Miksi naiset haluavat seurustelulta/tapailulta kaikki tai ei mitään tap

Vierailija kirjoitti:

Tehkää kompromissi, että pidätte sellaisen tiiviin kuherrusajan ja sitten kun arkiintuu, näkisitte harvemmin. Se sopisi ainakin minulle.

Eli käyttää ne aivojen tuottamat mielihyväaineet tehokkaasti hyväksi.

Ongelma ei tunnu olevan se etteikö olisi naisia jotka haluavat "kevytsuhdetta" missä tähtäimenä ei ole saman katon alle muuttaminen (mutta muuten seurustellaan vailla muita säätöjä), vaan miten asian esität.

Minä olen sinkku. Minulla on rakastaja. Meitä yhdistää vain seksi eikä kumpikaan halua muuta, mutta voi taivas sitä seksiä❤

Ehkä olen erilainen kuin te nuoret, lapset ovat jo aikuisia ja minulla on varallisuutta. Ei ole tarvis sitoutua sen enempää ja egokin pärjää ilman parisuhdestatusta.

Kevytsuhde on hyvin suosittu etenkin 35+ ikäisten sinkkuvanhempien keskuudessa jo ihan käytännön syistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei käy vain yhdessä viihtyminen ja toistemme seurasta nauttiminen? Miksi pitää aina tosissaan alkaa seurustelemaan tai nainen häipyy? Tämä vaatimus on naisilta tullut poikkeuksetta...

Mietipä kuule kerrankin ihan omilla aivoillas sitä. Jos sä haluat vaan seksiä, mene maksulliselle  äläkä  käytä tavallisia naisia hyväksesi.

Älä myöskään tule sitten tänne itkemään sitä että kukaan ei sua halua.

Olen kyllä yrittänyt tätä ”kevytsuhdetta” vain n. 30 vuotiaiden naisten kanssa, joilla ei ole lapsia.

Haluan yksinkertaisesti viettää mahdollisimman paljon aikaa naisen kanssa mutta en missään nimessä halua esittäytyä naisen lapselle. Tämän takia tapailen vain lapsettomia.

Kyllä voin tapailla montaa yhtäaikaa mutta mieluiten vain yhtä.

Ap

Tip tap. Niin kuin eräs tässä ketjussa jo kirjoittikin, miehet eivät kykene pelkkään pano- tai kevytsuhteeseen, jossa molemmille on samat säännöt. Mies näkee itsensä mielellään villinä ja vapaana hamesankarina, mutta naisen pitäisi olla aina käytettävissä kun miehelle sopii ja väliajat odottaa kiltisti kotona koska herra suvaitsee ottaa yhteyttä. Tämä on nähty kerta toisensa jälkeen.

Miehet ei kestä sitä, että nainen naiskentelee muitakin, heidän kyllä pitäisi saada tuo oikeus. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Siis suomeksi sanottuna haluaisit tapailla montaa naista yhtäaikaa vai kuinka? Se nyt vain ei ole monestakaan kivaa olla viikon kolmas pano.

Aika suppea näkemys sulla. Onko tullut mieleen, että tässä isänä on kaikennäköistä muutakin puuhaa varsinkin lasten kanssa, niin ei tässä yksinkertaisesti ole aikaa seurustelulle, mutta joskus on kiva tapailla, vaihtaa mielipiteitä ja kuulla kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä yrittänyt tätä ”kevytsuhdetta” vain n. 30 vuotiaiden naisten kanssa, joilla ei ole lapsia.

Haluan yksinkertaisesti viettää mahdollisimman paljon aikaa naisen kanssa mutta en missään nimessä halua esittäytyä naisen lapselle. Tämän takia tapailen vain lapsettomia.

Kyllä voin tapailla montaa yhtäaikaa mutta mieluiten vain yhtä.

