
Voi apua. Siihen on olemassa kaava millä se omavastuuaika lasketaan eli kelaan/sossuun toimitetaan palkkatodistus. Ihan turhaa niitä rahoja on piirongin laatikkoon jemmata, se on ihan yksi lysti onko ne rahat fyysisesti missä tai vaikka jo tuhlattu, koska määrän x päiviä olet velvollinen elättämään itse itsesi ennen kuin tuet alkaa juosta.
Paitsi jos hakuhetkellä tilillä on alle tietty summa rahaa, ei oteta huomioon. Tai jos selität tilisiirrot lainan maksuina. Tt-tuki on harkinnanvarainen tuki, jonka myöntämisessä tarkastellaan aina kokonaistilannetta tilin sen hetkistä saldoa myöten. Menot huomioidaan laskelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Mihin viet sitä elämääsi eteenpäin työttömänä? Mikä on päämäärä?
No saada koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä paremmalla palkalla ja elättää sillä itseni. Säilyttää mielenterveyteni ja fyysinen terveyteni, nauttia ja elää. Mahdottomia en vaadi, mutta fiksut työajat (ei vuorotyötä) ja kunnon työehtosopimuksen. Palkan tulee myös olla kohdallaan suhteessa työhön. Nyt ei näin todellakaan ole.
En halua viettää koko valveillaoloaikaani töissä. Nyt teen 14-22 ja 22-06 vuoroja eniten, tietty kaikki viikonloput. Vapaita yksi siellä toinen täällä, paitsi yövuorojen jälkeen enemmän. Ei tähän mahdu mitään muuta elämää. Ja elämässä on muutakin kuin työ!
Työttömänä jaksoin tosiaan etsiä aktiivisesti järkeviä töitä, hyödyntää urapalveluita, verkostoitua erilaisissa tapahtumissa ja pitää ylipäänsä itseni kartalla. Näistä poikikin pari oman alan pientä pätkää. Oli kaiken kaikkiaan parempi mieli ja valoisampi olo. Oli aikaa hyvinvoinnille ja ystäville.
Nyt en ole viimeiseen puoleen vuoteen jaksanut tehdä mitään tuollaista. Tunnen lähinnä eristäytyväni koko alani yhteisöistä, kun en ikinä ehdi tai jaksa mukaan mihinkään, enkä oikein tunne enää kuuluvani edes joukkoon. Olen vain hanttihommailija, mitä edes osaisin enää. Pari pätkääkin meni sivu suun tämän työn takia.
Ap
Kyllä niissä muissakin töissä joutuu valveillaoloaikana käymään, myös kesällä.
Fyysistä terveyttä ja kuntoa voisit kyllä alkaa parantaa jos kevyt huoltsikalla työskentely noin kovin sinut väsyttää ettet muuta jaksa. (Ja kyllä, nuorena olin just tuollaisella 24/7 huoltsikalla töissä, joten tiedän suunnilleen millaista työ on)
Irtisano itsesi, niin joku oikeasti motivoitunut saa paikkasi.No minäpä selitän.
On vähän eri asia käydä töissä säännöllisesti arkisin noin 8-16 ja saada ne kaksi vapaata peräkkäin viikonloppuna, kuin 14-22 tai 22-06 miten sattuu, ja vapaita myös miten sattuu. Aamuja toki joskus, mutta ne ovat todella haluttuja. Vaikka pitäisi jakaa vuorot tasapuolisesti, niin ei se mene niin. Vanhimmat tekevät eniten aamua.
Sen klo 16 jälkeen ehtii vaikka mitä mitä, harrastaa ja levätä. 22 jälkeen ei, eikä oikein ennen klo 14, tai itseasiassa 13, koska työmatka. Yövuorot nyt taas on niin kuraa ihan joka tavalla, että en edes jaksa selittää.
Vähän epäilen, että olet oikeasti tätä tehnyt, ainakaan tällaisessa paikassa kuin minä, jos noin suvereenisti voit sanoa olevan kevyttä. Tai sitten et ole älynnyt, mitä kaikkea pitää oikeasti tehdä. Onhan täälläkin noita kassalla seisojia, jotka eivät osaa itse miettiä mitä muuta kannattaisi tehdä kuin seisoskella, mutta se kassalla olo on pieni osa työtä.
