Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla masentunut, mutten hae apua leiman vuoksi
07.03.2018 |
En halua mihinkään merkintää siitä, että minulla on mt-ongelmia. Onko tahoa, josta ei merkitä esim. omakantaan mitään, vaikka kävisin juttelemassa?
Olen aiemmin ollut lääkityksellä, mutta siitä on niin kauan, yli 10v., ettei se ilmeisesti hoitavalla taholla näy. Silloin lääkitys auttoi.
Neuvoja?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
En halua mihinkään merkintää siitä, että minulla on mt-ongelmia. Onko tahoa, josta ei merkitä esim. omakantaan mitään, vaikka kävisin juttelemassa?
Olen aiemmin ollut lääkityksellä, mutta siitä on niin kauan, yli 10v., ettei se ilmeisesti hoitavalla taholla näy. Silloin lääkitys auttoi.
Neuvoja?
Avaa nyt vähän. Menikö tilanne 10v sitten niin pahaksi että "leimat ja merkinnät" ei haitannut, hait apua ja sait lääkityksen = selvisit..? Miksi nyt myöhemmin laitat joidenkin merkintöjen mennä oman onnellisuutesi ja hyvinvointisi edelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni näyttää vaan väsyvän välillä ja kuvittelee heti että on masentunut. Oisko kiva koittaa jotain ihmelääkettä joka antaa poweria päivään?
Määräispä lääkärit vielä piriä väsymykseen niinkuin ennen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elli897 kirjoitti:
Leiman...? Joku leima tai se mitä muut mahdollisesti ajattelevat ovat tärkeämpää kun OMA hyvinvointi ja terveys..? Oikeasti..? Ootko edes tosissasi!?
Tästä on kokemusta. Ystäväni ei halunnut hakea apua "hullun" leiman pelossa, masennus paheni ja päätyi itsemurhaan.
Tuo on juurikin tämän yhteiskunnan suurin hulluus. Tunnen isän, joka hyssytteli ja vähätteli poikansa masennusta, ettei nyt sitten koko perheen maine mene. Suorastaan häpesi ja kielsi muuta perhettä puhumasta kenellekkään poikansa tilasta. Käski vaan mennä lenkille ja ottamaan itteänsä niskasta kiinni. No junan alle meni. Kirkossa mietin, kuinka paljon isä ajatteli alttarilla kukkalaitetta laskiessaan tuttujaan tai naapureitaan.
Tuttu tarina. Isänä perussuomalainen ahdasmielinen juntti. Äiti miehensä vallan alla. Poika jätettiin täysin yksin masennuksen kanssa, vaikka selviä ja vakavia oireita oli kuukausia. Siinä sai isäntä miettimistä, kun avas autotallin oven ja näki poikansa narun jatkeena. Oli ainut lapsi. En tiedä, miten vanhemmilla nykyään menee.
Tuosta "leimaantumisesta" sen verran, että lääkärit lukee niitä tietoja ennen käyntiä. Kuullut monesti että kaikki oireet pistetään aina masennuksen piikkiin kun sellainen tiedoissa lukee, ja pitkän tappelun ja monen lääkärikäynnin jälkeen saadaan vasta oikea diagnoosi.
Mutta jos tiedät että ne lääkkeet auttaa, niin hae. Elämä ei ole sen jälkeen niin paskaa.
Masennus on oire.
Siellä voi olla takana vaikka minkälaista: uupumista, kilpirauhasongelmaa, diabetesta...
Joten kannattaa tutkimuksissa käydä! Ja saada oireenmukaista hoitoa.
Ymmärtääkseni voit kieltää tietojen näkymisen, jos se sinua vaivaa. On myös yksityisiä tahoja, joilla ei ole Kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elli897 kirjoitti:
Leiman...? Joku leima tai se mitä muut mahdollisesti ajattelevat ovat tärkeämpää kun OMA hyvinvointi ja terveys..? Oikeasti..? Ootko edes tosissasi!?
Oletko itse tosissasi? Menet flunssan takia lääkäriin ja ensimmäisenä ja aina hoidetaan jotain psykoosia, joka oli joskus 20v aiemmin. Jos et ole sairas niin sinusta tehdään sellainen..
Entä jos sinut on raiskattu? Haluatko, että siihen palataan aina?
Joku leima? Kiusattukin yleensä leimautuu tätä saa potkia tyyliin.
AP.
Mäkikuismaa apteekista ilman reseptiä. Se on keski euroopassa käypää hoitoa masennukseen ja ei jätä jälkiä rekisteriin. Lisäksi ulkoilua kun vointi paranee.
