Miten saan miehen ymmärtämään, että en todellakaan halua koiraa?

Mä ihan tosissani aloitusta lukiessani luulin tätä vela-mainokseksi, siis tyyliin vaihda sanan koira tilalle vauva. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan tosissani aloitusta lukiessani luulin tätä vela-mainokseksi, siis tyyliin vaihda sanan koira tilalle vauva. 

Todellakin! "Mies haluaa vauvan, minä en. Siis aivan todella en halua. Haluan olla kodissani ja pihallani ilman vauvaa. Jostain syystä tätä asiaa ei ikäänkuin näytetä ymmärtävän ja sisäistävän. Kun olen kertonut lähipiirille, että en ole ikinä halunnut vauvaa enkä halua sitä meille nytkään, vastaukseksi tulee lähinnä naurahtavaa hymähtelyä ja vähättelyä. Asenne vaikuttaa olevan lähinnä sellainen, että kunhan vain tutustun vauvaan, tulen rakastumaan siihen. Voin rapsutella ja hymyillä tuttujen vauvoille, koska niin on tapana tehdä, mutta en haluaisi sellaista meille."

Ja se pitää muistaa, että kaikki aika mitä mies käyttää koiran ulkoilutukseen, koulutukseen yms. revitään ns.sinun selkänahastasi eli sinä olet sen ajan vauvan kanssa ellei mies ota vauvaa mukaan. Et pääse omaan harrastukseen, nukkumaan tms.tai ette vietä tuota aikaa yhdessä perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihan tosissani aloitusta lukiessani luulin tätä vela-mainokseksi, siis tyyliin vaihda sanan koira tilalle vauva. 

Todellakin! "Mies haluaa vauvan, minä en. Siis aivan todella en halua. Haluan olla kodissani ja pihallani ilman vauvaa. Jostain syystä tätä asiaa ei ikäänkuin näytetä ymmärtävän ja sisäistävän. Kun olen kertonut lähipiirille, että en ole ikinä halunnut vauvaa enkä halua sitä meille nytkään, vastaukseksi tulee lähinnä naurahtavaa hymähtelyä ja vähättelyä. Asenne vaikuttaa olevan lähinnä sellainen, että kunhan vain tutustun vauvaan, tulen rakastumaan siihen. Voin rapsutella ja hymyillä tuttujen vauvoille, koska niin on tapana tehdä, mutta en haluaisi sellaista meille."

Velan elämä on just tätä. Lähipiiri ymmärtää yhtä vähän kuin ap:n haluttomuutta hankkia koira.

Sano sille miehelle painokkaasti, että minä en asu koiran kanssa samassa taloudessa.

Vierailija kirjoitti:

"Sitten meille kuitenkin tuli koira (lapsuudenperheeseeni) vastustuksestani huolimatta, ja tottakai kiinnyin koiraan ihan hirveästi. Usein siinä käy niin, että vaikkei muuten koirista oikein välittäisikään, omaa koiraansa kumminkin rakastaa. Eli tavallaan lähipiirisi voi olla oikeassa."

Eikö tuo ole vähän vastuuton ajattelutapa? Entä jos ap ei kiinnykään koiraan ikinä, vaan vain kilahtelee sille? Sinä kiinnyit, mutta se ei ole tae siitä että muutkin kiintyvät.

Eläintä ei ikinä pitäisi hankkia lahjaksi. Eikä perheeseen, jossa kaikki eivät sitä halua. Eikä perheeseen, jossa siitä ei huolehdita.

Jep, olet aivan oikeassa. Heitin nyt vaan toisenlaista näkökulmaa aiheeseen, että kyllä sellaisestakin ihmisestä, joka ei pidä eläimistä, voi kuoriutua eläinrakas kun saa oman lemmikin. Voi käydä toisinkin.

Jos koiraa ei halua, niin sitä ei sitten ota. Tuskin kukaan niin sekopää sentään on että koiran kotiinsa raahaisi välittämättä siitä mitä puoliso haluaa. Saattaahan se tuleva lapsenne olla vaikka koirille allerginen. 

