Ei kaikkia lapsia kuulu kasvattaa samalla tavalla.

Vierailija:

Täältä saa vähän väliä lukea jonkun älypään kirjoituksen, kuinka omat lapset on kasvatettu kaikki samalla tavalla, ja silti osa on täystuhoja ja osa ihan ok.

Kuten esim ruuan heitteleminen ruokapöydässä ei ole sallittua kenellekään tai että välipaloja ei anneta ruokailujen välillä, ei anneta lasten vapaasti sotkea ja riehua, ei sallita lelujen viemistä toisen kädestä tai kaverin nipistelemistä...se, miten tuo kunkin lapsen kohdalla toteutetaan, vaihtelee. Itse ainakin sanon yksinkertaisuuden vuoksi että lapset on kasvatettu samalla tavalla, mutta tarkoitan juuri tuota ettei yhdellä ole ollut vapaata kasvatusta ja toisella tiukka kuri. Muuten lapsia kyllä käsitellään yksilöinä.

että kaikki lapset eivät kestä samanalista kasvatusta? Eikö ole väärin esim. vaatia, että meidän lapset istuvat nätisti ruokapöydässä 3-vuotiaasta lähtien, jos joukossa on yksi jolle se on luonteensa takia todella vaikeaa? Eikö sen yhden villikon olisi ihan hyvä saada vähän enemmän anteeksi kuin rauhallisten sisarustensa? Muutenhan hän joutuu itse asiassa kokemaan suhteessa kovempaa kuria ja saamaan enemmän toruja ja vähemmän kehuja kuin muut, eli hänet onkin kasvatettu ankarammin.

Joku tarvii sitä remmiä enemmän ja joku vähemmän, sehän on ihan selvää. Ja ilman fyysistä rangaistusta ei lapsia edes voi kasvattaa!

Vierailija:

Muutenhan hän joutuu itse asiassa kokemaan suhteessa kovempaa kuria ja saamaan enemmän toruja ja vähemmän kehuja kuin muut, eli hänet onkin kasvatettu ankarammin.

Ja tottakai perusperiaatteet jokaisessa eprheessä pitää olla kaikille lapsille samat: siis että ei hilluta ruokapöydässä, ei lyödä toisia tms. Mutta se, miten ne säännöt saadaan taottua jokaisen lapsen päähän vaatii erilaisia keinoja lapsen luonteen mukaan.

Vierailija:

Ja tottakai perusperiaatteet jokaisessa eprheessä pitää olla kaikille lapsille samat: siis että ei hilluta ruokapöydässä, ei lyödä toisia tms. Mutta se, miten ne säännöt saadaan taottua jokaisen lapsen päähän vaatii erilaisia keinoja lapsen luonteen mukaan.

vai miten selitätte että veli saa uuden pyörän kolaroituaan omansa mutta sisko ei saa uutta, koska on ajanut niin varovasti? Tai että pikkuinen saa nukkua äidin vieressä, mutta isommat ei? Voihan tilannetta tasoitta niinkin, että sitä nätisti pöydässä istunutta kehutaan vuolaasti ja viedään vaikka hampurilaiselle " kun osaa olla niin hienosti" sen sijaan, että keskitettäisiin voimat sen levottoman lapsen kurittamiseen.



Sohvalla pomppiminen voi olla kaikilta kiellettyä, mutta silloinkin sille pomppimista enemmän rakastavalle pitää järjestää muita mahdollisuuksia purkaa energiaansa. Ei voi kuvitella että hän tyytyisi lukemaan rauhassa kuvakirjoja sen pomppimisen sijaan.

Siis en tarkoita että yksi lapsista saisi aina hillua miten sattuu, vaan että eri lapsilta voi vaatia eri asioita samassa iässä. Joku malttaa istua pöydässä kunnes saa luvan poistua jo 2-vuotiaana, toinen pystyy samaan vasta 4-vuotiaana. Mitä hyötyä on käyttää kaksi vuotta riitelyyn asiasta jonka saa kuntoon kahdessa viikossa sitten kun lapsi on siihen valmis?

Kirpparilta voitaisiin hakea jokin vanha/ poika saisi säästää omista rahoistaan puolet pyörän hinnasta tms. että vähän oppisi kunnioittamaan omaisuuttaan.

JA kyllä meillä kaikki lapset ovat saaneet pieninä nukkua vieressä, ja saavat tulla isompanakin, jos haluavat. ME vaan ollaan tehty siitä itsekseen nukkumisesta lapsille sellainen hieno juttu ja ylpeyden aihe, että mielellään nukkuvat itsekseen, koska ovat jo isoja.

Meillä jos pomppii pöydässä, niin pääsee jäähylle rauhoittumaan, kunnes käytös pöydässä onnistuu. Se on max. kolme jäähyä ja sitten jää ruoat, myös mahdolliset jälkiruoat syömättä. Ei ole yksikään vielä ottanut sitä kolmatta jäähyä. JA kaikki pääsevät hampurilaisille.

