Elämäni "narsistin" kanssa tiivistettynä

Niin, ja sitten täällä on jengiä, joiden mielestä narsistin lapsen tulee kantaa vastuuta, kun on ollut narsistin lapsena eikä ole edes tiennyt, kuinka itseä tulisi kohdella ja se on häntä vaurioittanut. Hävetkää. En usko, että kukaan tuollaisesta suhteesta on selvinnyt, jos tuo kumppani olisi oma vanhempi. Eli heistä suurin osa tekee edelleen niin kuin narsisti sanoo, tai jos ei tee, niin joutuu mielessään kamppailemaan kokoajan narsistia vastaan, eikä ole siis vapaa. Niin mitä tekemistä sillä on vastuun kanssa? Kysynpä vaan. Ei mitään.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka näitä narsistin uhri -tarinoita olen lukenut vuosi- ja rivitolkulla, aina nämä koskettavat syvästi ja olen surullinen tarinan luettuani.

Kiitos ap:lle ♥ tarinasta, joka todellakin voisi olla romaanin pituinen...

Niin paljon kauheutta jokaisen narsistin uhrin elämään sisältyy.

On hyvä, että pääsit eroon.

Toivon sydämestäni, että myös pysyt erossa.

Kiitos ihanista sanoista. Itse olen ottanut sellaisen suhtautumistavan, etten näe itseäni tilanteen uhrina. En myöskään näe eksääni pahana. En usko, että hän on paha. Hän näkee asiat todella poikkeavassa valossa ja voimakkaasti itsensä kautta. 

Empatiakyky suojaa minua ja muita empatiakykyisiä ihmisiä jatkuvilta pettymyksiltä. Esimerkiksi jos olen tilanteessa, jossa ystäväni peruu viime hetkellä tapaamisen, koska on niin väsynyt työviikosta, pystyn eläytymään hänen väsymykseensä, enkä ajattele, että ystäväni kohdisti teon (tapaamisen perumisen) minuun. Pettymyksen tunne ei jää kalvamaan tai vaikuta mielialaani, vaan osaan päästä siitä yli. Enkä syytä ystävääni, koska ymmärrän häntä.

Eksäni sen sijaan olisi tuollaisessa tilanteessa suuttunut, koska ei pysty tunnetasolla eläytymään toisen väsymykseen. Ja koska toinen on aiheuttanut tapaamisen perumisella hänelle pettymyksen ja suuttumuksen tunteita, hän kokee oikeudekseen kaataa ne tunteet toisen niskaan. Ja koska maailma ei todellisuudessa pyöri hänen tarpeidensa ympärillä, hän saa olla jatkuvasti vihainen. Sellaisen täytyy olla kuluttavaa ja kurjaa elämää. 

Ap

Niin juuri. Sama jos palstalla kirjoittaa, että kotona on sotkuista eikä pysty siivoamaan, niin EMPAATTISET palstalaiset kykenisivät samaistumaan kirjoittajan kykenemättömyyteen, että mistä syistä se johtuu, joista EI PIDÄ EIKÄ VOI SYYTTÄÄ kykenemätöntä, koska en itse ymmärrä, miksi joku ei siivoaisi, kun se häiritsee häntä, ellei taustalla ole jokin todella vakava syy?

Mutta ei täällä, natsistiset palstalaiset raivostuvat, koska kirjoittajalla on lapsia, niin sellainen on kuulemma loukkaus lapsia kohtaan, ja palstalaisilla on mielestään oikeus HAUKUA JA SOLVATA siivoamaan kykenemätöntä.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.

Ymmärrettävästi patriarkaalinen perinne ei ole etsinyt eikä löytänyt diagnoosinimeä ap:n kaltaisille naisille (nainen ihan itsestäänselvästi) vaikka järjellä ajatellen sellainen voisi olla. Vai onko se hormonijuttu että alistuu, joustaa, sietää ja on riippuvainen vaikka henkinen murjonta jatkuu ja jatkuu.  Eihän mies sitä edes tajua eikä arvosta. Kun pitää olla ihana nainen ja puoliso itsensä silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Aina ne on ihania kun muutetaan yhteen. Nalkutusta, pihtausta ja ero. Ukko diagnosoidaan narsuksi. So last season!

Oletko koskaan ajatellut, että se pihtaus voisi johtua siitä, että olisit huono sängyssä? Mieti nyt - jos olisit aivan mahtava rakastaja, niin kuka muka pystyisi kovin kauaa pihtaamaan?

