Haluaisin kolme poikaa ja jos saan tytön, mut haave romuttuu?

Voithan kasvattaa sukupuolineuraalin... Tästä tulikin mieleen vanhemmat jotka näitä kasvattelee taitaa olla itse pettyneitä lapsensa sukupuoleen

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies toivoi kovasti poikaa. Esikoinen on tyttö ja mieheni on ollut hyvä ja rakastava isä. Ei varmasti koe millään tavalla, että lapsi on vääränlainen. Tiesin, että toista odottaessani mies toivoi kovasti poikaa ja oli pettynyt, kun kuuli, että tyttö tulossa. Ei pettymystään kyllä myöntänyt. Nyt on jo innoissaan odottamassa toisen tyttären syntymää ja pettymyksestä ei ole tietoakaan enää.

Isät taitaa usein toivoa sitä poikaa. Niin varmasti munkin mies, vaikkei ihan suoraan sitä myöntänyt. Nyt meillä on kaksi tytärtä ja ovat kyllä täysin hurmaneet isänsä. Ja vaikka hän kantaisikin jonkinlaista pettymystä sisällään, niin mä en siitä ota mitään taakkaa itselleni. Mä itse olen oikein tyytyväinen lapsiini sellaisena kuin ovat. Muiden ajatuksille en mahda mitään.

Mä aina kuvittelin saavani esikoiseksi pojan. Lähes kaikki lähipiirin esikoisetkin olivat olleet poikia, joten en edes osannut kuvitella tyttöä. Rakenneultrassa olin vähän hämmentynyt kun sanottiinkin että tyttö tulisi. Siinä onneksi ehdin tottua ajatukseen, ja en ole kyllä kertaakaan haaveillut, että voi kun olisi tullut poika. Nyt ajatukset on päinvastoin kuin ennen, on hassua ajatella että meillä olisikin nyt poika. Jos vielä seuraava lapsi tulee, ei ole mitään väliä kumpaa sukupuolta on. 

Mulla on kaksi poikaa, olin ajatellu että haluan kaksi lasta, yhden kutakin. Mut että lapsiluku jäisi siihen kahteen. Nyt kuopus alkaa olla vuoden ikäinen ja huomaan haaveilevani kolmannesta lapsesta. Pelottaa, että haluan kolmannen lapsen vaan siksi että saisin sen tytön tähän joukkoon. Sanon itselleni että ei sillä sukupuolella olis väliä, et kolme poikaakin olis hyvä, mutta mikä mahtaisi olla ensireaktio kun saa tietää sukupuolen... No, aika näyttää tuleeko sitä kolmatta ollenkaan.

Pettymys lapsen sukupuolesta on jotenkin tosi vaikea aihe. Saahan sitä toivoa jompaa kumpaa. Lapsiani en vaihtaisi mihinkään, ihania pieniä poikia, mut olisihan se tyttö ollut kans kiva.

Mulla oli aikoinaan sama homma. Jo teininä tiesin, että haluan 3 poikaa. Sain kaksi, kolmas oli tyttö ja vaikka olin mielissäni että saan kokea tytönkin, niin jotain jäi puuttumaan. Niinpä oli vielä neljäs tehtävä. Nyt on ne kolme poikaa eli kaikki kotona.

Itse pelkäsin, että saisin tytön. Pelotti, että äitinä olisin samanlainen hirviö kuin oma äitini.

Olisiko joku alitajuntainen juttu sulla, että tyttölapsi tuntuisi oudolta?

Mutta kaikkiin vauvoihin pitää ensin tutustua - välttämättä ne positiiviset tunteet eivät tule heti. Pikkuhiljaa.

Kymmenen vuoden lapsettomuuden jälkeen tuntuu surulliselta, että ne ihmiset, keille lapsia suodaan on sitten sukupuolellakin vielä väliä.

Kyllähän sä varmaan ymmärrät, että kolme lasta samaa sukupuolta on hyvin epätodennäköinen skenaario. Se, että ylipäätään saa 3 lasta ei myöskään ole itsestäänselvyys. Eli jos haluat VAIN 3 poikaa niin suosittelen harkitsemaan lastentekoa vielä pari kertaa.

Kuulostit ihan kaveriltani, paitsi että hän ei ole raskaana. Hän ei missään nimessä halua tyttöä, mikä on jotenkin tosi surullista. Tsänssit on kuiteski 50/50.

Mulla on kuusi lasta. Neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Poikia ovat esikoinen ja toiseksi nuorin.

Vaikka kuinka haaveilee, että saa pukea lasta söpöihin trendikuteisiin, söpöstely tennareihin ja viedä sitä poikaa futistreeneihin, niin voin kertoa,että ei onnistu. Ehkä pari vuotiaaksi voit pukea lapsen just niin kun haluat, mutta sitten alkaa oma tahto. Ei saa olla sitä ja tätä väriä, eikä sellaisia ja tällaisia kenkiä. Lapsihan haluaa sen spiderman lippiksen ja örkkipaidan. Sanoi äiti mitä vaan. Tyttö ei anna pitää ponnareita hiuksissa ja ehkä inhoaa mekkoja. Tytöstä voi kasvaa rämäpäinen poikatyttö, joka pelaa lätkää ja viihtyy teininä enemmän mopopoikien kanssa, kuin äidin kanssa shoppailen.

Poika voi olla herkkä runoilijaisielu, joka futiksen sijaan tykkää ennemmin lukea kirjoja ja soittaa huilua.

Ei kannata asettaa liikaa odotuksia ja haaveita. Lapsi valitsee tiensä ja se voi olla täysin erilainen, kuin äiti suunnittelu. Vanhemman tehtävä on neuvoa, kasvattaa, opastaa ja tukea.

Oli se lapsi sitten poika tai tyttö, niin voin luvata, että hän tulee olemaan rakas ja uskomattoman upea tyyppi.