Pitää purkaa kuormia, kantaa astioita, roudata, tiskata, kävellä koko ajan ees taas, olla nopea, täydentää, pitää saniteettitilat tiptop, juosta kun on kiire. Tehdä useita asioita samaan aikaan ja vielä asiakaspalvella hymyssä suin. Askeleita tulee aika monta päivän aikana ja mitään ei saa tehdä kunnolla ja rauhassa, kun koko ajan joku keskeytys ja taas pitää juosta.
Ja tämä kaikki minimiehityksellä paineessa. Ehkä sun aikaan asiat oli vielä toisin.Niin irtisanoudunkin heti, kun saan rahaa tarpeeksi kasaan karenssin ajalle. Vaikka kai silloinkin saisi toimeentulotukea.
Ap
Voi voi, sitähän se on, asiakaspalvelua, tiskaamista, annosten tekemistä tai/ja viemistä pöytiin, pientä siivoilua jne.
Yövuorot on siitä hyviä että voi nukkua aamulla tai illalla, tai vähän molempia ja päivällä ehdit hoitaa muita asioita, esim hakea niitä muita töitä, ja jos on paljon viikonloppuvuoroja, niin silloinhan sulla on vapaat arkena, ja ehdit tehdä vaikka mitä, esim noita edellämainittuja, jos ne on sulle tärkeitä asioita.
Sun pitää nyt alkaa huolehtia fyysisestä kunnostasi, oikeasti.
Jos on fyysisesti rasittava työ, täytyy vapaa-ajan liikuntaa lisätä, ei vähentää. Niin jaksaa sit siellä töissäkin.
Ja usko tai älä, olen tehnyt vastaavaa työtä, eikä se mitenkään erityisen raskasta ollut.
Voi jeesus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Ei ole pakko ottaa vastaan niitä yhteiskunnan tukia, jos koet olevasi liian hyvä tuohon työhön.
"Kesä menisi hukkaan..." Oletko siis yli kolmikymppisenä vielä sillä mentaliteetilla liikkeellä, että kesä on festareita, aurinkorantaa ja siideriä? Kyllä se kesä on ihan työntekoa varten, niin kuin muutkin vuodenajat. Kesälomaa voi pitää, jos sen on (työnteolla tai opiskelulla) ansainnut.
Palkka on luonnollisesti pieni, koska noita hommia voi tehdä kuka vain ilman koulutusta.
Tiedät itsekin, mitä voit tehdä: säästä niin kauan, että pystyt irtisanoutumaan,tai löydä parempi työpaikka. Ei ole helppoa, ei. Ei aikuisten elämä ole koskaan ollut helppoa!
Menisitkö itse tuohon työhön, jos et tuurilla ja suhteilla olisi nykyisessäsi?
Helppohan se on lyhyen korren saaneille huudella.
On se vähän eria asia pistää joku arvoton juoppo/nisti aivottomaan työhön, kuin ihminen joka on kouluttautunut ja ansaitsisi paremman työn, ja ennenkaikkea siksi ettei koulutus mene hukkaan.
Sympatiat menivät siinä vaiheessa, kun puhuit toisista arvottomina. Ymmärrän toki pointin, mutta huh huh tuota sanavalintaa.
No mikä on ihmisen arvo?
Se on tasan nolla oletuksena.
Jos tekee hyviä asioita, voi kasvattaa arvoaan. Eli arvostaa elämäänsä, muita, pyrkii kehittämään itseään paremmaksi jne.
Sitten jos on juoppo/nisti niin eipä niillä ole käytännössä mitään arvoa muille eikä itsellekään.
Täällä yhteiskunta tarjoaa kuitenkin puitteet joilla voi itseään kehittää, ja työttömänkin arvo pysyy postitiivisenä jos ei pilaa kaikkea päihteillä.
Kukaan ei pakota käyttämään, se on vaan oma valinta.
Voit toki kertoa että kuinka arvokas on esim toistuva rattijuoppo joka tappaa silloin tällöin sivullisia?
Ihmisyys ei tee kenestäkään arvokasta, melko naivia jos näin kuvittelee.
Lue se kommentti johon kommentoin.
"Arvoton ihminen joutaa hanttihommiin, koulutettu ihminen ansaitsee paremman työn" tjsp.
Eli kaikki kaupan kassat on arvottomia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tehnyt työllistymissuunnitelman, jossa olen sanonut vastaanoottavani ammattitaitoani, koulutustani, sekä työkokemustani vastaavaa työtä.
