Onko tavallista, että tajuaa vasta aikuisiällä, kuinka epätoimiva oma lapsuudenperhe oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka pyrkivät elämään menneisyydessä ja rypevät omissa muistikuvissaan ja tulkinnoissaan. On paljon hedelmällisempää elää omaa elämäänsä omalla tavallaan kuin uudestaan ja uudestaan miettiä sitä, miten isä sanoi 6-vuotissynttäreilläni, että paketit ilman rusettia on karuja. Jää ihmeessä menneeseen, se ei muutu. Me muut elämme sillä aikaa paljon parempaa elämää.

Joo, voit olla tyytyväinen, jos lapsuuden traumasi ovat tuota tasoa.

Sinunkin traumasi on ihan samaa tasoa, koska et sinä voi muuttaa mennyttä! Tai kerro ihmeessä, miten elämäsi on muuttunut paremmaksi, kun vuodesta toiseen pohdit muiden tekemisiä sen sijaan, että eläisit omilla ehdoillasi. Voit joka päivä voida pahoin ja miettiä mennyttä, tai sitten päätät valita toisin ja olet onnellinen.

En ymmärrä,miksi niin moni palstalainen haluaa huonon elämän ja oikein tahallaan pyrkii siihen, että ei saavuta mitään hyvää.

Taidat itse olla tällainen narskuvanhempi ja haluta vaieta asian kuoliaaksi meiltä muiltakin.

Puheet eivät muuta elämääsi, vain teot muuttavat. Miksi et halua muutosta? Pelkäätkö, että et ole mitään,  jos ihmiset huomaavat, että sinusta ei ole aikuiseksi?

Kyllä puhe muuttaa, koska se muuttaa ajatuksia, jotka taasen muuttavat tekoja ja toimintaa ja toimia (mm. itsen suojausta). En tajua, miksi ajattelet, että haluamme muuttaa elämäämme? Ennemminkin onnellisuutta. Se ei muutu mitään ulkoisia asioita muokkaamalla, varmaan kaikki meistä olemme jo huomanneet sen. Jotka näitä mietimme.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka pyrkivät elämään menneisyydessä ja rypevät omissa muistikuvissaan ja tulkinnoissaan. On paljon hedelmällisempää elää omaa elämäänsä omalla tavallaan kuin uudestaan ja uudestaan miettiä sitä, miten isä sanoi 6-vuotissynttäreilläni, että paketit ilman rusettia on karuja. Jää ihmeessä menneeseen, se ei muutu. Me muut elämme sillä aikaa paljon parempaa elämää.

Osa meistä on kokenut paljon muuta kuin jotain lahja-arvosteluja, esim. tappouhkauksia.

Ja ne tappouhkaukset poistuvat, kun vuodesta toiseen niitä märehdit? Ihan itse valitset elettäväksesi huonon elämän, jossa jäät junnaamaan samoihin asioihin sen sijaan että aikuistuisit ja kulkisit eteenpäin.

Kuka niin sanoi että olen jäänyt junnaamaan jos keskuselen asiasta? Tottakai tuollainen narskuisen vallan alla lapsuuteni herkimmät vuodet on vaikuttanut persoonallisuuteni kehitykseen ym mikä taas näyttäytyy aikuisenakin. Jos et ymmärrä mitä on epänormaalissa lapsuudessa eläminen ja sen elinikäiset vaikutukset, älä osallistu keskusteluun.

Toisaalta epänormaalissa lapsuudessa eläminen ei jatku enää aikuisena kenelläkään muulla kuin sillä,joka haluaa uhrina sinne lapsuuteen jäädä. Oletko koskaan miettinyt, miksi et halua irrottaa lapsuudestasi, vaan vedät sen aina tekosyynä esille kaikissa mahdollisissa tilanteissa? Oletko ylpeä geeniperimästäsi vai nautit siitä, että sinun ei tarvitse kantaa vastuuta teoistasi?

