Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi saamelaisuuden saa määritellä, mutta suomalaisuutta ei?
10.03.2018 |
Siihen on tarkat kriteerit, kuka on saamelainen, mutta suomalaisuuden määritteleminen olisi kamalaa rasismia. Miksi näin? Tarkoitan tässä yhteydessä suomalaisuudella etnisyyttä, enkä maan kansalaisuutta.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kerrotko ystävällisesti kuinka voisin olla jotain muuta kuin etnisesti suomalainen? Riittääkö lappiin muuttaminen muuttamaan minut etnisesti saamelaiseksi? Kuinka voisin olla etninen kurdi tai somali? Jos siis en voi olla suomalainen, koska suomalaisuutta ei väitteesi mukaan ole.
Anteeksi, oletin terminkäytössäni liikaa taustatietoa. Suomalainen etnisyys ei siis sinänsä ole ongelmallinen käsite, mutta silloin kyllä hajoaa jos sitä yritetään määritellä, ts. jos ihmisiä yritetään sulkea ulkopuolelle tai pakottaa sisäpuolelle. Toisin sanoen, ei ole sellaisessa arkikäytössä kuin millä vaikka pohjoisamerikkalaiset viittaavat juuriinsa, mutta jos menee rotutiedettä harjoittamaan, niin vaikeaksi käy.
Sillä, oletko sinä etnisesti suomalainen vai et ei ole kauheasti tekemistä sen kanssa, onko suomalaisuus määriteltävissä samaan tapaan kuin saamelaisilla, vai ei. Maailmallakin etnisyyden määrittely on useimpien ryhmien kohdalla aika vapaata. Suvun historia ja perinne sekä ihmisen oma kokemus ovat avainasemassa. Tämä ei johda siihen, että etniset ryhmät olisivat hyvin määriteltävissä.
Olisiko mahdollista käyttää suomalaisuuden määrittelyyn samoja sääntöjä kuin saamelaisuudenkin? Jos ei, niin miksi ei?
Kokeile. Jos tulokset sinua tyydyttää, niin mikäs siinä. Saat rauhassa itseksesi määritellä suomalaisuuden vaikka niin.
No jos aloitettaan vaikka siitä, että suomalainen on valkoihoinen, joka puhuu äidinkielenään suomea. Olen varma, että melkoiset rasistihuudot raikuisivat kuorossa, jos tämän sanoisi.
Tuo sulkee liikaa pois. Ja onhan se nyt rasistista, että vaikka ikänsä Suomessa asunut ja Suomea äidinkielenään puhuva puoliksi tanskalainen tai puoliksi australialainen joka ei ole kasvanut mihinkään muuhun kuin meidän kulttuuriimme voi olla suomalainen, mutta puoliksi kenialainen tai puoliksi thaimaalainen vastaavassa tilanteessa ei voi olla.
Nyt hämmennyn. Kuinka määritellään tanskalaisuus tai kenialaisuus tai näiden puolikkuus? Jos suomalainen pariskunta muuttaa keniaan, onko heidän siellä syntynyt lapsensa suomalainen, kenialainen vai joku osamäärä?
Ihan samalla tavalla kuin minä määrittelisin suomalaisuudenkin. Kokemuksen, suvun historian ja perinteen perusteella, kielestä lisäpisteitä. "Puoliksi" tässä tarkoitti, että toinen vanhemmista on tuota toista kansallisuutta.
Suomalaisen pariskunnan Keniassa kasvavasta lapsesta ei voi tuon tiedon perusteella sanoa mitään, paitsi että todennäköisesti joko suomalainen tai kenialainen tai joku yhdistelmä siitä tulee. Kun ihmisten valinnoilla ja kokemuksilla on siinä kasvamisessa iso rooli. Opetteleeko paikallisia kieliä, kiinnostaako Suomi ja suomalainen kulttuuri millään lailla? Voi olla esimerkiksi keniansuomalainen, tai sitten pitää vaan itseään ihan reippaasti suomalaisena.
Minusta on erikoista, että kyselet tällaisia. Epäilen, että teeskentelet ymmärtämätöntä. Nämä on kuitenki hyvin intuitiivisia asioita joita useimmat meistä on moneen kertaan elämässään kohdanneet.
Erikoista tässä on lähinnä se, että kirjoittamasi on täysin itsestäänselvää, paitsi saamelaisten kohdalla, jotka pitääkin määritellä tiukoin kriteerein.
No aiemmassa viestissä tässä ketjussa olen jo ottanut kantaa siihen, miksi saamelaisten kohdalla tiukkuus on perusteltua. En ymmärrä, mikä sinua siinä hiertää, että he toimivat meihin verrattuna hyvin erilaisessa tilanteessa hyvin eri tavalla kuin mikä meille omassa tilanteessamme olisi perusteltua, eettistä tai edes järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kyllä vaan on. Suomi on tosin todella heterogeeninen maa, kun ottaa huomioon, että savolaisen ja hämäläisen geneettiset erot ovat saksalaista ja englantilaista suuremmat.
Samoin kulttuurierot ovat voimakkaat lännestä itään, ja kansan historiakaan ei ole mitenkään yhtenäinen.
Suomalaisuus on 1800-luvulla keksitty käsite. Ei sitä voi siitä ekstrapoloida taaksepäin.
Miten niin keksitty? Koko Ruotsin vallan ajan oli erikseen suomalaiset, jotka olivat täysin eri porukka kuin ruotsalaiset, vaikka muodollisesti oltiin samaa valtiota. Miten se olisi voitu "keksiä" vasta 1800-luvulla?
Suomalaisuuden sisältö ja kansallismyytit luotiin kansallisromantiikan aikaan tarkoitushakuisesti sivistyneistön toimesta. Toki ruotsalaisten hallinnossa on viitattu Suomeen sitä ennenkin, käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina. Suomen kieltä puhuvat nyky-Suomen alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ajatelleet olevansa suomalaisia, eikä kukaan olisi osannut sanoa mitä sellainen tarkoittaakaan ennen Lönnrotia & kumppaneita.
Tuskin oleellista on käytetty nimitys. On kuitenkin selvää, että suomalaiset (jotka toki aiemmin taas olivat vielä omia pienempiä ryhmiään, hämäläiset jne) ovat selvästi eri väkeä kuin esim. ruotsalaiset.
"Ei-ruotsalaisuus" ei oikein riitä kansallisen identiteetin ja etnisyyden määrittelyn perustaksi.
Ei-ruotsalaisuus oli esimerkkinäni siksi, että olimme ruotsalaisia valtion kansalaisuuden näkökulmasta, mutta emme etnisesti, sillä ruotsalaiset olivat selvästi oma väkensä kuin suomalaiset.
Joo. Mutta ymmärrät toivottavasti, että suunnilleen tuohonhan se käsitteen koko sisältö aikanaan pelkistyikin. Ei siitä ollut kansallisen identiteetin sisällöksi, eikä se sellaisena toiminutkaan.
Niin, suomalaisiin kuului "alarotuja" (hämäläiset, savolaiset jne), joita yhdisti samantapainen kieli. Suomalaisuus on siis oikeastaan jonkinlainen sateenvarjo näille. Yhdistävänä tekijänä on nimenomaan kieli, joiden pohjalta sittemmin laadittiin yhteinen suomen kirjakieli.
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?
Kaikki etnisyydet on keinotekoisia rakennelmia. Yksikään niistä ei ole mitään muuta kuin tuollaisten historiallisten sattumien ja yksittäisten perheiden ja sukujen valintojen kasautumia. Siksi niitä onkin niin hankalaa määritellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kyllä vaan on. Suomi on tosin todella heterogeeninen maa, kun ottaa huomioon, että savolaisen ja hämäläisen geneettiset erot ovat saksalaista ja englantilaista suuremmat.
Samoin kulttuurierot ovat voimakkaat lännestä itään, ja kansan historiakaan ei ole mitenkään yhtenäinen.
Suomalaisuus on 1800-luvulla keksitty käsite. Ei sitä voi siitä ekstrapoloida taaksepäin.
Miten niin keksitty? Koko Ruotsin vallan ajan oli erikseen suomalaiset, jotka olivat täysin eri porukka kuin ruotsalaiset, vaikka muodollisesti oltiin samaa valtiota. Miten se olisi voitu "keksiä" vasta 1800-luvulla?
Suomalaisuuden sisältö ja kansallismyytit luotiin kansallisromantiikan aikaan tarkoitushakuisesti sivistyneistön toimesta. Toki ruotsalaisten hallinnossa on viitattu Suomeen sitä ennenkin, käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina. Suomen kieltä puhuvat nyky-Suomen alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ajatelleet olevansa suomalaisia, eikä kukaan olisi osannut sanoa mitä sellainen tarkoittaakaan ennen Lönnrotia & kumppaneita.
Tuskin oleellista on käytetty nimitys. On kuitenkin selvää, että suomalaiset (jotka toki aiemmin taas olivat vielä omia pienempiä ryhmiään, hämäläiset jne) ovat selvästi eri väkeä kuin esim. ruotsalaiset.
"Ei-ruotsalaisuus" ei oikein riitä kansallisen identiteetin ja etnisyyden määrittelyn perustaksi.
Ei-ruotsalaisuus oli esimerkkinäni siksi, että olimme ruotsalaisia valtion kansalaisuuden näkökulmasta, mutta emme etnisesti, sillä ruotsalaiset olivat selvästi oma väkensä kuin suomalaiset.
