Elämäni "narsistin" kanssa tiivistettynä
Kirjoitin otsikkoon narsistista, mutta hänellä ei ole diagnoosia, niin kuin ei narsisteilla yleensäkään. On vain omaa tulkintaani, että hän on narsisti. Kirjoitan tämän, koska mielestäni olen selviytynyt hyvin, ja haluan auttaa niitä, jotka vielä kamppailevat huonossa suhteessa.
Puolisoni oli aluksi hurmaava ja omistautuva. Aika nopeasti tuli esiin toinen puoli: hän oli jatkuvasti tyytymätön minuun. Syyt saattoivat olla ihan oikeita. Esim. jos olin unohtanut viedä roskapussin tai tyhjentää tiskikoneen. Läksytys tuntui kuitenkin kohtuuttomalta. Olin saattanut saman päivän aikana vaihtaa lakanat, pestä pyykkiä ja tehdä ruokaa. Hän ei ymmärtänyt vastavuoroisuutta niin kuin normaali ihminen. Hän oli jyrkkä näkemyksissään, eikä neuvotteluvaraa ollut. Jouduin opettelemaan hänen tavoilleen, jotta arki pysyi kasassa. Silti tein jatkuvasti virheitä, koska toimintaani ei ohjannut oma logiikkani vaan arvailut siitä, mitä hän mahdollisesti odottaa minulta.
Sopeutuvaisena ihmisenä ajattelin, että voin alistua hänen neurooseilleen. Enhän itsekään ole täydellinen. Opettelin kuuntelemaan ilkeyksiä ja nalkutusta niin, etten tunnetasolla ollut läsnä tilanteissa. Olihan hän kuitenkin välillä se sama ihana ihminen, johon olin tutustunut.
Ponnisteluistani ja muuttumisyrityksistäni huolimatta puolisoni epätyytyväisyys jatkui. Yhä uusia syitä ilmaantui. Hän epäili, että petän, kun olin ystävieni kanssa enkä katsonut jatkuvasti puhelintani. Aloin stressata muiden ihmisten näkemistä, koska hän vaati minua kertomaan, mihin aikaan tulen kotiin. Kelloa oli seurattava tarkasti ja lisäksi välillä käydä vessassa vastaamassa viesteihin, ettei puolisolleni tulisi hylätty olo.
Kommentit (67)
Mikäli löydät itsesi tilanteesta, jossa et kelpaa ponnisteluistasi huolimatta, kannattaa lähteä heti. Itse aloin etsiä syitä itsestäni ja meni pitkään ennen kuin ymmärsin, että vika on puolisossani eikä minussa. Jos koet itse omistautuvasi, antavasi anteeksi, joustavasi ja ponnistelevasi suhteen eteen, mutta toinen väittää päinvastaista, luultavasti sinä olet oikeassa eikä se toinen. Tämä voi olla vaikeaa ymmärtää, mutta mikäli et halua muuttua pelokkaaksi suorittajaksi, joka joutuu hiiviskelemään kotonaan, kannattaa omiin tunteisiin luottaa vaikka väkisin.
Ap
No kovin paljon et onnistunut tiivistämään. Mutta joo, tutulta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
No kovin paljon et onnistunut tiivistämään. Mutta joo, tutulta kuulostaa.
Voisin kirjoittaa romaanin tosta suhteesta, joten siinä mielessä tiivistys onnistui suhteellisen hyvin :)
Ap
Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.
Hyvä kysymys. En olisi koskaan voinut kuvitella löytäväni itseäni tuollaisesta suhteesta, mutta niin kuitenkin kävi. Annoin periksi pala kerrallaan, joten kaikki tapahtui hitaasti. Aloin tottua ja jossain vaiheessa uskoin, että syy on minussa, joten ajattelin vain kehittäväni itseäni ihmisenä.
Varmaan perimmäiset syyt kumpuavat turvattomasta lapsuudesta, jonka myötä omien rajojen tunnistaminen on vaikeaa. Tämä kokemus kuitenkin opetti paljon. Eli lopulta koen, että selviydyin voittajana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kovin paljon et onnistunut tiivistämään. Mutta joo, tutulta kuulostaa.
