9v ja englannin läksyt, yhtä tuskaa, huutoa ja pelleilyä
En jaksa tätä enää. Lapsi on fiksu ja oppiu helposti, mutta englannin läksyjen teko on yhtä tuskaa, koska lapsi pelleilee, huutaa, raivoaa ja kiemurtelee lattialla, koska ei viitsi opetella sanoja, ei viitsi katsoa kirjaa viittätoista minuuttia ja opetella ulkoa muutamaa vaivaista sanaa. Hänellä on tiedossa, että mukavia asioita ei tapahdu ja etuudet poistuu, jos ei tee kouluhommiaan. Tänään juuri nyt meneillään pelleily, huuto, massa vetelehtiminen ja kiemurtelu ja totesimme, että emme vie tänään harrastukseen, koska ei tee kouluvelvollisuuksiaan.
Nimenomaan englantia ei opettelisi, muut läksyt ovat ok. Englannin opiskelu vaatisi
muita oppiaineita enemmän vaivaa ja siksi mielummin huutaa ja väntelehtii lattialla kaksi tuntia, kuin näkisi vaivaa opetteluun.
Ottaa niin päähän tuo touhu. Annanko olla tekemättä? Inhottaa katsoa vieressä, kun oppisi, jos vaivautuisi edes ottamaan kirjan eteensä ja lukemaan sanoja ja kielioppia.
Kommentit (38)
Mun ei ole tarvinnut istua ja tehdä läksyjä pojan kanssa, suit sait sukkelaan teki. Toki oon motivoinut, arvostanut jne ja palkinnutkin. Huom. kaikki läksyt.
Eikö sitä voi estää kiemurtelemasta, siis ihan fyysisesti? Kuulostaa nimittäin siltä, ettei lapsi osaa hahmottaa kunnolla niitä pidemmän aikavälin seurauksia, kuten vaikka sitä että läksyjen tekeminen vaan siirtyy eteenpäin ja eteenpäin tai että koulussa voi tulla hankaluuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mun ei ole tarvinnut istua ja tehdä läksyjä pojan kanssa, suit sait sukkelaan teki. Toki oon motivoinut, arvostanut jne ja palkinnutkin. Huom. kaikki läksyt.
Miten ap on palkinnut?
Just sanoin miehelle, et nykylapset osaa englantia enemmän kuin minä samanikäisenä (9v). Ja vain siksi, että pelaa tietokonepelejä, joissa pitää kommunikoida enkuksi kansainvälisen pelaajaporukan kanssa. Että ei ne pelit aina huono juttu ole. (Kun osaa rajoittaa.)
Yöh mikä äiti. Syyttää lasta. Kiristää ja uhkailee. Keskittyy negatiiviseen. Kerros nyt ap, miten ajattelit auttaa, kerro konkreettisesti, mitä tarkoittaa "auttaisin vaikka miten". Jääkö seuraavaksi ruuatta? Noinko autetaan? Osaatko itse englantia?
Onko näin vain enkun kohdalla? Vai voisiko turhautua, jos ei hahmota sanoja tms.?
Nälkäkin voi tehdä keskittymisestä vaikeaa.
Anna selkeät ohjeet ja jätä tekemään läksyt rauhassa. Sano, että tulet auttamaan tarvittaessa.
Anna olla tekemättä läksyjä, eihän se koulunkäynti siihen kaadu. Opettaja varmasti jossain vaiheessa vaatii poikaasi tekemään ne
Onko eka kieli?
Meillä ei silloin 4. luokkalainen meinannut millään viitsiä lukea ekan kielensä ranskan sanoja, ranska alkoi A2 kielenä tuolloin 4. luokalla.
Sanojen ulkoa pänttääminen oli uutta, koska aloitti koulunsa englanninkielisessä maassa ja kävi koulua enkuksi, aloittaen siis ihan ummikkona. Kieli tuli itsestään ja sanaston opettelu oli erilaista kun ei opeteltu kääntämällä suomesta englantiin. Ei tajunnut jotenkin yhtään miksi jotain sanastoja päntätään päähän.
Tehtiin sitten ranskan sanoista aina sellaisia lappuja, joissa on toisella puolella sana ranskaksi ja toisella puolella suomeksi. Niistä oli jotenkin helpompi opetella kuin työläistä listoista. Niistä oli myös hyvä "kuulustella" sanoja. Muistetut laput aina sivuun ja jäljelle jäi ne joita ei vielä osannut - kannustavaa, kun pino pieneni joka kerta.
Toi muistipeli oli aivan loistoidea, taidan ottaa sen käyttöön, vaikka on jo kuudennella. Nyt ruotsin kanssa on ollut sama systeemi. Ruotsin sanat hän oppii jostain syystä todella helposti muutenkin.
Muuhun kuin sanaston opetteluun (ja miksei siihenkin!) kannustan kokeilemaan noita nettipelejä.
Meillä 9v. oppinut sujuvan enkun ihan peleistä ja videoista, ihan itsekseen. Tää ymmärtämätön äiti on ilmeisesti poistanut kaiken tänkin. Sitten kiemurrellaan vaan.
En käsitä, miten laiskat nykyäidit laittaa lapsensa peliruudun eteen, kun eivät muuta viitsi lasten kanssa tehdä, tai viedä lapsia harrastuksiin. Sitten hakevat hyväksyntää lastensa pelaamisella sillä, että siitä muka oppivat englantia. Rallienglantia siitä oppii, ei kunnon kielioppia ja monipuolists sanastoa.
