Lue keskustelun säännöt.
Tutkija! Onko elämänkumppanisi myös akatemiassa?
09.03.2018 |
Tuntuu, että kuilu minun ja puolisoni välillä kasvaa koko ajan urani edetessä. Ja että olisi helpompaa, jos toinen ymmärtäisi paremmin työn vaatimukset ym. En siis odota mieheltä, että hän kiinnostuisi varsinaisesta tutkimuksestani, vaan että ymmärtäisi esim. mitä vertaisarvioidun kansainvälisen julkaisun aikaan saaminen oikein vaatii. Ja rahoituspaineet, kilpailun ja niin edelleen. Puolisoni on amis JA tiedän kyllä tämän olevan palstan vakioprovo, mutta näin tosiaan on (aloimme seurustella teineinä). Tuntuu, ettei kaikkea tarvitsisi aina selittää alusta alkaen, jos toisella olisi edes maisterin paperit.
Voi kuitenkin olla, että tämä on vain oire parisuhteen muista ongelmista, joten kuulisin mielelläni muiden kokemuksia.
Kommentit (30)
Minä ja mies ollaan nykyään kumpikin valtiolla tutkijoina, mutta olihan siitä paljon hyötyä tohtorivaiheessa, kun ei tarvinnut selittää reunaehtoja. Ollaan ihan eri aloilta, mutta siitä huolimatta saimme toisistamme paljon tukea. Mies tajusi puolesta sanasta, missä mennään ja päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mies ollaan nykyään kumpikin valtiolla tutkijoina, mutta olihan siitä paljon hyötyä tohtorivaiheessa, kun ei tarvinnut selittää reunaehtoja. Ollaan ihan eri aloilta, mutta siitä huolimatta saimme toisistamme paljon tukea. Mies tajusi puolesta sanasta, missä mennään ja päinvastoin.
Onko teille tullut rasitteeksi puhua työasioista kotona? Miten saatte työajan ja vapaa-ajan erotettua? Joutuuko lapset kuuntelemaan teidän työjuttuja?
Kyselee uteliaana se tohtorin vaimo edelliseltä sivulta...
En minä usko että ongelma on vain tutkijoilla. Eiköhän kaikki ammatit nykyään ole sen verran stressaavia että työasioista haluaisi keskustella. Tuskin lääkäri-opettaja-pariskunta ymmärtää toisiaan yhtään sen paremmin kuin putkimies-tutkija-pariskunta.
Itsestäni tuntuu että vaikka olisi samalla alalla, voi työpaikkojen välillä olla niin suuria eroja ettei toinen ymmärrä yhtään mistä puhut? Kaikki jotka olette joskus vaihtaneet työpaikkaa, ymmärrätte kyllä mistä puhut. Uuteen paikkaan vie aina tovin tottua.
Lisäksi mietin saako tutkija ylipäätään puhua töistään kotona, eikä vaitiolovelvollisuus koske teidän joitakin, jos ei kaikkia tutkimuksia? Saatteko puhua läheisille ihan estottomasti mitä siellä mikroskoopin linssin alla nyt tapahtuu? Oma työni on sellainen etten saa paljastaa mitään edes kumppanilleni. Jos joku kysyy onko yritys X asiakkaani, en saa vastata.
Olisi kiinnostavaa kuulla enemmän ajatuksia pariskunnilta jotka työskentelee samalla alalla, onko se ihan oikeasti sellaista unelmaa josta esim. Ap nyt unelmoi?
Ps. Mukavan asiallinen keskustelu, kerrankin.
Vierailija kirjoitti:
Missä akatemiassa apOn?:DDDDDDD
Enpä ole akateemisten piireissä koskaan moista ilmaisua kuullut:DDDDDD
Missähän akateemisten piireissä tällaista tolloa katsellaan?
:DDDDDD vaan itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä akatemiassa apOn?:DDDDDDD
Enpä ole akateemisten piireissä koskaan moista ilmaisua kuullut:DDDDDD
Missähän akateemisten piireissä tällaista tolloa katsellaan?
