Lue keskustelun säännöt.
Onko edes olemassa työtä johon minäkin soveltuisin?
12.03.2018 |
Olen:
- Laiska
- Arka
- Ujo
- Ahdistunut
- Herkkä
- Sosiaalisten tilanteiden kammoinen
- Liian kiltti
- Kyvytön pitämään puoliani
- Henkilö jota kohtaan työpaikkakiusaamista usein harjoitetaan
- Epäkäytännöllinen
- Helposti häpeävä
- Huonoitsetuntoinen
- Rehellinen
- Kömpelö
- Hajamielinen
- Herkästi loukkaantuva
- Pessimistinen
- Passiivisaggressiivinen
- Helposti tylsistyvä
- Helposti kuormittuva
- Stressiherkkä
- Stressaantuneena holtiton
- Usein ulkopuolinen
- Neuroottinen
- Lievästi pakko-oireinen
- Tunteellinen
- Aamu-uninen
- Paljon unta tarvitseva
- Epätäsmällinen
- Suurpiirteinen
- Aistiherkkä
+ Vähintään keskivertoisesti älykäs
+ Empaattinen
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Kyse onkin siitä, kuka osaa parhaiten feikata olevansa osaava työntekijä ja hyvä tyyppi.
Ehkä ap:n listalla pitäisi olla myös "En osaa feikata mitään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terve! Olen juuri kuin sinä. Kaikki piirteet täsmää, paitsi empaattisuus. Omaa perhettä ja eläimiä kohtaan olen empaattinen, mutta siihen se jää.
Olen asiakaspalvelussa töissä, ja vihaan sitä. Feikkaan hyvin asiakaspalveluäänen sekä hymyn. Se on tosi verottavaa, ja iltaisin olen aivan poikki sosiaalisesta kanssakäynnistä. Mutta töitä on pakko tehdä elääkseen. Haluaisin oikeasti soittaa pianoa ammatikseni (olen siinä luonnostaan hyvä) Ehkä joskus vielä! :)
Sitä samaa mulla.
Välillä haluis työntää sormet asiakkaan silmään ja vääntää nenästä....mutta mä vain hymyilen kuin puuhevonen
Inhottavaa..
Ja ei, en ota lopputiliä, enkä vaihda alaa.
Kuvailit minut. Ihan hyvin olen päerjännyt monenlaisissa työtehtävissä. Kaupan alalla olen ollut suurimman osan työurastani. Omaan tosin hyvät näyttelijänlahjat, joiden avulla ponnistetaan.
Suurin osa työkavereistani on myös ollut noita aamuunisia, paljon unta tarvitsevia, introvertteja, ujoja jne ihan hyvin pärjäävät
Miksi kotiäitiyttä ehdotetaan? Kotiäitiys on tärkeää, raskasta ja palkitsevaa työtä, ja sitä on turha vähätellä! Kotiäitiys ei sovi laiskoille ja mielisairaille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse onkin siitä, kuka osaa parhaiten feikata olevansa osaava työntekijä ja hyvä tyyppi.
Ehkä ap:n listalla pitäisi olla myös "En osaa feikata mitään".
Onhan sillä tuo "rehellinen"-kohta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kotiäitiyttä ehdotetaan? Kotiäitiys on tärkeää, raskasta ja palkitsevaa työtä, ja sitä on turha vähätellä! Kotiäitiys ei sovi laiskoille ja mielisairaille!
Onhan se raskasta lähnöttää sohvalla ja vetää mättöä kitaan ;)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita noi cv:hen
:D
Kaikille työnvälttelijöille täydellinen cv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjailija tai runoilija
Roskakuski
Rekkakuski
Sellanen firman sivuston nettiopas joka antaa tietoa esim. Kuinka voin palvella? Tarvitsetko apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, mutta ei sellaista joka työllistäisi.
Kyllä hän voisi soveltua vaikka sosiaalihuollon pitkäaikaiseksi asiakkaaksi.
Olen viime vuosina tutustunut perheisiin Aasiasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta. Perheiden asuinkaupungeissa on huono työllisyys, mutta näissä maissa ei edes haaveilla suomalaisesta sosiaaliturvasta. Perheillä on kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä töitä, jotka eivät oikein miellytä, tai sitten riutua nälässä tai kylmyydessä.