Kyllä vaan tänäkin aamuna nauratti, kun sähköpostissa oli rektapahtumiin kutsuja.
"Hoiva-alan yrittäjä" Ei, kiitos.
"kahvilatyöntekijä" Ei, kiitos.
"jäätelömyyjä" Ei, kiitos.
Ei mulla mielenterveys kestäisi yhdessäkään tuollaisessa "työssä" edes viikkoa. En sovellu yhtään mitenkään asiakaspalveluun.
Niin mikä järki siinä on, että ihmisille tyrkytetään hommia, joihin he eivät mitenkään sovellu.
Aivan sama, kun maahan tuodaan ihmiskaupalla jengia, joka EI SOPEUDU.
Muuten ihan hyvä, mutta ammattisuoja nollaantuu 3 kk jälkeen. Vuoden päästä on ihan turha vedota tuohon. Niitä osoitettuja paikkoja on haettava, vaikkapa sitten tuota jäätelömyyjän paikkaa.
Ihan näin ohiksena, kukaan ihminen ei ole sen arvokkaampi vaikka olisi kuinka koulutettu. Ihmisarvo on kaikilla sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuolisin henkisesti ap:n työssä, ja niin näyttää kuolevan ap itsekin. Jatkuvaa keskeytystä, tavallaan ihan turhaa työtä kaikki. Typeriä ihmisiä asiakkaina ja työkavereina. Työajat, joiden puitteissa ei pidetä enää kiinni oman alan rytmeistä, ei päästä tapahtumiin, eikä jakseta nähdä ystäviäkään kun koko ajan väsyttää.
Ja miksi ei saisi haikalla kesästä? Ihan kuin ihmisillä ei saisi olla suunnitelmia kesän varalle. Tuollaisessa työpaikassa saa helposti heittää konserttiliput tai matkavaraukset roskiin, kun uutena ihmisenä joustat aivan kaikessa eikä ketään kiinnosta, oliko sinulla joku sovittu meno vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Mihin viet sitä elämääsi eteenpäin työttömänä? Mikä on päämäärä?
No saada koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä paremmalla palkalla ja elättää sillä itseni. Säilyttää mielenterveyteni ja fyysinen terveyteni, nauttia ja elää. Mahdottomia en vaadi, mutta fiksut työajat (ei vuorotyötä) ja kunnon työehtosopimuksen. Palkan tulee myös olla kohdallaan suhteessa työhön. Nyt ei näin todellakaan ole.
En halua viettää koko valveillaoloaikaani töissä. Nyt teen 14-22 ja 22-06 vuoroja eniten, tietty kaikki viikonloput. Vapaita yksi siellä toinen täällä, paitsi yövuorojen jälkeen enemmän. Ei tähän mahdu mitään muuta elämää. Ja elämässä on muutakin kuin työ!
Työttömänä jaksoin tosiaan etsiä aktiivisesti järkeviä töitä, hyödyntää urapalveluita, verkostoitua erilaisissa tapahtumissa ja pitää ylipäänsä itseni kartalla. Näistä poikikin pari oman alan pientä pätkää. Oli kaiken kaikkiaan parempi mieli ja valoisampi olo. Oli aikaa hyvinvoinnille ja ystäville.
Nyt en ole viimeiseen puoleen vuoteen jaksanut tehdä mitään tuollaista. Tunnen lähinnä eristäytyväni koko alani yhteisöistä, kun en ikinä ehdi tai jaksa mukaan mihinkään, enkä oikein tunne enää kuuluvani edes joukkoon. Olen vain hanttihommailija, mitä edes osaisin enää. Pari pätkääkin meni sivu suun tämän työn takia.
Ap
Kyllä niissä muissakin töissä joutuu valveillaoloaikana käymään, myös kesällä.
Fyysistä terveyttä ja kuntoa voisit kyllä alkaa parantaa jos kevyt huoltsikalla työskentely noin kovin sinut väsyttää ettet muuta jaksa. (Ja kyllä, nuorena olin just tuollaisella 24/7 huoltsikalla töissä, joten tiedän suunnilleen millaista työ on)
Irtisano itsesi, niin joku oikeasti motivoitunut saa paikkasi.No minäpä selitän.