Joo. Mutta ymmärrät toivottavasti, että suunnilleen tuohonhan se käsitteen koko sisältö aikanaan pelkistyikin. Ei siitä ollut kansallisen identiteetin sisällöksi, eikä se sellaisena toiminutkaan.
Niin, suomalaisiin kuului "alarotuja" (hämäläiset, savolaiset jne), joita yhdisti samantapainen kieli. Suomalaisuus on siis oikeastaan jonkinlainen sateenvarjo näille. Yhdistävänä tekijänä on nimenomaan kieli, joiden pohjalta sittemmin laadittiin yhteinen suomen kirjakieli.
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?
Kaikki etnisyydet on keinotekoisia rakennelmia. Yksikään niistä ei ole mitään muuta kuin tuollaisten historiallisten sattumien ja yksittäisten perheiden ja sukujen valintojen kasautumia. Siksi niitä onkin niin hankalaa määritellä.
Jostain syystä toiset keinotekoiset kulttuurit ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Esim. suomenruotsalaisuus on niin arvokasta, että sitä pitää tukea niin kovasti, että jokainen suomenkielinen pakotetaan opiskelemaan pakkoruotsia jokaisella kouluasteella, koska muuten suomenruotsalainen kulttuuri olisi vaarassa. Kohtuullista?
Näyttää että moni on ihan pihalla tässä asiassa.
Ensinnäkin pitää muistaa, että etnisyys ja geeniperimä eivät ole täsmälleen sama asia. Etnisyys nimittäin tarkoittaa sitä että on kasvanut tiettyyn kultuuriin. Siten vaikkapa Kiinasta Suomeen etnisesti suomalaiseen perheeseen adoptoitu lapsi kasvaa suomalaiseksi etnisyydeltään -- ei kiinalaiseksi geeniperimänsä mukaan.
Toiseksi tullaan siihen, että kuka sen etnisyyden määrittelee ja mitä tarkoitusta varten. Yleensä nykyään yritetään kunnioittaa ryhmien omia määritelmiä. Asia ei kuitenkaan ole niin simppeli.
Varsinkin kun puhutaan alkuperäiskansoista, kansainväliset ja valtiolliset lait ikään kuin pakottavat heidät määrittelemään kuka on heidän jäsenensä, jotta ryhmä voi kuulua ym. lakien piiriin (esim. ILO 169). Alkuperäiskansojen olemassaolo juridisesti perustuu siihen, että ryhmä voi osoittaa että he ovat yhtenäinen porukka, jolla on pitkäaikainen side tiettyyn maa-alueeseen. Saamelaismääritelmän on siis jollain tavalla otettava kantaa juuri siihen kuka on etnisesti eli kulttuurisesti saamelainen, mutta määritelmässä etnisyys on todistettava myös geneettisin perustein. Nykyisen määritelmän on tehnyt saamelaiskäräjät, ja sen mukaan saamelaisuuden määrittää osittain henkilön oma identifikaatio saamelaiseksi, mutta myös yhteys tiettyyn maa-aluetta käyttäneeseen väestöön (suomalaisten asiakirjojen mukaan) sekä/tai geneettinen yhteys saamen kieltä äidinkielenä oppineeseen esi-isään tai -äitiin.
Jos Suomi ei kuitenkaan olisi 1917 itsenäistynyt Venäjästä/Neuvostoliitosta, olisimme kenties vaatimassa alkuperäiskansan asemaa tai meidät laskettaisiin Venäjän toimesta samaan porukkaan muiden suomalais-ugrilaisten vähemmistökansojen kanssa. Noin ei käynyt, joten suomalaista etnisyyttä ei tarvitse laillisesti määritellä, koska meillä on suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen perustuva valtio.
jatkan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kyllä vaan on. Suomi on tosin todella heterogeeninen maa, kun ottaa huomioon, että savolaisen ja hämäläisen geneettiset erot ovat saksalaista ja englantilaista suuremmat.
Samoin kulttuurierot ovat voimakkaat lännestä itään, ja kansan historiakaan ei ole mitenkään yhtenäinen.
Suomalaisuus on 1800-luvulla keksitty käsite. Ei sitä voi siitä ekstrapoloida taaksepäin.
Miten niin keksitty? Koko Ruotsin vallan ajan oli erikseen suomalaiset, jotka olivat täysin eri porukka kuin ruotsalaiset, vaikka muodollisesti oltiin samaa valtiota. Miten se olisi voitu "keksiä" vasta 1800-luvulla?
Suomalaisuuden sisältö ja kansallismyytit luotiin kansallisromantiikan aikaan tarkoitushakuisesti sivistyneistön toimesta. Toki ruotsalaisten hallinnossa on viitattu Suomeen sitä ennenkin, käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina. Suomen kieltä puhuvat nyky-Suomen alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ajatelleet olevansa suomalaisia, eikä kukaan olisi osannut sanoa mitä sellainen tarkoittaakaan ennen Lönnrotia & kumppaneita.
Tuskin oleellista on käytetty nimitys. On kuitenkin selvää, että suomalaiset (jotka toki aiemmin taas olivat vielä omia pienempiä ryhmiään, hämäläiset jne) ovat selvästi eri väkeä kuin esim. ruotsalaiset.
"Ei-ruotsalaisuus" ei oikein riitä kansallisen identiteetin ja etnisyyden määrittelyn perustaksi.
Ei-ruotsalaisuus oli esimerkkinäni siksi, että olimme ruotsalaisia valtion kansalaisuuden näkökulmasta, mutta emme etnisesti, sillä ruotsalaiset olivat selvästi oma väkensä kuin suomalaiset.
Joo. Mutta ymmärrät toivottavasti, että suunnilleen tuohonhan se käsitteen koko sisältö aikanaan pelkistyikin. Ei siitä ollut kansallisen identiteetin sisällöksi, eikä se sellaisena toiminutkaan.
Niin, suomalaisiin kuului "alarotuja" (hämäläiset, savolaiset jne), joita yhdisti samantapainen kieli. Suomalaisuus on siis oikeastaan jonkinlainen sateenvarjo näille. Yhdistävänä tekijänä on nimenomaan kieli, joiden pohjalta sittemmin laadittiin yhteinen suomen kirjakieli.
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?
Kaikki etnisyydet on keinotekoisia rakennelmia. Yksikään niistä ei ole mitään muuta kuin tuollaisten historiallisten sattumien ja yksittäisten perheiden ja sukujen valintojen kasautumia. Siksi niitä onkin niin hankalaa määritellä.
Jostain syystä toiset keinotekoiset kulttuurit ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Esim. suomenruotsalaisuus on niin arvokasta, että sitä pitää tukea niin kovasti, että jokainen suomenkielinen pakotetaan opiskelemaan pakkoruotsia jokaisella kouluasteella, koska muuten suomenruotsalainen kulttuuri olisi vaarassa. Kohtuullista?
Maailman sivu on ollut niin että toiset etnisyydet, sukupuolet, seksuaalisuudet, rodut ja muut ryhmät ovat olleet de facto arvokkaampia kuin toiset. Tämä johtuu yhteiskunnan valtarakenteista. Ei siinä ole kohtuudesta kyse millään tasolla, niinkuin ei siinäkään mihin tähän maailman vääryyksiin sinä päätät keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kyllä vaan on. Suomi on tosin todella heterogeeninen maa, kun ottaa huomioon, että savolaisen ja hämäläisen geneettiset erot ovat saksalaista ja englantilaista suuremmat.
Samoin kulttuurierot ovat voimakkaat lännestä itään, ja kansan historiakaan ei ole mitenkään yhtenäinen.
Suomalaisuus on 1800-luvulla keksitty käsite. Ei sitä voi siitä ekstrapoloida taaksepäin.
Miten niin keksitty? Koko Ruotsin vallan ajan oli erikseen suomalaiset, jotka olivat täysin eri porukka kuin ruotsalaiset, vaikka muodollisesti oltiin samaa valtiota. Miten se olisi voitu "keksiä" vasta 1800-luvulla?
Suomalaisuuden sisältö ja kansallismyytit luotiin kansallisromantiikan aikaan tarkoitushakuisesti sivistyneistön toimesta. Toki ruotsalaisten hallinnossa on viitattu Suomeen sitä ennenkin, käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina. Suomen kieltä puhuvat nyky-Suomen alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ajatelleet olevansa suomalaisia, eikä kukaan olisi osannut sanoa mitä sellainen tarkoittaakaan ennen Lönnrotia & kumppaneita.
Tuskin oleellista on käytetty nimitys. On kuitenkin selvää, että suomalaiset (jotka toki aiemmin taas olivat vielä omia pienempiä ryhmiään, hämäläiset jne) ovat selvästi eri väkeä kuin esim. ruotsalaiset.
"Ei-ruotsalaisuus" ei oikein riitä kansallisen identiteetin ja etnisyyden määrittelyn perustaksi.
Ei-ruotsalaisuus oli esimerkkinäni siksi, että olimme ruotsalaisia valtion kansalaisuuden näkökulmasta, mutta emme etnisesti, sillä ruotsalaiset olivat selvästi oma väkensä kuin suomalaiset.
Joo. Mutta ymmärrät toivottavasti, että suunnilleen tuohonhan se käsitteen koko sisältö aikanaan pelkistyikin. Ei siitä ollut kansallisen identiteetin sisällöksi, eikä se sellaisena toiminutkaan.
Niin, suomalaisiin kuului "alarotuja" (hämäläiset, savolaiset jne), joita yhdisti samantapainen kieli. Suomalaisuus on siis oikeastaan jonkinlainen sateenvarjo näille. Yhdistävänä tekijänä on nimenomaan kieli, joiden pohjalta sittemmin laadittiin yhteinen suomen kirjakieli.