Keskustelun aiheena oli onko tavallista että tajuaa vasta aikuisiällä kuinka epätoimiva oma lapsuudenperhe oli. Miten saat asiasta rypemisen kun sitä alkaa käsitellä vasta vuosikymmeniä tapahtuneen jälkeen ja miksei sitä saa mielestäsi käsitellä silloinkaan jolloin on vaara jatkaa samaa kaltoinkohtelua omille lapsilleen kun ei paremmasta tiedä? Mikä sinä olet kieltämään minulta tunteitani? Keskustelenko tässä ihan oikean narsistin kanssa? 

Miksi koet, että kiellän tunteesi, jos kysyn, miksi et halua muutosta? Miksi et halua kantaa vastuuta?

Tunteisiinhan tässä nimenomaan haetaan muutosta. Sinunlaisesi eivät siihen kykene, kuulostat siis aivan äidiltäni, silleen tuttu jankutus tää. Ilkeä ja kuspää. Mutta jatka toki, laulan sinut mielelläni suohon.

t.kristallikissa

Ne jotka luulee että voi vain "unohtaa menneet ja olla iloinen" = tuo on vain yksi mielen puolustusmekanismi jota hyvin moni käyttääkin, ja sitten kärsii ahdistuksista ja masennuksista tai ajattelee että oma huono olo johtuu vain ärsyttävästä naapurista tai puolisosta tai politiikasta tai työttömistä jne. Traumat vaikuttaa aivoissa fyysisestikin esim pienentämällä hippokampusta tai amygdalaa, ei voi vain käskeä niitä toimimaan eri tavalla..

Itse tajusin vasta kolmekymppisenä pienen lapsen äitinä, miten pielessä moni asia oli lapsuudenkodissani. En ymmärrä, miten olinkin ollut niin sokea äitini ja isäni narsistiselle käytökselle. Ehkä sitä sitten lapsena sopeutuu vaikka mihin kun on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka pyrkivät elämään menneisyydessä ja rypevät omissa muistikuvissaan ja tulkinnoissaan. On paljon hedelmällisempää elää omaa elämäänsä omalla tavallaan kuin uudestaan ja uudestaan miettiä sitä, miten isä sanoi 6-vuotissynttäreilläni, että paketit ilman rusettia on karuja. Jää ihmeessä menneeseen, se ei muutu. Me muut elämme sillä aikaa paljon parempaa elämää.

Osa meistä on kokenut paljon muuta kuin jotain lahja-arvosteluja, esim. tappouhkauksia.

Ja ne tappouhkaukset poistuvat, kun vuodesta toiseen niitä märehdit? Ihan itse valitset elettäväksesi huonon elämän, jossa jäät junnaamaan samoihin asioihin sen sijaan että aikuistuisit ja kulkisit eteenpäin.

Kuka niin sanoi että olen jäänyt junnaamaan jos keskuselen asiasta? Tottakai tuollainen narskuisen vallan alla lapsuuteni herkimmät vuodet on vaikuttanut persoonallisuuteni kehitykseen ym mikä taas näyttäytyy aikuisenakin. Jos et ymmärrä mitä on epänormaalissa lapsuudessa eläminen ja sen elinikäiset vaikutukset, älä osallistu keskusteluun.

Toisaalta epänormaalissa lapsuudessa eläminen ei jatku enää aikuisena kenelläkään muulla kuin sillä,joka haluaa uhrina sinne lapsuuteen jäädä. Oletko koskaan miettinyt, miksi et halua irrottaa lapsuudestasi, vaan vedät sen aina tekosyynä esille kaikissa mahdollisissa tilanteissa? Oletko ylpeä geeniperimästäsi vai nautit siitä, että sinun ei tarvitse kantaa vastuuta teoistasi?