:DDDDDD vaan itsellesi.
No Ylisopistostahan nämä valmistuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkija on ihan tavallinen ammatti ainakin valtiolla: suunnitellaan projekteja, haetaan niihin rahoitusta, toteutetaan, raportoidaan rahoittajalle ja tehdään vertaisarvioitu julkaisu. Liukuva työaika, 7 h 21 min. päivässä. Palkka reilut neljä tuhatta kuussa. Vuosiloma 6 viikkoa. Mikä tässä on niin ihmeellistä?
En ihan ynmärrä miksi se on niin iso ongelma, jos puhutaan työasioista vapaa-ajalla? Minä vielä opiskelen mies jo töissä, kumpikin mahdollisesti tekee väikkärin.
En näe mitään ongelmaa siinä, että puhutaan työasioita, päinvastoin minusta on ihanaa, että mies oikeasti ymmärtää. Suurin osa läheisistäni ei ymmärrä alasta yhtään mitään, joten ei siitä yleensä puhuta, mutta nautin siitä, että mies ymmärtää. On aivan eri asia puhua puolisolle kuin työkaverille.
Ymmärrän kyllä aloittajaa, ei kaikkia akateemisia kommervenkkejä voi ymmärtää, jos ei niistä ole mitään kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mies ollaan nykyään kumpikin valtiolla tutkijoina, mutta olihan siitä paljon hyötyä tohtorivaiheessa, kun ei tarvinnut selittää reunaehtoja. Ollaan ihan eri aloilta, mutta siitä huolimatta saimme toisistamme paljon tukea. Mies tajusi puolesta sanasta, missä mennään ja päinvastoin.
Onko teille tullut rasitteeksi puhua työasioista kotona? Miten saatte työajan ja vapaa-ajan erotettua? Joutuuko lapset kuuntelemaan teidän työjuttuja?
Kyselee uteliaana se tohtorin vaimo edelliseltä sivulta...
Emme tee eroa työasioiden ja vapaa-ajan välillä. Kumpikin on johtavassa asemassa, työaikaa ei käytännössä ole. Tuntuisi ihan keinotekoiselta rajata eroa tiukasti. Puhumme työasioista, jotka eivät tunnu työasioilta siinä missä lasten kouluasioista jne.
Ei kotielämä siis pelkkää akateemista ilotulitusta sentään ole, ihan samat pieruhuumorit täällä naurattaa. Ja lapset, nyt teini-ikäisiä, on kasvaneet tähän. Aika mutkattomasti suhtautuvat milloin mihinkäkin tiedekohkaamiseen ja ovat luonteeltaan samanlaisia. Tosin päiväkodissa olivat vähän ihmetelleet, kun nuorempi poika oli selittänyt vuosia sitten, että ”piti syödä kotona makkalakeittoa, kun isin työt oli uunissa...”. Isänsä toi töitä kotiin ja vähän kuivatteli näytteitä...
Vierailija kirjoitti:
Tutkija on ihan tavallinen ammatti ainakin valtiolla: suunnitellaan projekteja, haetaan niihin rahoitusta, toteutetaan, raportoidaan rahoittajalle ja tehdään vertaisarvioitu julkaisu. Liukuva työaika, 7 h 21 min. päivässä. Palkka reilut neljä tuhatta kuussa. Vuosiloma 6 viikkoa. Mikä tässä on niin ihmeellistä?
Niin, valtion suojatyöpaikassa on vähän erilaista.
Pari vuotta sitten ainakin naisia oli tutkijoista vain 28%, vaikka naiset ja miehet väittelevät tohtoreiksi tasaväkisesti. Ei siis voi tosiaan puhua siitä, että humanistisilla aloilla olisi vain naisia tutkijoina: päinvastoin jopa naisvaltaisilla aloilla tutkijat ja opetushenkilöstö ovat usein miehiä.