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?
Kaikki etnisyydet on keinotekoisia rakennelmia. Yksikään niistä ei ole mitään muuta kuin tuollaisten historiallisten sattumien ja yksittäisten perheiden ja sukujen valintojen kasautumia. Siksi niitä onkin niin hankalaa määritellä.
Kyllä ne vain geeneistä näkyvät suomalaisuutta ja ruotsalaisuutta myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kyllä vaan on. Suomi on tosin todella heterogeeninen maa, kun ottaa huomioon, että savolaisen ja hämäläisen geneettiset erot ovat saksalaista ja englantilaista suuremmat.
Samoin kulttuurierot ovat voimakkaat lännestä itään, ja kansan historiakaan ei ole mitenkään yhtenäinen.
Suomalaisuus on 1800-luvulla keksitty käsite. Ei sitä voi siitä ekstrapoloida taaksepäin.
Miten niin keksitty? Koko Ruotsin vallan ajan oli erikseen suomalaiset, jotka olivat täysin eri porukka kuin ruotsalaiset, vaikka muodollisesti oltiin samaa valtiota. Miten se olisi voitu "keksiä" vasta 1800-luvulla?
Suomalaisuuden sisältö ja kansallismyytit luotiin kansallisromantiikan aikaan tarkoitushakuisesti sivistyneistön toimesta. Toki ruotsalaisten hallinnossa on viitattu Suomeen sitä ennenkin, käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina. Suomen kieltä puhuvat nyky-Suomen alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ajatelleet olevansa suomalaisia, eikä kukaan olisi osannut sanoa mitä sellainen tarkoittaakaan ennen Lönnrotia & kumppaneita.
Tuskin oleellista on käytetty nimitys. On kuitenkin selvää, että suomalaiset (jotka toki aiemmin taas olivat vielä omia pienempiä ryhmiään, hämäläiset jne) ovat selvästi eri väkeä kuin esim. ruotsalaiset.
"Ei-ruotsalaisuus" ei oikein riitä kansallisen identiteetin ja etnisyyden määrittelyn perustaksi.
Ei-ruotsalaisuus oli esimerkkinäni siksi, että olimme ruotsalaisia valtion kansalaisuuden näkökulmasta, mutta emme etnisesti, sillä ruotsalaiset olivat selvästi oma väkensä kuin suomalaiset.
Joo. Mutta ymmärrät toivottavasti, että suunnilleen tuohonhan se käsitteen koko sisältö aikanaan pelkistyikin. Ei siitä ollut kansallisen identiteetin sisällöksi, eikä se sellaisena toiminutkaan.
Niin, suomalaisiin kuului "alarotuja" (hämäläiset, savolaiset jne), joita yhdisti samantapainen kieli. Suomalaisuus on siis oikeastaan jonkinlainen sateenvarjo näille. Yhdistävänä tekijänä on nimenomaan kieli, joiden pohjalta sittemmin laadittiin yhteinen suomen kirjakieli.
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?
Kaikki etnisyydet on keinotekoisia rakennelmia. Yksikään niistä ei ole mitään muuta kuin tuollaisten historiallisten sattumien ja yksittäisten perheiden ja sukujen valintojen kasautumia. Siksi niitä onkin niin hankalaa määritellä.
Jostain syystä toiset keinotekoiset kulttuurit ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Esim. suomenruotsalaisuus on niin arvokasta, että sitä pitää tukea niin kovasti, että jokainen suomenkielinen pakotetaan opiskelemaan pakkoruotsia jokaisella kouluasteella, koska muuten suomenruotsalainen kulttuuri olisi vaarassa. Kohtuullista?
Itse näen asian juurikin niin, että ruotsin kieltä vaalitaan koska se on tärkeä osa Suomen historiaa, kulttuuria ja roolia osana Pohjoismaista yhteisöä. Oman kansani juurista minä tuntisin erkaantuneeni jos ei ruotsia olisi koulussa ollut pakko tankata, ja niistä toisista kansoista jotka meitä ovat kulttuurisesti lähimpänä.
En tämän pohjalta kannata enkä vastusta pakkoruotsia. Kaikki muuttuu ja voi ihan hyvin olla että tulevaisuuden Suomi ei ole Pohjoismaa eikä tunne yhteyttä Ruotsin vallan aikaan ja kaikkeen siihen, jota ruotsalaisilta olemme perineet. Tai että vain historian unohtaneita kuvittelemme Ruotsin perintöä suomalaisuudeksi joka jotenkin on ollut vain olemassa alusta asti tai keksitty itsenäisesti täällä. En pidä mitään mahdollisista kehityskuluista toista parempana tai huonompana. Mutta sitä pidän ihmeellisenä, että suomalaisen perinteen ja kulttuurin innokkaimmat kannattajat ovat samoja ihmisiä jotka siitä pakkoruotsista kokevat suurinta katkeruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä erikoista. Saamelaiset ovat ylpeitä juuristaan. Romanit pitävät pilkkanaan jos esität heitä, ovat myös ylpeitä perinteitään ja dna:staan. Mutta me suomalaiset emme ole ylpeitä. Nöyrrymme eu:n sääntöihin ja tapoihin ja miellytämme muita kansalaisuuksia. Annamme vähemmistölle rahaa että he saavat kunnioittaa perinteitä. Pyysin kaasojani pukemaan häihini ylle suomen kansallispuvut koska meillä oli perinteiset pohjalaiset häät. Miehelläni helavyö ym. Kaasot nauroivat ja tulivat häihin asuissa joista vilkkui pyllynposket kun kumartui. Tämä jo kertoo siitä että häpeämme perinteitä. Suomalaiset nauravat omille tuotteilleen ja haluavat kopioida tapoja, pukeutumista, ruokailua ja muuta isoista massoista. Hävetään omaa kulttuuria. Mökkeily , talvi, sauna ja olut on vain kun junteille. Epävarmuus ja huono itsetunto on in.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kyllä vaan on. Suomi on tosin todella heterogeeninen maa, kun ottaa huomioon, että savolaisen ja hämäläisen geneettiset erot ovat saksalaista ja englantilaista suuremmat.
Samoin kulttuurierot ovat voimakkaat lännestä itään, ja kansan historiakaan ei ole mitenkään yhtenäinen.
Suomalaisuus on 1800-luvulla keksitty käsite. Ei sitä voi siitä ekstrapoloida taaksepäin.
Miten niin keksitty? Koko Ruotsin vallan ajan oli erikseen suomalaiset, jotka olivat täysin eri porukka kuin ruotsalaiset, vaikka muodollisesti oltiin samaa valtiota. Miten se olisi voitu "keksiä" vasta 1800-luvulla?
Suomalaisuuden sisältö ja kansallismyytit luotiin kansallisromantiikan aikaan tarkoitushakuisesti sivistyneistön toimesta. Toki ruotsalaisten hallinnossa on viitattu Suomeen sitä ennenkin, käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina. Suomen kieltä puhuvat nyky-Suomen alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ajatelleet olevansa suomalaisia, eikä kukaan olisi osannut sanoa mitä sellainen tarkoittaakaan ennen Lönnrotia & kumppaneita.
Tuskin oleellista on käytetty nimitys. On kuitenkin selvää, että suomalaiset (jotka toki aiemmin taas olivat vielä omia pienempiä ryhmiään, hämäläiset jne) ovat selvästi eri väkeä kuin esim. ruotsalaiset.
"Ei-ruotsalaisuus" ei oikein riitä kansallisen identiteetin ja etnisyyden määrittelyn perustaksi.
Ei-ruotsalaisuus oli esimerkkinäni siksi, että olimme ruotsalaisia valtion kansalaisuuden näkökulmasta, mutta emme etnisesti, sillä ruotsalaiset olivat selvästi oma väkensä kuin suomalaiset.
Joo. Mutta ymmärrät toivottavasti, että suunnilleen tuohonhan se käsitteen koko sisältö aikanaan pelkistyikin. Ei siitä ollut kansallisen identiteetin sisällöksi, eikä se sellaisena toiminutkaan.
Niin, suomalaisiin kuului "alarotuja" (hämäläiset, savolaiset jne), joita yhdisti samantapainen kieli. Suomalaisuus on siis oikeastaan jonkinlainen sateenvarjo näille. Yhdistävänä tekijänä on nimenomaan kieli, joiden pohjalta sittemmin laadittiin yhteinen suomen kirjakieli.
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?
Kaikki etnisyydet on keinotekoisia rakennelmia. Yksikään niistä ei ole mitään muuta kuin tuollaisten historiallisten sattumien ja yksittäisten perheiden ja sukujen valintojen kasautumia. Siksi niitä onkin niin hankalaa määritellä.
Kyllä ne vain geeneistä näkyvät suomalaisuutta ja ruotsalaisuutta myöten.
Luepa tuo numero 48. Geenit ovat parhaimmillaankin vain yksi etnisyyden osa, eivätkä ole määräävässä asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kyllä vaan on. Suomi on tosin todella heterogeeninen maa, kun ottaa huomioon, että savolaisen ja hämäläisen geneettiset erot ovat saksalaista ja englantilaista suuremmat.
Samoin kulttuurierot ovat voimakkaat lännestä itään, ja kansan historiakaan ei ole mitenkään yhtenäinen.
Suomalaisuus on 1800-luvulla keksitty käsite. Ei sitä voi siitä ekstrapoloida taaksepäin.