Nalkutus taas on seurausta siitä, jos mies vain makaa laiskana sohvalla ja vain sotkee, syö ja juo ja illalla alkaa mankua sitä seksiä mitä ei edes osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin otsikkoon narsistista, mutta hänellä ei ole diagnoosia, niin kuin ei narsisteilla yleensäkään. On vain omaa tulkintaani, että hän on narsisti. Kirjoitan tämän, koska mielestäni olen selviytynyt hyvin, ja haluan auttaa niitä, jotka vielä kamppailevat huonossa suhteessa.

****

Taas keittiöpsykologin itsediagnoosi. Mistä tiedämme, ettet olekkaan itse narsisti ja mitkä kirjoitat, on itsesi pönkittämiseen ja uskoon "ylikorostetun uhrimielisyyden" luomiseen ja sen sisäistämiseen?

Niin, mistäs sitä tietää? Kun eksäni sanoi minua narsistiksi, aloin epäillä, että ehkä sitten olen sellainen. Kaikissa ihmisissä on narsistisia piirteitä ja kun lähtee kaivelemaan niitä itsestään, löytää varmasti itsekkyyttä ja keskenkasvuisuutta.

Onneksi minulla on kuitenkin paljon läheisiä, sisaruksia, ystäviä ja entisiä kumppaneita, joihin minulla on hyvät välit. Jos nämä minut vuosikausia tunteneet ihmiset ovat sitä mieltä, etten ole narsisti, luotan heidän sanaansa enemmän kuin yksittäisen eksän.

Ap

Hyvä :) Just näin! Oma narsistinen exäni hokee, että "kaikki vihaa sua" ja "sä oot niiiiiiin narsistinen ettei mitään rajaa" ja kun taannoin laitoin hänelle viestin, ettei jaksaisi olla enää ilkeä ja antaisi minun tulla hakemaan loput tavarani pois yhteisestä asunnosta, sain vastaukseksi "hahahah, paskaaks mua kiinnostaa sun roinat, mun puolesta ne saa lentää roskiin".

Ja tuon tapaisia viestejä sain aina, kun yritin sopia hänen kanssaan käytännön järjestelyistä. Tekeytyi todella vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.

Hyvä kysymys. En olisi koskaan voinut kuvitella löytäväni itseäni tuollaisesta suhteesta, mutta niin kuitenkin kävi. Annoin periksi pala kerrallaan, joten kaikki tapahtui hitaasti. Aloin tottua ja jossain vaiheessa uskoin, että syy on minussa, joten ajattelin vain kehittäväni itseäni ihmisenä. 

Varmaan perimmäiset syyt kumpuavat turvattomasta lapsuudesta, jonka myötä omien rajojen tunnistaminen on vaikeaa. Tämä kokemus kuitenkin opetti paljon. Eli lopulta koen, että selviydyin voittajana. 

Ap

Narsisti voittaa. Aina.

Nytkin olet täällä. Ja itket tarinaasi. Ja narsisti porskuttaa. Uudessa suhteessa.

Tavallaan olet oikeassa. Koska narsistia ei kosketa mikään, ei hän jää henkisesti mitenkään kiinni entiseen suhteeseen. Koska narsisti ei omasta mielestään koskaan toimi väärin, ei hänen tarvitse miettiä omaa käytöstään. Suhteen toinen osapuoli taas narsistin mielestä on ansainnut kaiken sen ikävän, mitä on suhteessa saanut, koska vikahan on pelkästään siinä toisessa. Aina.

Niinpä narsisti panostaakin täysillä uuteen/uusiin uhreihinsa - kunnes paljastaa heillekin todellisen minänsä.

Voi vain toivoa, että se tapahtuu ennen kuin suhteen toinen osapuoli on menettänyt itseluottamuksensa ja mielenterveytensä, jotta osaa poistua suhteesta ennen kuin on se on vahingoittanut häntä pysyvästi.

Ikävä kyllä, liian usein tlanne menee niin, että narsisti osaa aina "lepytellä", eli hurmata uhrinsa uudestaan - kunnes on liian myöhäistä.

Suosittelen narsistin uhreille kirjaa Heidi Holmavuo - Uskalla elää. Tämä auttoi minua toipumisessa tuhoisan suhteen jälkeen.

Kaikille, jotka ovat suhteessa narsistin kanssa, paljon voimia, sitä tarvitaan ja paljon. Kannattaa lähteä suhteesta mahdollisimman pian, narsistit eivät muutu. Suhde tuhoaa toisen osapuolen pala palalta. Se, että joutuu omassa kodissa pelkäämään, kertoo jo paljon. Kodin pitäisi olla se turvallisin paikka.