Lue keskustelun säännöt.
Yliopiston jälkeen ammattikouluun
07.03.2018 |
Millaisia kokemuksia? Löytyikö opiskelukavereista hengenheimolaisia? Työllistikö uusi ala?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää touhua. Kaipa yliopiston käynyt pärjää hyvin amiksessa. Ainakin osaa lukea ja kirjoittaa äidinkieltään toisin kuin se loppu porukka.
On tyhmyyttä vähätellä käytännön osaamista. Se, sekä teoria muodostavat tapoja oppia uutta ja solveltaa tietoa. Molempien osaaminen hyödyntää ihmistä. Valitettavasti monet käytännön työt ovat vain paljon mielenkiinnottomampaa toistoa, kuin millaisiin työpaikkoihin lukemalla pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää touhua. Kaipa yliopiston käynyt pärjää hyvin amiksessa. Ainakin osaa lukea ja kirjoittaa äidinkieltään toisin kuin se loppu porukka.
On tyhmyyttä vähätellä käytännön osaamista. Se, sekä teoria muodostavat tapoja oppia uutta ja solveltaa tietoa. Molempien osaaminen hyödyntää ihmistä. Valitettavasti monet käytännön työt ovat vain paljon mielenkiinnottomampaa toistoa, kuin millaisiin työpaikkoihin lukemalla pääsee.
Jospa jätettäisiin tämä naurettava amis = käytäntö ja yliopisto = teoria. Kaikki kuitenkin tietää, ettei amiksessa päästä edes käytäntöön käsiksi.
prkl prkl prkl!! kirjoitti:
En tiedä onko mun kokemus vähän poikkeuksellinen... mutta kuitenkin, oma kokemukseni: katastrofi.
Olin ajatellut ettei haittaa jos amis on kurjaa ja yksinäistä ja tylsää jne... kunhan vain opin amiksessa tarpeeksi ja valmistun ja työllistyn. Mutta ei, ei siellä oppinut yhtään mitään, 3 vuotta pelkkää maleksimista. Tämä Ylen artikkeli kertoo hyvin:
https://yle.fi/uutiset/3-9972680
Itse kyllä haukkuisin amista vielä paljon enemmän. On kaksi mahdollisuutta, riippuen alasta/koulusta johon menet:
1. Koulupäivät on tosi lyhyitä. Sitten sulla on siis tosi paljon vapaa-aikaa.
2. Koulupäivät on normaalipitkiä. Pakko olla läsnä. Mutta opetusta on tosi vähän. Eli päivät pitkät pitää vain odottaa että pääsee pois.
Mulla oli vaihtoehto kakkonen. Meinasin tulla hulluksi. Myös opin itsestäni sen että todellakin TARVITSEN teoriaa, aivoni hajoavat muuten. Joten amisammatti ei sovi mulle. En tiedä saisinko nyt valmistuttuani amisammattini töitä. EN hae niitä. Takaisin edes jossain määrin teoreettisiin töihin, kiitos.
Ja opetuksen laatu (opettajien taso) oli aivan käsittämättömän surkea. En opiskellut terveysalaa, mutta keksin nyt vaikkapa esimerkin että pitäisi opetella tekemään tikkejä ihoon... opetellaan vaikkapa nahan palasilla... niin meidän koulussa opettaja olisi sanonut näin: "hakekaa kaapista välineet, tehkää tikkejä, tuokaa ne sitten tänne näytille niin annan palautetta että onko ne hyviä vai huonoja". Siinä se. Siinä se niiden "opetus", eli että "senkun vain alatte tehdä niitä tikkejä, tekemällä te opitte". Kun taas opetuksen pitäisi tietysti mennä niin että ne näyttää mitä välineitä tulee käyttää ja kertoo miten ne tikit tehdään ja opettaja näyttää ensin mallia... eli ensin opettaja tekee tikit ja sitten oppilas yrittää tehdä samoin. Näin ei meidän koululla kolmeen vuoteen tehty kertaakaan. Oppilailla tuhlaantui aivan sairaasti aikaa kun me yritettiin oppia niin että me "ihan vain itse itsenäisesti alettiin tehdä niitä tikkejä", oppimistulokset olivat surkeat.
Ehkä manaan pian vielä lisää...
Tämä on kyllä niin surullista miten huonoksi ammattiopetus on päästetty. Itsenäistä opiskelua on niin paljon, ettei mitään järkeä. Muodollisesti pätevä opettaja kehottaa kysymään koulukaveriltani opetusta, kun yritän pyytää apua häneltä. Työharjoittelu on oikeasti se paikka missä jotakin oppii.
Vierailija kirjoitti:
prkl prkl prkl!! kirjoitti:
En tiedä onko mun kokemus vähän poikkeuksellinen... mutta kuitenkin, oma kokemukseni: katastrofi.