Keskustelun aiheena oli onko tavallista että tajuaa vasta aikuisiällä kuinka epätoimiva oma lapsuudenperhe oli. Miten saat asiasta rypemisen kun sitä alkaa käsitellä vasta vuosikymmeniä tapahtuneen jälkeen ja miksei sitä saa mielestäsi käsitellä silloinkaan jolloin on vaara jatkaa samaa kaltoinkohtelua omille lapsilleen kun ei paremmasta tiedä? Mikä sinä olet kieltämään minulta tunteitani? Keskustelenko tässä ihan oikean narsistin kanssa? 

Miksi koet, että kiellän tunteesi, jos kysyn, miksi et halua muutosta? Miksi et halua kantaa vastuuta?

Ööö, vastuuta mistä? Siitä, että äiti oli umpihullu? Mitenkäs siitä oikein kannetaankaan vastuuta?

Annapa vastaus tähän, "vastuuttaja". Sinähän tiedät vastauksen, vaatiessasi sitä vastuunkantoa, niinhän. Sulla on vastuullasi nyt vastata, kun sulta kysyttiin ja sä osoitit että vastuuhommelit on sulle tuttuja. Niin neuvo nyt meitä, tai ihan vaan vaikka minua tässä asiassa.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Itse tajusin vasta kolmekymppisenä pienen lapsen äitinä, miten pielessä moni asia oli lapsuudenkodissani. En ymmärrä, miten olinkin ollut niin sokea äitini ja isäni narsistiselle käytökselle. Ehkä sitä sitten lapsena sopeutuu vaikka mihin kun on pakko.

Mä taas tiesin jo lapsena, että asioissa on ongelmia, mutta en saanut koskaan tarvitsemaani apua. Sillä lailla sitä ei ollut sitten aivan varma, minkä arvoinen on, että jos mun kuuluukin kokea mulle aiheutettavaa pahaa oloa, koska olen muka niin tuhma, vaikken siis ollut, tai tehnyt mitään tuhmaa, mutta eihän se sitä kohtelua estänyt mitenkään. Riitti, että oma äiti oli tunteeton paska, mutta aivan järkevän oloinen.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka luulee että voi vain "unohtaa menneet ja olla iloinen" = tuo on vain yksi mielen puolustusmekanismi jota hyvin moni käyttääkin, ja sitten kärsii ahdistuksista ja masennuksista tai ajattelee että oma huono olo johtuu vain ärsyttävästä naapurista tai puolisosta tai politiikasta tai työttömistä jne. Traumat vaikuttaa aivoissa fyysisestikin esim pienentämällä hippokampusta tai amygdalaa, ei voi vain käskeä niitä toimimaan eri tavalla..

Mun äiti piti syntipukkina minua omaan pahoinvointiinsa. Se se vasta mukavaa olikin. Sitten kehtasi vielä sanoa isompana mulle, että "ei se minunkaan äitini aina tehnyt sellaista mistä niin pidin, mutta kyllä mä aina tiesin, että äiti rakasti minua". Aha, vitt@pää. Ja mikähän saa itsesi kuvittelemaan, että mä tiesin sen sinusta? En todellakaan tuntenut niin koskaan, koska tapanani ei ole feikkailla ja keksiä tunteita siellä, missä en niitä koe tai saa. Haistakoon paskan koko säälittävä kusipäää vaan.

t.kristallikissa

Noniin. Pitihän se nyt arvata että Kivikissaäiti on täällä heti jankkaamassa itsestään, koska hänellä on paskin lapsuus, paskat muista. Älkää muut vaivautuko.

Minusta pahimmalta on tuntunut se, kuinka erilailla nuorempia sisaruksiani (ikäeroa 10 vuotta) kasvatetaan. Paljon paremmin, myötätuntoisemmin, ymmärtäväisemmin, lepsummin, heidän kanssaan vietetään aikaa, valvotaan koulunkäyntiä ja tehdään asioita yhdessä. Minut jätettiin käytännössä oman onneni nojaan noin 10-vuotiaasta eteenpäin, mitä nyt toki välillä raivottiin, uhkailtiin, käskytettiin ja syyllistettiin. Rakastan sisaruksiani yli kaiken, mutta en varmaan koskaan pääse eroon tästä katkeruudesta äitiäni kohtaan. En usko, että hän itse näkee asiaa näin, on toki myöntänyt olevansa nykyään parempi kasvattaja kuin minun lapsuudessani.

