Olipa aamu. Huh huh tota lasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia kyllä 14-vuotiaalle tuollainen, ehkä 4-vuotiaalle olisi.

Mun 12-vuotias on jo vuosia herännyt itse ja lähteny ilman käskemisiä kouluun, pakkaa kamansa edellisenä iltana, tekee eväänsä ja laittaa aamupalan. Siitä voisi tulla huutoa, jos menisin hössöttämään väliin. Joskus on tehnyt ruokaa koko porukalle, kun tulen töistä.

En muista, että olisin itsekään yläasteikäisenä tapellut vanhempien kanssa jostain vaatteista ja kouluun lähtemisestä.

Joo, niin munkin 12 vuotias lähti ja vielä 14 vuotiaskin... mutta nyt 16v ei sitä enää osaa. Että ootteleppa muutama vuosi, niin viisastut sinäkin.

Eniten mä ihmettelen tässä sitä että se teinis laittoi ne toppahousut jalkaan! Ja siis lähti ihmisten ilmoille TOPPAHOUSUT jalassa. Kyllä sillä varmaan jokin diagnoosi tosiaan on oltava.

Meillä ainakaan ei teini aikoinaan oisi häpäissyt itteänsä liikkumalla toppikset päällä. Joskus sain sadan asteen pakkasella pakotettua ne sille ylle, joka hieman ihmetytti. Kunnes hokasin päivällä jotta aijaa, koulusta kotiin tullessa se kaivoi ne postilaatikosta. Muka salaa.

Ap:llä on itselläänkin Add. Huomaa siitä, ettei saanut niitä eväitä hankittua omatoimisesti, vaikka kävi kaupassa. Teidän elämänne on varmaan vaikeaa.

Itsellä 2 teiniä, ei diagnooseja. Olisi 100% varmuudella jäänyt toppahousut 14 vuotiaalta laittamatta. 16v olisi jo voinut siihen taipuakin, jopa oma-aloitteisesti, kun alkaa jo olla hiukan älliä päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuossa tilanteessa eroaa samanikäisestä ei-add tyypistä?

No, tietenkin unohdin mainita et hoputtaa saa koko ajan, varsinkin tänään. Ja ne kiukuttelut... tuskin huudon kera muut normiteinit lähde ulos ovesta.

Ap

Ap jatkaa...

Se illan kauppareissu jäi lapseta tekemättä kun hoki ”joo joo kohta”...10min hoputtelin ja käskin toimia....ei tapahtunut mitään, joten lähdin yksin. Sanoin että meen nyt ja jäät ilman eväitä jos et tuu mukaan tai kerro mitä haluut. Ei tullut eikä kertonut.

Ja kuvittelet ettei diagnoosittomat teinit koskaan sano "joo joo, kohta, ihan just, 5 minaa" tms? Aika moni kauppa- ja eväidenostoreissu ois jäänyt tekemättä jos teinin innokasta osallistumista ja vastausta olisi jäänyt odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä add-lapsi 14v ja tänään heillä ulkoilupäivä. Kauhee taistelu vaatteista ja kaikesta. Kieltäytynyt käyttämään toppahousuja, joten sellaisia emme hänelle ostaneetkaan. No, nyt niitä ois tarvinnut. Lainasin omani. Kiukutteli et jossain äidin toppahousuissa (mustat) joutuu kulkee metrossa.

Omia eväitäkin sai ottaa. Kysyin eilen että mitä haluaa jotta isänsä voi tuoda työmatkalla. Ei tiennyt. Menin itse kävelylle illalla ja käskin mukaan niin käydään kaupassa. Ei kelvannut. Aamulla kiukutteli kun ei eväitä ollut. Käskin ostaa matkalla (jos ehtii) kouluun.

Sain sen kiukuttelevan lapsen ulos ovesta 10min myöhässä toppahousut jalassa.

Huh huh...mikä aamu.

Normaalisti lähtee itsekseen aamuisin. Tänäön nyt oli kiukkuaamu.