Olin ajatellut ettei haittaa jos amis on kurjaa ja yksinäistä ja tylsää jne... kunhan vain opin amiksessa tarpeeksi ja valmistun ja työllistyn. Mutta ei, ei siellä oppinut yhtään mitään, 3 vuotta pelkkää maleksimista. Tämä Ylen artikkeli kertoo hyvin:
https://yle.fi/uutiset/3-9972680
Itse kyllä haukkuisin amista vielä paljon enemmän. On kaksi mahdollisuutta, riippuen alasta/koulusta johon menet:
1. Koulupäivät on tosi lyhyitä. Sitten sulla on siis tosi paljon vapaa-aikaa.
2. Koulupäivät on normaalipitkiä. Pakko olla läsnä. Mutta opetusta on tosi vähän. Eli päivät pitkät pitää vain odottaa että pääsee pois.
Mulla oli vaihtoehto kakkonen. Meinasin tulla hulluksi. Myös opin itsestäni sen että todellakin TARVITSEN teoriaa, aivoni hajoavat muuten. Joten amisammatti ei sovi mulle. En tiedä saisinko nyt valmistuttuani amisammattini töitä. EN hae niitä. Takaisin edes jossain määrin teoreettisiin töihin, kiitos.
Ja opetuksen laatu (opettajien taso) oli aivan käsittämättömän surkea. En opiskellut terveysalaa, mutta keksin nyt vaikkapa esimerkin että pitäisi opetella tekemään tikkejä ihoon... opetellaan vaikkapa nahan palasilla... niin meidän koulussa opettaja olisi sanonut näin: "hakekaa kaapista välineet, tehkää tikkejä, tuokaa ne sitten tänne näytille niin annan palautetta että onko ne hyviä vai huonoja". Siinä se. Siinä se niiden "opetus", eli että "senkun vain alatte tehdä niitä tikkejä, tekemällä te opitte". Kun taas opetuksen pitäisi tietysti mennä niin että ne näyttää mitä välineitä tulee käyttää ja kertoo miten ne tikit tehdään ja opettaja näyttää ensin mallia... eli ensin opettaja tekee tikit ja sitten oppilas yrittää tehdä samoin. Näin ei meidän koululla kolmeen vuoteen tehty kertaakaan. Oppilailla tuhlaantui aivan sairaasti aikaa kun me yritettiin oppia niin että me "ihan vain itse itsenäisesti alettiin tehdä niitä tikkejä", oppimistulokset olivat surkeat.
Ehkä manaan pian vielä lisää...
Tämä on kyllä niin surullista miten huonoksi ammattiopetus on päästetty. Itsenäistä opiskelua on niin paljon, ettei mitään järkeä. Muodollisesti pätevä opettaja kehottaa kysymään koulukaveriltani opetusta, kun yritän pyytää apua häneltä. Työharjoittelu on oikeasti se paikka missä jotakin oppii.
Työharjottelussa tai oppisopimuksessa ei kyllä opi mitään!
Juu amiksilta on säästetty. Koulukaverilta täytyy kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten vielä ne "opiskelutoverit"...
Vaihtelua on varmasti paljon. Eli riippuen siitä mitä alaa menet lukemaan ja missä koulussa ja missä kaupungissa ym. Eli varmasti sitä sun tätä porukkaa amiksesta löytyy. Mutta...
Muistan kuinka kauan sitten yläasteeni oli kuin hullujenhuone. Eli aivan raivopäistä sekoilua koulu täynnä. Kun sitten menin lukioon niin olin yllättynyt ja onnellinen kun huomasin että lukiossa käytös oli aivan toisenlaista eli normaalia (sivistynyttä, rauhallista, kypsää, hiljaista, ei-väkivaltaista). No... paljon myöhemmin menin amikseen, ja siellä sitten järkytyin kun huomasin että se oli ihan samanlainen raivotautisten hullujenhuone kuin yläaste. Eli ehkä yläasteelta rauhalliset nössöt menee lukioon ja raivotautiset kovikset menee amikseen..? Joten... sosiaalisesti en kertakaikkiaan viihtynyt amiksessa. Kolme vuotta aikalailla sosiaalista helvettiä. Ja opettajat oli samanlaisia raivotautisia hulluja. Opettajat kannustivat, ajoivat oppilaita entistä huonompaan käytökseen. Aivan sairasta.
Ja varmaankin ne hullut jatkaa työelämässäkin eläkkeelle asti ihan samaa raivotautista käytöstä... luulen että jatkavat... mutta varma en voi olla koska luojan kiitos en tällä amisalalla siis työelämään ole mennyt/päätynyt/joutunut.
Ehkä mun kokemus amiksesta on pahempi painajainen kuin useimmilla muilla.