Voisin kirjoittaa romaanin tosta suhteesta, joten siinä mielessä tiivistys onnistui suhteellisen hyvin :)
Ap
Tervemenoa jonoon. Tuskin saat julkaisijaa. Ellei äijä tehnyt jotain toudella pervoa. Kuten hummustellut.
Kaltaisia on Suomesssa tuhansia. Kuulostaako läheisriippuvuus tutulta ?
Ps. huono tarina.
Ei mulla muuta.
Kaikki on mennyt jo parempaan päin, kun olen ollut erossa omasta kasvattiperheestäni. Tarvitsen vain vähän aikaa ja kärsivällisyyttä tilanteen rauhoittamiseen. Kaipaan niin vieläkin niitä vanhoja aikoja takaisin. Todellakin olen ymmärtänyt vasta nyt kun aika on mennyt niin nopeasti, että olen jo menettänyt sinut ja ollaan etäännytty toisistamme koko ajan. Kokoajan on ollut vaan jotain "turhaa" riitaa, kun olen vain jotenkin niin hermostunut ja ehkä vähän masentunut ja itsetunto ja luottamus itseen on ihan pohjilla. Samalla haluan sinut takaisin ja samalla hoen itselleni, että se ei kuitenkaan toimisi pitemmän päälle. Nyt taas on alkanut ahdistaa ja olen tullut katumapäälle :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.
Hyvä kysymys. En olisi koskaan voinut kuvitella löytäväni itseäni tuollaisesta suhteesta, mutta niin kuitenkin kävi. Annoin periksi pala kerrallaan, joten kaikki tapahtui hitaasti. Aloin tottua ja jossain vaiheessa uskoin, että syy on minussa, joten ajattelin vain kehittäväni itseäni ihmisenä.
Varmaan perimmäiset syyt kumpuavat turvattomasta lapsuudesta, jonka myötä omien rajojen tunnistaminen on vaikeaa. Tämä kokemus kuitenkin opetti paljon. Eli lopulta koen, että selviydyin voittajana.
Ap
Narsisti voittaa. Aina.
Nytkin olet täällä. Ja itket tarinaasi. Ja narsisti porskuttaa. Uudessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.
Hyvä kysymys. En olisi koskaan voinut kuvitella löytäväni itseäni tuollaisesta suhteesta, mutta niin kuitenkin kävi. Annoin periksi pala kerrallaan, joten kaikki tapahtui hitaasti. Aloin tottua ja jossain vaiheessa uskoin, että syy on minussa, joten ajattelin vain kehittäväni itseäni ihmisenä.
Varmaan perimmäiset syyt kumpuavat turvattomasta lapsuudesta, jonka myötä omien rajojen tunnistaminen on vaikeaa. Tämä kokemus kuitenkin opetti paljon. Eli lopulta koen, että selviydyin voittajana.
Ap
En muista koskaan kuulleeni tai lukeneeni muunlaisesta narsistin uhrin lapsuudesta. Oma pää kannattaisi pistää kuntoon, ettei jälleen ajaudu samanlaiseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kovin paljon et onnistunut tiivistämään. Mutta joo, tutulta kuulostaa.
Voisin kirjoittaa romaanin tosta suhteesta, joten siinä mielessä tiivistys onnistui suhteellisen hyvin :)
Ap
Tervemenoa jonoon. Tuskin saat julkaisijaa. Ellei äijä tehnyt jotain toudella pervoa. Kuten hummustellut.
Kaltaisia on Suomesssa tuhansia. Kuulostaako läheisriippuvuus tutulta ?
Ps. huono tarina.Ei mulla muuta.
Ainahan sitä voi romaanin kirjoittaa, vaikkei julkaisijaa löytyisikään. En ole kuitenkaan oikeasti kirjoittamassa sellaista. En halua muodostaa mitään sidettä eksääni käsittelmällä asioitani nimelläni julkisesti.
Lähesriippuvuus kuulostaa tutulta. Luultavasti olen taipuvainen siihen, kun roikuin niin pitkään huonossa suhteessa.
Meilläkin seurusteluaikoina mies teki ruokaa, keskusteltiin paljon, sain lahjoja, kaikki oli makeeta.