Kaikissa perheissä on tullut työnteko valituksi. Monen perheen isät ja vanhimmat lapset ovat muuttaneet pääkaupunkiin tai ulkomaille työn perässä. Siellä he ovat siivoojina tai tarjoilijoina ja lähettävät osan palkastaan perheelleen.
Työnteko ei aina ole mukavaa ja mieleistä puuhaa. Se ei silti tarkoita, etteikö sitä pitäisi tehdä.
Jos et keksi, mitä haluaisit ryhtyä tekemään, niin aloita pohjalta. Mene siivoojaksi, hampurilaisbaarin keittiöön, poimimaan mansikoita jne. Elä niin säästeliäästi, että pystyt noilla tuloilla elättämään itsesi. Jos rahat loppuvat ennen seuraavaa tilipäivää, riudut nälässä ja kylmyydessä kuten kaverini ulkomailla. Vai tuntuuko se epäreilulta? Noissa töissä kasvaa sisukkuus ja opit työn arvon. Tutustut työtovereihin, joilla on asiat paljon huonommin kuin sinulla. Siinä sinullekin kasvaa selkärankaa ja saat paremman käsityksen siitä, mitä osaat, mitä tahdot ja mihin kannattaisi panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen viime vuosina tutustunut perheisiin Aasiasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta. Perheiden asuinkaupungeissa on huono työllisyys, mutta näissä maissa ei edes haaveilla suomalaisesta sosiaaliturvasta. Perheillä on kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä töitä, jotka eivät oikein miellytä, tai sitten riutua nälässä tai kylmyydessä.
Kaikissa perheissä on tullut työnteko valituksi. Monen perheen isät ja vanhimmat lapset ovat muuttaneet pääkaupunkiin tai ulkomaille työn perässä. Siellä he ovat siivoojina tai tarjoilijoina ja lähettävät osan palkastaan perheelleen.
Työnteko ei aina ole mukavaa ja mieleistä puuhaa. Se ei silti tarkoita, etteikö sitä pitäisi tehdä.
Jos et keksi, mitä haluaisit ryhtyä tekemään, niin aloita pohjalta. Mene siivoojaksi, hampurilaisbaarin keittiöön, poimimaan mansikoita jne. Elä niin säästeliäästi, että pystyt noilla tuloilla elättämään itsesi. Jos rahat loppuvat ennen seuraavaa tilipäivää, riudut nälässä ja kylmyydessä kuten kaverini ulkomailla. Vai tuntuuko se epäreilulta? Noissa töissä kasvaa sisukkuus ja opit työn arvon. Tutustut työtovereihin, joilla on asiat paljon huonommin kuin sinulla. Siinä sinullekin kasvaa selkärankaa ja saat paremman käsityksen siitä, mitä osaat, mitä tahdot ja mihin kannattaisi panostaa.
Olen kuin ap (listaan voisi lisätä estynyt) ja se ei ole mahdollista! Ymmärrätkö? Jos teen kuten ehdotit, alan saamaan psyykeoireita ja paniikkikohtauksia enkä kykene töihin edes fyysisesti. Jos silti saan pakotettua itseni, saatan joutua psykoosiin. Näin on käynyt. Joten neuvosi selkärangan kasvattamisesta ovat yhtä tyhjän kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viime vuosina tutustunut perheisiin Aasiasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta. Perheiden asuinkaupungeissa on huono työllisyys, mutta näissä maissa ei edes haaveilla suomalaisesta sosiaaliturvasta. Perheillä on kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä töitä, jotka eivät oikein miellytä, tai sitten riutua nälässä tai kylmyydessä.
Kaikissa perheissä on tullut työnteko valituksi. Monen perheen isät ja vanhimmat lapset ovat muuttaneet pääkaupunkiin tai ulkomaille työn perässä. Siellä he ovat siivoojina tai tarjoilijoina ja lähettävät osan palkastaan perheelleen.
Työnteko ei aina ole mukavaa ja mieleistä puuhaa. Se ei silti tarkoita, etteikö sitä pitäisi tehdä.
