Missä iässä koet että olet aikuistunut, ja "järkeä on tullut enemmän päähän"?
Otsikko. Itse koin 25-vuotiaana "valaistumisen".
Sain vuoden aikana ylipainon pois, lopetin tupakoinnin, käsittelin menneen elämän hankalat asiat. Jotenkin pääsin elämässä toiseen vaiheeseen, ja se olikin mieletön helpotus.
Kommentit (38)
Eka kerran noin 16-vuotiaana, jolloin lopetin ryyppäämisen, bilettämisen ja rellestämisen, kun aloin tajuta että haluan elämältä jotain muuta. Mutta en sanoisi että aikuistuin silloin kertaheitolla tai mitään. Monella tapaa olin tosi keskenkasvuinen tuosta "valaistumisesta" huolimatta.
Tuon jälkeen ei ole ollut mitään suuria mullistuksia, vaan sellaista tasaista kasvua. Tuntuu, että olen joka vuosi vähän viisaampi kuin viime vuonna. Nyt olen 32. Kasvun varaa on edelleen paljonkin, toivottavasti kehitys jatkuu!
Itse viisikymppisenä koen, että alan vasta oppimaan, miten tätä elämäksi kutsuttua peliä pelataan. Karu totuus taitaa kuitenkin olla se, että kun sääntökirja alkaa vihdoin olla hallussa, niin peli päättyy, eikä uusintapeliä ole tarjolla.
20-vuotiaana sanoisin. Ihminen tosin ei ole ikinä valmis ja henkinen kehitys ei toivottavasti ikinä lakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse viisikymppisenä koen, että alan vasta oppimaan, miten tätä elämäksi kutsuttua peliä pelataan. Karu totuus taitaa kuitenkin olla se, että kun sääntökirja alkaa vihdoin olla hallussa, niin peli päättyy, eikä uusintapeliä ole tarjolla.
Tämä!
Olen muutaman vuoden yli 3-kymppinen ja tällaista kokemusta ei ole vielä tullut, vaikka on perhe, ammatti, asuntolaina jne. Voi olla, että lapsuuden perheen vaikeuksien ja nuoruuden pahan trauman takia sellaista ei koskaan tulekaan, koska olo on aina ollut ns. vanhana syntynyt. Välillä tuntuu siltä, ettei nuoruus koskaan oikein kunnolla ehtinyt alkaakaan, kun aina on ollut niin paljon asioita työstettävänä ja tehtäviä hoidettavana. Mutta ei silti tunnu siltä, että jotain pitäisi ottaa takaisin, vaan perhe-elämä lasten kanssa on minulle mieluista.
Ehkä jotain olen alkanut ymmärtämään elämästä nyt viimeisten vuosien aikana, olen nyt 45v. Kolme lasta, joista jo kaksi on aikuisia. Elämänkokemusta ja -näkemystä alkaa olla karttunut monipuolisesti.
Itse olisin jo tuolloin mielelläni äänestänyt, koska politiikka on aina kiinnostanut. Ns. aikuiseksi kypsymisen fiilistä en silti vielä yli 3-kymppisenä ole saavuttanut, vaikka elämä on ollut vakiintunutta jo monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Näiden vastausten perusteella: Kannatatteko yleisen äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen?
Olen tällä hetkellä 34-vuotias. Olen jo vuosia miettinyt, että kuinka tyhmä olinkaan 5-10 vuotta sitten. Kun olen 40 niin ajattelen takuulla samalla tavalla ja niin edespäin. "Valaistumista" siis tuskin tulee koskaan.
Tuota noin, 9 -vuotiaana totesin että minulla päässä liikaa järkeä joka estää minua elämästä ja siitälähtein olen ollut tätä mieltä ja toivonut hiljaa että järjen voi edes hetkeksi sammuttaa ja olla ihan hetken aikaa ajattelematta mitää. Se olisi niin ihanaa.
Mies 22v
3-vuotiaana tunsin kun järki tuli päähän ja tajusin olevani olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että 26-vuotiaana myös. Vanha sananlasku sanoo että ihminen on tyhmimmillään 25-vuotiaana, ja ainakin mun kohdalla se piti paikkaansa.