Kaveri meni yliopistotutkijan uralta amikseen joitain vuosia sitten juuri tämän työlistymisongelman takia. Onneksi opettajat tuli paljon vastaan ja sai tenttiä mm. ammattiaineiden teoriaopintoja. Olisihan se ollut pelleilyä laittaa ihminen istumaan teoriatunnit (taso alle yläkoulun) alalta, jonka tutkija on liippaavasti ollut. Lukaisi kirjan pikaisesti nähdäkseen, mikä oli koealue ja teki suoraan kokeen siltä pohjalta. Tykkäsi kovin, mutta oli kyllä pöyristynyt siitä yleisestä opiskelijoiden tasosta. Kertoi, että hänen lisäksi oli vain yksi, jota jotenkin kiinnosti opetella ne asiat oikeasti. Sai urakoitua näyttöjen kautta nopeammin tutkinnon ja valmistui tosi nopeasti, kun puursi illatkin.
On saanut alusta asti hyvin töitä, enkä ihmettele. Hänellä on älyä ja asennetta, sillä pääsee jo siinä porukassa pitkälle. Eikös se vanha sanonta ole, että "ennemmin ykkönen täällä kuin kakkonen Roomassa"? Amisaloilla fiksulla ihmisellä on taivas auki, suurin osa niillä aloilla ei ole fiksuja ja työmoraali on heikko. Lisäksi amisaloilla on helppo pärjätä yrittäjänä, koska suurin osa on niin lahjattomia, ettei pärjää yrittäjänä, vaikkei se mitään rakettitiedettä olekaan.
Se on kyllä totta, että ammattikoulussa tulee vastaan se peruskoulun pahin karsta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopiston käynyt on ammatillisessa mielessä pilalla, ei osaa tehdä työtä, ei sovi amikseen.
prkl prkl prkl!! kirjoitti:
En tiedä onko mun kokemus vähän poikkeuksellinen... mutta kuitenkin, oma kokemukseni: katastrofi.
Olin ajatellut ettei haittaa jos amis on kurjaa ja yksinäistä ja tylsää jne... kunhan vain opin amiksessa tarpeeksi ja valmistun ja työllistyn. Mutta ei, ei siellä oppinut yhtään mitään, 3 vuotta pelkkää maleksimista. Tämä Ylen artikkeli kertoo hyvin:
https://yle.fi/uutiset/3-9972680
Itse kyllä haukkuisin amista vielä paljon enemmän. On kaksi mahdollisuutta, riippuen alasta/koulusta johon menet:
1. Koulupäivät on tosi lyhyitä. Sitten sulla on siis tosi paljon vapaa-aikaa.
2. Koulupäivät on normaalipitkiä. Pakko olla läsnä. Mutta opetusta on tosi vähän. Eli päivät pitkät pitää vain odottaa että pääsee pois.
Mulla oli vaihtoehto kakkonen. Meinasin tulla hulluksi. Myös opin itsestäni sen että todellakin TARVITSEN teoriaa, aivoni hajoavat muuten. Joten amisammatti ei sovi mulle. En tiedä saisinko nyt valmistuttuani amisammattini töitä. EN hae niitä. Takaisin edes jossain määrin teoreettisiin töihin, kiitos.
Ja opetuksen laatu (opettajien taso) oli aivan käsittämättömän surkea. En opiskellut terveysalaa, mutta keksin nyt vaikkapa esimerkin että pitäisi opetella tekemään tikkejä ihoon... opetellaan vaikkapa nahan palasilla... niin meidän koulussa opettaja olisi sanonut näin: "hakekaa kaapista välineet, tehkää tikkejä, tuokaa ne sitten tänne näytille niin annan palautetta että onko ne hyviä vai huonoja". Siinä se. Siinä se niiden "opetus", eli että "senkun vain alatte tehdä niitä tikkejä, tekemällä te opitte". Kun taas opetuksen pitäisi tietysti mennä niin että ne näyttää mitä välineitä tulee käyttää ja kertoo miten ne tikit tehdään ja opettaja näyttää ensin mallia... eli ensin opettaja tekee tikit ja sitten oppilas yrittää tehdä samoin. Näin ei meidän koululla kolmeen vuoteen tehty kertaakaan. Oppilailla tuhlaantui aivan sairaasti aikaa kun me yritettiin oppia niin että me "ihan vain itse itsenäisesti alettiin tehdä niitä tikkejä", oppimistulokset olivat surkeat.
Ehkä manaan pian vielä lisää...
Sehän harmillista, että ammattikoulutuksen taso on pudonnut joillain aloilla ja joillain paikkakunnlla. Meidän alalla neuvottiin hyvin tarkkaan miten mikäkin osa-alue suoritetaan. Varmaan siksi, että käytössä olevilla välineillä olisi voinut teloa itsensä. Olen opiskellut myös toista alaa ja siellä teimme harjoitustyön aina ennen työtä joka arvioitiin. Ihmisten pitää alkaa vaatia amiskan tasoa takaisin ylös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
prkl prkl prkl!! kirjoitti:
En tiedä onko mun kokemus vähän poikkeuksellinen... mutta kuitenkin, oma kokemukseni: katastrofi.