Jos et keksi, mitä haluaisit ryhtyä tekemään, niin aloita pohjalta. Mene siivoojaksi, hampurilaisbaarin keittiöön, poimimaan mansikoita jne. Elä niin säästeliäästi, että pystyt noilla tuloilla elättämään itsesi. Jos rahat loppuvat ennen seuraavaa tilipäivää, riudut nälässä ja kylmyydessä kuten kaverini ulkomailla. Vai tuntuuko se epäreilulta? Noissa töissä kasvaa sisukkuus ja opit työn arvon. Tutustut työtovereihin, joilla on asiat paljon huonommin kuin sinulla. Siinä sinullekin kasvaa selkärankaa ja saat paremman käsityksen siitä, mitä osaat, mitä tahdot ja mihin kannattaisi panostaa.
Olen kuin ap (listaan voisi lisätä estynyt) ja se ei ole mahdollista! Ymmärrätkö? Jos teen kuten ehdotit, alan saamaan psyykeoireita ja paniikkikohtauksia enkä kykene töihin edes fyysisesti. Jos silti saan pakotettua itseni, saatan joutua psykoosiin. Näin on käynyt. Joten neuvosi selkärangan kasvattamisesta ovat yhtä tyhjän kanssa!
En oikein ymmärrä. Mistä kaikista töistä olet tähän mennessä saanut psyykeoireita ja paniikkikohtauksia? Mahdollisesti työsi olivat liian vaikeita sinulle. Silloin on mentävä vähemmän vaikeisiin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kotiäitiyttä ehdotetaan? Kotiäitiys on tärkeää, raskasta ja palkitsevaa työtä, ja sitä on turha vähätellä! Kotiäitiys ei sovi laiskoille ja mielisairaille!
Mitä itse vähättelet mielisairaita? Ap:n listassa ei edes ollut yhtäkään mielisairautta.
En toki sano, että ap:n kaltaisten ihmisten pitäisi tehdä töitä 37,5 tuntia viikossa. Jos pystyy tekemään vain 20 tuntia, se on ihan hyvä. Mutta totaalikieltäytyminen töistä ap:n ominaisuuksien perusteella saa minulta hyväksynnän vain, jos on sen verran pääomaa (tai rikas puoliso), että pystyy sitten myös elättämään itsensä.
Rupea kirjailijaksi niinkuin minä (olen samanlainen reppana kuin sinäkin). Leipä on kapea, mutta neurooseilla voi ruokkia luovuutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viime vuosina tutustunut perheisiin Aasiasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta. Perheiden asuinkaupungeissa on huono työllisyys, mutta näissä maissa ei edes haaveilla suomalaisesta sosiaaliturvasta. Perheillä on kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä töitä, jotka eivät oikein miellytä, tai sitten riutua nälässä tai kylmyydessä.
Kaikissa perheissä on tullut työnteko valituksi. Monen perheen isät ja vanhimmat lapset ovat muuttaneet pääkaupunkiin tai ulkomaille työn perässä. Siellä he ovat siivoojina tai tarjoilijoina ja lähettävät osan palkastaan perheelleen.
Työnteko ei aina ole mukavaa ja mieleistä puuhaa. Se ei silti tarkoita, etteikö sitä pitäisi tehdä.
Jos et keksi, mitä haluaisit ryhtyä tekemään, niin aloita pohjalta. Mene siivoojaksi, hampurilaisbaarin keittiöön, poimimaan mansikoita jne. Elä niin säästeliäästi, että pystyt noilla tuloilla elättämään itsesi. Jos rahat loppuvat ennen seuraavaa tilipäivää, riudut nälässä ja kylmyydessä kuten kaverini ulkomailla. Vai tuntuuko se epäreilulta? Noissa töissä kasvaa sisukkuus ja opit työn arvon. Tutustut työtovereihin, joilla on asiat paljon huonommin kuin sinulla. Siinä sinullekin kasvaa selkärankaa ja saat paremman käsityksen siitä, mitä osaat, mitä tahdot ja mihin kannattaisi panostaa.
Olen kuin ap (listaan voisi lisätä estynyt) ja se ei ole mahdollista! Ymmärrätkö? Jos teen kuten ehdotit, alan saamaan psyykeoireita ja paniikkikohtauksia enkä kykene töihin edes fyysisesti. Jos silti saan pakotettua itseni, saatan joutua psykoosiin. Näin on käynyt. Joten neuvosi selkärangan kasvattamisesta ovat yhtä tyhjän kanssa!
En oikein ymmärrä. Mistä kaikista töistä olet tähän mennessä saanut psyykeoireita ja paniikkikohtauksia? Mahdollisesti työsi olivat liian vaikeita sinulle. Silloin on mentävä vähemmän vaikeisiin töihin.