Selätin näillä oman masennukseni, joka alkuvaiheessa oli melko itsetuhoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elli897 kirjoitti:
Leiman...? Joku leima tai se mitä muut mahdollisesti ajattelevat ovat tärkeämpää kun OMA hyvinvointi ja terveys..? Oikeasti..? Ootko edes tosissasi!?
Tästä on kokemusta. Ystäväni ei halunnut hakea apua "hullun" leiman pelossa, masennus paheni ja päätyi itsemurhaan.
Se leima tekee saman. Pahimmassa tapauksessa hoidot varmistaa hitaan ja tuskallisen kuoleman.
Tästäkin on kokemusta.
Mä myös selkeästi olen masentunut, mutta en vaan voi mennä lääkärille asian kanssa. Opiskelen itsekin siis lääkäriksi ja pelkään että tieto lähtisi jotain kautta leviämään. Eihän tää mikään ihme ole, tutkimuksien mukaan lääkisopiskelijoiden keskuudessa masennus ja itsemurhat ovat verrattain yleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täh!? Mä oon kyllä ollut ihan osastollakin masennuksen takia, enkä koe leimaantuneeni terveydenhuollossa asian takia.
Minun asiat vuoti osastolta ulos, muiden potilalaiden takia ja se kyllä tuntuu.
Mmm, hyvä kun tiedostat asian, oikeesti, ei ihmiset hyvällä katso mt-ongelmia, masennusta yms. tämmöistä. Koska ajattelet noin, niin sun masennus on luultavasti aika lievä. Sori, jos kuulostaa tyhmältä, mutta koita lisätä liikuntaa, ja käydä testaamassa kilpirauhasarvosi, ja alkaa syödä vaikka rautatabletteja ja vitamiinia, esim. tuollaiset asiat voivat väsyttää->masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä myös selkeästi olen masentunut, mutta en vaan voi mennä lääkärille asian kanssa. Opiskelen itsekin siis lääkäriksi ja pelkään että tieto lähtisi jotain kautta leviämään. Eihän tää mikään ihme ole, tutkimuksien mukaan lääkisopiskelijoiden keskuudessa masennus ja itsemurhat ovat verrattain yleisiä.
Toivon, ettet koskaan tule hoitamaan minua. En haluaisi sellaisen lääkärin hoidettavaksi, joka ei itse luota järjestelmäämme sen vertaa että hakisi apua sitä tarvitessaan.
Mutta ymmärrän kyllä. Koska olen itse kouluttautunut sairaanhoitajaksi kunnes sairastuin vakavaan masennukseen ja ahdistukseen, jotka veivät minulta täysin toimintakyvyn. Kun tämä asia tuli ilmi, opiskeluterveydenhuolto hoiti asiaa mallikkaasti mutta opettajat ja opiskelutoverit savustivat käytännössä minut ulos kun huhut sairaslomani syistä lähtivät liikkumaan. Siinä oli niin paljon värikynää, että ymmärrän kyllä miksi he ajattelivat minun olevan täysin kykenemätön koskaan parantumaan, mutta olin itse vasta toipumisvaiheessa enkä kyennyt korjaamaan vääriä käsityksiä vaan romahdin niin totaalisesti että jouduin osastolle. Siihen tyssäsi lapsuusiän haave, nykyisin työttömänä ja uusien opintojen aloittamisen ajattelukin aiheuttaa paniikinomaisia oireita, koska pelkään saman toistuvan.
Että jos ei mitään muuta leimaa, niin ainakin oman mielen leimautuminen tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei mua ainakaan siinä itsemurhayrityksen jälkeen osastolle joutuessani voinut vähempää kiinnostaa mikään leima. Halusin vaan sen pahan olon pois ja onneksi sainkin. Nyt kaksi vuotta syönyt lääkkeitä ja käynyt terapiassa.
Minua on kiinnostanut, hoidot ja lääkkeet pahensivat asioita. Kiva kuulla mene hoitoon kommentteja niiltä, jotka kuuluisivat sinne itsekkin. Se leima eristää. Ehkä koko elämästä ja voi leimata myös lähipiirin. Mieti vanhempaa jonka lapselta kysellään koulussa onko isäs hullu tai vastaavaa.
Se on varmasti kiva koulu jollekkin.
Jos olet itse hyötynyt hoidoista niin se on hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua ainakaan siinä itsemurhayrityksen jälkeen osastolle joutuessani voinut vähempää kiinnostaa mikään leima. Halusin vaan sen pahan olon pois ja onneksi sainkin. Nyt kaksi vuotta syönyt lääkkeitä ja käynyt terapiassa.