Mun äiti voi pahoin, jos mä en juhlissa käyttäytynyt niin kuin hän oli ajatellut ja mä muka pilasin hänen hyvän tuulensa. Hitttto mikä itsekeskeinen narsku, aivan kuin mä oisin edes miettinyt, millä tuulella se kusipääää oli. Jos sillä alkoi keittää, niin aivan oli ittensä vastuulla se, ei mun. Hän oli mun kasvattajani, ei toisin päin. Mulla oli kyllä ihan kivaa niissä juhlissa :)) Sillä pskalla ehkä ei ollut, koska se kuvitteli, että kaikki katselivat minua ja päivittelivät, miten huono kasvattaja se idari on.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti voi pahoin, jos mä en juhlissa käyttäytynyt niin kuin hän oli ajatellut ja mä muka pilasin hänen hyvän tuulensa. Hitttto mikä itsekeskeinen narsku, aivan kuin mä oisin edes miettinyt, millä tuulella se kusipääää oli. Jos sillä alkoi keittää, niin aivan oli ittensä vastuulla se, ei mun. Hän oli mun kasvattajani, ei toisin päin. Mulla oli kyllä ihan kivaa niissä juhlissa :)) Sillä pskalla ehkä ei ollut, koska se kuvitteli, että kaikki katselivat minua ja päivittelivät, miten huono kasvattaja se idari on.

t.kristallikissa

Että tällä mekanismilla se sitten syyllisti minua. Vaikka mulle oli aivan sama, mille hänestä mun käytökseni tuntui. Kuten hänellekin se, miltä hänen käytöksensä minua kohtaan tuntui.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Noniin. Pitihän se nyt arvata että Kivikissaäiti on täällä heti jankkaamassa itsestään, koska hänellä on paskin lapsuus, paskat muista. Älkää muut vaivautuko.

Kerro vaan säkin itsestäs, ja mikä numero sä näistä kokemuksista oot.

t.kristallikissa

Kristallikissa voi tehdä oman ketjun, ollaan luettu sun ja sun äidin suhteesta tältä palstalta enemmän kuin tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti voi pahoin, jos mä en juhlissa käyttäytynyt niin kuin hän oli ajatellut ja mä muka pilasin hänen hyvän tuulensa. Hitttto mikä itsekeskeinen narsku, aivan kuin mä oisin edes miettinyt, millä tuulella se kusipääää oli. Jos sillä alkoi keittää, niin aivan oli ittensä vastuulla se, ei mun. Hän oli mun kasvattajani, ei toisin päin. Mulla oli kyllä ihan kivaa niissä juhlissa :)) Sillä pskalla ehkä ei ollut, koska se kuvitteli, että kaikki katselivat minua ja päivittelivät, miten huono kasvattaja se idari on.

t.kristallikissa

Että tällä mekanismilla se sitten syyllisti minua. Vaikka mulle oli aivan sama, mille hänestä mun käytökseni tuntui. Kuten hänellekin se, miltä hänen käytöksensä minua kohtaan tuntui.