Epämieluisasta oppiaineesta kasvaa helposti turhaan paisunut mörkö ja aihe on joka kerta entistä vastenmielisimpi. Ulkoa pänttääminen sopii oikeasti harvalle lapselle oppimistapana. Ujuta arkiseen käyttöön englanninkielisiä pelejä, puhelinsovelluksia, hauskoja videoita, elokuvia jne. Itsekin opin puhumaan loistavasti englantia katsomalla lähinnä simpsoneita. Jos olet viitseliäis, opiskelkaa enkkua yhdessä tai järjestä läksytreffit kavereiden kanssa, joissa sanoja toistella yhdessä välipalan napostelun lomassa. Pakottamisen, uhkailu ja pahan mielen aiheuttaminen eivät oikeasti auta yhtään.
Jos tiedossa on ulkomaanmatkoja, järjestäkää tilanteita jossa lapsi saa koittaa vaikka itse tilata enkuksi jäätelön. Käytännön tilanteessa konkretisoituu kielitaidon hyödyllisyys ja hienous.
Mulle oli koulussa matematiikka se aine joka aiheutti itkupotkuraivarit vielä lukiossakin, sillä en vain osannut, eikä kukaan osannut neuvoa tekemään toisin. Vasta aikuisena ymmärsin että en ole välttämättä aivan tyhmä ja vähä-älyinen, vaan olisin hyötynyt aivan erilaisesta oppimistavasta.
Oletko kokeillut sopia lapsen kanssa jostain aikarajasta läksyn lukuun ennen kuin tilanne on päällä? Esimerkiksi niin, että viideltä luetaan sanoja viisi minuuttia, ei pidempään ja sitten unohdetaan koko aihe.
Voisi purkaa tilannetta ja lapsi tietäisi tasan koska "kärsimys" loppuu.
Ja lukuläksy kannattaisi ehkä kirjoittaa vaikka jollekkin kauniille paperille eikä lukea kirjasta josta jo tulee varmaan inhonväristyksiä lapselle.
Onko sinun mahdollista lukea iltasatua englanniksi? Voisi lastakin alkaa kiinnostaa kun saa itse valita tarinan ja keskustella siitä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten ajatellut auttaa lasta, vaan kiristää ja uhkailla?
Kuvauksen perusteella vaikuttaa siltä, ettei lapsen mieliala ole ollut kovin vastaanottavainen auttamiselle.
Olet oikeassa. Auttaisin vaikka kuinka ja miten, mutta ei onnistu, kun lapsi pelleilee ja kiemurtelee lattialla. Olen odottanut puolikin tuntia kerrallaan, pyytänyt tuleeko syliin rauhoittumaan ja selittänyt, että kouluhommat pitää hoitaa, koska oma tulevaisuus on siitä kiinni, mutta kun toinen pelleilee ja makaa maassa kiemurrellen, ei ole vastaanottavainen järkipuheelle, opetukselke, eikä avulle.
Pysy tiukkana. Jos nyt annat periksi, sama peli siirtyy muille elämänalueille. Eli ei mitään kivaa niin kauan kuin velvollisuuksia ei hoideta.
Tuo kamppailu olisi kannattanut käydä jo aiemmassa vaiheessa, sillä ei ole ihan normisettiä 9-vuotiaalta, mutta vielä ei ole myöhäistä. Ihan liikaa näkee työn puolesta noita tapauksia, jotka teininä ovat ihan järkyttyneitä, kun heiltä vaaditaan ponnisteluja. Siinä vaiheessa on sitten tosiaankin liian myöhäistä.
9-vuotiaalle on ihan turha alkaa perustelemaan jollain tulevaisuudella. Kokeile niitä pelejä, otat esiin jonkun ja kysyt haluaako hän kokeilla. Älä jää vahtimaan vaan anna tilaisuus lapselle mennä pelin pariin itsekseen.
Jos ei pysty keskittymään edes kivaan peliin, kannattaa miettiä onko lapsella jotain neurobiologista häikkää (adhd?).
Vierailija kirjoitti:
Keksikää jokin kivempi tapa opetteluun. Esim. minä opin alkuaineiden kemialliset merkit lähes itsestään, kun pari tuntia pelattiin korttipeliä, jossa alkuaine ja sen kimiallinen merkki muodosti parin, joita kerättiin.
Aivan! Rikki on S niinku sönder.
Olin peruskoulussa kympin oppilas muuten mutta englanti, ja myöhemmin ruotsi, eivät sujuneet sitten millään. En oppinut vaikka parhaani yritin. Lopulta lakkasin yrittämästä, koska kielet tuskallisilta. Lukion alussa huomasin, että jotkin kirjaimet vaihtoivat minulla herkästi paikkaa, ja hakeuduin itse LuKi tutkimuksiin. LuKi häiriöhän sieltä kaiken taustalta sitten löytyi. Voiko lapsellasi myös olla LuKi vaikeus?
Ei sitten tullut mieleen, että lapsi kiemurtelee jo ihan siitä, että olet poistanut kaikki mukavat asiat ja uhkailet sivusta katsellen. Kyllä aikuinen voisi katsoa peiliin nyt eikä syyttää 9-vuotiasta.