Naurettavaa valitusta. Kulkee itse metrolla ja pystyy käymään itse kaupassa. Sitten äiti valittaa. Törkeää helppoon tottumista. Pumpuliin tottunut äiti.

Itse olisin 14-vuotiaana ollut niin ärsyytynyt koko ulkoilupäivästä, että olisin todellakin kiukutellut eväistä, vetkutellut lähdön kanssa ja kieltäytynyt toppahousuista.

Lähdön jälkeen olisin lintsannut päivän ja painunut todennäköisesti jonkun leffan päivänäytökseen.

Minulla ei ollut/ole diagnooseja ja ihan normaali korkeakoulutettu kansalainen minusta tuli.

Teinit on vaikeita, voimia kaikille vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia kyllä 14-vuotiaalle tuollainen, ehkä 4-vuotiaalle olisi.

Mun 12-vuotias on jo vuosia herännyt itse ja lähteny ilman käskemisiä kouluun, pakkaa kamansa edellisenä iltana, tekee eväänsä ja laittaa aamupalan. Siitä voisi tulla huutoa, jos menisin hössöttämään väliin. Joskus on tehnyt ruokaa koko porukalle, kun tulen töistä.

En muista, että olisin itsekään yläasteikäisenä tapellut vanhempien kanssa jostain vaatteista ja kouluun lähtemisestä.

Odotahan pari vuotta vielä.. Kaikki tuntemani ihmiset ovat 12-vuotiaina enkeleitä. 14 vuotta kun tulee mittariin, niin siitä se helvetti alkaa.

onko lapsesi jotenkin jälkeenjäänyt? 14v pitäisi olla jo itsenäinen ja huolehtia ihan itsensä kouluun...

Hävettää ap:n puolesta. Että joku voi valittaa tuollaisesta tilanteesta, kun muilla ihmisillä on ihan oikeasti vaativia tilanteita lastensa kanssa. Ap vain porskuttaa täysin normaalin lapsen kanssa, joka lähtee itse kouluun ja kulkee vapaasti kaupungilla. Sitten ap on loppu jonkun eväsriidan jälkeen. Että kehtaa.

Mulla on 17-v add -tyttö. Ei todella olisi laittanut 14-vuotiaana toppahousuja jalkaan, edes ilman diagnoosia. Tuskin nytkään, mutta ei toisaalta palelekaan juuri koskaan.

 Kauheeta, jollei teini saa olla teini, vaan se on heti merkki jostain diagnoosista/vammasta. Nykyään tuntuu että joka toisella muksulla on joku dg, ne kun vähän parkuu tai osoittaa omaa tahtoa tms, niin heti kiikutetaan lääkäriin hakemaan dg ja pilleripurkki. Siinä pilataan lapselta paljon, tyrkytetään oikein "sairaan identiteetti", turhaa lääkkeiden syömistä ja sitten se asenne vanhemmilla, että juuri meidän lapsi on tosi raskas, paljon raskaampi kuin kaikki muut. Sekään ei ehkä lasta iloiselle juhlamielelle saa, kun tietää mitä omat vanhemmat ajattelee itsestä. Samoin lastensuojelu, asiakkuuksia on vähän yhdellä jos toisella, enkä usko kaikkien perustuvan todelliseen tarpeeseen, vaan siihen, että ollaan ihme vätyksiä ja kaikki tavallinen on jotain ihan hurjaa selviytymistaistelua, kuten nyt vaikka ap:n riita 14-vuotiaan kanssa toppahousuista, hurjaa hei. 

Suurin syyllinen on tietysti, että on luotu yhteiskuntarakenteet, jotka tukee tällaista lasten elämän terrorisointia. Jos lapsi sanoo koulussa pari kertaa "paska", niin erityisopen ja kuraattorin kautta psykologille terapiaan purkamaan ongelmavyyhtiä. Mitään vyyhtiähän ei välttämättä ollut, vaan lapsi, josta kirosanan sanominen on jännittävää. Mutta tällaisista pienistä voidaan lähteä vyöryttämään suurta, tutkitaan adhd:t, add:t, masennukset ja bulimiat ja aspergerit ja kaikki sitten samaan syssyyn...  Ja kohta on oikea ongelmavyyhti valmis, lapsi ei saa enää elää normia elämää, vaan häntä tarkkaillaan, tutkitaan, kokeillaan lääkkeitä, selvitetään perheoloja jne... kaikki alkaa tuntua sekavalta ja oikeasti paskalta.