Olin ajatellut ettei haittaa jos amis on kurjaa ja yksinäistä ja tylsää jne... kunhan vain opin amiksessa tarpeeksi ja valmistun ja työllistyn. Mutta ei, ei siellä oppinut yhtään mitään, 3 vuotta pelkkää maleksimista. Tämä Ylen artikkeli kertoo hyvin:
https://yle.fi/uutiset/3-9972680
Itse kyllä haukkuisin amista vielä paljon enemmän. On kaksi mahdollisuutta, riippuen alasta/koulusta johon menet:
1. Koulupäivät on tosi lyhyitä. Sitten sulla on siis tosi paljon vapaa-aikaa.
2. Koulupäivät on normaalipitkiä. Pakko olla läsnä. Mutta opetusta on tosi vähän. Eli päivät pitkät pitää vain odottaa että pääsee pois.
Mulla oli vaihtoehto kakkonen. Meinasin tulla hulluksi. Myös opin itsestäni sen että todellakin TARVITSEN teoriaa, aivoni hajoavat muuten. Joten amisammatti ei sovi mulle. En tiedä saisinko nyt valmistuttuani amisammattini töitä. EN hae niitä. Takaisin edes jossain määrin teoreettisiin töihin, kiitos.
Ja opetuksen laatu (opettajien taso) oli aivan käsittämättömän surkea. En opiskellut terveysalaa, mutta keksin nyt vaikkapa esimerkin että pitäisi opetella tekemään tikkejä ihoon... opetellaan vaikkapa nahan palasilla... niin meidän koulussa opettaja olisi sanonut näin: "hakekaa kaapista välineet, tehkää tikkejä, tuokaa ne sitten tänne näytille niin annan palautetta että onko ne hyviä vai huonoja". Siinä se. Siinä se niiden "opetus", eli että "senkun vain alatte tehdä niitä tikkejä, tekemällä te opitte". Kun taas opetuksen pitäisi tietysti mennä niin että ne näyttää mitä välineitä tulee käyttää ja kertoo miten ne tikit tehdään ja opettaja näyttää ensin mallia... eli ensin opettaja tekee tikit ja sitten oppilas yrittää tehdä samoin. Näin ei meidän koululla kolmeen vuoteen tehty kertaakaan. Oppilailla tuhlaantui aivan sairaasti aikaa kun me yritettiin oppia niin että me "ihan vain itse itsenäisesti alettiin tehdä niitä tikkejä", oppimistulokset olivat surkeat.
Ehkä manaan pian vielä lisää...
Tämä on kyllä niin surullista miten huonoksi ammattiopetus on päästetty. Itsenäistä opiskelua on niin paljon, ettei mitään järkeä. Muodollisesti pätevä opettaja kehottaa kysymään koulukaveriltani opetusta, kun yritän pyytää apua häneltä. Työharjoittelu on oikeasti se paikka missä jotakin oppii.
Työharjottelussa tai oppisopimuksessa ei kyllä opi mitään!
Olisiko oppijasta kiinni? Olen ollut monessa harjoittelupaikassa ja oppinut mitä ihmeellisimpiä asioita. Minut on opastettu tekemään asioita itsenäisesti ja itsenäisesti olen ne hommat tehnyt. Olen todella tyytyväinen kaikkiin harjoittelupaikkoihini! Olen päässyt tekemään joka paikassa oikeita töitä eikä ole pyydetty kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää touhua. Kaipa yliopiston käynyt pärjää hyvin amiksessa. Ainakin osaa lukea ja kirjoittaa äidinkieltään toisin kuin se loppu porukka.
On tyhmyyttä vähätellä käytännön osaamista. Se, sekä teoria muodostavat tapoja oppia uutta ja solveltaa tietoa. Molempien osaaminen hyödyntää ihmistä. Valitettavasti monet käytännön työt ovat vain paljon mielenkiinnottomampaa toistoa, kuin millaisiin työpaikkoihin lukemalla pääsee.
Jospa jätettäisiin tämä naurettava amis = käytäntö ja yliopisto = teoria. Kaikki kuitenkin tietää, ettei amiksessa päästä edes käytäntöön käsiksi.
Mene opiskelemaan ompelijaksi, kutojaksi tai muulle käsityöalalle ja sano, että valmistuit koskematta kangaspuihin ja kutomatta yhtään metriä... Kyllä siellä kuule aloitetaan kutominen 8.00 ja lopetetaan klo 15.45.
Mikä on säälittävää touhua? Se, että kouluttaa itseään?