Heti kun muutettiin yhteen, hän oli mies talossa, ei tehnyt ruokaa, ei maksanut vuokraa, laskuja, mitään, oli ilkeä lapselleni, minulla oli musta silmä aina, lopetti kotitöiden teon, edes lumitöitä ei tehnyt, jos istuin väärässä asennossa tai söin tai nauroin väärin, sain huudot. En saanut käydä missään.
Onneksi pääsin eroon..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.
Hyvä kysymys. En olisi koskaan voinut kuvitella löytäväni itseäni tuollaisesta suhteesta, mutta niin kuitenkin kävi. Annoin periksi pala kerrallaan, joten kaikki tapahtui hitaasti. Aloin tottua ja jossain vaiheessa uskoin, että syy on minussa, joten ajattelin vain kehittäväni itseäni ihmisenä.
Varmaan perimmäiset syyt kumpuavat turvattomasta lapsuudesta, jonka myötä omien rajojen tunnistaminen on vaikeaa. Tämä kokemus kuitenkin opetti paljon. Eli lopulta koen, että selviydyin voittajana.
Ap
Narsisti voittaa. Aina.
Nytkin olet täällä. Ja itket tarinaasi. Ja narsisti porskuttaa. Uudessa suhteessa.
En koe, että hän on lopulta voittanut mitään. Ei hänen elämänsä ole kadehtimisen arvoista. Hänen oma kokemuksensahan on, että hän tapaa jatkuvasti vain täysin kelvottomia naisia. Hänen päivänsä ovat täynnä vihaa ja pettymystä.
Itse taas koen, että elämässä on avautunut uusi sivu ja olen yhtä kokemusta (vaikkakin huonoa) rikkaampi. Opin paljon itsestäni ja osaan tunnistaa jatkossa, jos rajojani ylitetään.
Ap
Mä asuin yli 10 vuotta ihmisen kanssa, joka ei osallistunut millään tavalla siivoukseen. Lopulta en enää jaksanut sitä ja nyt kun suhde on ohi, on olokin helpottunut. Sanoin varmasti pahastikin joskus asiasta(että hän ei osallistu kotitöihin mitenkään) ja hän yleensä kielsi asian täysin ja heittäytyi uhriksi. Taisipa kerran diagnosoida mut siinä narsistiksi. Hän ei siis kirjaimellisesti esim koskenut imuriin koko suhteen aikana. Syy tähän oli varmaan se, että tein kaiken alkuun ihan mielellään itse ja siitä jäi se tilanne päälle, että hänen ei tarvitse tehdä mitään ja kaikki tapahtuu itsestään. Mutta se on kaikeksi onneksi nyt ohi se suhde.
Vierailija kirjoitti:
Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.
Et selvästikään ole ollut suhteessa narsistisesti häiriintyneen ihmisen kanssa. Minä olen, ja kauan. Raskainta olikin jälkikäteen ihmetellä, miten ihmeessä annoin kohdella itseäni niin. Mutta juuri sillä tavoin narsisti vaikuttaa toiseen, että omat rajat ja itsekunnioitus katoaa. En ole mikään kynnysmatto luonteeltani, vaan herkkä ja empaattinen, ja siihen entinen puolisoni onnistui iskemään.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin seurusteluaikoina mies teki ruokaa, keskusteltiin paljon, sain lahjoja, kaikki oli makeeta.
Heti kun muutettiin yhteen, hän oli mies talossa, ei tehnyt ruokaa, ei maksanut vuokraa, laskuja, mitään, oli ilkeä lapselleni, minulla oli musta silmä aina, lopetti kotitöiden teon, edes lumitöitä ei tehnyt, jos istuin väärässä asennossa tai söin tai nauroin väärin, sain huudot. En saanut käydä missään.
Onneksi pääsin eroon..
Vakka kantensa valitsee, olet vain yksi muiden joukossa - ei mitään uutta auringon alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.
Hyvä kysymys. En olisi koskaan voinut kuvitella löytäväni itseäni tuollaisesta suhteesta, mutta niin kuitenkin kävi. Annoin periksi pala kerrallaan, joten kaikki tapahtui hitaasti. Aloin tottua ja jossain vaiheessa uskoin, että syy on minussa, joten ajattelin vain kehittäväni itseäni ihmisenä.