t.kristallikissa

Ja sitten, kun mua ei kiinnostanut se, mille hänestä tuntui, koska en nähnyt itsessäni mitään vikaa, mitä ei muissakin ihmisissä olisi ollut, niin äiti sanoi minua etten tule kenenkään kanssa toimeen, enkä välitä kenestäkään. Millä helvetin oikeudella, kun koko ajan oli kyse vain ja ainoastaan hänestä, josta en välittänyt, JOHTUEN SIITÄ, MINKÄLAINEN HÄN OLI? Ei ois ollut oikeutta uskotella niin.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti voi pahoin, jos mä en juhlissa käyttäytynyt niin kuin hän oli ajatellut ja mä muka pilasin hänen hyvän tuulensa. Hitttto mikä itsekeskeinen narsku, aivan kuin mä oisin edes miettinyt, millä tuulella se kusipääää oli. Jos sillä alkoi keittää, niin aivan oli ittensä vastuulla se, ei mun. Hän oli mun kasvattajani, ei toisin päin. Mulla oli kyllä ihan kivaa niissä juhlissa :)) Sillä pskalla ehkä ei ollut, koska se kuvitteli, että kaikki katselivat minua ja päivittelivät, miten huono kasvattaja se idari on.

t.kristallikissa

Että tällä mekanismilla se sitten syyllisti minua. Vaikka mulle oli aivan sama, mille hänestä mun käytökseni tuntui. Kuten hänellekin se, miltä hänen käytöksensä minua kohtaan tuntui.

t.kristallikissa

Ja sitten, kun mua ei kiinnostanut se, mille hänestä tuntui, koska en nähnyt itsessäni mitään vikaa, mitä ei muissakin ihmisissä olisi ollut, niin äiti sanoi minua etten tule kenenkään kanssa toimeen, enkä välitä kenestäkään. Millä helvetin oikeudella, kun koko ajan oli kyse vain ja ainoastaan hänestä, josta en välittänyt, JOHTUEN SIITÄ, MINKÄLAINEN HÄN OLI? Ei ois ollut oikeutta uskotella niin.

t.kristallikissa

Keskustelu kuoli ja muuttui Kivikissaäidin äitimonologiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa voi tehdä oman ketjun, ollaan luettu sun ja sun äidin suhteesta tältä palstalta enemmän kuin tarpeeksi.

Mä en ole kertonut siitä vielä tarpeeksi 😙 Tai sitä puinut.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti voi pahoin, jos mä en juhlissa käyttäytynyt niin kuin hän oli ajatellut ja mä muka pilasin hänen hyvän tuulensa. Hitttto mikä itsekeskeinen narsku, aivan kuin mä oisin edes miettinyt, millä tuulella se kusipääää oli. Jos sillä alkoi keittää, niin aivan oli ittensä vastuulla se, ei mun. Hän oli mun kasvattajani, ei toisin päin. Mulla oli kyllä ihan kivaa niissä juhlissa :)) Sillä pskalla ehkä ei ollut, koska se kuvitteli, että kaikki katselivat minua ja päivittelivät, miten huono kasvattaja se idari on.

t.kristallikissa

Että tällä mekanismilla se sitten syyllisti minua. Vaikka mulle oli aivan sama, mille hänestä mun käytökseni tuntui. Kuten hänellekin se, miltä hänen käytöksensä minua kohtaan tuntui.

t.kristallikissa

Ja sitten, kun mua ei kiinnostanut se, mille hänestä tuntui, koska en nähnyt itsessäni mitään vikaa, mitä ei muissakin ihmisissä olisi ollut, niin äiti sanoi minua etten tule kenenkään kanssa toimeen, enkä välitä kenestäkään. Millä helvetin oikeudella, kun koko ajan oli kyse vain ja ainoastaan hänestä, josta en välittänyt, JOHTUEN SIITÄ, MINKÄLAINEN HÄN OLI? Ei ois ollut oikeutta uskotella niin.

t.kristallikissa

Keskustelu kuoli ja muuttui Kivikissaäidin äitimonologiksi.

En estä keitään postailemasta 🙂 Jokainen valitsee sen itse, miten tekee. Syytä muita vaan.

t.kristallikissa

Taas vauvapalsta kadotti kommenttini jonnekin hevonkuuseen. Miksi tämä sivusto tekee sitä?