Miettisin kyllä kaksi kertaa ennen kuin valitan jostain toppahousuriidasta ja alan nähdä lapsen tällaisten pikkuasioiden takia vääristyneessä valossa. 14-vuotias on yleensä fiksu ja mukavaa seuraa, kun hänen annetaan sitä olla. Lapset ja nuoret todellakin aistivat pitävätkö omat vanhemmat hänestä ja se on mielestäni identiteetin suurin kulmakivi. Mihin lapsi voi tukeutua, jos hän aistii, että omat vanhemmat eivät jaksa häntä/eivät viihdy hänen seurassaan?

Ja rautalangasta: riidellä toki saa, saa sanoa haistattelevalle teinille vastaan ja laittaa ns. rajat jossain asioissa, mutta riita riitana, siitä ei saa vetää tällaisia johtopäätöksiä kuin ap: että juuri mun lapsi on yleisesti raskas ja rasittava, nyt olen loppupäivän ihan loppu-kaput marttyyri kun joudun elämään tuollaisen teinin kanssa yms. Nyt soitankin taas heti terapeutille uuden ajan lapselle, kun eihän se nyt voi sanoa äitylille vastaan toppahousuissa ja eväissä. AP oli tietysti provo, mutta sanon silti keksitylle teinille: voimia äidin kanssa!   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaah.... näitä lukiessa tuntee suurta onnentunnetta siitä, että ei omista mukulan mukulaa... :->

Onneksi sinäkin saat edes jostakin suuria onnentunteita! Halaus <3

Oih, kun vaan tietäisit - elämäni on ollut suurimmaksi osaksi ruusuilla tanssimista ja aika vähin piikeinkin.

Olen nimittäin vielä Jeesus - uskovainenkin. Halaus sinullekin ja siunausta päivääsi! <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuossa tilanteessa eroaa samanikäisestä ei-add tyypistä?

No, tietenkin unohdin mainita et hoputtaa saa koko ajan, varsinkin tänään. Ja ne kiukuttelut... tuskin huudon kera muut normiteinit lähde ulos ovesta.

Ap

Ap jatkaa...

Se illan kauppareissu jäi lapseta tekemättä kun hoki ”joo joo kohta”...10min hoputtelin ja käskin toimia....ei tapahtunut mitään, joten lähdin yksin. Sanoin että meen nyt ja jäät ilman eväitä jos et tuu mukaan tai kerro mitä haluut. Ei tullut eikä kertonut.

Ja kuvittelet ettei diagnoosittomat teinit koskaan sano "joo joo, kohta, ihan just, 5 minaa" tms? Aika moni kauppa- ja eväidenostoreissu ois jäänyt tekemättä jos teinin innokasta osallistumista ja vastausta olisi jäänyt odottamaan.

Hitto, kun sais 1 euron, joka kerta kun kuulee tuon lauseen.. vois lopettaa päivätyöt. Nimim: 2 teinin äiti (ei mitään diagnooseja kellään)

Semmoisen olet sitten kasvattanut

Onpa ap saanut ikäviä viestejä! Monet kirjoittajat eivät selvästikään ymmärrä millaista on ADD-lapsen kanssa. Ne oireet eivät yhtäkkiä ala teini-iässä, vaan usein jo lapsuudessa. Omilla lapsillani oli jo 4-vuotiaana havaittavissa ensioireet. Diagnoosit tuli vasta myöhemmin. Tutkimukset aloitettiin päiväkodin ehdotuksesta. Itse vain kirosin mielessäni, että olen todella huono äiti kun lapset ovat mitä ovat johdonmukaisesta ja tiukasta kasvatuksesta huolimatta. Asiat selkenivät, kun tutkimukset oli saatu päätökseen ja tukitoimet aktivoitua.

