Haluaisin kolme poikaa ja jos saan tytön, mut haave romuttuu?
Olen melko nuoresta haaveillut, että saan kolme poikaa. En tiedä mistä haaveeni on edes peräisin. Lapsen luonnetta ei voi sukupuolen perusteella tietää, vaan haaveeni ja unelmani liittyvät johonkin tosi pinnallisiin juttuihin. Monilla rikkailla ja kuuluisilla on usein enemmän poikia ja olisi ihana pukea pojat oikein söpöiksi ja trendikkäiksi pikkumiehiksi. Ajattelen, että pojat ovat helpompia kasvattaa.
Olen kauan seurannut myös muutamaa blogia joissa poikien täydelliset äidit elävät niin täydellisen tuntuista elämää.
Ihan hassuja ja jopa lapsellisia haaveitahan nää on. Eikä meille välttämättä edes suoda kolmea lasta. Mieheni on aina sanonut, ettei hänelle ole mitään merkitystä lapsen sukupuolella.
Oon raskaana ja vko 18+3. Masu näkyy jo ja kaikki sanovat, että ihan selvä tyttömasu.
Mies haluaisi pitää sukupuolen jännityksessä synnytykseen asti. Oon kiitollinen, että saan lapsen, mutta jos hän on tyttö, niin tarvitsen aikaa sopeutua.
Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (30)
Sun on vaan pakko tottuu siihen ajatukseen että se voi olla myös tyttö.
Itse olin aina ajatellut, että saan tytön ja pojan. Sainkin pojan ja pojan, vaikka lapset on rakkaita niin, tuntuu haikealta, aivan kuin yksi lapsi puuttuisi.
Asia ei kuitenkaan ole mitenkään kokoaikaa mielessä, vaan pilkahtaa ajatuksiin hetkeksi jos vaikka näkee jonkun kivan tyttöjen vaatteen.
Jos vanhemman mielenterveys on kutakuinkin kunnossa, niin lapsen sukupuoli ei voi olla loppupeleissä väärä millään muotoa. Jos kokee, että ei halua saada kuin tytön/pojan, niin jättää lapsen hankkimatta.
Mä toivoisin kovasti poikaa. Tein plussatesin vasta lauantaina, eli raskaus on ihan alussa ja tästä on pitkä matka siihen, että vauva on maailmassa.
Loppupeleissä sukupuolella ei ole väliä. Sisimmässäni olen onnellinen kummasta tahansa. Olen jo nyt niin onnellinen raskaudestani ja tulevasta vauvasta, että kuka ikinä vatsassani kasvaakaan, niin hän on juuri se kenet haluan.
Onnea odotukseen ja kaikkea hyvää! Jos asia oikein vaivaa, niin juttele ammattilaiselle.
Otsikossa pitäisi olla mut sanan tilalla MUN. Sori.
En tiedä noista poikaunelmista, mutta sen tiedän, että tyttöjenkin äitinä voi olla ihanaa. En vaihtaisi tyttöjäni mihinkään. Poikia mulla ei ainakaan vielä ole ja ties vaikka ei tulisi koskaan olemaan, mutta varmasti poikakin olisi rakas. Ei se sukupuoli ole olennainen. Ja miten muka rikkailla olisi enemmän poikia? Aika tasan näyttäisi rikkaillakin tuo sukupuolijakauma menevän tai ehkä sitten vain sulle tärkeillä esikuvilla on sattumoisin poikia.
Sun äitikin olis toivonu vaan poikia itselleen. Sitten synnyit ja murskasit äitisi unelmat.
Kyllähän sen lapsen sukupuolen voi itse valita. Mikset tehnyt niin jos tämä on sulle niin tärkeetä?