Sama pätee niihin vauvoihinkin. Ei vauvojakaan hommata jos niistä lähipiirin mukaan oppisi tykkäämään, kun se on kato oma, ei muiden niin mutta oma on aina oma. Ei, ei ei.

Tietenkin keskustellaan ennen kuin suhde vakavoituu, siitä haluatko lapsia, koiria, asua lapissa erämökissä, harrastaa jotain todella erikoista s*ksiä. Ei lupailla toiselle että joo vauvoja/koiria, kun.. ja sitten ei koskaan vain näihin enää suostu.

Älä ota koiraa, jos et koiraa halua. Aikuinen ihminen ymmärtää sen ettei kaikkea voi saada, ei edes koiraa haluava mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tästäkään ei ole voitu keskustella ennen pariutumista ja raskautumista? Onhan tämä nyt ihan yhtä oleellinen kysymys (siis kysymys: haluatko kenties joskus kotieläimen) kuin haluatko lapsia / asua ulkomailla / asua maalla vai kaupungissa jne.

Lue viesti 19. Eli kuten siinä totesin, olemme olleet pitkään yhdessä ja alusta asti mielipiteeni on ollut selvä. Tästä on siis puhuttu jo alkuvaiheessa kauan sitten. Sitä ei vain jotenkin nyt oteta tosissaan. Asenne vaikuttaa olevan se, että kunhan koira vain tulee, niin mieleni kääntyy täysin ja hullaannun siihen. Koen sen hieman loukkaavana. Kyllähän minullakin pitäisi olla oikeus määrätä olosuhteista kodissamme ja sitä pitäisi kunnioittaa.

Olette silti toisenne valinneet, vaikka tässä asiassa on ollut alusta pitäen erimielisyys? Sinä siis olet kuvitellut, että mies ei sitä koiraa tule hankkimaan. Syytä itseäsi.

Mikähän oikeus mielestäsi olisi siihen, että mies hankkisi koiran vastoin toisen tahtoa? Kärsiviä osapuolia olisi ainakin 2: koira ja äiti, luultavasti vielä enemmänkin (mm. naapurit).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sitten meille kuitenkin tuli koira (lapsuudenperheeseeni) vastustuksestani huolimatta, ja tottakai kiinnyin koiraan ihan hirveästi. Usein siinä käy niin, että vaikkei muuten koirista oikein välittäisikään, omaa koiraansa kumminkin rakastaa. Eli tavallaan lähipiirisi voi olla oikeassa."

Eikö tuo ole vähän vastuuton ajattelutapa? Entä jos ap ei kiinnykään koiraan ikinä, vaan vain kilahtelee sille? Sinä kiinnyit, mutta se ei ole tae siitä että muutkin kiintyvät.

Eläintä ei ikinä pitäisi hankkia lahjaksi. Eikä perheeseen, jossa kaikki eivät sitä halua. Eikä perheeseen, jossa siitä ei huolehdita.

Jep, olet aivan oikeassa. Heitin nyt vaan toisenlaista näkökulmaa aiheeseen, että kyllä sellaisestakin ihmisestä, joka ei pidä eläimistä, voi kuoriutua eläinrakas kun saa oman lemmikin. Voi käydä toisinkin.

Ap kommentoi. Pidän tosi monesta eläimestä, jopa hyönteisistä, mutta en juurikaan koirista. Ja vaikka pitäisin niistä, en haluaisi sellaista meille.

Ap vaikuttaa jotenkin mielenvikaiselta. Tuntuu että jo pelkkä sana "koira" saa hermostumaan noin paljon, niin ei voi olla kaikki muumit laaksossa? Mikä niissä koirissa niin inhottaa? Ei sitä koiraa toki kannata ottaa jos toinen haluaa ja toinen ei halua, mutta ihmetyttää tällänen mieletön eläinviha, mikä paistaa AP:n aloituksesta. Sain oikein kylmiä väreitä tuosta. Ihme uikuttaja, miten ukkos jaksaa katella tuollasta koiranvihaajaa.

