Lue keskustelun säännöt.
Alan olla jo täysin loppu tän masennuksen kanssa
08.03.2018 |
Ja tuntuu, että olo huononee huononee vaan. Turvaton olo, tuntuu, että joku moittii erityisesti silloin, kun teen läksyjä. Arjen hoidan väkisin. En saa mistään mielihyvää. Nukun 10-12 tunnin yöunia, mutta kellon soidessa en meinaa millään saada silmiä auki.
Käyn puhumassa tästä viikon - kahden välein, mutta tekee mieli lopettaa siellä käyminen, kun hoitaja ja lääkäri vaan asettaa lisää vaatimuksia enkä jaksa. En jaksa muuttaa mitään asioita. Ne ei ymmärrä, kun sanon etten jaksa. Mä en ole tarpeeksi.
Haluaisin vaan kuolla pois. Itsemurha on koko ajan vaan enemmän mielessä ja se tuntuu täydelliseltä ratkaisulta ihan kaikkeen.
Kommentit (50)
Millaista apua teille on tarjottu lukion taholta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otappa lääkityksen rinnalle vahva EPA-kalaöljy 650mg x2 /pv.
Myös ruusujuuri, mikäli se sopii yhteen lääkityksesi kanssa. Tuolla isolla EPA annoksella on tutkitusti tehoa masennuksen hoidossa.
Lisäksi magnesium ja vahva B-vitamiini.
nimi. masentuneen nuoren äiti
Onko teillä tai jollain muulla kokemusta mäkikuismasta? Sitähän suositellaan nykyään usein masennukseen ja tilasin viimein testiksi josko se vaikka auttaisi.
Ainakin se auttaa, kun ajattelee elämää pidemmällä kaavalla. Kun eihän sitä nuorena, jos lukio vielä kesken yms. "pakollisia" juttuja lähinnä ollut elämässä lähinnä läpikäynyt, niin ole kovin ollut aikaa etsiä ja toteuttaa itseeän ja rakentaa sitä omannäköistä elämää. Kaikki voi alkaa tuntua niin turhalta ja raskaalta ja pakkopullalta ja ajatukset paisua ylitsepääsemättömäksi ahdistukseksi, eikä tiedä miten päin sitä olisi.
Yrittää miettiä asian niin, että elämä on mitä se on nyt ja lähitulevaisuudessa, ei ehkä sitä kaikista herkuinta, mutta sellaiseksi se kuitenkin on koko ajan menossa, eli siihen omannäköisen elämän elämiseen!
Ikää kun tulee lisää, niin kyllä se tunteiden käsittely helpottuu ja fiilikset tasottuu.
Tulevaisuudessa voi nauttia täysin rinnoin sitten omista kiinnostuksen kohteista, harrastuksista, ihmisten seurasta, seksistä, ruoasta ja kokea kaikkea uutta. Työpaikan kun saa, niin sitten saa sitä rahaa, että voi tehdäkin erilaisia asioita, nähdä maailmaa ja rauhassa alkaa tutustua enemmän itseensä ja nauttia olemassaolostaan.
Ja eikä sitä tarvitse niinä synkkyyden hetkinä ja opiskelun keskellä heti tietääkään, että millaista sen tulevaisuuden pitäisi olla ja mikä on se oma juttu, kun kuitenkin tietää, että kuitenkin tämä kaikki tulee järjestymään vielä!
Kuitenkin tärkeintä, että pitää omasta terveydestään huolen, eikä sekoa liikaa päihteisiin tai turruta tunteitaan millään, koska siitä se soppa vasta syntyykin.
Hyväksyä tällä hetkellä se mikä on ja ns. antautua sille, kuitenkin tietäen, että elämästä tulee _loistava_ ja koko ajan parempaan suuntaan menossa, kuhan itse tekee parhaansa joka päivä!
Ei välttämättä päivittäinen meditoiminenkaan olisi pahitteeksi, kun voisi paremmin saada etäisyyttä siihen omaan ajattelukoneistoonsa ja huomata, ettei tarvitse koko ajan samaistaa itseänsä omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa, mitä se alitajunta/ego/oma mieli koko ajan syöttää.
Ja sit fyysisellä tasolla juurikin kunnon ruoka ja vitamiinit ja liikunta. Päiväkirjan kirjottaminenkin puhdistaa sielua ja jos löytyisi henkilö, kuka oikeasti vaan kuuntelee sinua.