Varmaan perimmäiset syyt kumpuavat turvattomasta lapsuudesta, jonka myötä omien rajojen tunnistaminen on vaikeaa. Tämä kokemus kuitenkin opetti paljon. Eli lopulta koen, että selviydyin voittajana.
Ap
Onko niin, että narsisti tunnistaa tällaiset ihmiset?
Oma narsisti-isäni maksatti 25 vuotta kaikki ruokansa naisystävällään. Ja valitettavaa riitti joka asiasta. Välillä raivokohtauksia pikkuasioista, joissa psykoottisiakin ajatuskulkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä on oma vastuusi asiassa? Miksi annoit ihmisen kohdella sinua huonosti? Minä olisin ottanut hatkat jo kauan sitten.
Hyvä kysymys. En olisi koskaan voinut kuvitella löytäväni itseäni tuollaisesta suhteesta, mutta niin kuitenkin kävi. Annoin periksi pala kerrallaan, joten kaikki tapahtui hitaasti. Aloin tottua ja jossain vaiheessa uskoin, että syy on minussa, joten ajattelin vain kehittäväni itseäni ihmisenä.
Varmaan perimmäiset syyt kumpuavat turvattomasta lapsuudesta, jonka myötä omien rajojen tunnistaminen on vaikeaa. Tämä kokemus kuitenkin opetti paljon. Eli lopulta koen, että selviydyin voittajana.
Ap
Luuletko että päädyt vielä joskus samanlaiseen suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin seurusteluaikoina mies teki ruokaa, keskusteltiin paljon, sain lahjoja, kaikki oli makeeta.
Heti kun muutettiin yhteen, hän oli mies talossa, ei tehnyt ruokaa, ei maksanut vuokraa, laskuja, mitään, oli ilkeä lapselleni, minulla oli musta silmä aina, lopetti kotitöiden teon, edes lumitöitä ei tehnyt, jos istuin väärässä asennossa tai söin tai nauroin väärin, sain huudot. En saanut käydä missään.
Onneksi pääsin eroon..
Onneksi tosiaan. Muistan myös erään tilanteen, jossa nauroin jotenkin väärin tai ärsyttävällä tavalla. Sen jälkeen en enää nauranut vapautuneesti.
Ap
Tilanne paheni, kun kerroin hyvälle ystävälleni ahdistuksestani. Ystäväni ei enää suostunut näkemään puolisoani. Puolisoni syytti minua, että olen valehdellut ystävälleni ja on minun vastuullani korjata heidän välinsä. Kun välit eivät korjaantuneet, puolisoni vaati minua valitsemaan hänen ja ystäväni välillä. En pystynyt päättämään ja asia jäi hiertämään puolisoani niin paljon, että menimme tauolle.
Palasimme yhteen ja lupasin tsempata. En enää puhuisi ulkopuolisille (ystävilleni) suhteestamme ja siivoaisin enemmän. Huomioisin hänen seksintarpeensa paremmin ja olisin vähemmän väsynyt.
En tietenkään pystynyt pitämään lupauksistani kiinni, koska se olisi vaatinut yli-ihmisyyttä. Puolisoni oli vihainen. Olin huijannut häntä. Hän löysi uuden tyttöystävän ja heittäytyi suhteeseen. Olin henkisesti riippuvainen hänestä ja surin eroa. Yhtäkkiä puolisoni palasi luokseni. Hän pyysi anteeksi ja sanoi, että uusi tyttöystävä oli osoittautunut täysin mahdottomaksi tapaukseksi.
Ajattelin, että puolisoni ymmärtäisi tämän uuden suhteen myötä kuinka paljon annan hänelle jatkuvasti anteeksi ja kuinka joustava lopulta olen. Näin ei käynyt, vaan puolisoni löysi edelleen minusta jatkuvasti perustavanlaatuisia vikoja, joiden takia harkitsi eroa.
Kun hän sanoi taas kuinka asioiden (minun) on muututtava tai hän joutuu eroamaan, sanoin, että niin kai on sitten tehtävä. Lähdin pois. Tästä seurasi pitkä pommitus. Hän syytti minua erosta. Olin hänen mukaansa narsisti, koska en kyennyt keskustelemaan. Hän lähetti perheelleni viestejä, että olen sairastunut skitsofreniaan. Onneksi hän löysi nopeasti uuden tyttöystävän ja viestit loppuivat.