Voisin itsekin kuvata aamuamme tähän ketjuun, mutta ei sitä voisi kuvata niin, että ulkopuolinen ymmärtäisi. Yhden tilanteen kuvaaminen ei toisi esille sitä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen jatkuvaa ohjaamista ja muistuttelua. On todealla turhauttavaa, kun esimerkiksi päiväkotiin/ kouluun lähtö ei koskaan suju ilman sähläämistä. Kun jokaikinen aamu joudut vaatekappale kerrallaan luettelemaa, koska pelkkä vaatekasa ei toimi riittävänä vinkkinä. Jos et luettele, lapsi on ilman sukkia ulkovaatteet päällä tai aluspaita on pitkähihaisen päällä. 

Vierailija kirjoitti:

Semmoisen olet sitten kasvattanut

Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.

Ei kukaan 14-vuotias käytä ulkohousuja. Antaa palella, jos ei itselleen omia ulkohousuja halunnut.

Kaatakaa p***aa niskaan jos haluatte, mun on nyt sanottava tämä. En millään pahalla kuitenkaan. 

Olen usein ihmetellyt miksi ns diagnoosilapset teini-iässä varsinkin ovat ulkotamineissaan kuin pikkulapset. Se saa heidät vaikuttamaan hieman, hmmmm kummallisilta, vaikkei älynlahjoissa mitään puutetta olisikaan.

Tästä ketjusta sain vastauksen. Ap haluaa väen väkisin että 14-vuotias pukee toppahousut päälle, pakottaa teinin pukemaan ne, ja lähettää metrolla kouluun. Kuten vastauksista on saanut lukea, niin kukaan "normaali" 14-vuotias ei niitä toppapöksyjä jalkaansa laita, varsinkaan koulumatkan ajaksi julkisilla, oli urheilupäivä tai ei. Äiti siis valitsee vaatteet, ja pakottaa teinin käyttämään niitä. Teini haluaa pukeutua kuten muut, ei niinkuin äidin mielestä olisi järkevää.

Tällainen toppahousuissa kulkeva teini saattaa ikävä kyllä saada osakseen huomiota ja kommentejakin joita normiteinit eivät saa. Jos teinisi on "diagnoosilapsi" niin älä korosta sitä pukemalla hänet kuin pikkulapsi. Anna hänen pukeutua ikäistensä lailla, se ei aina ole se järkevin tapa pukeutua, mutta sekin vaihe menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Kaatakaa p***aa niskaan jos haluatte, mun on nyt sanottava tämä. En millään pahalla kuitenkaan. 

Olen usein ihmetellyt miksi ns diagnoosilapset teini-iässä varsinkin ovat ulkotamineissaan kuin pikkulapset. Se saa heidät vaikuttamaan hieman, hmmmm kummallisilta, vaikkei älynlahjoissa mitään puutetta olisikaan.

Tästä ketjusta sain vastauksen. Ap haluaa väen väkisin että 14-vuotias pukee toppahousut päälle, pakottaa teinin pukemaan ne, ja lähettää metrolla kouluun. Kuten vastauksista on saanut lukea, niin kukaan "normaali" 14-vuotias ei niitä toppapöksyjä jalkaansa laita, varsinkaan koulumatkan ajaksi julkisilla, oli urheilupäivä tai ei. Äiti siis valitsee vaatteet, ja pakottaa teinin käyttämään niitä. Teini haluaa pukeutua kuten muut, ei niinkuin äidin mielestä olisi järkevää.

Tällainen toppahousuissa kulkeva teini saattaa ikävä kyllä saada osakseen huomiota ja kommentejakin joita normiteinit eivät saa. Jos teinisi on "diagnoosilapsi" niin älä korosta sitä pukemalla hänet kuin pikkulapsi. Anna hänen pukeutua ikäistensä lailla, se ei aina ole se järkevin tapa pukeutua, mutta sekin vaihe menee ohi.

Samaa mieltä, en usko, että kovin moni teini on kuollut kylmyyteen.