Elämäni "narsistin" kanssa tiivistettynä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.

Hyvä kysymys. En olisi koskaan voinut kuvitella löytäväni itseäni tuollaisesta suhteesta, mutta niin kuitenkin kävi. Annoin periksi pala kerrallaan, joten kaikki tapahtui hitaasti. Aloin tottua ja jossain vaiheessa uskoin, että syy on minussa, joten ajattelin vain kehittäväni itseäni ihmisenä. 

Varmaan perimmäiset syyt kumpuavat turvattomasta lapsuudesta, jonka myötä omien rajojen tunnistaminen on vaikeaa. Tämä kokemus kuitenkin opetti paljon. Eli lopulta koen, että selviydyin voittajana. 

Ap

Onko niin, että narsisti tunnistaa tällaiset ihmiset?

Kyllä narsisti tunnistaa, ja vastavasti läheisriippuvainen hakeutuu narsistin seuraan - kompensoivat toisiaan. Läheisriippuvaista kutsutaan myös "ohutnahkaiseksi narsistiksi".  Molemmat ovat joutuneet elämään epävakaan ja rakkaudettoman lapsuuden on yleensä syy.

Tottakai hommia voidaan ja pitääkin jakaa ja tehdä yhdessä. Aika on vaan mennyt turhaan kinatessa. Tilanne pitäisi saada vain rauhoittumaan ja hommat alkaisi sujumaan paremmin. Sopassa on ollut vain liian monta hämmentäjää, mikä on osakseen pahentanut tilannetta. Keskustelua asioista rauhallisesti ja silleen rennosti. En mä loukkaannu sen enempää vaikka sanoisit mitä tahansa, kun kyllä mun kanssa pystyy keskustelemaan. Miten tuun pärjäämään ilman sinua, jos näin pääsee käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin seurusteluaikoina mies teki ruokaa, keskusteltiin paljon, sain lahjoja, kaikki oli makeeta.

Heti kun muutettiin yhteen, hän oli mies talossa, ei tehnyt ruokaa, ei maksanut vuokraa, laskuja, mitään, oli ilkeä lapselleni, minulla oli musta silmä aina, lopetti kotitöiden teon, edes lumitöitä ei tehnyt, jos istuin väärässä asennossa tai söin tai nauroin väärin, sain huudot. En saanut käydä missään.

Onneksi pääsin eroon..

Onneksi tosiaan. Muistan myös erään tilanteen, jossa nauroin jotenkin väärin tai ärsyttävällä tavalla. Sen jälkeen en enää nauranut vapautuneesti. 

Ap

Olisko suhde vain ajautunut siihen pisteeseen, että molemmat kaipasi jotain uutta? Monesti ihan pienet asiat kumppanissa alkaa silloin ärsyttämään. Se on joskus vain niin vaikea päästää irti. Jos toisen naurukin jo ärsyttää, niin eiköhän silloin olla jo siinä pisteessä, että parisuhteessa venkoilu satuttaa vain molempia pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.

Hyvä kysymys. En olisi koskaan voinut kuvitella löytäväni itseäni tuollaisesta suhteesta, mutta niin kuitenkin kävi. Annoin periksi pala kerrallaan, joten kaikki tapahtui hitaasti. Aloin tottua ja jossain vaiheessa uskoin, että syy on minussa, joten ajattelin vain kehittäväni itseäni ihmisenä. 

Varmaan perimmäiset syyt kumpuavat turvattomasta lapsuudesta, jonka myötä omien rajojen tunnistaminen on vaikeaa. Tämä kokemus kuitenkin opetti paljon. Eli lopulta koen, että selviydyin voittajana. 

Ap

Onko niin, että narsisti tunnistaa tällaiset ihmiset?

Oma puolisoni ei vaikuttanut tunnistavan oikein mitään ihmisistä. Hän ei todellakaan osannut lukea ihmisten tunteita ja ajautui siksi usein riitoihin, joista syytti aina toista osapuolta. Mutta vahvatahtoiset ja omanarvontuntoiset lähtevät heti pois, kun ensimmäiset vaaran merkit ilmaantuvat. Narsisinen ihminen ei siis päädy tällaisten ihmisten kanssa pitkään suhteeseen. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että narsisti tunnistaa tällaiset ihmiset?

Kyllä narsisti tunnistaa, ja vastavasti läheisriippuvainen hakeutuu narsistin seuraan - kompensoivat toisiaan. Läheisriippuvaista kutsutaan myös "ohutnahkaiseksi narsistiksi".  Molemmat ovat joutuneet elämään epävakaan ja rakkaudettoman lapsuuden on yleensä syy.