Ap

Ongelmasi on tuossa näiden tapailemiesi naisten ikä. Hyvin harva n. 30-vuotias lapseton nainen haluaa ns. kevytsuhdetta. Siinä ajassa meititään tosissaan av(i)oliittoa ja lasten hankkimista. Moni herää ymmärrykseen, että haluaa näitä, vaikka parikymppisenä ei olisi ollut mielenkiintoa. 35-vuotiaat stressaavat tästä asiasta jo huomattavasti vähemmän, ja monelle 25-vuotiaalle vakiintuminen ei ole ajankohtaista.

Olen itse 33-vuotias mies, ja juuri tämän takia olen tapaillut viime vuosina n. 25-vuotiaita. Hankala ikä deittailla, mutta oletettavasti sopivien naisten löytäminen helpottuu kymmenen vuoden kuluttua, kun ne aloilleen asettumista haluavat ovat jo lapsensa tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei käy vain yhdessä viihtyminen ja toistemme seurasta nauttiminen? Miksi pitää aina tosissaan alkaa seurustelemaan tai nainen häipyy? Tämä vaatimus on naisilta tullut poikkeuksetta...

Sinullahan on kummallisia kokemuksia. Älä yleistä. Kaikilla on kuitenkin omat ympyränsä, joku etsii elämänkumppania, joku viihdyttäjää - jos halua olla viihdyttäjä, et ole tuonut sitä riittävän ajoissa esille ja valinnut vääriä henkilöitä.

Mulla oli suhde miehen kanssa, joka halusi just semmoista kevyttä, mutta vakavaa.

Siis semmoista, että ei tapailla muita, mutta ei kuitenkaan olla velvollisia toisillemme mistään mitenkään.

Että nähdään silloin, kun molemmille sopii ja huvittaa. Käytännössä nähtiin silloin, kun hänelle sopi noin pari kertaa viikossa.

Mulle pari kertaa viikossa ei aivan riittänyt, mutta hänelle ei kuitenkaan käynyt, että muina päivinä viettäisin aikaa muiden ihmisten seurassa. Oli mustasukkainen muista menoistani ihan niin kuin se olisi ollut häneltä pois. Ja olihan se välillä häneltä pois, kun en "säästänyt" niitä iltoja tyhjinä hänelle.

Eli sanoisin, että kaksoisstandardit. Ei oikein onnistunut se kevyt suhde, jossa minun piti olla kuitenkin niin sitoutunut, että ne illat, kun hänellä ei ollut aikaa tai kiinnostusta, olisin istunut kotona sohvalla kätöset sylissä...

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä yrittänyt tätä ”kevytsuhdetta” vain n. 30 vuotiaiden naisten kanssa, joilla ei ole lapsia.

Haluan yksinkertaisesti viettää mahdollisimman paljon aikaa naisen kanssa mutta en missään nimessä halua esittäytyä naisen lapselle. Tämän takia tapailen vain lapsettomia.

Kyllä voin tapailla montaa yhtäaikaa mutta mieluiten vain yhtä.

Ap

Ongelmasi on tuossa näiden tapailemiesi naisten ikä. Hyvin harva n. 30-vuotias lapseton nainen haluaa ns. kevytsuhdetta. Siinä ajassa meititään tosissaan av(i)oliittoa ja lasten hankkimista. Moni herää ymmärrykseen, että haluaa näitä, vaikka parikymppisenä ei olisi ollut mielenkiintoa. 35-vuotiaat stressaavat tästä asiasta jo huomattavasti vähemmän, ja monelle 25-vuotiaalle vakiintuminen ei ole ajankohtaista.

Olen itse 33-vuotias mies, ja juuri tämän takia olen tapaillut viime vuosina n. 25-vuotiaita. Hankala ikä deittailla, mutta oletettavasti sopivien naisten löytäminen helpottuu kymmenen vuoden kuluttua, kun ne aloilleen asettumista haluavat ovat jo lapsensa tehneet.

Miten onnistut tapailemaan 25-vuotiaina naisia?

Valtaosa miehistä haluaa yhteisen tulevaisuuden.

Ap kuuluu marginaaliryhmään. Naiset siirtyvät seuraavaan ja siellä parempi mies odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli suhde miehen kanssa, joka halusi just semmoista kevyttä, mutta vakavaa.

