Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten saan miehen ymmärtämään, että en todellakaan halua koiraa?

Vierailija
08.03.2018 |

Mies haluaa koiran, minä en. Siis aivan todella en halua. Haluan olla kodissani ja pihallani ilman koiraa. Jostain syystä tätä asiaa ei ikäänkuin näytetä ymmärtävän ja sisäistävän. Kun olen kertonut lähipiirille, että en ole ikinä halunnut koiraa enkä halua sitä meille nytkään, vastaukseksi tulee lähinnä naurahtavaa hymähtelyä ja vähättelyä. Asenne vaikuttaa olevan lähinnä sellainen, että kunhan vain tutustun koiraan, tulen rakastumaan siihen. Voin rapsutella ja hymyillä tuttujen koirille, koska niin on tapana tehdä, mutta en haluaisi sellaista meille. Meille on tulossa vauva, ja haluan viettää perhe-elämää ilman että koira on meidän kodissa tai pihalla. Rehellisesti sanottuna pelkään, että kilahdan koiralle totaalisesti väsyneenä pikkulapsen kanssa, jos jaloissa omalla reviirillä pyörii vielä koirakin.

Kommentit (68)

Vierailija
61/68 |
08.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jonkun sortin valtataistelulta kuulostaa, ap 'tykkää' elukoista, muttei just siitä miehen haluamasta koirasta. Mulle toi ois kynnyskysymys - akka lentäis pihalle, jos ei mun koiraa sietäis.

Ja sama toisinpäin. Jos vaimo edes ehdottaisi jonkun kirppusirkuksen hankkimista, niin voi olla aika vakavalle keskustelulle.

Vierailija
62/68 |
08.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa jotenkin mielenvikaiselta. Tuntuu että jo pelkkä sana "koira" saa hermostumaan noin paljon, niin ei voi olla kaikki muumit laaksossa? Mikä niissä koirissa niin inhottaa? Ei sitä koiraa toki kannata ottaa jos toinen haluaa ja toinen ei halua, mutta ihmetyttää tällänen mieletön eläinviha, mikä paistaa AP:n aloituksesta. Sain oikein kylmiä väreitä tuosta. Ihme uikuttaja, miten ukkos jaksaa katella tuollasta koiranvihaajaa.

Ap ei vaikuta koiranvihaajalta vaan vastuulliselta aikuiselta, joka ymmärtää olla hankkimatta lemmikkiä, jolle ei voi tarjota riittävästi aikaa, huomiota ja kiintymystå. 

T. Koiranomistaja joka ei tarjoa omaa ratkaisuaan kaikille 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/68 |
08.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jonkun sortin valtataistelulta kuulostaa, ap 'tykkää' elukoista, muttei just siitä miehen haluamasta koirasta. Mulle toi ois kynnyskysymys - akka lentäis pihalle, jos ei mun koiraa sietäis.

Ap ei sanonut, että ei pidä jostain tietystä ehdotetusta koirasta. Hän ei halua koiraa kotiin. Kaikkien ei tarvitse halua ottaa koiraa. Perheeseen on tulossa vauva, miksi siihen ottaisi vielä koiran? 

Vierailija
64/68 |
08.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään "ulkokoiran" ottaminen ja pitäminen on melko kyseenalaista. Jos sitä koiraa ei halua kokoaikaisesti nurkkiin pyörimään, ei sitä oteta. Se on ajatteleva ja tunteva eläin, ei mikään lelu jonka voi sysätä syrjään (=häkkiin) silloin kun ei satu kiinnostamaan.

Moneen perheeseen lelukoira olisi paras vaihtoehto. Koira vaatii aivan valtavasti; aikaa, huomiota, kouluttamista, virikkeitä, lääkärikäyntejä, rahaa... 

Vierailija
65/68 |
08.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menet miehen eteen, katsot sitä silmiin ja sanot: "Jos koira tulee, otan eron/muutan pois." Jos tämä ei mene perille, teillä on isompiakin ongelmia ja kannattaa lähteä joka tapauksessa.

Koiranpentu on myös eräänlainen vauva ja vaativa sellainen: kusee, p.askoo ja syö paikat. Ja sinä voit olla hyvinkin väsynyt synnytyksestä ja vauva vaativa. Ei, ei, ja ei missään tapauksessa vauvaa ja koiraa samaan aikaan.

Vierailija
66/68 |
08.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onpa inhottava tilanne.

En ymmärrä miksei miehesi ymmärrä selkeää puhetta,jos olet jo monesti asiasta sanonut?

Vai yrittääkö jankkaamalla saada pääsi kääntymään.

Ei sinun tarvitse selitellä mitään mistään vauva-ajan rankkuudesta tai koiranhoitovastuun jakamisestakaan,nehän ovat ihan toissijaisia asioita sen rinnalla että et vain oikeasti pidä koirista varsinkaan siinä määrin että haluaisit niitä kotiinne..

Ei ketään voi ennalta määrätä yksin huolehtimaan kotieläimestä muutenkaan,eihän se ole käytännössä mahdollista. Sitäpaitsi koiran läsnäolo on vähän huomattavampaa kuin joku kala-akvaario. Koira levittäytyy koko kotiin ja jättää jälkiä. Ottaa paikkansa perheenjäsenenä. Ei perheenjäseniä hankita ilman että niitä molemmat haluaa. Ei ainakaan pitäisi. Ja jos koira olisi niin kynnyskysymys että tulisi ero vain sen takia että toinen haluaa koiran ja toinen ei,ehkä se ero tulisi ihan oikeaan kohtaan ja osoittaisi mikä se tärkeysjärjestys on.

Itse en tykkää koirista ja lapsuudenkokemusten vuoksi isoja koiria jopa inhoksun ja pelkään. Ja vaikka en mitään eläinlajia vihaa tai tee pahaa kärpäsellekään,en oikeasti haluaisi sitä lisävastuuta,eläinlääkärikäyntejä,pissa-kakka ja oksennusvahinkojen siivoamista ja kailkea muuta oheistoimintaa olennon vuoksi jota en oikeasti rakasta tai josta en (omana. Omassa kodissamme)välitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/68 |
08.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minäpä veikkaan että mies ei olisi halunnut vauvaa mutta taipui ap:n tahtoon. Tässä valossa on törkeää kieltää mieheltä se mitä hän haluaa.

Vierailija
68/68 |
08.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikkia vastauksia lukematta: Mies on sitten jossain vaiheessa töissä ja sinä äitiysvapaalla kotona. Kuka pukee vauvan, pakkaa sen vaunuihin ja lähtee koiran kanssa lenkille säässä kuin säässä? Oikein arvattu: sinä. Kuka vahtii, ettei juuri liikkeelle lähtenyt taapero syö koiran ruokia/ tunge koiran korviin ja silmiin sormiaan? Sinä, äitiysvapaalla ollessasi. Pidä pintasi, ap! Ei koiraa ennen kuin lapsi on vähintään sen ikäinen, että ymmärtää miten koiran kanssa ollaan!