On vähän eri asia käydä töissä säännöllisesti arkisin noin 8-16 ja saada ne kaksi vapaata peräkkäin viikonloppuna, kuin 14-22 tai 22-06 miten sattuu, ja vapaita myös miten sattuu. Aamuja toki joskus, mutta ne ovat todella haluttuja. Vaikka pitäisi jakaa vuorot tasapuolisesti, niin ei se mene niin. Vanhimmat tekevät eniten aamua.
Sen klo 16 jälkeen ehtii vaikka mitä mitä, harrastaa ja levätä. 22 jälkeen ei, eikä oikein ennen klo 14, tai itseasiassa 13, koska työmatka. Yövuorot nyt taas on niin kuraa ihan joka tavalla, että en edes jaksa selittää.
Vähän epäilen, että olet oikeasti tätä tehnyt, ainakaan tällaisessa paikassa kuin minä, jos noin suvereenisti voit sanoa olevan kevyttä. Tai sitten et ole älynnyt, mitä kaikkea pitää oikeasti tehdä. Onhan täälläkin noita kassalla seisojia, jotka eivät osaa itse miettiä mitä muuta kannattaisi tehdä kuin seisoskella, mutta se kassalla olo on pieni osa työtä.
Pitää purkaa kuormia, kantaa astioita, roudata, tiskata, kävellä koko ajan ees taas, olla nopea, täydentää, pitää saniteettitilat tiptop, juosta kun on kiire. Tehdä useita asioita samaan aikaan ja vielä asiakaspalvella hymyssä suin. Askeleita tulee aika monta päivän aikana ja mitään ei saa tehdä kunnolla ja rauhassa, kun koko ajan joku keskeytys ja taas pitää juosta.
Ja tämä kaikki minimiehityksellä paineessa. Ehkä sun aikaan asiat oli vielä toisin.Niin irtisanoudunkin heti, kun saan rahaa tarpeeksi kasaan karenssin ajalle. Vaikka kai silloinkin saisi toimeentulotukea.
Ap
Voi voi, sitähän se on, asiakaspalvelua, tiskaamista, annosten tekemistä tai/ja viemistä pöytiin, pientä siivoilua jne.
Yövuorot on siitä hyviä että voi nukkua aamulla tai illalla, tai vähän molempia ja päivällä ehdit hoitaa muita asioita, esim hakea niitä muita töitä, ja jos on paljon viikonloppuvuoroja, niin silloinhan sulla on vapaat arkena, ja ehdit tehdä vaikka mitä, esim noita edellämainittuja, jos ne on sulle tärkeitä asioita.
Sun pitää nyt alkaa huolehtia fyysisestä kunnostasi, oikeasti.
Jos on fyysisesti rasittava työ, täytyy vapaa-ajan liikuntaa lisätä, ei vähentää. Niin jaksaa sit siellä töissäkin.
Ja usko tai älä, olen tehnyt vastaavaa työtä, eikä se mitenkään erityisen raskasta ollut.Voi jeesus.
Niin se vaan on.
Voihan ap hakea koulutustaan vastaavaa työtä, miksi ei hae?
Mahdollisuudet työllistyä on 100% paremmat kun edes yrittää hakea töitä eikä vaan tyydy huokailemaan miten paskaan työhön on joutunut.
On myös helppoa löytää aikaa mahdollisiin työhaastatteluihin jos on vapaapäiviä arkena, ei tarvii sieltä töistä sinne kiiruhtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kuolisin henkisesti ap:n työssä, ja niin näyttää kuolevan ap itsekin. Jatkuvaa keskeytystä, tavallaan ihan turhaa työtä kaikki. Typeriä ihmisiä asiakkaina ja työkavereina. Työajat, joiden puitteissa ei pidetä enää kiinni oman alan rytmeistä, ei päästä tapahtumiin, eikä jakseta nähdä ystäviäkään kun koko ajan väsyttää.
Ja miksi ei saisi haikalla kesästä? Ihan kuin ihmisillä ei saisi olla suunnitelmia kesän varalle. Tuollaisessa työpaikassa saa helposti heittää konserttiliput tai matkavaraukset roskiin, kun uutena ihmisenä joustat aivan kaikessa eikä ketään kiinnosta, oliko sinulla joku sovittu meno vai ei.
