Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka kyllästyneet elämän vatvomiseen, itsensäkehittämiseen, selfhelpiin, mietiskelyyn... ja kaipaavat vain ihan tavallista elämää ELÄMÄLLÄ sitä
10.03.2018 |
...eikä vain pohtimalla, ja eri metodien kautta "valmistautumalla elämään".
Kaikki paikat nykyään täynnä jos jonkinlaista elämän- tai elämisentapaohjeita. Tee näin, vatvo, pohdiskele, vertaile, etsi itseäsi, meditoi, kasva henkisesti, etsi onnellisuutta, tavoittele suuria, luo unelmia, blaablaa.
Olen ollut tällaisten oppaiden ja vinkkien ja kurssien suurkuluttaja. Lopetin vuosi sitten, kun havahduin siihen, etten näin oppaita lukien ym. itseasiassa en elä elämääni, vaan koko ajan ikäänkuin vain valmistauduin elämään. Koin että tarvitsee hankkia ja tavoitella jotenkin Erityisen Ihmeellinen Elämä (ikäänkuin elämä sellaisenaan ei jo olisi sitä) Ja oikea elämä koko ajan kuluu siinä samalla, kuin huomaamatta ohitse..
Lisäksi oppaat ja neuvot saivat minut vain jonkinlaiseen itsekeskeiseen kuplaan tuijottamaan vain omaa napaani. Miltä musta nyt tuntuu, olenko läsnä, mitä tässä nyt kuulen ja tunnen ja mistä tämä ajatus ja tunne nyt tuli ja kertoo... Ja itseasiassa näiden kaikkien "tietoisen läsnäoloharjoitteiden" myötä olinkin paradoksaalisesti vain vähemmän läsnä. Ylianalysoin koko ajan. Tein, loin ja näin ihan turhista, mitättömistä asioista ongelmia ja turhauduin "keskeneräisyydestäni".
Vuoden ajan olen nyt boikotoinut kaikkia elämäntapaoppaita, vinkkilistoja, henkiseen kasvuun opastavia juttuja, mietiskelyä, "syvällisen opettavia aforismeja", analysointia ym.
Kunhan olen vaan. Ja oman napani tai päänsisällön sijaan katselen ympärilleni. Keskityn enemmän konkreettisiin asioihin. Tunteita on, ne menee ja tulee, ei niitä niin tarvitse jäädä vatvomaan ja pohtimaan. Ne kuuluu elämään. Eikä niistä tarvitse tehdä ongelmaa.
Nyt on hyvä, ja havaitsen eläväni ihan just hyvää elämää just näin, ilman että tarvii opetella erikseen mitään. Tai tavoitella erikoisempia, edes henkisen kasvun saralla.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Se myös tekee ihmisestä yleensä tosi sietämättömän, jos koko ajan vain vatvoo sitä omaa itseään ja omia tunteitaan. Se on ihan uskomatonta itsekkyyttä.
Minä sanoisin ennemmin että itsekeskeisyyttä. Sellainen ihminen, jonka ajatukset ovat paljon omassa sisimmässä, kun ei todellakaan ole välttämättä itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, suosittelen Svend Brinkmannin kirjaa Pysy lujana, elämä ilman self helpiä. "Kaikkien itsehoito-oppaiden vastaopas neuvoo heittämään yltiöpositiivisuuden romukoppaan ja sanomaan ei jatkuvalle uudistumiselle."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että nuo filosofiset neuvot tulevat ihmisiltä jotka itse ovat eläessään tai elämänkokemusten myötä oppineet asiat jotka nyt vain sanoittavat. Se sisäistäminen ja asioiden ymmärtäminen vaatii sen oman kokemuksen jollain tasolla.
Mitkä filosofiset neuvot? Juttelepa kenen tahansa iäkkäämmän ihmisen kanssa tai sellaisen, joka on oikeasti kokenut vaikeita asioita, ja et kyllä koskaan tapaa ketään joka sanoisi että olisi ollut jäänyt vain istuskelemaan ja pohtimaan niitä omia tunteitaan. Vaan todennut, että elämä on, siitä kannattaa tarrata kiinni ja nauttia kaikista hyvistä asioista ja arvostaa niitä, jättää ne p*skat jutut omaan arvoonsa ja yleensäkin vain elää miettimättä sen kummempia.
Se kun on ihan naurettavaa luksusta voida vain istuskella jossain pohdiskelemassa että "miltäs minusta tuntuu juuri nyt". Ne ihmiset jotka tuota harrastavat ovat yleensä noita pari- kolmekymppisiä hyvinvointivaltioiden kasvatteja joiden elämä on aina ollut helppoa, hemmoteltua ja suojattua.
Sitä minä juuri tarkoitin että elämällä ymmärtää noita filosofisia ja syvällisiä asioita paremmin kuin toistelemalla itselle tyhjiä lauseita ymmärtämättä niiden sisältöä. Mutta siitä olen eri mieltä että menneisyyden asioita tai mitään asioita ei käsittele vaan "elää" elämäänsä eteenpäin. Minä pidin itseäni heikkona verrattuna esim. äitiini, koska itse pohdin menneisyyden asioita ja tunteita ja hän vain puksutti eteenpäin. Kunnes vanhempana hän sekosi täysin ja tavallaan arvelen sen johtuvan niistä käsittelemättömistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, suosittelen Svend Brinkmannin kirjaa Pysy lujana, elämä ilman self helpiä. "Kaikkien itsehoito-oppaiden vastaopas neuvoo heittämään yltiöpositiivisuuden romukoppaan ja sanomaan ei jatkuvalle uudistumiselle."
Kuulinkin tästä taannoin! :D Vaikutti ainoalta luettavan arvoiselta sarjassaan (self helpiähän tuokin tavallaan on) ...mutta koska en enää halua millään tasolla vajota takaisin oman napani ympärille, jätän tämänkin opuksen lukematta. Tämänkaltaiselle kirjallisuudelle mulla ei oo enää aikaa. Liian kiire elää. ;)
Ap
Kuulostat fiksulta. Luulen, että tuohon hommaan on vaikuttanut myös talouden taantuma, käännytään sisäänpäin. Oma vakaumus on kristitty, rakasta lähimmäistä on mielestäni konkreettinen ja antaa kuitenkin tilaa omalle ajattelulle ja tilanteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä filosofiset neuvot? Juttelepa kenen tahansa iäkkäämmän ihmisen kanssa tai sellaisen, joka on oikeasti kokenut vaikeita asioita, ja et kyllä koskaan tapaa ketään joka sanoisi että olisi ollut jäänyt vain istuskelemaan ja pohtimaan niitä omia tunteitaan. Vaan todennut, että elämä on, siitä kannattaa tarrata kiinni ja nauttia kaikista hyvistä asioista ja arvostaa niitä, jättää ne p*skat jutut omaan arvoonsa ja yleensäkin vain elää miettimättä sen kummempia.
Se kun on ihan naurettavaa luksusta voida vain istuskella jossain pohdiskelemassa että "miltäs minusta tuntuu juuri nyt". Ne ihmiset jotka tuota harrastavat ovat yleensä noita pari- kolmekymppisiä hyvinvointivaltioiden kasvatteja joiden elämä on aina ollut helppoa, hemmoteltua ja suojattua.