Siis semmoista, että ei tapailla muita, mutta ei kuitenkaan olla velvollisia toisillemme mistään mitenkään.

Että nähdään silloin, kun molemmille sopii ja huvittaa. Käytännössä nähtiin silloin, kun hänelle sopi noin pari kertaa viikossa.

Mulle pari kertaa viikossa ei aivan riittänyt, mutta hänelle ei kuitenkaan käynyt, että muina päivinä viettäisin aikaa muiden ihmisten seurassa. Oli mustasukkainen muista menoistani ihan niin kuin se olisi ollut häneltä pois. Ja olihan se välillä häneltä pois, kun en "säästänyt" niitä iltoja tyhjinä hänelle.

Eli sanoisin, että kaksoisstandardit. Ei oikein onnistunut se kevyt suhde, jossa minun piti olla kuitenkin niin sitoutunut, että ne illat, kun hänellä ei ollut aikaa tai kiinnostusta, olisin istunut kotona sohvalla kätöset sylissä...

 

Eihän tuo ole mikään kaksoisstandardi, ellei mies itse tapaillut muita naisia. On ihan normaalia haluta monogaaminen suhde, jossa tavataan kaksi kertaa viikossa. Jos sinä haluat tiiviimpää yhdessä oloa, tuo suhde ei välttämättä ole sinulle sopiva, mutta ei monogaamia kaikille tarkoita sitä, että pitää nähdä joka päivä. Itsekin haluan monogaamiseen suhteen, jossa nähdään 3–5 päivänä viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei käy vain yhdessä viihtyminen ja toistemme seurasta nauttiminen? Miksi pitää aina tosissaan alkaa seurustelemaan tai nainen häipyy? Tämä vaatimus on naisilta tullut poikkeuksetta...

Minulla on poikkeuksetta just päinvastaiset kokemukset. Miehet alkaa roikkua ja vaatia jatkuvaa tapailua, eikä kestä yhtään sitä, että haluan omaa rauhaa ja aikaa tehdä juttuja itsekseni tai ystävieni kanssa. Koko ajan vahditaan ja kysellään että missä oot ja kenen kanssa, ja auotaan päätä jos tapailen muitakin ihmisiä. Omistushaluisia ja mustasukkaisia kaikki miehet perimmiltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä yrittänyt tätä ”kevytsuhdetta” vain n. 30 vuotiaiden naisten kanssa, joilla ei ole lapsia.

Haluan yksinkertaisesti viettää mahdollisimman paljon aikaa naisen kanssa mutta en missään nimessä halua esittäytyä naisen lapselle. Tämän takia tapailen vain lapsettomia.

Kyllä voin tapailla montaa yhtäaikaa mutta mieluiten vain yhtä.

Ap

Ongelmasi on tuossa näiden tapailemiesi naisten ikä. Hyvin harva n. 30-vuotias lapseton nainen haluaa ns. kevytsuhdetta. Siinä ajassa meititään tosissaan av(i)oliittoa ja lasten hankkimista. Moni herää ymmärrykseen, että haluaa näitä, vaikka parikymppisenä ei olisi ollut mielenkiintoa. 35-vuotiaat stressaavat tästä asiasta jo huomattavasti vähemmän, ja monelle 25-vuotiaalle vakiintuminen ei ole ajankohtaista.

Olen itse 33-vuotias mies, ja juuri tämän takia olen tapaillut viime vuosina n. 25-vuotiaita. Hankala ikä deittailla, mutta oletettavasti sopivien naisten löytäminen helpottuu kymmenen vuoden kuluttua, kun ne aloilleen asettumista haluavat ovat jo lapsensa tehneet.

Miten onnistut tapailemaan 25-vuotiaina naisia?

