Masentuneet? Minkälaista olonne on "pahimmillaan". Olen ollut puolisen vuotta

Samanlaista. Tuskainen ja ahdistunut olo koko ajan.

Ei kannata lopettaa lääkkeitä ilman lupaa, olen usein tehnyt saman ja päädyn aina osastolle, aina entistä masentuneempana..

Kirjoitin pitkän viestin eikä sitä näköjään edes julkaistu. Ei tullut edes ilmoitusta tarkistuksesta.

No, pitäkää tunkkinne. En mä tukea tässä tilanteessa olisi tarvinnutkaan edes sen oman kirjoituksen muodossa. Tsemppiä APlle ja muille. Mä en enää jaksa.

Koetan ajatella, että parempi päivä tulee kyllä, koska ennenkin on tullut. Vaikka se ei nyt siltä tunnu, niin koetan pitää itseni hengissä. Pahinta on se kauhea tuska ja ahdistus ja se ettei pysty nauttimaan mistään. Ikään kuin olisi jossain meren pohjassa ja valuisi koko ajan alemmaksi. Kaukana mistään romanttisesta melankoliasta tai alakulosta. Olen ollut myös masennuksesta vapaa vuosia, joten uskon siihen, että tämä vielä menee ohi ja parempi päivä koittaa.

Pahimmillaan olot ovat sellaiset että etsiskelen sopivaa paikkaa hirttäytyä. Koskaan ei ole sen pisteen yli mennyt että olisin alkanut tekemään mitään konkreettista. Mutta kyllä se kokonaisvaltainen tuska menee joskus niin kovaksi että itsemurha tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Aina niistä tilanteissa on kuitenkin jotenkin selvitty.

Olen sairastanut myös kokoelämän masennusta. Välillä tulee kausia, kun sitä ei näe mitenkään. Pystyn toimimaan täysin normaalisti. Yleensä niinä kausina teen suuria ratkaisuja, esim aloitan opiskelut, vaihdan työpaikkaa tms. En ole maanis-depressiivinen kuitenkaan. Eli ei mene ns. yli.

Ajattelen aina että masennukseni johtuu mm. huonosta työpaikasta, väärästä koutuksesta, huonoista ystävistä jne, mutta eihän se niistä johdu.

Nyt olen ollut taas viimeisen kuukauden todella pohjalla. Hyvä että töissä pystyn kenellekään puhumaan. Mietin vain miten tämän saisi loppumaan, mutta en edes jaksa hakea apua. Tiedän mitä sieltä tulee: lääkkeitä ja terapiaa. Ei se terapia auta! En jaksa enää sekuntiakaan puhua huonosta lapsuudestani tai siitä kuinka kärsimykseni johtuvat siitä. TIEDÄN SEN, mutta en voi sille mitään ettei tämä masennus päästä irti, vaikka kuinka oivaltaisin kurjan lapsuuteni vaikutuksen nykyhetkeen. Lääkkeet.. En pidä siitä kuinka paljon ne vaikuttavat parisuhteeseeni. En vain enää halua miestäni kun alan niitä popsimaan.. Kaikki läheisyys ja se ainoa onni katoaa. Haluan haluta miestäni, ja lääkkeet vievät minulta sen.