Aivot kehittyvät loppuun vasta 25-vuotiaana nykytutkimuksen mukaan, joten se selittäisi ihmisten kokemuksia siitä että sitten alkaa elämä rullaamaan.
No nyt on vanhentunutta tietoa hallussa, eikö viimeisimmän tutkimuksen mukaan aivot kypsy vasta noin 30-vuotiaana? Ainakin siinävaiheessa murrosiän henkinen kehitys päättyy. Näin siis olen lukenut.
Mies 22v
Päässä liikaa järkeä... et ainakaan ole turhan vaatimaton. Kannattaa tutustua mindfullnessiin, jos päässä tuppaa pyörimään liikaa juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, 9 -vuotiaana totesin että minulla päässä liikaa järkeä joka estää minua elämästä ja siitälähtein olen ollut tätä mieltä ja toivonut hiljaa että järjen voi edes hetkeksi sammuttaa ja olla ihan hetken aikaa ajattelematta mitää. Se olisi niin ihanaa.
Mies 22v
Vierailija kirjoitti:
Itse viisikymppisenä koen, että alan vasta oppimaan, miten tätä elämäksi kutsuttua peliä pelataan. Karu totuus taitaa kuitenkin olla se, että kun sääntökirja alkaa vihdoin olla hallussa, niin peli päättyy, eikä uusintapeliä ole tarjolla.
No jaa meille muille nuoremille niin tiedetään olla viisaampia.
No, meitsi on 39v ja luukutan Cheekiä. Vetäkää johtopäätöksenne:)
Vierailija kirjoitti:
Päässä liikaa järkeä... et ainakaan ole turhan vaatimaton. Kannattaa tutustua mindfullnessiin, jos päässä tuppaa pyörimään liikaa juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, 9 -vuotiaana totesin että minulla päässä liikaa järkeä joka estää minua elämästä ja siitälähtein olen ollut tätä mieltä ja toivonut hiljaa että järjen voi edes hetkeksi sammuttaa ja olla ihan hetken aikaa ajattelematta mitää. Se olisi niin ihanaa.
Mies 22v
Kiitoksia kehotuksesta, täytyy pistää korvantaakse hautumaan ja odottamaan omaa aikaansa. Näin työttömällä ei ole aikaa, ei rahaa, ei oikeutta, eikä mahdollisuutta mindfullnessiin. Se on aika raaka totuus. Mutta tosiaan, koin tulleeni tulleeni järkiin ja aikuistuneeni 9 -vuotiaana, enkä huijaa. On vain niin väsyttävää ja rankkaa, sillä aivot ei ole ollut koskaan narikassa tauolla.
Mies 22v
Poikkea nyt lähikirjastoon tutustumaan aiheeseen tai etsi netistä lisätietoa. Ei keskittymisharjoitusten ja tietoisen ajattelun vahvistamiseen setelitukkoja tarvita. Ne auttavat sulkemaan turhaa hälinää pois mielestä. Ehkä niitä varten on muutama hetki aikaa työttömälläkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päässä liikaa järkeä... et ainakaan ole turhan vaatimaton. Kannattaa tutustua mindfullnessiin, jos päässä tuppaa pyörimään liikaa juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, 9 -vuotiaana totesin että minulla päässä liikaa järkeä joka estää minua elämästä ja siitälähtein olen ollut tätä mieltä ja toivonut hiljaa että järjen voi edes hetkeksi sammuttaa ja olla ihan hetken aikaa ajattelematta mitää. Se olisi niin ihanaa.
Mies 22v
Kiitoksia kehotuksesta, täytyy pistää korvantaakse hautumaan ja odottamaan omaa aikaansa. Näin työttömällä ei ole aikaa, ei rahaa, ei oikeutta, eikä mahdollisuutta mindfullnessiin. Se on aika raaka totuus. Mutta tosiaan, koin tulleeni tulleeni järkiin ja aikuistuneeni 9 -vuotiaana, enkä huijaa. On vain niin väsyttävää ja rankkaa, sillä aivot ei ole ollut koskaan narikassa tauolla.
Mies 22v
Joskus 18-19 vuotiaana. Oli pakko ottaa vastuu omasta elämästä ku ei ollu enää ketään auttamassa ja ohjaamassa. 20-vuotiaana lopullinen valaistuminen