Sille rauhallisimmalle lapsellemme varaan päivittäin ihan oman rauhallisen hetken, jolloin teemme yhdessä pienen kävelylenkin ja juttelemme päivän asioista. En tahdo, että kiltein lapsi jää jalkoihin vain sen takia, että osaa käyttäytyä " luonnostaan" . Koska vilkkaampien kanssa päiväsaikaan touhutessa hän helposti jää vähemmälle huomiolle. Näin me kaikki pysymme tyytyväisinä.

Vierailija:

vai miten selitätte että veli saa uuden pyörän kolaroituaan omansa mutta sisko ei saa uutta, koska on ajanut niin varovasti? Tai että pikkuinen saa nukkua äidin vieressä, mutta isommat ei? Voihan tilannetta tasoitta niinkin, että sitä nätisti pöydässä istunutta kehutaan vuolaasti ja viedään vaikka hampurilaiselle " kun osaa olla niin hienosti" sen sijaan, että keskitettäisiin voimat sen levottoman lapsen kurittamiseen.

Sohvalla pomppiminen voi olla kaikilta kiellettyä, mutta silloinkin sille pomppimista enemmän rakastavalle pitää järjestää muita mahdollisuuksia purkaa energiaansa. Ei voi kuvitella että hän tyytyisi lukemaan rauhassa kuvakirjoja sen pomppimisen sijaan.

Eiköhän sille vilkkaalle lapsellekin tee aika hyvää opetella rauhoittumista ikätasolleen sopivalla tavalla. Se taito olisi meinaan hyvä osata päiväkodissakin, viimeistään sitten koulussa. JA sitä taitoa ja esim. pöydässä rauhassa istumista voi opetella han rauhallisestikin, ilman riitelyä.

Vierailija:

Siis en tarkoita että yksi lapsista saisi aina hillua miten sattuu, vaan että eri lapsilta voi vaatia eri asioita samassa iässä. Joku malttaa istua pöydässä kunnes saa luvan poistua jo 2-vuotiaana, toinen pystyy samaan vasta 4-vuotiaana. Mitä hyötyä on käyttää kaksi vuotta riitelyyn asiasta jonka saa kuntoon kahdessa viikossa sitten kun lapsi on siihen valmis?

jäätelöt jaetaan viivottimella ja nukkumaanmenoajat sekunttikellolla...

Lapset on erilaisia, kyvyt ja tarpeet on erilaisia. Tottakai oikeudenmukaisuus täytyy muistaa, mutta myös inhimillisyys. Eivät lapset ole tyhmiä. Kyllä meidän 3v ainakin tietää, että 1,5v ei osaa kävellä kaupoissa nätisti äidin rinnalla ja siksi hän saa istua rattaissa. Vanhempi tietää myös, että pienempi saa joskus eriruokaa koska on äääärimmäisen huono syömään ja siitä johtuen erittäin pienikokoinen. Vanhempi tietää myös, pikkuinen ei joudu väärinteosta jäähypenkille vaikka hän joutuu. Pikkuinen taas ei saa tehdä monia asioita mitä esikoinen saa....

Vierailija:

Täältä saa vähän väliä lukea jonkun älypään kirjoituksen, kuinka omat lapset on kasvatettu kaikki samalla tavalla, ja silti osa on täystuhoja ja osa ihan ok.

Onko vaikeaa ymmärtää, että lapset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisen kasvatuksen, vaikka olisivatkin sisaruksia? Tarkoittaen siis sitä, että mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle, ja jokaisen lapsen kanssa täytyy erikseen miettiä millaisia kasvatuskeinoja käyttää, jotta tulos olisi tyydyttävä.

Viittaat nyt keskusteluihin, joissa on syytetty vanhempia huonosta kasvatusotteesta ja siitä, ettei lapsille ole pantu rajoja.

Siihen ovat monet - myös minä - vastanneet, että ei se ole välttämättä kasvatuksesta kiinni. Lapset ovat syntyjään erilaisia, erilaisilla temperamenteilla varustettuja. Ja siitä käy todisteeksi, että monella lapsista osa on vilkkaita termiittejä, osa ns. kilttejä - vaikka kaikki on samalla tavalla kasvatettuja.

Ei sitä pidä silti lukea jääräpäisen kirjaimellisesti. Totta helskatissa niihin termiitteihin on sitten itse kukin joutunut käyttämään tehostettuja keinoja. Mutta että ALKUJAAN lapsia on kasvatettu samoin ja SILTI osasta ei ole tullut samalla tavalla hyväkäytöksisiä. KUN ongelmia ilmenee, keinoja tietysti varioidaan. Ja silti niistä villeistä termiiteistä ei saada kasvattamallakaan samanlaisia kuin kilteistä sisaruksistaan.

Tuon nyt luulisi olevan päivänselvää, että konstit lapsen mukaan.

Jos lapsi ei suostu istumaan ruokapöydässä kunnolla, ei silti pidä olla sanomatta, että istuu kunnolla ja laittamatta istumaan kunnolla. Ei pidä antaa periksi.

Tottakai tilanteet ja lapsen ikä sun muut tekijät otetaan huomioon vaika samat säännöt olisikin kaikilla. Maalaisjärki on kyllä käytössä.