Mä toivoin joskus myös kolmea poikaa! En nähnyt itseäni tyttöjen äitinä, vaikka olen itse jotenkin "yltiönaisellinen". Tällä hetkellä olen kahden teinitytön äiti ja voi minkä ihanan elämän matkan nää neitoset mulle on tarjonnutkaan. En vaihtaisi mitään pois!! Kyllä omia lapsiaan rakastaa ja he ovat sitä mitä pitääkin. Joskus haaveilen edelleen pienestä pojasta, mutta ikää jo 45, niin ei nyt on vauvahaaveet haudattuna jo. Elämä on ihanaa!
Tyttöjen äitinä on oikein hyvä olla, t. Kolmen tytön äiti
Vierailija kirjoitti:
En tiedä noista poikaunelmista, mutta sen tiedän, että tyttöjenkin äitinä voi olla ihanaa. En vaihtaisi tyttöjäni mihinkään. Poikia mulla ei ainakaan vielä ole ja ties vaikka ei tulisi koskaan olemaan, mutta varmasti poikakin olisi rakas. Ei se sukupuoli ole olennainen. Ja miten muka rikkailla olisi enemmän poikia? Aika tasan näyttäisi rikkaillakin tuo sukupuolijakauma menevän tai ehkä sitten vain sulle tärkeillä esikuvilla on sattumoisin poikia.
Muistan joskus lukeneeni, että rikkaat saavat enemmän poikia. Yritin googlata, mutta en äkkiseltään löytänyt. Voi olla jo vuosia tästä. Tuskin asialle silti on muuta perustetta, kuin sattuma.
Meillä on tyttö ja poika. Mulla ei olle ikinä mitään sukupuolihaaveita. En ees kysynyt ultrassa sukupuolta. Jos kolmannen saan, niin ei mitään väliä kumpiko tulee.
Minkä ihmeen takia kaikki haluaa aina niitä poikia? Meillä töissä tästä kans taannoin puhuttiin ja kaikki nuoret lapsettomat sanoi, että toivois poikaa. Nyt ei eletä millää 800-luvulla.
Kahden tytön äitinä voin sanoo et just hyvä näin.
Minusta tuntuu aina hassulta, kun joillekin ihmisille lapsen sukupuolella on niin suuri merkitys. Oma esikoiseni on poika ja hänen raskausaikana ei kertaakaan ollut mielessä toive tietystä sukupuolesta. Mulle oli ihan sama kumpiko tulee. Ei siis pienintäkään toivetta, haavetta, ajatusta kumpaankaan suuntaan. Nimiä mietittiin molemmille.
Esikoinen on jo 12v ja nyt odotan kuopusta. Mulle on edelleen ihan sama onko lapsi tyttö vai poika. Kumpikin on tervetullut. Edes väkisin mulle ei tulee minkäänlaista tunnetta siitä, olisiko kivempi saada poika vai tyttö. Ihan sama. Kumpi vaan on ihan yhtä ihana saada.
Meillä mies toivoi kovasti poikaa. Esikoinen on tyttö ja mieheni on ollut hyvä ja rakastava isä. Ei varmasti koe millään tavalla, että lapsi on vääränlainen. Tiesin, että toista odottaessani mies toivoi kovasti poikaa ja oli pettynyt, kun kuuli, että tyttö tulossa. Ei pettymystään kyllä myöntänyt. Nyt on jo innoissaan odottamassa toisen tyttären syntymää ja pettymyksestä ei ole tietoakaan enää.
Itse olen aina ajatellut että minulle 2 poikaa olisi se unelma. Nyt ensimmäinen poika tulossa ja mies ei halua enempää lapsia...
Kaksi poikaa oli haaveissa aina. Nyt on kolme tyttöä ja yksi poika :) poika on kolmas lapsi, eli ei ole haluttu neljättä lasta pojan toivossa.
Mä en halua tyttöä. Haluaisin lapsen, jos saisin pojan. Enkä mä koe ansaitsevani lasta näillä ajatuksilla. Pelkään, että mulle jotenkin kostettaisiin tää ajatus ja saisin keskenmenoja jne.
Poikia vaan halutaan, vaikka maailmassa on jo liikaa poikia.
Turhaa on toiveita kantaa, turha on haaveiden tie