Ohutnahkainen narsisti on minulle uutta. Tällaiset suhteet ovat järkyttäviä jo itsessään, mutta pariskunnan pitää tehdä lapsia ja pilata lisää ihmiselämiä? Miksi sairaat ihmiset haluavat lisääntyä? 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai hommia voidaan ja pitääkin jakaa ja tehdä yhdessä. Aika on vaan mennyt turhaan kinatessa. Tilanne pitäisi saada vain rauhoittumaan ja hommat alkaisi sujumaan paremmin. Sopassa on ollut vain liian monta hämmentäjää, mikä on osakseen pahentanut tilannetta. Keskustelua asioista rauhallisesti ja silleen rennosti. En mä loukkaannu sen enempää vaikka sanoisit mitä tahansa, kun kyllä mun kanssa pystyy keskustelemaan. Miten tuun pärjäämään ilman sinua, jos näin pääsee käymään.

Narsisti on sopan ainoa hämmentäjä. Mikään, mitä toinen tekee, ei narsistille riitä, eikä mikään kelpaa. Läheisiä hallitaan väkivallalla, ja muille esitellään kiiltokuvamaista kuorta.

Kirjoitin otsikkoon narsistista, mutta hänellä ei ole diagnoosia, niin kuin ei narsisteilla yleensäkään. On vain omaa tulkintaani, että hän on narsisti. Kirjoitan tämän, koska mielestäni olen selviytynyt hyvin, ja haluan auttaa niitä, jotka vielä kamppailevat huonossa suhteessa.

****

Taas keittiöpsykologin itsediagnoosi. Mistä tiedämme, ettet olekkaan itse narsisti ja mitkä kirjoitat, on itsesi pönkittämiseen ja uskoon "ylikorostetun uhrimielisyyden" luomiseen ja sen sisäistämiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.

Et selvästikään ole ollut suhteessa narsistisesti häiriintyneen ihmisen kanssa. Minä olen, ja kauan. Raskainta olikin jälkikäteen ihmetellä, miten ihmeessä annoin kohdella itseäni niin. Mutta juuri sillä tavoin narsisti vaikuttaa toiseen, että omat rajat ja itsekunnioitus katoaa. En ole mikään kynnysmatto luonteeltani, vaan herkkä ja empaattinen, ja siihen entinen puolisoni onnistui iskemään.

Niin, se on niin totta. Kun mies hokee että vika on sinussa, niin sen lopulta uskoo.

Kun narsisti oli ilkeä lapselleni, soitin lapsen isälle että hakee itkevän lapsen turvaan. Silloin narsisti katosi ajelulle ja äkkiä.

Puoli vuotta terapeutin kanssa suunniyeltiin muuttoani pois hullun kourista ennenkuin löysin asunnon, rahaa muuttoon, muuttojengin ja päivän milloin mies oli töissä ja sillä aikaa salaa lähdin. Terrorisointi toki jatkui pitkään!

Uutta ja piristävää voidaan aina keksiä ja voit ehdottaa jos tulee jotain mieleen. Mulla tuli mieleen se, että jos haluisit tulla mukaan kattelemaan mun työhommia päiväksi. Ja saisit jopa vähän palkkaakin. Samalla voitaisiin jutella niitä näitä ja voisit antaa vinkkejä työhön liittyen ja opettaa muo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin seurusteluaikoina mies teki ruokaa, keskusteltiin paljon, sain lahjoja, kaikki oli makeeta.

Heti kun muutettiin yhteen, hän oli mies talossa, ei tehnyt ruokaa, ei maksanut vuokraa, laskuja, mitään, oli ilkeä lapselleni, minulla oli musta silmä aina, lopetti kotitöiden teon, edes lumitöitä ei tehnyt, jos istuin väärässä asennossa tai söin tai nauroin väärin, sain huudot. En saanut käydä missään.

Onneksi pääsin eroon..

Onneksi tosiaan. Muistan myös erään tilanteen, jossa nauroin jotenkin väärin tai ärsyttävällä tavalla. Sen jälkeen en enää nauranut vapautuneesti. 

Ap

Olisko suhde vain ajautunut siihen pisteeseen, että molemmat kaipasi jotain uutta? Monesti ihan pienet asiat kumppanissa alkaa silloin ärsyttämään. Se on joskus vain niin vaikea päästää irti. Jos toisen naurukin jo ärsyttää, niin eiköhän silloin olla jo siinä pisteessä, että parisuhteessa venkoilu satuttaa vain molempia pidemmän päälle.