Kun elämä on sellaista, että kaikkiin haluamiinsa tapahtumiin ei pääse osallistumaan ja aina ei voi saada kaikkea mitä itse haluaa. Se on sitä aikuisen ihmisen elämää.
Minä olin keittiössä purkasin kuormat olin asiakkaille hymyssäsuin kun palvelin tiskillä juttelin heidän kanssaan . laskin kassan avasin bensatankit yöllä siivosin ruoka/saniteettitilat ja kannoin kaasupulloja ja kyllä olin yövuoroissa. Eikä minun tarvinnut näyttää hapanta naamaa kellekkään asiakkaat olivat mukavia ja ihania. Hiukan olin liian ystävällinen kun jaksoin jutella vanhempien kanssa. Ja eikä tuo vieläkääb raskasta ollut.
Mutta tehtaassa kun olin ihan kuitti olin yövuoron jälkeen ja rakastin tehdastyötä . Tein ylitöitä enkä narissut. Ja lisäksi otin kaikki mitä sain ylityöt koska työtä kun on sitä pitää takoa kun rauta kuumaa. Oletkohan sopiva millekkään alalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ja ilmeisesti meidän muiden pitäisi elättää sinut sohvalle?
No en minä kyllä sohvalla makaile, vaikka en töissä kävisikään. Työttömänä olen ollut hyvin aktiivinen monella tavalla, ja jaksanut panostaa elämän eteenpäin viemiseen aivan eri tavalla kuin tällaisissa töissä ollessani.
Tämä on väsyttävää ja syö itsetuntoa. Yhtään hakemusta en ole aloitettuani laittanut. Kaikki on ihan sama, ei jaksa, ei enää kiinnosta. Työ vie kaiken energian ja innostuksen.
Olen minä niitä verojakin maksanut, että en jaksa tuntea nyt syyllisyyttä. Ja tarkoitus on kyllä taas työllistyä, mutta tällaista työtä en pysty tekemään. Mieluummin käytän sen ajan järkevämmin.
Mihin viet sitä elämääsi eteenpäin työttömänä? Mikä on päämäärä?
No saada koulutusta vastaavaa, mielekästä työtä paremmalla palkalla ja elättää sillä itseni. Säilyttää mielenterveyteni ja fyysinen terveyteni, nauttia ja elää. Mahdottomia en vaadi, mutta fiksut työajat (ei vuorotyötä) ja kunnon työehtosopimuksen. Palkan tulee myös olla kohdallaan suhteessa työhön. Nyt ei näin todellakaan ole.
En halua viettää koko valveillaoloaikaani töissä. Nyt teen 14-22 ja 22-06 vuoroja eniten, tietty kaikki viikonloput. Vapaita yksi siellä toinen täällä, paitsi yövuorojen jälkeen enemmän. Ei tähän mahdu mitään muuta elämää. Ja elämässä on muutakin kuin työ!
Työttömänä jaksoin tosiaan etsiä aktiivisesti järkeviä töitä, hyödyntää urapalveluita, verkostoitua erilaisissa tapahtumissa ja pitää ylipäänsä itseni kartalla. Näistä poikikin pari oman alan pientä pätkää. Oli kaiken kaikkiaan parempi mieli ja valoisampi olo. Oli aikaa hyvinvoinnille ja ystäville.
Nyt en ole viimeiseen puoleen vuoteen jaksanut tehdä mitään tuollaista. Tunnen lähinnä eristäytyväni koko alani yhteisöistä, kun en ikinä ehdi tai jaksa mukaan mihinkään, enkä oikein tunne enää kuuluvani edes joukkoon. Olen vain hanttihommailija, mitä edes osaisin enää. Pari pätkääkin meni sivu suun tämän työn takia.
Ap
Kyllä niissä muissakin töissä joutuu valveillaoloaikana käymään, myös kesällä.
Fyysistä terveyttä ja kuntoa voisit kyllä alkaa parantaa jos kevyt huoltsikalla työskentely noin kovin sinut väsyttää ettet muuta jaksa. (Ja kyllä, nuorena olin just tuollaisella 24/7 huoltsikalla töissä, joten tiedän suunnilleen millaista työ on)
Irtisano itsesi, niin joku oikeasti motivoitunut saa paikkasi.No minäpä selitän.