Miten niin keksitty? Koko Ruotsin vallan ajan oli erikseen suomalaiset, jotka olivat täysin eri porukka kuin ruotsalaiset, vaikka muodollisesti oltiin samaa valtiota. Miten se olisi voitu "keksiä" vasta 1800-luvulla?
Suomalaisuuden sisältö ja kansallismyytit luotiin kansallisromantiikan aikaan tarkoitushakuisesti sivistyneistön toimesta. Toki ruotsalaisten hallinnossa on viitattu Suomeen sitä ennenkin, käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina. Suomen kieltä puhuvat nyky-Suomen alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ajatelleet olevansa suomalaisia, eikä kukaan olisi osannut sanoa mitä sellainen tarkoittaakaan ennen Lönnrotia & kumppaneita.
Tuskin oleellista on käytetty nimitys. On kuitenkin selvää, että suomalaiset (jotka toki aiemmin taas olivat vielä omia pienempiä ryhmiään, hämäläiset jne) ovat selvästi eri väkeä kuin esim. ruotsalaiset.
"Ei-ruotsalaisuus" ei oikein riitä kansallisen identiteetin ja etnisyyden määrittelyn perustaksi.
Ei-ruotsalaisuus oli esimerkkinäni siksi, että olimme ruotsalaisia valtion kansalaisuuden näkökulmasta, mutta emme etnisesti, sillä ruotsalaiset olivat selvästi oma väkensä kuin suomalaiset.
Joo. Mutta ymmärrät toivottavasti, että suunnilleen tuohonhan se käsitteen koko sisältö aikanaan pelkistyikin. Ei siitä ollut kansallisen identiteetin sisällöksi, eikä se sellaisena toiminutkaan.
Niin, suomalaisiin kuului "alarotuja" (hämäläiset, savolaiset jne), joita yhdisti samantapainen kieli. Suomalaisuus on siis oikeastaan jonkinlainen sateenvarjo näille. Yhdistävänä tekijänä on nimenomaan kieli, joiden pohjalta sittemmin laadittiin yhteinen suomen kirjakieli.
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?
Kaikki etnisyydet on keinotekoisia rakennelmia. Yksikään niistä ei ole mitään muuta kuin tuollaisten historiallisten sattumien ja yksittäisten perheiden ja sukujen valintojen kasautumia. Siksi niitä onkin niin hankalaa määritellä.
Jostain syystä toiset keinotekoiset kulttuurit ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Esim. suomenruotsalaisuus on niin arvokasta, että sitä pitää tukea niin kovasti, että jokainen suomenkielinen pakotetaan opiskelemaan pakkoruotsia jokaisella kouluasteella, koska muuten suomenruotsalainen kulttuuri olisi vaarassa. Kohtuullista?
Itse näen asian juurikin niin, että ruotsin kieltä vaalitaan koska se on tärkeä osa Suomen historiaa, kulttuuria ja roolia osana Pohjoismaista yhteisöä. Oman kansani juurista minä tuntisin erkaantuneeni jos ei ruotsia olisi koulussa ollut pakko tankata, ja niistä toisista kansoista jotka meitä ovat kulttuurisesti lähimpänä.
En tämän pohjalta kannata enkä vastusta pakkoruotsia. Kaikki muuttuu ja voi ihan hyvin olla että tulevaisuuden Suomi ei ole Pohjoismaa eikä tunne yhteyttä Ruotsin vallan aikaan ja kaikkeen siihen, jota ruotsalaisilta olemme perineet. Tai että vain historian unohtaneita kuvittelemme Ruotsin perintöä suomalaisuudeksi joka jotenkin on ollut vain olemassa alusta asti tai keksitty itsenäisesti täällä. En pidä mitään mahdollisista kehityskuluista toista parempana tai huonompana. Mutta sitä pidän ihmeellisenä, että suomalaisen perinteen ja kulttuurin innokkaimmat kannattajat ovat samoja ihmisiä jotka siitä pakkoruotsista kokevat suurinta katkeruutta.
Mihin perustuu logiikka, että Suomi ei voisi olla pohjoismaa suomen kielellä, mutta esim. Tanska voi olla pohjoismaa tanskan kielellä (ilman pakkoruotsia)? Miksi suomen kieli olisi lähtökohtaisesti huonompi kuin muut pohjoismaiset kielet?
Suomalaisuus on aina ollut eri asia kuin ruotsalaisuus. Miksi meidän pitäisi palvoa ruotsalaisuutta? Se on valtiollisesta historiasta huolimatta suomalaisille täysin vieras kieli ja kulttuuri.
Ja tiesistkö sitä, että "Ruotsin perintö" on käytännössä Euroopan perintöä, joka vain maantieteellisistä syistä tuli meille Ruotsin kautta. Näin ollen ruotsalaisuuden palvominen tästä syystä on vähän hölmöä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä erikoista. Saamelaiset ovat ylpeitä juuristaan. Romanit pitävät pilkkanaan jos esität heitä, ovat myös ylpeitä perinteitään ja dna:staan. Mutta me suomalaiset emme ole ylpeitä. Nöyrrymme eu:n sääntöihin ja tapoihin ja miellytämme muita kansalaisuuksia. Annamme vähemmistölle rahaa että he saavat kunnioittaa perinteitä. Pyysin kaasojani pukemaan häihini ylle suomen kansallispuvut koska meillä oli perinteiset pohjalaiset häät. Miehelläni helavyö ym. Kaasot nauroivat ja tulivat häihin asuissa joista vilkkui pyllynposket kun kumartui. Tämä jo kertoo siitä että häpeämme perinteitä. Suomalaiset nauravat omille tuotteilleen ja haluavat kopioida tapoja, pukeutumista, ruokailua ja muuta isoista massoista. Hävetään omaa kulttuuria. Mökkeily , talvi, sauna ja olut on vain kun junteille. Epävarmuus ja huono itsetunto on in.
Puhu omasta puolestasi, minä ainakin arvostan suomalaisuutta ja olen omasta suomalaisuudestani ylpeä. Kaikkia perinteitä ei ole pakko arvostaa, jotta arvostaisi sitä, mitä suomalaisuus itselle tarkoittaa. Kaikkia perinteitä ei pidäkään arvostaa, jotkut niistä ovat aikansa eläneitä. Muiden maiden kulttuurien ideoita ei ole mitään syytä hylkiä. Häätarinasi kuulostaa tekaistulta, mutta jos se on totta, niin ikävää, että ystäväsi eivät kunnioittaneet sinun toiveitasi omissa häissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kyllä vaan on. Suomi on tosin todella heterogeeninen maa, kun ottaa huomioon, että savolaisen ja hämäläisen geneettiset erot ovat saksalaista ja englantilaista suuremmat.
Samoin kulttuurierot ovat voimakkaat lännestä itään, ja kansan historiakaan ei ole mitenkään yhtenäinen.
Suomalaisuus on 1800-luvulla keksitty käsite. Ei sitä voi siitä ekstrapoloida taaksepäin.
Miten niin keksitty? Koko Ruotsin vallan ajan oli erikseen suomalaiset, jotka olivat täysin eri porukka kuin ruotsalaiset, vaikka muodollisesti oltiin samaa valtiota. Miten se olisi voitu "keksiä" vasta 1800-luvulla?
Suomalaisuuden sisältö ja kansallismyytit luotiin kansallisromantiikan aikaan tarkoitushakuisesti sivistyneistön toimesta. Toki ruotsalaisten hallinnossa on viitattu Suomeen sitä ennenkin, käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina. Suomen kieltä puhuvat nyky-Suomen alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ajatelleet olevansa suomalaisia, eikä kukaan olisi osannut sanoa mitä sellainen tarkoittaakaan ennen Lönnrotia & kumppaneita.
Tuskin oleellista on käytetty nimitys. On kuitenkin selvää, että suomalaiset (jotka toki aiemmin taas olivat vielä omia pienempiä ryhmiään, hämäläiset jne) ovat selvästi eri väkeä kuin esim. ruotsalaiset.
"Ei-ruotsalaisuus" ei oikein riitä kansallisen identiteetin ja etnisyyden määrittelyn perustaksi.
Ei-ruotsalaisuus oli esimerkkinäni siksi, että olimme ruotsalaisia valtion kansalaisuuden näkökulmasta, mutta emme etnisesti, sillä ruotsalaiset olivat selvästi oma väkensä kuin suomalaiset.
Joo. Mutta ymmärrät toivottavasti, että suunnilleen tuohonhan se käsitteen koko sisältö aikanaan pelkistyikin. Ei siitä ollut kansallisen identiteetin sisällöksi, eikä se sellaisena toiminutkaan.
Niin, suomalaisiin kuului "alarotuja" (hämäläiset, savolaiset jne), joita yhdisti samantapainen kieli. Suomalaisuus on siis oikeastaan jonkinlainen sateenvarjo näille. Yhdistävänä tekijänä on nimenomaan kieli, joiden pohjalta sittemmin laadittiin yhteinen suomen kirjakieli.
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?
Kaikki etnisyydet on keinotekoisia rakennelmia. Yksikään niistä ei ole mitään muuta kuin tuollaisten historiallisten sattumien ja yksittäisten perheiden ja sukujen valintojen kasautumia. Siksi niitä onkin niin hankalaa määritellä.