Siivoamisesta, postin jakamisesta ja lasten leikkikerhossa avustamisesta. Jos et keksi minulle jotain yksinäistä etätyötä, neuvoistasi ei ole apua.
Aloittaja on ammattinsa jo valinnut ja lienee siinä hyväkin.
Ammatti on sosiaalipummi.
Mitä tulee näihin kaikkiin työnteosta sairastuviin niin suurin kansanterveyden kohennustoimi joka voitaisiin tehdä olisi sosiaaliturvan alasajo. Kummasti nämä psyykkisesti oikreilevatkin menisivät töihin jos pakko olisi, vaikka ei työ niin miellytäkään. Harva meistä töissäolijoistakaan unelmatyötään tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viime vuosina tutustunut perheisiin Aasiasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta. Perheiden asuinkaupungeissa on huono työllisyys, mutta näissä maissa ei edes haaveilla suomalaisesta sosiaaliturvasta. Perheillä on kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä töitä, jotka eivät oikein miellytä, tai sitten riutua nälässä tai kylmyydessä.
Kaikissa perheissä on tullut työnteko valituksi. Monen perheen isät ja vanhimmat lapset ovat muuttaneet pääkaupunkiin tai ulkomaille työn perässä. Siellä he ovat siivoojina tai tarjoilijoina ja lähettävät osan palkastaan perheelleen.
Työnteko ei aina ole mukavaa ja mieleistä puuhaa. Se ei silti tarkoita, etteikö sitä pitäisi tehdä.
Jos et keksi, mitä haluaisit ryhtyä tekemään, niin aloita pohjalta. Mene siivoojaksi, hampurilaisbaarin keittiöön, poimimaan mansikoita jne. Elä niin säästeliäästi, että pystyt noilla tuloilla elättämään itsesi. Jos rahat loppuvat ennen seuraavaa tilipäivää, riudut nälässä ja kylmyydessä kuten kaverini ulkomailla. Vai tuntuuko se epäreilulta? Noissa töissä kasvaa sisukkuus ja opit työn arvon. Tutustut työtovereihin, joilla on asiat paljon huonommin kuin sinulla. Siinä sinullekin kasvaa selkärankaa ja saat paremman käsityksen siitä, mitä osaat, mitä tahdot ja mihin kannattaisi panostaa.
Olen kuin ap (listaan voisi lisätä estynyt) ja se ei ole mahdollista! Ymmärrätkö? Jos teen kuten ehdotit, alan saamaan psyykeoireita ja paniikkikohtauksia enkä kykene töihin edes fyysisesti. Jos silti saan pakotettua itseni, saatan joutua psykoosiin. Näin on käynyt. Joten neuvosi selkärangan kasvattamisesta ovat yhtä tyhjän kanssa!
En oikein ymmärrä. Mistä kaikista töistä olet tähän mennessä saanut psyykeoireita ja paniikkikohtauksia? Mahdollisesti työsi olivat liian vaikeita sinulle. Silloin on mentävä vähemmän vaikeisiin töihin.
Siivoamisesta, postin jakamisesta ja lasten leikkikerhossa avustamisesta. Jos et keksi minulle jotain yksinäistä etätyötä, neuvoistasi ei ole apua.
Täytyy sanoa, että mielestäni sinulla on hyvin ikävä asenne. Ensinnäkin, jos et ole ap, en edes kirjoittanut sinulle mitään neuvoja. En tullut palstalle neuvoakseni sinua. Sinä tunnut kääntävän asian niin päin, että minun pitäisi keksiä, miten sinut saisi työllistettyä. Silti et kerro itsestäsi juuri mitään. Oletko samalla asenteella liikenteessä myös netin ulkopuolella?
Asiaan: Olen aika yllättynyt, että olet saanut postin jakamisessa ja siivoamisessa psyykeoireita. (Lasten kanssa en itsekään jaksaisi.) Mikä ne oireet aiheutti? Kiire? Muut ihmiset? Tuntuiko sinusta siltä, ettet hallitse työtäsi?
En ala nyt luettelemaan mitään etätyövaihtoehtoja sinulle, kun en tiedä mitään koulutus- ja työhistoriastasi.
Nettipokerin pelaaja. Paitsi että nettipokeri on varmaan stressaavaa.