Toivottavasti miehes lähtee lätkiin teidän suhteesta ja hommaa itelleen koiran, kun näyttää koirista kerta pitävän, toisin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa jotenkin mielenvikaiselta. Tuntuu että jo pelkkä sana "koira" saa hermostumaan noin paljon, niin ei voi olla kaikki muumit laaksossa? Mikä niissä koirissa niin inhottaa? Ei sitä koiraa toki kannata ottaa jos toinen haluaa ja toinen ei halua, mutta ihmetyttää tällänen mieletön eläinviha, mikä paistaa AP:n aloituksesta. Sain oikein kylmiä väreitä tuosta. Ihme uikuttaja, miten ukkos jaksaa katella tuollasta koiranvihaajaa.

Joku pitää vaikkapa skorpioneista ja käärmeistä, joku toinen taas ei. Oletetaan että et haluaisi omalle tontillesi lemmikkikäärmettä. Et ole mielenvikainen vain siksi, että et halua sitä käärmettä, vaikka joku toinen saattaisi haluta. Sama juttu koirissa. Vaikka sinä pidät koirista, ei se tarkoita että olisi mitenkään epänormaalia, että joku toinen ei halua koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti miehes lähtee lätkiin teidän suhteesta ja hommaa itelleen koiran, kun näyttää koirista kerta pitävän, toisin kuin sinä.

No onneksi hän ei ole sentään mikään keskenkasvuinen teini...

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa jotenkin mielenvikaiselta. Tuntuu että jo pelkkä sana "koira" saa hermostumaan noin paljon, niin ei voi olla kaikki muumit laaksossa? Mikä niissä koirissa niin inhottaa? Ei sitä koiraa toki kannata ottaa jos toinen haluaa ja toinen ei halua, mutta ihmetyttää tällänen mieletön eläinviha, mikä paistaa AP:n aloituksesta. Sain oikein kylmiä väreitä tuosta. Ihme uikuttaja, miten ukkos jaksaa katella tuollasta koiranvihaajaa.

OT, mutta näin talvella kyllä tympii se koirank*sen määrä. Pitkästä aikaa menin bussipysäkille ulkoilureittiä pitkin ja reunat olivat kuin jonkun festarin jäljiltä. Ihan keltaiset monen kymmenen metrin matkalta ja toki myös p*skakasoja tasasin väliajoin. Eihän tämä toki koiran vika ole, vaan niin k*sipäisten omistajien.

Jonkun sortin valtataistelulta kuulostaa, ap 'tykkää' elukoista, muttei just siitä miehen haluamasta koirasta. Mulle toi ois kynnyskysymys - akka lentäis pihalle, jos ei mun koiraa sietäis.

Koitappa ihan piruttas sanoa ei, auttaa useaan tilanteeseen.

Miksi mies haluaa koiranpennun, jos teille on tulossa vauva? Kumpikin on iso muutos ja kaksi samaan aikaan on suorastaan vaikeuksien kerjäämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Jonkun sortin valtataistelulta kuulostaa, ap 'tykkää' elukoista, muttei just siitä miehen haluamasta koirasta. Mulle toi ois kynnyskysymys - akka lentäis pihalle, jos ei mun koiraa sietäis.

Joo ei ole kyse sinusta ja sinun koirastasi tässä ketjussa. Ei ihminen käskemällä ala tykätä asioista. Jos se koiran hankkimatta jättäminen olisi ollut herralle liian iso kynnyskysymys, ei olisi alkujaankaan ryhtynyt kanssani suhteeseen kauan sitten. Kun ryhtyi ja tiesi mielipiteeni, niin saa luvan kunnioittaa sitä. Ap

mää vaan kirjoitti:

Koitappa ihan piruttas sanoa ei, auttaa useaan tilanteeseen.

Sen pitäisi tulla viesteistä ilmi, että aika monta kertaa on sanottu... Mutta ei meinaa uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies haluaa koiranpennun, jos teille on tulossa vauva? Kumpikin on iso muutos ja kaksi samaan aikaan on suorastaan vaikeuksien kerjäämistä. 

niinpä