Jostain syystä toiset keinotekoiset kulttuurit ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Esim. suomenruotsalaisuus on niin arvokasta, että sitä pitää tukea niin kovasti, että jokainen suomenkielinen pakotetaan opiskelemaan pakkoruotsia jokaisella kouluasteella, koska muuten suomenruotsalainen kulttuuri olisi vaarassa. Kohtuullista?
Itse näen asian juurikin niin, että ruotsin kieltä vaalitaan koska se on tärkeä osa Suomen historiaa, kulttuuria ja roolia osana Pohjoismaista yhteisöä. Oman kansani juurista minä tuntisin erkaantuneeni jos ei ruotsia olisi koulussa ollut pakko tankata, ja niistä toisista kansoista jotka meitä ovat kulttuurisesti lähimpänä.
En tämän pohjalta kannata enkä vastusta pakkoruotsia. Kaikki muuttuu ja voi ihan hyvin olla että tulevaisuuden Suomi ei ole Pohjoismaa eikä tunne yhteyttä Ruotsin vallan aikaan ja kaikkeen siihen, jota ruotsalaisilta olemme perineet. Tai että vain historian unohtaneita kuvittelemme Ruotsin perintöä suomalaisuudeksi joka jotenkin on ollut vain olemassa alusta asti tai keksitty itsenäisesti täällä. En pidä mitään mahdollisista kehityskuluista toista parempana tai huonompana. Mutta sitä pidän ihmeellisenä, että suomalaisen perinteen ja kulttuurin innokkaimmat kannattajat ovat samoja ihmisiä jotka siitä pakkoruotsista kokevat suurinta katkeruutta.
Mitä ihmeellistä tuossa on? Ei ruotsin kieli ole koskaan ollut osa suomalaisuutta. Hallitsijat olivat ruotsalaisia ja kuningas suosi Suomen rannikoille muuttaneita ruotsalaissiirtolaisia, johon edelleenkin perustuu ruotsinkielisten raha ja valta. Mutta mitä tekemistä tällä on suomalaisen perinteen ja kulttuurin kanssa? Ei mitään. Suomenruotsalainen kulttuuri on oma juttunsa, suomalainen kulttuuri omansa. Jos et ole huomannut, meillä on edeelleen kaikki täysin erilliset instituutiot kummallekin kulttuurille: koulut, teatterit, yliopistot jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kyllä vaan on. Suomi on tosin todella heterogeeninen maa, kun ottaa huomioon, että savolaisen ja hämäläisen geneettiset erot ovat saksalaista ja englantilaista suuremmat.
Samoin kulttuurierot ovat voimakkaat lännestä itään, ja kansan historiakaan ei ole mitenkään yhtenäinen.
Suomalaisuus on 1800-luvulla keksitty käsite. Ei sitä voi siitä ekstrapoloida taaksepäin.
Miten niin keksitty? Koko Ruotsin vallan ajan oli erikseen suomalaiset, jotka olivat täysin eri porukka kuin ruotsalaiset, vaikka muodollisesti oltiin samaa valtiota. Miten se olisi voitu "keksiä" vasta 1800-luvulla?
Suomalaisuuden sisältö ja kansallismyytit luotiin kansallisromantiikan aikaan tarkoitushakuisesti sivistyneistön toimesta. Toki ruotsalaisten hallinnossa on viitattu Suomeen sitä ennenkin, käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina. Suomen kieltä puhuvat nyky-Suomen alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ajatelleet olevansa suomalaisia, eikä kukaan olisi osannut sanoa mitä sellainen tarkoittaakaan ennen Lönnrotia & kumppaneita.
Tuskin oleellista on käytetty nimitys. On kuitenkin selvää, että suomalaiset (jotka toki aiemmin taas olivat vielä omia pienempiä ryhmiään, hämäläiset jne) ovat selvästi eri väkeä kuin esim. ruotsalaiset.
"Ei-ruotsalaisuus" ei oikein riitä kansallisen identiteetin ja etnisyyden määrittelyn perustaksi.
Ei-ruotsalaisuus oli esimerkkinäni siksi, että olimme ruotsalaisia valtion kansalaisuuden näkökulmasta, mutta emme etnisesti, sillä ruotsalaiset olivat selvästi oma väkensä kuin suomalaiset.
Joo. Mutta ymmärrät toivottavasti, että suunnilleen tuohonhan se käsitteen koko sisältö aikanaan pelkistyikin. Ei siitä ollut kansallisen identiteetin sisällöksi, eikä se sellaisena toiminutkaan.
Niin, suomalaisiin kuului "alarotuja" (hämäläiset, savolaiset jne), joita yhdisti samantapainen kieli. Suomalaisuus on siis oikeastaan jonkinlainen sateenvarjo näille. Yhdistävänä tekijänä on nimenomaan kieli, joiden pohjalta sittemmin laadittiin yhteinen suomen kirjakieli.
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?
Kaikki etnisyydet on keinotekoisia rakennelmia. Yksikään niistä ei ole mitään muuta kuin tuollaisten historiallisten sattumien ja yksittäisten perheiden ja sukujen valintojen kasautumia. Siksi niitä onkin niin hankalaa määritellä.
Jostain syystä toiset keinotekoiset kulttuurit ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Esim. suomenruotsalaisuus on niin arvokasta, että sitä pitää tukea niin kovasti, että jokainen suomenkielinen pakotetaan opiskelemaan pakkoruotsia jokaisella kouluasteella, koska muuten suomenruotsalainen kulttuuri olisi vaarassa. Kohtuullista?
Itse näen asian juurikin niin, että ruotsin kieltä vaalitaan koska se on tärkeä osa Suomen historiaa, kulttuuria ja roolia osana Pohjoismaista yhteisöä. Oman kansani juurista minä tuntisin erkaantuneeni jos ei ruotsia olisi koulussa ollut pakko tankata, ja niistä toisista kansoista jotka meitä ovat kulttuurisesti lähimpänä.
En tämän pohjalta kannata enkä vastusta pakkoruotsia. Kaikki muuttuu ja voi ihan hyvin olla että tulevaisuuden Suomi ei ole Pohjoismaa eikä tunne yhteyttä Ruotsin vallan aikaan ja kaikkeen siihen, jota ruotsalaisilta olemme perineet. Tai että vain historian unohtaneita kuvittelemme Ruotsin perintöä suomalaisuudeksi joka jotenkin on ollut vain olemassa alusta asti tai keksitty itsenäisesti täällä. En pidä mitään mahdollisista kehityskuluista toista parempana tai huonompana. Mutta sitä pidän ihmeellisenä, että suomalaisen perinteen ja kulttuurin innokkaimmat kannattajat ovat samoja ihmisiä jotka siitä pakkoruotsista kokevat suurinta katkeruutta.
Mihin perustuu logiikka, että Suomi ei voisi olla pohjoismaa suomen kielellä, mutta esim. Tanska voi olla pohjoismaa tanskan kielellä (ilman pakkoruotsia)? Miksi suomen kieli olisi lähtökohtaisesti huonompi kuin muut pohjoismaiset kielet?
Suomalaisuus on aina ollut eri asia kuin ruotsalaisuus. Miksi meidän pitäisi palvoa ruotsalaisuutta? Se on valtiollisesta historiasta huolimatta suomalaisille täysin vieras kieli ja kulttuuri.
Ja tiesistkö sitä, että "Ruotsin perintö" on käytännössä Euroopan perintöä, joka vain maantieteellisistä syistä tuli meille Ruotsin kautta. Näin ollen ruotsalaisuuden palvominen tästä syystä on vähän hölmöä.
Tanska, Norja ja Ruotsi ovat läheisiä sukulaiskieliä eikä heidän tarvitse opetella näitä toisia kieliä jotta kulttuurinen yhteys säilyy. Islantilaiset opettelevat tanskaa. Kyllä sinä tämänkin tiedät, en ymmärrä miksi edes puhun sinulle kun teeskentelet koko ajan tyhmää.
Miten ruotsalaisuus voisi enää olla meille "historiasta huolimatta" täysin vieras kieli ja kulttuuri? Etkö tosiaan tiedä, kuinka suuri osa kulttuuristamme on ihan suoraan tuotu Ruotsista ja otettu täällä omaksi? Ei meillä ole paljon mitään jäljellä jos Ruotsi ja sen vaikutus koitetaan pyyhkiä pois historiastamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kyllä vaan on. Suomi on tosin todella heterogeeninen maa, kun ottaa huomioon, että savolaisen ja hämäläisen geneettiset erot ovat saksalaista ja englantilaista suuremmat.
Samoin kulttuurierot ovat voimakkaat lännestä itään, ja kansan historiakaan ei ole mitenkään yhtenäinen.
Suomalaisuus on 1800-luvulla keksitty käsite. Ei sitä voi siitä ekstrapoloida taaksepäin.
Miten niin keksitty? Koko Ruotsin vallan ajan oli erikseen suomalaiset, jotka olivat täysin eri porukka kuin ruotsalaiset, vaikka muodollisesti oltiin samaa valtiota. Miten se olisi voitu "keksiä" vasta 1800-luvulla?
Suomalaisuuden sisältö ja kansallismyytit luotiin kansallisromantiikan aikaan tarkoitushakuisesti sivistyneistön toimesta. Toki ruotsalaisten hallinnossa on viitattu Suomeen sitä ennenkin, käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina. Suomen kieltä puhuvat nyky-Suomen alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ajatelleet olevansa suomalaisia, eikä kukaan olisi osannut sanoa mitä sellainen tarkoittaakaan ennen Lönnrotia & kumppaneita.