Ihan tavallisesti, miten nyt naisia tapaillaan. Harrastuksista, kavereiden kautta ja Tinderistä. Ei kymmenen vuoden ikäero nyt ole mitenkään kummallinen, jos kemiat ja mielenkiinnonkohteet osuvat yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä yrittänyt tätä ”kevytsuhdetta” vain n. 30 vuotiaiden naisten kanssa, joilla ei ole lapsia.

Haluan yksinkertaisesti viettää mahdollisimman paljon aikaa naisen kanssa mutta en missään nimessä halua esittäytyä naisen lapselle. Tämän takia tapailen vain lapsettomia.

Kyllä voin tapailla montaa yhtäaikaa mutta mieluiten vain yhtä.

Ap

Sun pitää mainostaa itseäsi treffimiehenä josta ei ikinä tule omaa hania. Laita isolla että sitoutumiskammoinen pöhkö mies haluaa satunnaista tapailuseuraa ja en halua nähdä lapsiasi piste.

Ja innoissaan odottamaan vastauksia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä yrittänyt tätä ”kevytsuhdetta” vain n. 30 vuotiaiden naisten kanssa, joilla ei ole lapsia.

Haluan yksinkertaisesti viettää mahdollisimman paljon aikaa naisen kanssa mutta en missään nimessä halua esittäytyä naisen lapselle. Tämän takia tapailen vain lapsettomia.

Kyllä voin tapailla montaa yhtäaikaa mutta mieluiten vain yhtä.

Ap

Sun pitää mainostaa itseäsi treffimiehenä josta ei ikinä tule omaa hania. Laita isolla että sitoutumiskammoinen pöhkö mies haluaa satunnaista tapailuseuraa ja en halua nähdä lapsiasi piste.

Ja innoissaan odottamaan vastauksia...

Aloittaja ei ole Tinderissä sinua varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli suhde miehen kanssa, joka halusi just semmoista kevyttä, mutta vakavaa.

Siis semmoista, että ei tapailla muita, mutta ei kuitenkaan olla velvollisia toisillemme mistään mitenkään.

Että nähdään silloin, kun molemmille sopii ja huvittaa. Käytännössä nähtiin silloin, kun hänelle sopi noin pari kertaa viikossa.

Mulle pari kertaa viikossa ei aivan riittänyt, mutta hänelle ei kuitenkaan käynyt, että muina päivinä viettäisin aikaa muiden ihmisten seurassa. Oli mustasukkainen muista menoistani ihan niin kuin se olisi ollut häneltä pois. Ja olihan se välillä häneltä pois, kun en "säästänyt" niitä iltoja tyhjinä hänelle.

Eli sanoisin, että kaksoisstandardit. Ei oikein onnistunut se kevyt suhde, jossa minun piti olla kuitenkin niin sitoutunut, että ne illat, kun hänellä ei ollut aikaa tai kiinnostusta, olisin istunut kotona sohvalla kätöset sylissä...

 

Eihän tuo ole mikään kaksoisstandardi, ellei mies itse tapaillut muita naisia. On ihan normaalia haluta monogaaminen suhde, jossa tavataan kaksi kertaa viikossa. Jos sinä haluat tiiviimpää yhdessä oloa, tuo suhde ei välttämättä ole sinulle sopiva, mutta ei monogaamia kaikille tarkoita sitä, että pitää nähdä joka päivä. Itsekin haluan monogaamiseen suhteen, jossa nähdään 3–5 päivänä viikossa.

Oli se kaksoisstandardi siinä mielessä, että mun piti olla niin vakavasti sitoutunut, että piti olla aina saatavana, kun hän tarvitsi seuraa, mutta hänen taas ei tarvinnut...

Eli hän odotti, että minä varaan kaiken mahdollisen vapaa-ajan hänelle. Itse hän ei kuitenkaan näin tehnyt.

Ja se oli kyllä ihan monogaaminen suhde. Hän kuitenkin koki, ettei ollut minulle tarpeeksi tärkeä, koska en järjestänyt elämääni hänen mukaan. Mutta halusi pitää suhteen kevyenä omalta osalta.

Eli jonkun verran ristiriitaa on ollut ajatusten, odotukset ja tekojen välillä.