On vähän eri asia käydä töissä säännöllisesti arkisin noin 8-16 ja saada ne kaksi vapaata peräkkäin viikonloppuna, kuin 14-22 tai 22-06 miten sattuu, ja vapaita myös miten sattuu. Aamuja toki joskus, mutta ne ovat todella haluttuja. Vaikka pitäisi jakaa vuorot tasapuolisesti, niin ei se mene niin. Vanhimmat tekevät eniten aamua.
Sen klo 16 jälkeen ehtii vaikka mitä mitä, harrastaa ja levätä. 22 jälkeen ei, eikä oikein ennen klo 14, tai itseasiassa 13, koska työmatka. Yövuorot nyt taas on niin kuraa ihan joka tavalla, että en edes jaksa selittää.
Vähän epäilen, että olet oikeasti tätä tehnyt, ainakaan tällaisessa paikassa kuin minä, jos noin suvereenisti voit sanoa olevan kevyttä. Tai sitten et ole älynnyt, mitä kaikkea pitää oikeasti tehdä. Onhan täälläkin noita kassalla seisojia, jotka eivät osaa itse miettiä mitä muuta kannattaisi tehdä kuin seisoskella, mutta se kassalla olo on pieni osa työtä.
Pitää purkaa kuormia, kantaa astioita, roudata, tiskata, kävellä koko ajan ees taas, olla nopea, täydentää, pitää saniteettitilat tiptop, juosta kun on kiire. Tehdä useita asioita samaan aikaan ja vielä asiakaspalvella hymyssä suin. Askeleita tulee aika monta päivän aikana ja mitään ei saa tehdä kunnolla ja rauhassa, kun koko ajan joku keskeytys ja taas pitää juosta.
Ja tämä kaikki minimiehityksellä paineessa. Ehkä sun aikaan asiat oli vielä toisin.Niin irtisanoudunkin heti, kun saan rahaa tarpeeksi kasaan karenssin ajalle. Vaikka kai silloinkin saisi toimeentulotukea.
Ap
No hae niitä oman alan hommia, luulisi että työ, josta ei pidä, kannustaa entistä enemmän hakemaan niitä koulutustaan vastaavia töitä.
Vierailija kirjoitti:
"Kesäkin menisi hukkaan, kun koko ajan pitäisi olla töissä pitkää päivää. "
Myötätuntoni oli tähän asti aloittajan puolella. Ai että kesä menee hukkaan töissä.. joo, pitäsköhän itekin vaan heittäytyä työttömäksi kun hitto kesäkin menee hukkaan, olishan se kiva vaan lomailla.
Tällä hetkellä itse olen lähestulkoon vuoden ympäri (myös kesäisin) määräaikaisena sijaisena töissä, kolmivuorotyö. Yksi soppari kerrallaan ja sitten sopiva lyhyt tauko, että lomat palaa ja taas jatkuu. Pistää vihaksi just tollaset loisijat. Ja hei, opiskele uusi ala jos nykyinen ei työllistä, tadaa.
Enhän mä mitään "loisi". Käyn töissä, mutta satun vain vihaamaan työtäni ja haluan siitä pois. Millä tavalla se on loisimista?
Enkä sanonut, että haluaisin olla tekemättä mitään kesän. Sopivaa päivätyötä voisin tehdä. Mutta en halua tuhlata kesääni surkeassa, pienipalkkaisessa kolmivuorotyössä, varsinkin kun lomien aikana joutuu tekemään varmasti tosi pitkää päivää. Olen ollut tähän mennessä muuten kaikki kesät töissä tai opiskellut.
Jos sua pistää vihaksi, kun minä haluan nauttia elämästäni ja tiedän hyvinvointini rajat, niin minkä minä sille voin. Joka tapauksessa aion irtisanoutua kesän alussa ja olla kesän tekemättä hanttihommia. Ei tuo työ ole tämän kärsimyksen arvoista. Säästän ja karenssin jälkeen taas työttömyystuelle. Sitten mietin, mitä lähden opiskelemaan.
Sinä saat ihan rauhassa kärvistellä miten haluat, uhrata hyvinvointisi työlle. Mun ei sitä tarvitse tehdä, se on oma valintani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuolisin henkisesti ap:n työssä, ja niin näyttää kuolevan ap itsekin. Jatkuvaa keskeytystä, tavallaan ihan turhaa työtä kaikki. Typeriä ihmisiä asiakkaina ja työkavereina. Työajat, joiden puitteissa ei pidetä enää kiinni oman alan rytmeistä, ei päästä tapahtumiin, eikä jakseta nähdä ystäviäkään kun koko ajan väsyttää.