Tuskin oleellista on käytetty nimitys. On kuitenkin selvää, että suomalaiset (jotka toki aiemmin taas olivat vielä omia pienempiä ryhmiään, hämäläiset jne) ovat selvästi eri väkeä kuin esim. ruotsalaiset.
"Ei-ruotsalaisuus" ei oikein riitä kansallisen identiteetin ja etnisyyden määrittelyn perustaksi.
Ei-ruotsalaisuus oli esimerkkinäni siksi, että olimme ruotsalaisia valtion kansalaisuuden näkökulmasta, mutta emme etnisesti, sillä ruotsalaiset olivat selvästi oma väkensä kuin suomalaiset.
Joo. Mutta ymmärrät toivottavasti, että suunnilleen tuohonhan se käsitteen koko sisältö aikanaan pelkistyikin. Ei siitä ollut kansallisen identiteetin sisällöksi, eikä se sellaisena toiminutkaan.
Niin, suomalaisiin kuului "alarotuja" (hämäläiset, savolaiset jne), joita yhdisti samantapainen kieli. Suomalaisuus on siis oikeastaan jonkinlainen sateenvarjo näille. Yhdistävänä tekijänä on nimenomaan kieli, joiden pohjalta sittemmin laadittiin yhteinen suomen kirjakieli.
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?
Kaikki etnisyydet on keinotekoisia rakennelmia. Yksikään niistä ei ole mitään muuta kuin tuollaisten historiallisten sattumien ja yksittäisten perheiden ja sukujen valintojen kasautumia. Siksi niitä onkin niin hankalaa määritellä.
Jostain syystä toiset keinotekoiset kulttuurit ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Esim. suomenruotsalaisuus on niin arvokasta, että sitä pitää tukea niin kovasti, että jokainen suomenkielinen pakotetaan opiskelemaan pakkoruotsia jokaisella kouluasteella, koska muuten suomenruotsalainen kulttuuri olisi vaarassa. Kohtuullista?
Itse näen asian juurikin niin, että ruotsin kieltä vaalitaan koska se on tärkeä osa Suomen historiaa, kulttuuria ja roolia osana Pohjoismaista yhteisöä. Oman kansani juurista minä tuntisin erkaantuneeni jos ei ruotsia olisi koulussa ollut pakko tankata, ja niistä toisista kansoista jotka meitä ovat kulttuurisesti lähimpänä.
En tämän pohjalta kannata enkä vastusta pakkoruotsia. Kaikki muuttuu ja voi ihan hyvin olla että tulevaisuuden Suomi ei ole Pohjoismaa eikä tunne yhteyttä Ruotsin vallan aikaan ja kaikkeen siihen, jota ruotsalaisilta olemme perineet. Tai että vain historian unohtaneita kuvittelemme Ruotsin perintöä suomalaisuudeksi joka jotenkin on ollut vain olemassa alusta asti tai keksitty itsenäisesti täällä. En pidä mitään mahdollisista kehityskuluista toista parempana tai huonompana. Mutta sitä pidän ihmeellisenä, että suomalaisen perinteen ja kulttuurin innokkaimmat kannattajat ovat samoja ihmisiä jotka siitä pakkoruotsista kokevat suurinta katkeruutta.
Mitä ihmeellistä tuossa on? Ei ruotsin kieli ole koskaan ollut osa suomalaisuutta. Hallitsijat olivat ruotsalaisia ja kuningas suosi Suomen rannikoille muuttaneita ruotsalaissiirtolaisia, johon edelleenkin perustuu ruotsinkielisten raha ja valta. Mutta mitä tekemistä tällä on suomalaisen perinteen ja kulttuurin kanssa? Ei mitään. Suomenruotsalainen kulttuuri on oma juttunsa, suomalainen kulttuuri omansa. Jos et ole huomannut, meillä on edeelleen kaikki täysin erilliset instituutiot kummallekin kulttuurille: koulut, teatterit, yliopistot jne.
Mistä ne suomalaiset koulut, teatterit ja yliopistot on alunperin tulleet? Millä kielellä nekin kaikki (riittävän vanhat) ovat alunperin toimineet? Mistä meille on otettu mallit, miten tuollaiset toimivat?
jatkoa...
Niin, jos tulemme suomalaisuuden määritelmään kulttuurisesti, niin se voi olla yksinkertaisesti se, että lapsi on kasvanut kulttuuriltaan suomalaisessa perheessä. Tämän määritelmän mukaan voisi osittain laskea myös suomenruotsalaiset, tosin alakulttuurina.
Suomessa harvemmin on lapsia, jotka kasvaisivat suomalaiseen kulttuuriin puhumatta suomen kieltä eli meillä kieli on aika vahva identiteetin merkki. Suomenruotsalaisten itse-identifikaatio suomalaiseksi perustuu nykyään varmaan suomen kielen osaamiseen eli vähemmän kieltä osaavat ovat kauempana "suomalaisuudesta", suomea arjessaan puhuvat tai kaksikieliset ovat taas luultavasti mielestään enemmän suomalaisia.
Mutta tämän kieli-kasvatus-itsemäärittelyn -kuvion lisäksi on myös voimakkaat suhteet Suomeen alueena. Monet suomenruotsalaiset ovat asuneet täällä satoja vuosia ja monilla suvuilla on esi-isiä, jotka ovat taistelleet Suomen sodissa suomenkielisten rinnalla jo varhain, siitähän Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat kertoo, kuten Wikipedia asian sanoo: "Runeberg tekee eeppisissä sankariballadeissaan kunniaa sekä todellisille upseereille että keksityille suomalaisille kansanmiehille, jotka velvollisuudentuntoisesti puolustivat isänmaataan."
Monet eivät myöskään ymmärrä, että suomenruotsalaiset eivät ole hekään oikeastaan kulttuurisesti ja geneettisesti kovin helposti määriteltävä ryhmä, koska porukkaan on vuosisatojen aikana sulautunut ihmisiä, joiden etninen tausta ei ole ruotsalainen. Heihin kuuluu siis juutalaiset, entiset juutalaiset ml., eri Euroopan maista kuten Unkarista, yms., on saksalaisten jälkeläisiä, on vallonit (eli ranskankielistä porukkaa ent. Alankomaista), on ranskalaisia, yms. Länsirannikolla taas ruotsinkieliset avioituivat pitkään oman porukan sisällä, mutta ovat parin sadan vuoden aikana avioituneet mysö suomenkielisten kanssa alueella. Siten aika monella esim. Pohjanmaalla voi olla iso- ja isoisovanhemmissa sekä suomen- että ruotsinkielisiä.
Mielenkiintoista on myös se, että 1800-luvulla monet ruotsinkieliset isäänmaalliset jopa käänsivät sukunimensä suomeksi, toisaalta samaan aikaan oli suomalaisia sukuja, jotka autonomian aikana nousivat ylös yhteiskunnan portaita ja käänsivät sukunimensä suomenkielisestä ruotsinkielisiseen.
Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet erilaisia termejä käytettäväksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kyllä vaan on. Suomi on tosin todella heterogeeninen maa, kun ottaa huomioon, että savolaisen ja hämäläisen geneettiset erot ovat saksalaista ja englantilaista suuremmat.
Samoin kulttuurierot ovat voimakkaat lännestä itään, ja kansan historiakaan ei ole mitenkään yhtenäinen.
Suomalaisuus on 1800-luvulla keksitty käsite. Ei sitä voi siitä ekstrapoloida taaksepäin.
Miten niin keksitty? Koko Ruotsin vallan ajan oli erikseen suomalaiset, jotka olivat täysin eri porukka kuin ruotsalaiset, vaikka muodollisesti oltiin samaa valtiota. Miten se olisi voitu "keksiä" vasta 1800-luvulla?
Suomalaisuuden sisältö ja kansallismyytit luotiin kansallisromantiikan aikaan tarkoitushakuisesti sivistyneistön toimesta. Toki ruotsalaisten hallinnossa on viitattu Suomeen sitä ennenkin, käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina. Suomen kieltä puhuvat nyky-Suomen alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ajatelleet olevansa suomalaisia, eikä kukaan olisi osannut sanoa mitä sellainen tarkoittaakaan ennen Lönnrotia & kumppaneita.
Tuskin oleellista on käytetty nimitys. On kuitenkin selvää, että suomalaiset (jotka toki aiemmin taas olivat vielä omia pienempiä ryhmiään, hämäläiset jne) ovat selvästi eri väkeä kuin esim. ruotsalaiset.
"Ei-ruotsalaisuus" ei oikein riitä kansallisen identiteetin ja etnisyyden määrittelyn perustaksi.
Ei-ruotsalaisuus oli esimerkkinäni siksi, että olimme ruotsalaisia valtion kansalaisuuden näkökulmasta, mutta emme etnisesti, sillä ruotsalaiset olivat selvästi oma väkensä kuin suomalaiset.
Joo. Mutta ymmärrät toivottavasti, että suunnilleen tuohonhan se käsitteen koko sisältö aikanaan pelkistyikin. Ei siitä ollut kansallisen identiteetin sisällöksi, eikä se sellaisena toiminutkaan.
Niin, suomalaisiin kuului "alarotuja" (hämäläiset, savolaiset jne), joita yhdisti samantapainen kieli. Suomalaisuus on siis oikeastaan jonkinlainen sateenvarjo näille. Yhdistävänä tekijänä on nimenomaan kieli, joiden pohjalta sittemmin laadittiin yhteinen suomen kirjakieli.
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?