Minua on kiinnostanut, hoidot ja lääkkeet pahensivat asioita. Kiva kuulla mene hoitoon kommentteja niiltä, jotka kuuluisivat sinne itsekkin. Se leima eristää. Ehkä koko elämästä ja voi leimata myös lähipiirin. Mieti vanhempaa jonka lapselta kysellään koulussa onko isäs hullu tai vastaavaa.
Se on varmasti kiva koulu jollekkin.Jos olet itse hyötynyt hoidoista niin se on hyvä asia.
Lisään , että on aika tuskallista nähdä jonkun hätää, kun en ole osannut auttaa, hoidot ei ole toimineet ja apua ei löydy. Se on repivä kipu.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta "leimaantumisesta" sen verran, että lääkärit lukee niitä tietoja ennen käyntiä. Kuullut monesti että kaikki oireet pistetään aina masennuksen piikkiin kun sellainen tiedoissa lukee, ja pitkän tappelun ja monen lääkärikäynnin jälkeen saadaan vasta oikea diagnoosi.
Mutta jos tiedät että ne lääkkeet auttaa, niin hae. Elämä ei ole sen jälkeen niin paskaa.
Minulla on mennyt juuri päinvastoin: onneksi yksi perusteellinen lääkäri luki aiemmat taustatiedot, ja veti yksi yhteen väsymyksen, verenpaineen ja kohonneen verensokerin. Tulikin esiin diabetes, joka selitti vuosien aikaisen on-off masennuksen!
En usko, että kukaan lääkäri pitää nykypäivänä masennusta niinkään mielenhäiriönä kuin seurauksena epätasapainotilasta kehossa. Se on niin yleistä, jopa joka neljäs suomalainen jossain vaiheessa elämäänsä. On vielä mielenterveysongelmia joissa on leimaa, vaikkei niissäkään tarvitsisi olla, mutta masennus on aika lailla hyvin jo tiedostettu. Siitä saa kiittää monia suomalaisia julkkiksia, jotka avoimesti antavat henkilöhaastatteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta "leimaantumisesta" sen verran, että lääkärit lukee niitä tietoja ennen käyntiä. Kuullut monesti että kaikki oireet pistetään aina masennuksen piikkiin kun sellainen tiedoissa lukee, ja pitkän tappelun ja monen lääkärikäynnin jälkeen saadaan vasta oikea diagnoosi.
Mutta jos tiedät että ne lääkkeet auttaa, niin hae. Elämä ei ole sen jälkeen niin paskaa.
Minulla on mennyt juuri päinvastoin: onneksi yksi perusteellinen lääkäri luki aiemmat taustatiedot, ja veti yksi yhteen väsymyksen, verenpaineen ja kohonneen verensokerin. Tulikin esiin diabetes, joka selitti vuosien aikaisen on-off masennuksen!
En usko, että kukaan lääkäri pitää nykypäivänä masennusta niinkään mielenhäiriönä kuin seurauksena epätasapainotilasta kehossa. Se on niin yleistä, jopa joka neljäs suomalainen jossain vaiheessa elämäänsä. On vielä mielenterveysongelmia joissa on leimaa, vaikkei niissäkään tarvitsisi olla, mutta masennus on aika lailla hyvin jo tiedostettu. Siitä saa kiittää monia suomalaisia julkkiksia, jotka avoimesti antavat henkilöhaastatteluja.
Jaa ettei kiitetä lääkäreitä vaan julkkiksia? No jo on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä valitettavasti leimaantuu masennusdiagnoosin vuoksi. t. sairaanhoitaja
Millä tavalla? Papereissani lukee vakavasti masentunut, mutta ei siitä mitään haittaa ole vielä ollut.
...niin vielä. Odotas, kun sairastut johonkin muuhun ja yrität siihen saada apua, niin leimataan luulotautiseksi ja sekopääksi eikä mitään tutkita. Kyllä se seuraa siellä perässä.
^ Olen pahoillani että unohdin välilyönnin. Voin kiittää lääkäreitä vielä erikseen. Viimeinen kommentti oli leimaantumisesta, ei lääkäreistä.
voiko tällaisestakin pahoittaa oikeasti joku mielensä??
Vierailija kirjoitti:
^ Olen pahoillani että unohdin välilyönnin. Voin kiittää lääkäreitä vielä erikseen. Viimeinen kommentti oli leimaantumisesta, ei lääkäreistä.
voiko tällaisestakin pahoittaa oikeasti joku mielensä??
Suurin leimautumisongelma on tässäkin ketjussa julkituotu terveyskeskuksissa ym. esiintyvä stigma, että jos olet masentunut, kaikki muka vähäpätöiset oireet johtuvat siitä, eikä tutkita kunnolla/oteta vakavasti.
Masennus ei ole sama asia kuin olosuhteista johtuva paha mieli.