Ja miksi ei saisi haikalla kesästä? Ihan kuin ihmisillä ei saisi olla suunnitelmia kesän varalle. Tuollaisessa työpaikassa saa helposti heittää konserttiliput tai matkavaraukset roskiin, kun uutena ihmisenä joustat aivan kaikessa eikä ketään kiinnosta, oliko sinulla joku sovittu meno vai ei.
Kun elämä on sellaista, että kaikkiin haluamiinsa tapahtumiin ei pääse osallistumaan ja aina ei voi saada kaikkea mitä itse haluaa. Se on sitä aikuisen ihmisen elämää.
No shit?
Mutta myös aikuisen elämän tulee olla edes siedettävää. Varsinkin, jos kantaa kortensa yhteiseen kekoon ja käy töissä ja maksaa veronsa. Elämä on muutakin työ. Jos ap kuihtuu henkisesti työssään ja jää omasta alastaan jälkeen, tulisi hänen äkkiä etsiä muuta työtä tai sitten vaikka irtisanoutua.
Vierailija kirjoitti:
No voi voi. Ei ole pakko ottaa vastaan niitä yhteiskunnan tukia, jos koet olevasi liian hyvä tuohon työhön.
"Kesä menisi hukkaan..." Oletko siis yli kolmikymppisenä vielä sillä mentaliteetilla liikkeellä, että kesä on festareita, aurinkorantaa ja siideriä? Kyllä se kesä on ihan työntekoa varten, niin kuin muutkin vuodenajat. Kesälomaa voi pitää, jos sen on (työnteolla tai opiskelulla) ansainnut.
Palkka on luonnollisesti pieni, koska noita hommia voi tehdä kuka vain ilman koulutusta.
Tiedät itsekin, mitä voit tehdä: säästä niin kauan, että pystyt irtisanoutumaan,tai löydä parempi työpaikka. Ei ole helppoa, ei. Ei aikuisten elämä ole koskaan ollut helppoa!
Tuon ikäisille on yleensä puoliso ja perhe. Haluavat tietysti viettää kesälomaa heidän kanssaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimeentulotukea saat vasta, kun ottamasi lopputilin rahat on "käytetty" - no, ehkä sitä lomarahaa ei ole kertynytkään paljon, jos et ole ollut vielä pitkään hommissa.
No voihan ne rahat nostaa ajoissa pois tililtä piirongin laatikkoon, tai siirtää vaikka jonkun toisen tilille viitteellä "lainan maksu" tms. Se sitten nostaa ne sieltä pois.
Ihan oikeastiko kuvittelet, että itse saisi päättää koska ne rahat on "käytetty"?
Käyttäjä10420 kirjoitti:
Minä olin keittiössä purkasin kuormat olin asiakkaille hymyssäsuin kun palvelin tiskillä juttelin heidän kanssaan . laskin kassan avasin bensatankit yöllä siivosin ruoka/saniteettitilat ja kannoin kaasupulloja ja kyllä olin yövuoroissa. Eikä minun tarvinnut näyttää hapanta naamaa kellekkään asiakkaat olivat mukavia ja ihania. Hiukan olin liian ystävällinen kun jaksoin jutella vanhempien kanssa. Ja eikä tuo vieläkääb raskasta ollut.
Mutta tehtaassa kun olin ihan kuitti olin yövuoron jälkeen ja rakastin tehdastyötä . Tein ylitöitä enkä narissut. Ja lisäksi otin kaikki mitä sain ylityöt koska työtä kun on sitä pitää takoa kun rauta kuumaa. Oletkohan sopiva millekkään alalle
Kaikki nyt vaan eivät sovellu/pysty kaikkiin töihin, ei siinä sen kummempaa. Sulle tuo ilmeisesti sopi.
Voi apua. Siihen on olemassa kaava millä se omavastuuaika lasketaan eli kelaan/sossuun toimitetaan palkkatodistus. Ihan turhaa niitä rahoja on piirongin laatikkoon jemmata, se on ihan yksi lysti onko ne rahat fyysisesti missä tai vaikka jo tuhlattu, koska määrän x päiviä olet velvollinen elättämään itse itsesi ennen kuin tuet alkaa juosta.