Voisko kirjastot olla vain kirjastoja?

Nykyään niissä järjestetään niin paljon oheistoimintaa, että itse alkuperäinen puuha eli kirjojen/lehtien lukeminen rauhassa hiljaisuudessa alkaa olla mahdotonta. Viimeksi kun piipahdin lehtienlukusalissa, eläkeläiset kälättivät keskenään, yksi vastasi jopa puhelimeensa ja höpötteli kuin ei olisi kirjastossa ollenkaan! Ei mennyt kauaa niin seinän takana olevassa huoneessa alettiin soittamaan livenä jazzia. Sain tarpeekseni ja lähdin.

Nyt luin kirjaston sivuilta että heidän tiloissaan on alkanut ns. olohuonetoiminta, johon houkutellaan mukaan erityisesti syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä (voitte itse päätellä, mitkä ryhmät kyseessä). Sehän vaan iloa lisääkin, kun aamupäivisin osa kirjastosta muuttuu äiti-lapsi-kerhoiksi ja iltapäivästä kahvitellaan useamman kulttuurin voimin! Mahtaa olla mukavaa niillä, jotka haluaisivat lukea esim. pääsykokeisiin rauhassa viereisessä hiljaisessa lukuhuoneessa...