Kaikki etnisyydet on keinotekoisia rakennelmia. Yksikään niistä ei ole mitään muuta kuin tuollaisten historiallisten sattumien ja yksittäisten perheiden ja sukujen valintojen kasautumia. Siksi niitä onkin niin hankalaa määritellä.
Jostain syystä toiset keinotekoiset kulttuurit ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Esim. suomenruotsalaisuus on niin arvokasta, että sitä pitää tukea niin kovasti, että jokainen suomenkielinen pakotetaan opiskelemaan pakkoruotsia jokaisella kouluasteella, koska muuten suomenruotsalainen kulttuuri olisi vaarassa. Kohtuullista?
Itse näen asian juurikin niin, että ruotsin kieltä vaalitaan koska se on tärkeä osa Suomen historiaa, kulttuuria ja roolia osana Pohjoismaista yhteisöä. Oman kansani juurista minä tuntisin erkaantuneeni jos ei ruotsia olisi koulussa ollut pakko tankata, ja niistä toisista kansoista jotka meitä ovat kulttuurisesti lähimpänä.
En tämän pohjalta kannata enkä vastusta pakkoruotsia. Kaikki muuttuu ja voi ihan hyvin olla että tulevaisuuden Suomi ei ole Pohjoismaa eikä tunne yhteyttä Ruotsin vallan aikaan ja kaikkeen siihen, jota ruotsalaisilta olemme perineet. Tai että vain historian unohtaneita kuvittelemme Ruotsin perintöä suomalaisuudeksi joka jotenkin on ollut vain olemassa alusta asti tai keksitty itsenäisesti täällä. En pidä mitään mahdollisista kehityskuluista toista parempana tai huonompana. Mutta sitä pidän ihmeellisenä, että suomalaisen perinteen ja kulttuurin innokkaimmat kannattajat ovat samoja ihmisiä jotka siitä pakkoruotsista kokevat suurinta katkeruutta.
Mihin perustuu logiikka, että Suomi ei voisi olla pohjoismaa suomen kielellä, mutta esim. Tanska voi olla pohjoismaa tanskan kielellä (ilman pakkoruotsia)? Miksi suomen kieli olisi lähtökohtaisesti huonompi kuin muut pohjoismaiset kielet?
Suomalaisuus on aina ollut eri asia kuin ruotsalaisuus. Miksi meidän pitäisi palvoa ruotsalaisuutta? Se on valtiollisesta historiasta huolimatta suomalaisille täysin vieras kieli ja kulttuuri.
Ja tiesistkö sitä, että "Ruotsin perintö" on käytännössä Euroopan perintöä, joka vain maantieteellisistä syistä tuli meille Ruotsin kautta. Näin ollen ruotsalaisuuden palvominen tästä syystä on vähän hölmöä.
Tanska, Norja ja Ruotsi ovat läheisiä sukulaiskieliä eikä heidän tarvitse opetella näitä toisia kieliä jotta kulttuurinen yhteys säilyy. Islantilaiset opettelevat tanskaa. Kyllä sinä tämänkin tiedät, en ymmärrä miksi edes puhun sinulle kun teeskentelet koko ajan tyhmää.
Miten ruotsalaisuus voisi enää olla meille "historiasta huolimatta" täysin vieras kieli ja kulttuuri? Etkö tosiaan tiedä, kuinka suuri osa kulttuuristamme on ihan suoraan tuotu Ruotsista ja otettu täällä omaksi? Ei meillä ole paljon mitään jäljellä jos Ruotsi ja sen vaikutus koitetaan pyyhkiä pois historiastamme.
Islantilaiset opettelevat jotain toista skandikieltä (siellä ei siis ole pakkotanskaa) vain ja ainoastaan sen takia, että Islannissa on pienenä maana vain rajallisesti opiskelumahdollisuuksia ja he tukeutuvat tässä asiassa muihin Skandinavian maihin. Joten älä sotke Islantia tähän, koska "pakkokielen" peruste on täysin eri. Tiedät tämän oikein hyvin, joten älä esitä tyhmää.
Mikä se sellainen kulttuuriyhteys, johon kansa pitää pakottamalla pakottaa? Ei se ole silloin mikään luontainen yhteys, joten miksi pitää pakottaa?
Ruotsin kieli on ollut vain väline ja työkalu, kun maantieteestä johtuen Euroopasta on Ruotsin kautta tullut Suomeen vaikutteita. Ei kielellä ole siinä ollut mitään erityistä arvoa. Vähän sama asia, kuin jos olisit joltain henkilöltä saanut hyviä vaikutteita ja apua, niin väittäisit, että se on sen ansiota, että henkilö on valkoihoinen! Vaikka todellisuudessa valkoihoisuus johtuu vain siitä, että hän nyt saattuu asumaan täällä päin maailmaa, missä suurin osa ihmisistä on valkoihoisia. Sama juttu ruotsin kielen suhteen. Vaikutteita tuli ruotsin kielellä, koska Ruotsi sijaitsee tuossa vieressä, mutta ei ruotsin kieli ole millään tavalla oleellinen asia siinä, se on vain väline. Ei esim. musiikin sisältö ratkaisevasti eroa sen mukaan, soitetaanko se cd-levyltä vai mp3-soittimesta. Sama juttu tässäkin. Et kiitä hyvästä musiikista CD-levyä, vaan sitä itse musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan sä ruveta määrittelemään suomalaista etnisyyttä, mutta onnea matkaan. Sellaista ei nimittäin ole. Pitää limbota vähintään yhtä luovasti kuin 1930-luvun saksalainen rotutieteilijä.
Kyllä vaan on. Suomi on tosin todella heterogeeninen maa, kun ottaa huomioon, että savolaisen ja hämäläisen geneettiset erot ovat saksalaista ja englantilaista suuremmat.
Samoin kulttuurierot ovat voimakkaat lännestä itään, ja kansan historiakaan ei ole mitenkään yhtenäinen.
Suomalaisuus on 1800-luvulla keksitty käsite. Ei sitä voi siitä ekstrapoloida taaksepäin.
Miten niin keksitty? Koko Ruotsin vallan ajan oli erikseen suomalaiset, jotka olivat täysin eri porukka kuin ruotsalaiset, vaikka muodollisesti oltiin samaa valtiota. Miten se olisi voitu "keksiä" vasta 1800-luvulla?
Suomalaisuuden sisältö ja kansallismyytit luotiin kansallisromantiikan aikaan tarkoitushakuisesti sivistyneistön toimesta. Toki ruotsalaisten hallinnossa on viitattu Suomeen sitä ennenkin, käsitteen sisältö on vaihdellut eri aikoina. Suomen kieltä puhuvat nyky-Suomen alueella asuvat ihmiset eivät kuitenkaan ajatelleet olevansa suomalaisia, eikä kukaan olisi osannut sanoa mitä sellainen tarkoittaakaan ennen Lönnrotia & kumppaneita.
Tuskin oleellista on käytetty nimitys. On kuitenkin selvää, että suomalaiset (jotka toki aiemmin taas olivat vielä omia pienempiä ryhmiään, hämäläiset jne) ovat selvästi eri väkeä kuin esim. ruotsalaiset.
"Ei-ruotsalaisuus" ei oikein riitä kansallisen identiteetin ja etnisyyden määrittelyn perustaksi.
Ei-ruotsalaisuus oli esimerkkinäni siksi, että olimme ruotsalaisia valtion kansalaisuuden näkökulmasta, mutta emme etnisesti, sillä ruotsalaiset olivat selvästi oma väkensä kuin suomalaiset.
Joo. Mutta ymmärrät toivottavasti, että suunnilleen tuohonhan se käsitteen koko sisältö aikanaan pelkistyikin. Ei siitä ollut kansallisen identiteetin sisällöksi, eikä se sellaisena toiminutkaan.
Niin, suomalaisiin kuului "alarotuja" (hämäläiset, savolaiset jne), joita yhdisti samantapainen kieli. Suomalaisuus on siis oikeastaan jonkinlainen sateenvarjo näille. Yhdistävänä tekijänä on nimenomaan kieli, joiden pohjalta sittemmin laadittiin yhteinen suomen kirjakieli.
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?
Kaikki etnisyydet on keinotekoisia rakennelmia. Yksikään niistä ei ole mitään muuta kuin tuollaisten historiallisten sattumien ja yksittäisten perheiden ja sukujen valintojen kasautumia. Siksi niitä onkin niin hankalaa määritellä.
Jostain syystä toiset keinotekoiset kulttuurit ovat kuitenkin arvokkaampia kuin toiset. Esim. suomenruotsalaisuus on niin arvokasta, että sitä pitää tukea niin kovasti, että jokainen suomenkielinen pakotetaan opiskelemaan pakkoruotsia jokaisella kouluasteella, koska muuten suomenruotsalainen kulttuuri olisi vaarassa. Kohtuullista?
Itse näen asian juurikin niin, että ruotsin kieltä vaalitaan koska se on tärkeä osa Suomen historiaa, kulttuuria ja roolia osana Pohjoismaista yhteisöä. Oman kansani juurista minä tuntisin erkaantuneeni jos ei ruotsia olisi koulussa ollut pakko tankata, ja niistä toisista kansoista jotka meitä ovat kulttuurisesti lähimpänä.