Narsisti ei halua päästää irti, koska sen jälkeen joutuisi etsimään uuden uhrin itselleen, jonka avulla loisia ja jonka päälle oksentaa pahaa oloaan ja jota hallita väkivaltaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mä asuin yli 10 vuotta ihmisen kanssa, joka ei osallistunut millään tavalla siivoukseen. Lopulta en enää jaksanut sitä ja nyt kun suhde on ohi, on olokin helpottunut. Sanoin varmasti pahastikin joskus asiasta(että hän ei osallistu kotitöihin mitenkään) ja hän yleensä kielsi asian täysin ja heittäytyi uhriksi. Taisipa kerran diagnosoida mut siinä narsistiksi. Hän ei siis kirjaimellisesti esim koskenut imuriin koko suhteen aikana. Syy tähän oli varmaan se, että tein kaiken alkuun ihan mielellään itse ja siitä jäi se tilanne päälle, että hänen ei tarvitse tehdä mitään ja kaikki tapahtuu itsestään. Mutta se on kaikeksi onneksi nyt ohi se suhde.

Ymmärrän, mutta mun tapauksessa ei ollut kyse siitä, etten olisi tehnyt mitään, siitä olen nyt varma. Mies ulkoisti minulle jopa töitään, kun ei itse saanut niitä tehtyä. Tein niitä parhaan kykyni mukaan, vaikkei ollut edes koulutusta. Oli sinänsä mielenkiintoista huomata, että pystyin tekemään niitä, mutta kun kaikesta avusta huolimatta saa osakseen vain kritiikkiä, ilo tekemisestä katoaa. 

Ap

Mutta en oikeasti ole mitenkään väkivaltainen. Olen tosi rauhallinen, joskus saatan kiivastua jonkin verran ja puhua aika nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin seurusteluaikoina mies teki ruokaa, keskusteltiin paljon, sain lahjoja, kaikki oli makeeta.

Heti kun muutettiin yhteen, hän oli mies talossa, ei tehnyt ruokaa, ei maksanut vuokraa, laskuja, mitään, oli ilkeä lapselleni, minulla oli musta silmä aina, lopetti kotitöiden teon, edes lumitöitä ei tehnyt, jos istuin väärässä asennossa tai söin tai nauroin väärin, sain huudot. En saanut käydä missään.

Onneksi pääsin eroon..

Vakka kantensa valitsee, olet vain yksi muiden joukossa - ei mitään uutta auringon alla.

"Narsisti uhrinsa valitsee." Etsii kunnes tulee sopiva kohdalle, sitten parasiitti puraisee kiinni ja roikkuu loisena vuosikymmeniäkin. Riehumalla muistuttaa olemassaolostaan.

Olen vain kasvanut perheessä, missä isäni on ollut aika voimakastahtoinen ja ehkä jopa vähän narsistinen. Kun kaikki on ollut aina negatiivista ja ollaan kasvettu tosi eristyksissä. Ja paljon muuta, mutta eihän kukaan ole täydellinen ja kaikki ei tule toistensa kanssa toimeen kun jokaisella on omat ongelmansa. Ihmisiä me vain kuitenkin ollaan ja erehtyväisiä sekä haavoittuvaisia kukin. Pääasia että jokaisella olisi ainakin joku kuka rakastaa ja ymmärtää ja on tukena ja turvana.

Minusta en ole loinen, kun haluan tulla omillani toimeen ja olen tosi tarkka ja säästäväinen ihminen. Joku voi saada minusta ehkä sellaisen käsityksen kun sosiaaliset taitoni ovat aika heikot ja tarvitsevat kehitystä. Työhaastattelussa minun on myös aika vaikeaa vakuuttaa haastattelijaa ja omaa osaamistani.

Vaikka näitä narsistin uhri -tarinoita olen lukenut vuosi- ja rivitolkulla, aina nämä koskettavat syvästi ja olen surullinen tarinan luettuani.

Kiitos ap:lle ♥ tarinasta, joka todellakin voisi olla romaanin pituinen...

Niin paljon kauheutta jokaisen narsistin uhrin elämään sisältyy.

On hyvä, että pääsit eroon.

Toivon sydämestäni, että myös pysyt erossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai hommia voidaan ja pitääkin jakaa ja tehdä yhdessä. Aika on vaan mennyt turhaan kinatessa. Tilanne pitäisi saada vain rauhoittumaan ja hommat alkaisi sujumaan paremmin. Sopassa on ollut vain liian monta hämmentäjää, mikä on osakseen pahentanut tilannetta. Keskustelua asioista rauhallisesti ja silleen rennosti. En mä loukkaannu sen enempää vaikka sanoisit mitä tahansa, kun kyllä mun kanssa pystyy keskustelemaan. Miten tuun pärjäämään ilman sinua, jos näin pääsee käymään.

Narsisti on sopan ainoa hämmentäjä. Mikään, mitä toinen tekee, ei narsistille riitä, eikä mikään kelpaa. Läheisiä hallitaan väkivallalla, ja muille esitellään kiiltokuvamaista kuorta.