Onkohan ap vielä täällä paikalla? Toivottavasti sulla on kaikki hyvin etkä ole tehnyt mitään itsellesi. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis. Tavoitteet on hyviä ja niiden avulla pysyy todellisuudessa. Tavoitteita kohti eteneminen piti ainakin mut järjissään. Tavoitteiden saavuttaminen nosti mut sieltä syvimmästä suosta. Tein sen itse. Nyt muumit menevät laaksossa juuri siihen järjestykseen, kuin niille käsken. Ainakin useimmin. :)
Lukion suorittaminen on todella hieno ja selkeä tavoite ja voit ap mun mielestä nyt keskittyä siihen. Seuraava tavoite on miettiä, mitä teet lukion jälkeen. Koita nähdä itsesi aina tulevaisuudessa: Mitä susta voisi tulla, kun olet saavuttanut omat tavoitteesi?
Hei ap!
Masennus on siitä paskamainen sairaus että se vääristää ajattelua. Kodin siivoaminen voi esimerkiksi tuntua tärkeämmältä kuin oma hyvinvointi ja elämisen jatkaminen. Yritä sisäistää tämä ja kuunnella niitä ohjeita joita sairaanhoito sinulle antaa. Lukio EI OLE tärkeämpää kuin sinun selviytymisesi. Elämäsi ei ole ohi vaikk valmistuisit lukiosta 1v myöhemmin kuin ikätoverisi. Tuleva menestyksesi EI RIIPU siitä kuinka nopeasti suoriudut lukiosta. Sinun ei tarvitse sopia samaan muottiin kuin kaverisi, voit kulkea omaa polkuasi ja päästä samaan lopputulokseen tai parempaan kuin muut.
Siskoni piti masennuksen takia välivuoden lukiosta mutta on nykyään terveydenhoitaja omistusasunnossa ihanan poikaystävän kanssa :-) Myös monella taiteilijalla, näyttelijällä ja muusikolla on masennustaustaa ja erilaisia välivuosia, muista se!
Rakkautta ja armollisuutta sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se lukion suorittaminen loppuun ei ole nyt sun elämän tärkein tehtävä vaikka luulet niin. Voin vaikka väittää että jos jatkat tuolla menolla sä tosiaan joko kuolet, tai saat sen lukion käytyä mutta oot niin paskassa kunnossa ettei se suoritettu tutkinto tunnu yhtään missään etkä pysty sillä mitään tekemään. Sä itse olet tärkeä, sä ja sun hyvinvointi ja se että sä jaksaisit arkea ilman pahaa oloa ja itsemurha ajatuksia. Hoitajat ei ota itsemurha ajatuksia tosissaan ellei kerro että on tarkat suunnitelmat ja tekotapa tiedossa. Se osastohoito voisi tosiaankin olla sulle ihan paikallaan nyt tällä hetkellä, että saisit levättyä. Sen lukion ehtii käydä loppuun myöhemminkin, se ei sun elämäsi arvoa määrittele millään tavalla. Se on vaan koulu, sun oma henkes on 1000 kertaa arvokkaampi. Onhan niitä paikkoja osastoiltaa vähennetty joo mutta kyllä pitäisi olla velvollisuus huolehtia asiakkaan turvallisuudesta jos uhkaa itsemurhalla, toki varmaan myös vähän paikkakuntakohtaista. Apua saa, kun uskaltaa sanoa tarpeeksi selkeästi että nyt en ihan oikeasti jaksa enää. Jos äitiin hyvät välit niin pyydät äitiä vaikka mukaan, jos hän pystyisi vaatimaan paremmin apua sulle.
Älä luovuta vielä. <3
T. Omalla 19 v nuorella samat jutut kuin ketjun aloittajalla
Minua huolestuttaa että Suomen nuorisomme voi nykyään näin huonosti :( Mistä tällainen johtuu.
Nimim. 30 kriisi kolkuttelee jo minun oveani....
Halusin vaan tulla sanomaan että tiiän miltä susta tuntuu. Olin itse 16-vuotiaana osastolla itsemurha suunnitelmien, itsetuhoisuuden ja masennuksen takia. Olen myös ollut useasti sairaslomalla, yhdessä vaiheessa melkein vuoden. Nyt olen 23v ja vaikka masennus edelleenkin vaivaa, on elämään mahtunut myös hyviä asioita joiden takia kannatti jäädä. Lisäksi se että on uskaltanut vaatia itselleen riittävää apua on auttanut ja se että on kokeillut eri hoitomuotoja. On olemassa esim nettiterapioita, vertaistukiryhmiä, magneettihoitoa, voi kokeilla kirjoittamista tai muita taiteen muotoja jne. Ja ihan kunnon psykoterapiakin on monesti paikallaan jos vaan on tosiaan varaa valita useamman terapeutin ja terapia muodon väliltä se eniten omalta tuntuva. Hoitopaikassa missä tällä hetkellä olet voidaan varmasti neuvoa ja auttaa niiden terapia hakemusten lähettämisessä yms.
Voimia!