En tämän pohjalta kannata enkä vastusta pakkoruotsia. Kaikki muuttuu ja voi ihan hyvin olla että tulevaisuuden Suomi ei ole Pohjoismaa eikä tunne yhteyttä Ruotsin vallan aikaan ja kaikkeen siihen, jota ruotsalaisilta olemme perineet. Tai että vain historian unohtaneita kuvittelemme Ruotsin perintöä suomalaisuudeksi joka jotenkin on ollut vain olemassa alusta asti tai keksitty itsenäisesti täällä. En pidä mitään mahdollisista kehityskuluista toista parempana tai huonompana. Mutta sitä pidän ihmeellisenä, että suomalaisen perinteen ja kulttuurin innokkaimmat kannattajat ovat samoja ihmisiä jotka siitä pakkoruotsista kokevat suurinta katkeruutta.
Mitä ihmeellistä tuossa on? Ei ruotsin kieli ole koskaan ollut osa suomalaisuutta. Hallitsijat olivat ruotsalaisia ja kuningas suosi Suomen rannikoille muuttaneita ruotsalaissiirtolaisia, johon edelleenkin perustuu ruotsinkielisten raha ja valta. Mutta mitä tekemistä tällä on suomalaisen perinteen ja kulttuurin kanssa? Ei mitään. Suomenruotsalainen kulttuuri on oma juttunsa, suomalainen kulttuuri omansa. Jos et ole huomannut, meillä on edeelleen kaikki täysin erilliset instituutiot kummallekin kulttuurille: koulut, teatterit, yliopistot jne.
Mistä ne suomalaiset koulut, teatterit ja yliopistot on alunperin tulleet? Millä kielellä nekin kaikki (riittävän vanhat) ovat alunperin toimineet? Mistä meille on otettu mallit, miten tuollaiset toimivat?
Suomenkielisethän ne perustivat ruotsinkielisten suuresta vastustuksesta huolimatta. Esim. suomenkielisen yliopistokoulutuksen aloittamista ruotsinkieliset vastustivat todella raivokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
jatkoa...
Niin, jos tulemme suomalaisuuden määritelmään kulttuurisesti, niin se voi olla yksinkertaisesti se, että lapsi on kasvanut kulttuuriltaan suomalaisessa perheessä. Tämän määritelmän mukaan voisi osittain laskea myös suomenruotsalaiset, tosin alakulttuurina.
Suomessa harvemmin on lapsia, jotka kasvaisivat suomalaiseen kulttuuriin puhumatta suomen kieltä eli meillä kieli on aika vahva identiteetin merkki. Suomenruotsalaisten itse-identifikaatio suomalaiseksi perustuu nykyään varmaan suomen kielen osaamiseen eli vähemmän kieltä osaavat ovat kauempana "suomalaisuudesta", suomea arjessaan puhuvat tai kaksikieliset ovat taas luultavasti mielestään enemmän suomalaisia.
Mutta tämän kieli-kasvatus-itsemäärittelyn -kuvion lisäksi on myös voimakkaat suhteet Suomeen alueena. Monet suomenruotsalaiset ovat asuneet täällä satoja vuosia ja monilla suvuilla on esi-isiä, jotka ovat taistelleet Suomen sodissa suomenkielisten rinnalla jo varhain, siitähän Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat kertoo, kuten Wikipedia asian sanoo: "Runeberg tekee eeppisissä sankariballadeissaan kunniaa sekä todellisille upseereille että keksityille suomalaisille kansanmiehille, jotka velvollisuudentuntoisesti puolustivat isänmaataan."
Monet eivät myöskään ymmärrä, että suomenruotsalaiset eivät ole hekään oikeastaan kulttuurisesti ja geneettisesti kovin helposti määriteltävä ryhmä, koska porukkaan on vuosisatojen aikana sulautunut ihmisiä, joiden etninen tausta ei ole ruotsalainen. Heihin kuuluu siis juutalaiset, entiset juutalaiset ml., eri Euroopan maista kuten Unkarista, yms., on saksalaisten jälkeläisiä, on vallonit (eli ranskankielistä porukkaa ent. Alankomaista), on ranskalaisia, yms. Länsirannikolla taas ruotsinkieliset avioituivat pitkään oman porukan sisällä, mutta ovat parin sadan vuoden aikana avioituneet mysö suomenkielisten kanssa alueella. Siten aika monella esim. Pohjanmaalla voi olla iso- ja isoisovanhemmissa sekä suomen- että ruotsinkielisiä.
Mielenkiintoista on myös se, että 1800-luvulla monet ruotsinkieliset isäänmaalliset jopa käänsivät sukunimensä suomeksi, toisaalta samaan aikaan oli suomalaisia sukuja, jotka autonomian aikana nousivat ylös yhteiskunnan portaita ja käänsivät sukunimensä suomenkielisestä ruotsinkielisiseen.
Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet erilaisia termejä käytettäväksi
Tähän kommentoin sen verran, että monet länsirannikon ruotsinkieliset paikannimet ovat alunperin suomenkielisiä. Ruotsalaisten tultua rannikoille, suomenkielisiä nimiä "muokattiin" sen verran, että ne sopivat paremmin ruotsinkielisten suuhun.
Samoin moni ruotsinkielinen sukunimi on alunperin suomenkielinen, mutta suomea osaamattomat kirkonmiehet kirjasivat ne omalla tavallaan, esim. "jonkun poika" tuli muotoon -son.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jatkoa...
Niin, jos tulemme suomalaisuuden määritelmään kulttuurisesti, niin se voi olla yksinkertaisesti se, että lapsi on kasvanut kulttuuriltaan suomalaisessa perheessä. Tämän määritelmän mukaan voisi osittain laskea myös suomenruotsalaiset, tosin alakulttuurina.
Suomessa harvemmin on lapsia, jotka kasvaisivat suomalaiseen kulttuuriin puhumatta suomen kieltä eli meillä kieli on aika vahva identiteetin merkki. Suomenruotsalaisten itse-identifikaatio suomalaiseksi perustuu nykyään varmaan suomen kielen osaamiseen eli vähemmän kieltä osaavat ovat kauempana "suomalaisuudesta", suomea arjessaan puhuvat tai kaksikieliset ovat taas luultavasti mielestään enemmän suomalaisia.
Mutta tämän kieli-kasvatus-itsemäärittelyn -kuvion lisäksi on myös voimakkaat suhteet Suomeen alueena. Monet suomenruotsalaiset ovat asuneet täällä satoja vuosia ja monilla suvuilla on esi-isiä, jotka ovat taistelleet Suomen sodissa suomenkielisten rinnalla jo varhain, siitähän Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat kertoo, kuten Wikipedia asian sanoo: "Runeberg tekee eeppisissä sankariballadeissaan kunniaa sekä todellisille upseereille että keksityille suomalaisille kansanmiehille, jotka velvollisuudentuntoisesti puolustivat isänmaataan."
Monet eivät myöskään ymmärrä, että suomenruotsalaiset eivät ole hekään oikeastaan kulttuurisesti ja geneettisesti kovin helposti määriteltävä ryhmä, koska porukkaan on vuosisatojen aikana sulautunut ihmisiä, joiden etninen tausta ei ole ruotsalainen. Heihin kuuluu siis juutalaiset, entiset juutalaiset ml., eri Euroopan maista kuten Unkarista, yms., on saksalaisten jälkeläisiä, on vallonit (eli ranskankielistä porukkaa ent. Alankomaista), on ranskalaisia, yms. Länsirannikolla taas ruotsinkieliset avioituivat pitkään oman porukan sisällä, mutta ovat parin sadan vuoden aikana avioituneet mysö suomenkielisten kanssa alueella. Siten aika monella esim. Pohjanmaalla voi olla iso- ja isoisovanhemmissa sekä suomen- että ruotsinkielisiä.
Mielenkiintoista on myös se, että 1800-luvulla monet ruotsinkieliset isäänmaalliset jopa käänsivät sukunimensä suomeksi, toisaalta samaan aikaan oli suomalaisia sukuja, jotka autonomian aikana nousivat ylös yhteiskunnan portaita ja käänsivät sukunimensä suomenkielisestä ruotsinkielisiseen.
Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet erilaisia termejä käytettäväksi
Tähän kommentoin sen verran, että monet länsirannikon ruotsinkieliset paikannimet ovat alunperin suomenkielisiä. Ruotsalaisten tultua rannikoille, suomenkielisiä nimiä "muokattiin" sen verran, että ne sopivat paremmin ruotsinkielisten suuhun.
Samoin moni ruotsinkielinen sukunimi on alunperin suomenkielinen, mutta suomea osaamattomat kirkonmiehet kirjasivat ne omalla tavallaan, esim. "jonkun poika" tuli muotoon -son.
Et taida tuntea historiaa kovinkaan hyvin. Kyllä monilla rannikkoalueilla ensimmäinen asutus on ruotsinkielistä. Jotkut nimet ovat jopa viikinkiaikaisia ja samanlaisia paikannimiä on muualla Pohjoismaissa.
Helsingin seudullakin näitä on, esim. Vuosaari. Suomenkielinen muoto on käännös alkuperäisestä ruotsinkielisestä nimestä Nordsjö. Tai vaikka Perniö, joka ei tarkoita suomeksi mitään, eli selvästi käännöst ruotsinkielisestä nimestä Pernå, tosin alunperin skotlantilaisesta sukunimestä Pirn (Pern + å).
Alue: Aihe vapaa
Suomenruotsalaisethan eivät oikeastaan ole suomalaisia, sillä he polveutuvat ruotsalaissiirtolaisista. Tosin asiaa mutkistaa se, että osa suomenruotsalaisista on kieltään vaihtaneiden suomenkielisten jälkeläisiä jälkeläisiä. Mutta kun suku vaihtaa kieltään, muuttuuko se silloin etnisesti? Kuinka keinotekoinen rakennelma siis suomenruotsalaisuus on?