Hyvin sanottu, että narsisti on sopan ainoa hämmentäjä. Mikään asioista rauhallisesti keskusteleminen ei ole tällaisen ihmisen kanssa mahdollista. Omat tunteet ja pettymyksenaiheet on pakko niellä, koska toinen ei ota vastaan krittiikkiä. Sen sijaan narsistin puolison täytyisi olla joka tilanteessa valmis ottamaan vastaan kritiikkiä. Kun narsisti haluaa "keskustella", pitää työpalaveri keskeyttää. Ja keskustelu on - kuten aikaisempi kirjoittajan sanoi isästään - lähes psykoottista vihaa jostain pienestä asiasta tai jopa täysin valheellisia syytöksiä, joihin narsisti itse vaikuttaa uskovan. Ei kai hän muuten olisi niin vihainen. 

Tästä juuri yritin varoittaa. Vaikka yleensä asiat selviävät keskustelemalla ja väärinkäsitykset oikenevat, narsistisen ihmisen kanssa hyvässä hengessä keskusteleminen ei ole mahdollista. Narsisti ei ole käsittänyt väärin, koska hän on aina oikeassa. Ja loukkaukseksi riittää, että on myöhästynyt 10 minuuttia sovitusta, vaikka narsisti itse odotuttaa jatkuvasti muita sitä itse lainkaan huomaamatta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikka näitä narsistin uhri -tarinoita olen lukenut vuosi- ja rivitolkulla, aina nämä koskettavat syvästi ja olen surullinen tarinan luettuani.

Kiitos ap:lle ♥ tarinasta, joka todellakin voisi olla romaanin pituinen...

Niin paljon kauheutta jokaisen narsistin uhrin elämään sisältyy.

On hyvä, että pääsit eroon.

Toivon sydämestäni, että myös pysyt erossa.

Kiitos ihanista sanoista. Itse olen ottanut sellaisen suhtautumistavan, etten näe itseäni tilanteen uhrina. En myöskään näe eksääni pahana. En usko, että hän on paha. Hän näkee asiat todella poikkeavassa valossa ja voimakkaasti itsensä kautta. 

Empatiakyky suojaa minua ja muita empatiakykyisiä ihmisiä jatkuvilta pettymyksiltä. Esimerkiksi jos olen tilanteessa, jossa ystäväni peruu viime hetkellä tapaamisen, koska on niin väsynyt työviikosta, pystyn eläytymään hänen väsymykseensä, enkä ajattele, että ystäväni kohdisti teon (tapaamisen perumisen) minuun. Pettymyksen tunne ei jää kalvamaan tai vaikuta mielialaani, vaan osaan päästä siitä yli. Enkä syytä ystävääni, koska ymmärrän häntä.

Eksäni sen sijaan olisi tuollaisessa tilanteessa suuttunut, koska ei pysty tunnetasolla eläytymään toisen väsymykseen. Ja koska toinen on aiheuttanut tapaamisen perumisella hänelle pettymyksen ja suuttumuksen tunteita, hän kokee oikeudekseen kaataa ne tunteet toisen niskaan. Ja koska maailma ei todellisuudessa pyöri hänen tarpeidensa ympärillä, hän saa olla jatkuvasti vihainen. Sellaisen täytyy olla kuluttavaa ja kurjaa elämää. 

Ap

Olen pahoillani, mutta en vain tule oman isäni kanssa ehkä toimeen. Voi olla, että keskusteleminen on jo liian myöhäistä. Lapsuudessanikaan keskusteluja ei ole osattu käydä, ne ei oikein vaan onnistu. Liian eristyksissä kasvanut perhe ja kaikki olemme aika huonoja ilmaisemaan itseämme ja kykeneviä rakentavaan ja viisaaseen keskusteluun. Ehkä elättelet vielä toiveita, että välit isään palautuisivat. Se ei ole täysi mahdottomuus, mutta minusta ei kannata olla kiinnostunut tilan jatkamisen takia. Itse en halua jatkaa synnyintilaa. Koen sen jotenkin niin toimimattomaksi, kun omassa perheessäni kaikki olemme sen luontoisia, että asioista sopiminen ja niiden järjestely sujuu aika huonosti. Kontrollointi on myös aika vahvaa osaltaan. Rahan takia ei kannata olla minusta kiinnostunut. Haluan itse mielummin rakentaa omaisuuden jonkun kanssa yhdessä kuin saada sen puolittain ilmaiseksi ja elää hyvällä omallatunnolla.

Aina ne on ihania kun muutetaan yhteen. Nalkutusta, pihtausta ja ero. Ukko diagnosoidaan narsuksi. So last season!